Tunteiden viisaus

Virittyminen

Voit valita, miten virityt katsomaan maailmaa.

Valitsetko pelon vai toivon?

Voit valita, miten virityt uusiin asioihin.

Valitsetko pelon vai uteliaisuuden?

Voit valita, miten virityt tulevaisuuteen.

Valitsetko pelon vai luottamuksen?

Voit valita, miten virityt kohtaamaan epävarmuuden.

Valitsetko pelon vai uskon?

Voit valita, miten virityt näkemään toisen ihmisen.

Valitsetko pelon vai rakkauden?

Voit valita, miten virityt uuteen päivään.

Valitsetko pelon vai innostuksen?

Jännitys kehossa

Kaikki mitä teemme itseämme vastaan tuo jännitystä kehoon.

Tämä ajatus on jäänyt mieleen Rosen-anatomian kurssilta.

Huomaatko, milloin toimit vastoin omaa sisintäsi?

Kuinka suuri osa päivästäsi kuluu luoden jännityksiä kehoosi?

Kuinka usein hylkäät itsesi, arvosi, tunteesi?

Tunnistatko tilanteet, joissa lihaksesi jännittyvät?

Oletko kiinnittänyt huomiota, millaisissa tilanteissa niskaa alkaa kiristää, selkä jumiutuu tai päätä jomottaa.

Miten toimit tuolloin itseäsi vastaan?

Mitä joudut tekemään, että kehosi reagoi jännittymällä?

Mitä tunteita tukahdutat silloin, kun kipu iskee?

Missä ja kenen seurassa lihaksesi kiristyvät eniten?

Kuinka paljon voit tehdä asioita niin kuin sinusta tuntuu oikealta?

Huomaatko eron kehossasi?

Lihasten jännityksellä on aina jokin syy.

Jännityksen tarkoitus on suojella sinua silloin, kun et voi kohdata jotakin tunnetta.

Mitähän sinulle on tapahtunut, että olet tarvinnut tämän jännityksen suojaksesi?

Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.

Luota

Luota, niin saat.

Luota, että saat.

Luota, vaikka ei ole takeita, että saat.

Luota, niin sinulle annetaan.

Luota, että saat sen mistä luovut.

Luota, että saat sen mitä annat.

Luota hyvään.

Luota, että ansaitset parasta.

Luota, että riittävän hyvä voi olla parempi kuin täydellinen.

Luota tunteeseen, joka sanoo sinulle, mitä kannattaa tehdä.

Luota, että se tunne on oikeassa.

Luottamuksellasi on arvo, jonka voi menettää.

Älä luota sokeasti.

Älä luota, jos tiedät, ettei luottamustasi arvosteta.

Luota elämään, vaikka se olisi pettänyt luottamuksesi.

Luota, että asiat järjestyvät.

Luota, että kaikella on tarkoituksensa.

Luota itseesi.

Luota ihmeisiin.

Uupuminen

Uupuminen on merkki siitä, että olet hylännyt itsesi.

Liian pitkäksi aikaa.

Voimat loppuvat, kun et kuuntele itseäsi.

Tunnista varoitusmerkkejä.

Elämä pysäyttää, kun et seiso itsesi puolella.

Vedä rajoja ympärillesi.

Keho uupuu, kun mieli suorittaa elämää.

Tavoitteet ylittäen ja vauhtia kiihdyttäen.

Kovasta työstä saat palkinnoksi lisää vastuuta ja kovempaa työtä.

Mikään ei riitä.

Kunnes keho sanoo ei. Nyt riittää.

Mieli ei halua uskoa ja yrittää suorittaa toipumistakin.

Sielu hymyilee, koska kärsimys on joskus välttämätöntä suunnan muuttamiseksi.

Voit saada elämäsi takaisin itsellesi.

Minä en hylkää itseäni.

Katso peilistä silmiisi ja sano sanat ääneen.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin monta kertaa, että alat murtua.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin usein, että alat uskoa.

Minä en hylkää itseäni.

Toista vielä silloinkin, kun luulet jo uskovasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin kauan, että kyynelten takaa löydät omat rajasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista, kunnes opit sanomaan ei.

Minä en hylkää itseäni.

Ei kaikelle, mikä on saanut sinut hylkäämään itsesi.

Minä en hylkää itseäni.

Jotta voit sanoa kyllä kaikelle, mikä auttaa sinua seisomaan itsesi puolella.

Valo

Kannatko menneisyyden pimeyttä mukanasi?

Pimeys seuraa sinua niin kauan kunnes kohtaat sen.

Voit paeta sitä, kääntää sille selkäsi ja kieltää sen olemassaolon.

Pimeys kulkee aina mukanasi.

Se seuraa varjona kaikkialle.

Voit etsiä valoa, lentää valon perässä aurinkoon ja tuijottaa kirkasta valoa yrittäen imeä sitä itseesi.

Niin kauan kuin pakenet pimeyttä, et saa koskaan tarpeeksi valoa.

Niin kauan kuin etsit valoa itsesi ulkopuolelta, jäät aina kaipaamaan lisää valoa.

Pimeys karkottaa valon niin kauan kunnes käännyt kohti pimeyttä.

Anna pimeyden näyttää, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Menneisyyden pimeys on sinun opettajasi.

Kun tunnet menneisyyden tunteet ja hyväksyt pimeyden osaksi sinun elämääsi, löydät valon.

Kirkkaan valon pimeyden takaa.

Häikäisevän valon, jonka löydettyäsi sinun ei tarvitse enää matkustaa valon perässä.

Sinun ei tarvitse etsiä valoa itsesi ulkopuolelta.

Valo on sinussa itsessäsi.

Vapaa

Janoatko vapautta?

Oletko vapaa?

Kuka estää sinua olemasta vapaa?

Voit kaivata vapautta ja pitää itsesi kahlittuna.

Tiedostamatta, että viet itse itseltäsi vapauden.

Voit uskotella itsellesi, että tarvitset kahleet pärjätäksesi.

Voit vapauttaa itsesi vanhasta kiinnittääksesi kahleet seuraavaan tukikohtaan.

Varasuunnitelmaan, turvaverkkoon, toisten kannateltavaksi.

Jokainen tarvitsee turvasataman, jossa kerätä voimia.

Jossain vaiheessa tulee aika päästää itsensä vapaaksi.

Aika lähteä lentoon.

Entä jos estät itseäsi lentämästä, koska pelkäät vapauden rajattomuutta?

Voisitko luottaa, että siipesi kantavat?

Saisitko siitä rohkeutta lähteä lentoon?

Mitä tekisit, jos olisit täysin vapaa?

Minne lentäisit, jos antaisit itsesi olla vapaa?

Sydämen valo

Näetkö sydämessäsi valon pilkahdusta?

Loistaako sisälläsi kirkas aurinko vai himmeä kynttilän liekki?

Näetkö pelkkää pimeyttä?

Onko sisälläsi niin pimeää, että on vaikea suunnistaa sydämen luo?

Sisäinen valo tarvitsee huolenpitoa.

Aluksi riittää pienikin hohde.

Niin pieni, että saatat epäillä sen olemassaoloa.

Valo lisääntyy, kun kuvittelet näkeväsi sen.

Valo lisääntyy, kun annat sille tilaa ja huomiota.

Valo lisääntyy, kun teet itsellesi hyviä tekoja.

Valo lisääntyy, kun alat säteillä sitä ympärillesi.

Millaista valoa sinä säteilet?

Elämätön elämä

Kuinka paljon elämää jätät elämättä pitäessäsi kiinni siitä, mikä ei ole sinulle hyväksi?

Kuinka paljon hyvää jätät kokematta, koska haluat pitää itsesi kärsimyksessä?

Kuinka paljon kärsimystä aiot vielä kestää, ennen kuin uskallat päästää irti vanhasta?

Kuinka paljon vanhaa voisit jättää taaksesi, jos luottaisit uuden tulevan tilalle?

Kuinka paljon uutta mahtuisi elämääsi, jos suot itsellesi vapauden menneestä?

Kuinka paljon vapautta tarvitset, jotta elämäsi voi kääntyä valoon?

Kuinka paljon valoa mahtuu sydämeesi, jos annat pimeyden väistyä?

Kuinka paljon pimeyttä uskallat jättää taaksesi, jotta uskoisit ansaitsevasi vain parasta?

Pitäisi

Onko tämä valinta, joka pitäisi tehdä vai jonka haluan tehdä?

Elätkö pitäisi-elämää?

Elätkö elämää, jota oletat muiden odottavan sinulta?

Toimitko vastoin sydämesi ääntä tekemällä pitäisi-valintoja?

Valitsetko polun, joka tuntuu järkevältä valinnalta?

Koska niin pitäisi tehdä.

Vaikka tiedät sen olevan väärä ratkaisu sinulle.

Jäytävä tunne sisälläsi kertoo sen olevan väärä valinta.

Voit myös valita polun, jonka tunnet olevan sinulle oikea.

Vaikka se kulkisi eri suuntaan kuin on tavallista.

Jäytävä tunne katoaa, kun alat tehdä päätöksiä itseäsi kuunnellen.

Rauhan tunne valtaa mielen joka kerta, kun teet valinnan sydämelläsi.

Sydämen valinnoista ei tule koskaan huono olo.

Ei koskaan.

Sydämen valintoja ei tarvitse perustella itselle.

Järjen valintoja joutuu perustelemaan joka päivä uudestaan.

Sydämen valintoihin ei tarvitse motivoitua.

Järjen valintoihin täytyy löytää motivaatio joka päivä uudestaan.

Kun oppii valitsemaan sydämellään, pitäisi katoaa sanavarastosta.

Pitäisi johtaa ahdistukseen.

Sydämen valinta johtaa rauhaan.

Pitäisikö vai haluanko?

Armo

Isku puukolla selkään tulee aina yllätyksenä.

Sanoja tai tekoja, jotka tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Ihmiseltä, jota pidit luottamuksesi arvoisena.

Iskuja suoraan sydämeen niin, ettet ehdi väistää niitä.

Mitä useampi isku, sitä enemmän arpia.

Alat rakentaa suojakilpeä.

Suojaat sydämesi, jotta siihen ei enää voisi osua.

Varaudut seuraavan iskuun.

Keho jatkuvasti varuillaan.

Mieli herkeämättä tarkkailuasemissa.

Epäilet jokaista vastaantulijaa.

Testaat jokaisen luottamusta.

Pidät muurin ympärilläsi.

Vaikka vaara olisi ohi.

Vaikka olisit rakkauden ympäröimä.

Totut olemaan varuillasi.

Siitä on tullut normaali olotila.

Unohdat, että sydämesi on muurin ympäröimänä.

Pelko suojaa sydäntäsi ja pitää elämän loitolla.

Pidät elämäsi pienenä, koska et usko suuren olevan mahdollista.

Kunnes armo tulee luoksesi.

Hetki, joka havahduttaa.

Alat huomata, miten tiukasti olet vartioinut sydäntäsi.

Miten olet pitänyt etäisyyttä muihin.

Mistä kaikesta olet jäänyt paitsi.

Vähän kerrallaan muuri alkaa murtua.

Romahtaa lopulta kokonaan alas.

Olet valmis ottamaan elämän vastaan.

Löydät armon itsestäsi.

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.

Anteeksianto itselle

Annan anteeksi, miten kerta toisensa jälkeen hylkäsin itseni.

Olin toisten puolella itseni kustannuksella.

Annan anteeksi ne kerrat, kun en osannut hiljentää itseäni rikkovia sanoja.

Omia sanoja, joilla kerta toisensa jälkeen tunsin itseni pienemmäksi kuin olinkaan.

Sanoja, joiden voimalla jätin tekemättä asioita, joita olisin halunnut tehdä.

Sanoja, joiden vuoksi tein asioita, joita en olisi halunnut tehdä.

Annan anteeksi, että en osannut sanoa vastaan.

Puolustaa rajojani, kun niiden yli käveltiin.

Annan anteeksi, että yritin olla niin kuin muut.

Piilotin samalla todellisen itseni.

Annan anteeksi, että annoin vahvuuksieni muuttua heikkouksiksi.

En nähnyt minussa olevaa rikkautta.

Annan anteeksi, että odotin itseltäni täydellisyyttä.

Annan anteeksi, että kuuntelin muiden mielipiteitä, vaikka tiesin niiden olevan väärässä.

Annan anteeksi, miten ankara olen ollut itselleni.

Syytetty, tuomari ja pyöveli - kaikkia yhtä aikaa.

Annan anteeksi, että tunsin syyllisyyttä silloin, kun puolustin itseäni.

Annan anteeksi, että teeskentelin vahvaa, vaikka halusin näyttää haurauteni.

Annan anteeksi, että rakensin muurin ympärilleni silloin kuin olisin eniten kaivannut tukea.

Annan anteeksi, että torjuin avun, vaikka olisin sitä halunnut.

Annan anteeksi, etten kuunnellut sydämeni ääntä.

Kaikki ne kerrat, jolloin toimin vastoin vaistoani.

Annan anteeksi itselleni.

Vaiston varassa

Kuunteletko vaistoasi?

Teetkö päätöksiä vaiston varassa, vaikka et osaisi järjellä selittää valintojasi?

Uskallatko muuttaa mieltäsi vain luottaen vaistoosi?

On vain tunne, joka ohjaa suunnan.

Vaisto, intuitio, sydämen ääni.

Jos kuljet oikeaan suuntaan, kaikki sujuu vaivattomasti, melkein liian helposti.

Jos kuljet väärään suuntaan, tunne vahvistuu.

Laittaa kapuloita rattaisiin, tekee kaikesta vaikeampaa.

Yrittää saada sinut muuttamaan suuntaa.

Mitä pidempään välttelet vaistosi ääntä, sitä kovemmaksi se muuttuu.

Järjellä voit yrittää selittää asiat parhain päin.

Järjellä voit jatkaa matkaa ja suorittaa vaivalloisesti askeleita yksi kerrallaan eteenpäin.

Järjellä voit uskotella tunteen olevan kuvitelmaa.

Mutta tunne kertoo totuuden.

Kun seuraat vaistoasi, se hiljenee tyytyväisenä.

Kiittää sinua avaamalla oikean oven.

Näyttää tietä sinne, minne sinun on tarkoitus mennä.

Herkkyyden voima

Äitini kertoo, miten jo pienenä puolustin heikompaa isompia vastaan hiekkalaatikolla.

Olen aina kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntenut tuskaa toisten puolesta ja yrittänyt auttaa.

Nähnyt pintaa syvemmälle ja ollut heikomman puolella.

Sanonut ääneen asioita, joita kaikki ajattelevat, mutta joista kukaan muu ei uskalla puhua.

Saanut kokea nahoissani sen, että turvallisin ratkaisu olisi olla hiljaa ja antaa kärsimyksen jatkua.

Tunnistin herkkyyden lapsessani, mutten nähnyt sitä itsessäni.

Vasta viime kesänä sain lahjaksi tietoisuuden omasta herkkyydestäni.

Herkkyys yhdisti elämäni palaset punaisella langalla.

Se ei muuttanut mitään, mutta auttoi ymmärtämään kaiken.

Herkkyys selitti, miksi olin voinut niin pahoin kovassa maailmassa.

Voin tietoisesti rakentaa pehmeämpää maailmaa.

Herkkyyden tunnistaminen auttoi tekemään siitä taikavoimani, vahvuuden heikkouden sijasta.

Ilman herkkyyttä en näkisi niin kuin näen tai kirjoittaisi niin kuin kirjoitan.

Ilman herkkyyttä en tunnistaisi toisen haavoja ja voimaa.

Herkkyyden tiedostaminen auttaa minua suojelemaan itseäni.

Asettamaan rajat sille, mitä imen itseeni ulkopuolelta.

Valitsemaan seurani, ympäristöni ja tekemiseni herkkyyttä vaalien.

Ehkä olemmekin kaikki herkkiä.

Toisilla on vain kovempi kuori herkkyyden ympärillä.

Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

Kiipeilijä

Haluat päästä korkealle huipulle.

Katsot alhaalla matkaa ylös.

Pelko silmissäsi näet jyrkän kallioseinämän ja alhaalla terävät kivet, joihin voisit pudotessasi osua.

Toteat, ettet voi saavuttaa tavoitetta ilman kiipeilytaitoja.

Hankit varusteet, käyt kursseja ja luet kaikki aiheesta löytämäsi kirjat.

Hakeudut muiden kiipeilijöiden seuraan, treenaat ja valmistaudut henkisesti koitokseen.

Aikaa kuluu ja lopulta tunnet olevasi valmis.

Sinusta on tullut kiipeilijä.

Täydellisesti varustautuneena lähdet taivaltamaan kohti huippua.

Askel askeleelta huomaat, miten loivalta rinne tuntuu.

Odotat rinteen jyrkkenevän, jotta pääsisit käyttämään uusia taitojasi.

Tätä koitosta varten olet valmistautunut huolellisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkat matkaa ja odotat jyrkän seinämän alkua.

Sitä ei tule missään vaiheessa.

Kävelet huipulle hädin tuskin hengästyneenä.

Perille päästyäsi näet portaat, joita pitkin ihmiset nousevat ylös.

Mäen toisella puolella näet kyltin hissille.

Pelko vääristää todellisuutta.

Pelko saa mäet näyttämään vuorilta.

Pelko saa meidät viivyttelemään ja valmistautumaan enemmän kuin on tarpeellista.

Pahimmassa tapauksessa pelko saa meidät perääntymään kokonaan.

Valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan.

Olet valmis isompiin korkeuksiin.

Kunhan lähdet kiipeämään.

Minä autan

Milloin olet viimeksi pyytänyt apua?

Näyttänyt, ettet pärjää kaikessa yksin, omin voimin.

Antanut toisen kannatella, kun omat voimat eivät riitä.

Osaatko ottaa vastaan apua?

Vai pidätkö kyynärpäillä toiset loitolla?

Kyllä minä pärjään. Olen tottunut pärjäämään.

Autatko, kun sinulta pyydetään apua?

Vai opetatko pärjäämään yksin?

Huomaatko avunpyynnön, joka tarvitsee kuulla rivien välistä?

Apua on vaikeinta pyytää silloin, kun sitä tarvitsisi eniten.

Kannatteletko toista heikolla hetkellä?

Oletko läsnä silloinkin, kun et tiedä, mitä sanoa?

Vai käännätkö selkäsi, kun pelästyt heikkouden edessä?

Apua saanut ei koskaan unohda, keneltä sai apua ja kuka kääntyi pois.

Kannateltu osaa kannatella muita.

Hän muistaa, miltä tuntuu olla kannateltuna.

Milloin olet viimeksi auttanut pyytämättä?

Nähnyt toisen avun tarpeen ennen kuin hän on sitä itselleen myöntänyt.

Sanonut oikeat sanat oikealla hetkellä.

Minä autan.

Pelosta sekaisin

Olen erikoistunut viime aikoina tutkimaan pelkoa.

Perehtynyt aineistoon kädet savessa.

Kahlannut kaulaa myöten upottavassa suossa.

Lentohiekassa vajonnut syvemmälle pelkoon.

Täysin lamaantuneena, lihakset jännittyneenä, tietoisuus panttivankina.

Liskoaivot vallassa, Resistance rakentamassa muuria luovan virtauksen esteeksi ja kaikki egon keksimät versiot pelosta ovat piirittäneet minut lupaa kysymättä.

Ja tutkimuksen johtopäätös?

Keksittyä valhetta ihan kaikki.

Täyttä huijausta.

Menneisyyden silmänkääntötemppu.

Pelko elää menneessä ja tulevassa, ei koskaan tässä hetkessä.

Niin kauan kuin olen tässä hetkessä, pelkoa ei ole.

Liike on ainoa lääke.

Tietoinen liike kohti sitä, mikä eniten pelottaa.

Tekoja yksi kerrallaan.

Sydän tietää tien.

Mieli saa nyt luvan olla ihan hiljaa.

Innostus

Innostuminen voi olla pelottavaa, jos ei ole tuntenut innostusta vuosiin.

Luovuuden löytyminen voi olla pelottavaa, jos on pitkään ollut lukossa.

Flow-tilaan pääseminen voi olla pelottavaa, jos edellisestä kerrasta on niin kauan, ettei enää muista, miltä se tuntuu.

Unelma voi olla niin outo ilmestys, ettei sitä edes tunnista, jos on vuosia kulkenut ilman unelmia.

Oma harmaa olotila voi olla niin tuttu ja turvallinen, että pelottaa astua ilon ja valon puolelle.

Harmaudesta käsin katsottuna innostus, luovuus, flow ja unelmat ovat vaarallisia, koska useimmiten elämä on tuonut vain pettymyksiä, jos on liikaa innostunut.

Samalla ne hetkelliset hyvän olon tunteet ovat merkkejä siitä, että muutosta on tapahtumassa.

Muutos tulee hitaasti, hiljaa, vähän varkain.

Jossain vaiheessa huomaakin olevansa itse suurimpana esteenä innostumiselle.

Silloin kannattaa vain jatkaa.

Ajan kuluessa huomaa, että innostuksesta on tullut pysyvämpi olotila, josta käydään välillä harmauden puolella piipahtamassa.

Elämä ei tuokaan vain pettymyksiä.

Vaikka pettymyksiä tuleekin, on usko unelmiin vahvempi.

Pettymykset alkavatkin tarjota inspiraatiota luovuuteen.

Välillä jokaisen täytyy rypeä itsesäälissä, mutta enää se ei olekaan pysyvä olotila.

Anna itsellesi lupa innostua, edes vähän kerrallaan.