Pimeydestä valoon

Pessimisti ei pety

Pessimisti ei pety.

Odotuksiinsa nähden.

Koska ei uskalla odottaa.

Pessimistin mielestä odotukset luovat pettymyksiä.

Mitä vähemmän odottaa, sitä vähemmän pettyy.

Vaikka tuloksena saattaa olla koko elämän mittainen pettymys.

Kun varautuu pahimpaan, tulee eläneeksi pettymykset etukäteen.

Useimmiten turhaan.

Elää pettymyksestä toiseen, vaikka todellisuus ei antaisi aihetta pettyä.

Entä jos odotukset luovat todellisuuden?

Sitä saa, mitä odottaa.

Entä jos ei odota mitään?

Paha olo

Myönnä itsellesi oma pahoinvointisi, jos et voi hyvin.

Jos vain pakenet pahaa oloasi, et pääse sitä koskaan karkuun.

Paha olo seuraa sinua, kunnes katsot sitä silmiin ja myönnät sen olemassaolon.

Kun et enää pakene pahaa oloasi, voit saada siihen apua.

Voit kohdata sen todelliset syyt oireiden hoitamisen sijasta.

Kun myönnät pahan olosi, voit päästä siitä eroon.

Pysähtymällä.

Valitsemalla kohtaamisen pakenemisen sijasta.

Valitsemalla oman hyvinvointisi.

Ei se helppoa ole.

Mutta ei ole pakeneminenkaan.

Toinen tie johtaa rauhaan ja toinen rauhattomuuteen.

Kumman valitset?

Kaiken tarkoitus

Sinun tarinallasi on tarkoitus.

Sinun vaikeuksillasi on tarkoitus.

Kaikella kokemallasi on tarkoitus.

Sinä voit auttaa toisia sillä polulla, jonka olet itse kulkenut.

Heitä, jotka kulkevat askeleen jäljessä.

Jotka etsivät suuntaa sumun keskellä.

Samassa sumussa, josta sinä olet löytänyt tien ulos.

Silläkin on tarkoitus, mitä juuri nyt elät todeksi.

Pimeydellä, joka estää sinua näkemästä eteenpäin.

Vaikeuksilla, joiden tarkoitusta et vielä näe.

Koska tarkoitus selviää vasta jälkeenpäin.

Kuopan pohjalla helpottaa ajatus, että tällä kaikella on tarkoituksensa.

Voit auttaa toisia sillä kokemuksella, mitä elämä opettaa sinulle tällä hetkellä.

Sitten, kun olet päässyt valon puolelle.

Omilla jaloillasi

Niin kauan kuin pidät vanhasta tiukasti kiinni, valitset kärsimyksen.

Tarvitset sitä vielä johonkin.

Jos et tarvitsisi, olisit jo valmis irrottamaan otteesi.

Mitä tarkoitusta kärsimys palvelee?

Mitä saat siitä?

Kun voisit valita toisin, mutta et tee sitä.

Et halua päästää irti, koska pelkäät putoavasi.

Pelkäät putoavasi tyhjän päälle.

Pudotukseen, jolle ei ole loppua.

Entä jos seisotkin tukevasti maan pinnalla?

Kun päästät irti, kärsimyksesi leijailee pois.

Sinun ei tarvitse pelätä pudotusta, koska seisot omilla jaloillasi.

Olet koko ajan seissyt omilla jaloillasi.

Kuvittelet vain roikkuvasi ilmassa pitäen tiukasti otteesi menneessä.

Seisot tukevasti maassa ja annat kärsimyksen leijailla pois.

Tarvitsee vain päästää siitä irti.

Sinä pysyt elämässäsi.

Omilla jaloillasi.

Arki on juhlaa

Milloin juhlit sitä, että saat käydä ruokakaupassa?

Milloin otit kuvan sen kunniaksi, että voit kulkea bussilla?

Milloin kyynelehdit onnesta, että saat nauttia lounasta ravintolassa?

Milloin olit kiitollinen siitä, että voit astua sisään kirjastoon?

Milloin osasit arvostaa sitä, että saat olla julkisissa sisätiloissa?

Ihmisten joukossa tavallisena arkipäivänä.

Kolme vuotta sitten juhlimme sitä, että saimme mennä koko perhe lähikauppaan ruokaostoksille.

Otin kuvan miehestä ja lapsesta kaupan ulko-oven edessä.

Otin kuvan heistä, kun mies esitteli yksivuotiaalle pekonivalikoimaa.

Minä poseerasin lapsen kanssa maustehyllyn vieressä.

Silloin päättyi yhdeksän kuukauden infektioeristys.

Lapsen syöpähoidot oli lopetettu onnistuneina kolme kuukautta aikaisemmin.

Eristys, jonka aikana pääsy julkisiin sisätiloihin oli kielletty.

Eristys, jolloin elämässä tuntui olevan enemmän rajoituksia kuin sallittuja asioita.

Eristys, jolloin mikä tahansa perusterveelle ihmiselle harmiton virus saattoi olla hengenvaarallinen. Yksi melkein olikin.

Syöpälasten vanhemmat ovat herkistyneet kuulemaan jokaisen yskän ja aivastuksen.

He ovat myös erityisen taitavia välttämään koskemasta hissin nappuloihin, kaiteisiin tai mihinkään julkisiin pintoihin ilman hihaa tai käsinettä.

Perusnuha itsellä tarkoitti viikkoa poissa lapsen luota, sillä sairaalaan ei saanut mennä ennen kuin nenä ei enää valunut.

Ruokaostokset ja asiat piti hoitaa ilman lasta.

Ajelimme taksilla kodin ja sairaalan väliset matkat.

Sairaalassa lattialle tippunut lelu piti desinfioida.

Ulkomaiset hedelmät piti kuoria - viinirypäleitä myöten.

Saimme tavata sisätiloissa aikuisia, jotka olivat täysin terveitä.

Yksivuotissynttäreille oli K18-ikäraja - lapsivieraat olivat kiellettyjen listalla pöpöjen takia.

Tänään kävin ruokakaupassa.

Hoidin ostokset, enkä muistanut ajatella kolmen vuoden takaista elämää.

En ole pitkään aikaan kokenut tarvetta edes desinfioida autokärryjen rattia.

En muistanut olla kiitollinen siitä, että saan käydä ihan tavallisesti ruokakaupassa.

Miettimättä mitään.

Sitähän se arki parhaimmillaan on.

Tavallista elämää.

Tämä päivä muistuttaa minua kerran vuodessa siitä, että arki on juhlaa.

Usko ja luota

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Usko sokeasti.

Luota tietämättä lopputulosta.

Usko, että elämä tahtoo vain sinun parastasi.

Luota, että sinun parhaasi löytyy joskus vain vaikeuksien kautta.

Usko, että valo sarastaa pimeydestä.

Luota, että kärsimykselläkin on tarkoituksensa.

Usko, että löydät paikkasi.

Luota, että kaikki järjestyy paremmin kuin osaat kuvitella.

Usko hyvään.

Luota sydämeesi.

Usko, että ansaitset hyvää.

Luota, että sinusta pidetään huolta.

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Sisäinen vihollinen

Oletko koskaan keskustellut egosi, pelkosi, huijarisi, sisäisen vastustajasi kanssa?

Oletko kirjoittanut ylös, mitä tuo sisälläsi asuva vihollisesi ajattelee sinusta?

Minä olen.

Kaksi päivää olen nyt toipunut tuosta keskustelusta.

Olen tiennyt, että vastustajani on ilkeä.

En olisi uskonut kuinka ilkeä, ennen kuin luin sen ajatukset.

Sanat, jotka itse kirjoitin kuuntelemalla sen ääntä.

Pelot, jotka kirjoitettuna saivat muodon.

Uskomukset, joita vastaan olen jo pitkään taistellut.

Tuo sisäinen ääni ei usko selityksiäni.

Sen ainoa vihollinen on mielen hiljentäminen.

Meditointi, jooga, kirjoittaminen, tekeminen, kulkeminen pelkoja päin.

Omaan tahtiini.

Yksi kerrallaan huomaan, miten jokainen pelkoni osoittautuu täysin turhaksi.

Näen, miten yhdelläkään pelolla ei lopulta ole voimaa, jonka olen sille antanut.

Sinussakin asuu tuo ilkeä sisäinen ääni.

Vihollinen, joka yrittää saada sinut pysymään aisoissa.

Joka yrittää estää sinua kulkemasta sinulle tarkoitettua polkua.

Sen tehtävä on lamauttaa sinut.

Sinun tehtäväsi on opetella hiljentämään sen ääni.

Ehkä tehokkain keino on kirjoittaa kaikki, mitä se haluaa sinulle sanoa.

Sen jälkeen voit lakata kuuntelemasta sitä.

Tämän opin Seth Godinin The Freelancer’s Workshopissa.

Suora selkäranka

Usko voi muuttua tiedoksi oman kokemuksen kautta.

Tällä viikolla uskoni skolioosini syystä muuttui tiedoksi.

Yläasteella selkärankani alkoi kääntyä mutkalle.

Sain muovikorsetin selkäni ympärille estämään mutkien kasvua.

Vankilan, jota pidin ylläni kaksi vuotta.

23 tuntia vuorokaudessa.

Se oli lääketieteen keino estää selkääni kasvamasta enemmän vinoon.

Skolioosin syytä ei tiedetä, joten toimittiin parhaalla tiedossa olevalla tavalla.

Annettiin tukea selälle, jotta se ei kasvaisi enempää vinoon.

Selkärankani oli kuin mutkainen joki.

Korsetilla estettiin jokea tekemästä syvempiä mutkia.

Toisilla selkä leikattiin.

Mutkat olivat niin syviä, ettei korsetista ollut apua.

Vankila esti kaiken luonnollisen liikkeen selässäni.

Yläasteella, jolloin jokaisella on niin monta syytä piiloutua.

Minulla oli yksi syy enemmän.

Vaikka pääsin eroon korsetista, jatkoin sen kantamista.

Selkäni oli oppinut, miten se ei pääse liikkumaan.

Vieläkin tunnen, miltä panssari tuntuu kehoni ympärillä.

Selkäni on ollut rikki.

Selkä on ollut minun heikoin lenkkini.

Kehoni tuki on ollut jaloissa, kun sitä ei ole ollut selässä.

Tällä viikolla selkärankani suoristui.

Skolioosin syy olikin tunne.

Niin vahva tunne, että osa siitä on saattanut siirtyä suvun perintönä.

Tunne, joka oli saanut selän lihakset kääntämään selkärankaani vinoon.

Tällä viikolla Rosen-hoidossa löysin tuon tunteen.

Kun itkin tunteen vapaaksi, selkäni suoristui.

Yli kahteenkymmeneen vuoteen selkärankani on nyt ensimmäistä kertaa suora.

Rosen-menetelmän avulla olen löytänyt jokaisen vaivani takaa vanhan tunteen.

Entä jos sairauksien takana onkin tunne, jota ei ole voinut tuntea?

Se muuttaisi ihan kaiken.

Kun oireiden sijasta voitaisiin hoitaa syytä.

Selkärankani on nyt suora.

Kehoni tuki on lantiossa ja selässä.

Siellä, missä sen kuuluu olla.

Ihmisen keho on ihmeellinen.

Kaiken takana oli tunne.

Huoleton

Miten hyvää huolta pidät huolistasi?

Kuinka paljon huomiota annat niille?

Pidätkö yhtään vapaata huoliesi vaalimisesta?

Mitä huolillesi tapahtuisi, jos et antaisi niille huomiota?

Mitä jos voisit antaa kaikki huolesi toisen kannettavaksi?

Kuinka paljon se tekisi tilaa elämääsi?

Mitä tekisit kaikella ajalla ja energialla, joka sinulta vapautuisi huoliesi kantamisesta?

Millainen olo sinulla olisi ilman huoliasi?

Onko huolehtiminen sinun erikoisosaamistasi?

Haalitko muidenkin huolet kantaaksesi?

Osaatko kasvattaa huolistasi suurempia kuin ne todellisuudessa ovat?

Miten huolehtiminen auttaa sinua?

Mitä jos huoliesi ajatteleminen viekin asioita huonompaan suuntaan?

Entä jos huolehtiminen estää hyviä asioita tapahtumasta?

Miltä tuntuisi päästää irti huolistasi?

Mitä saisit tilalle?

Mitä tapahtuisi, jos huolehtimisen sijaan päättäisit luottaa?

Kuka olet ilman huoliasi?

Voisitko olla huoleton?

Luottamus

On helppoa luottaa kaiken järjestyvän, kun on kyse pienistä asioista.

Isojen asioiden kanssa luottamus katoaa usein näkyvistä.

Pelko vie tilan luottamukselta.

Käytämme kaiken energiamme pelkäämiseen ja unohdamme luottaa.

Entä jos opettelisit tekemään luottamukselle tilaa?

Samalla tavalla kuin olet oppinut antamaan pelolle tilaa.

Voitko päättää luottaa?

Voitko valita luottamuksen?

Voitko opetella luottamaan?

Vaikeuksilla ja kärsimyksellä on tarkoituksensa.

Ne opettavat meitä luottamaan.

Luottamus löytyy usein viimeistään silloin, kun pahin pelko toteutuu.

Kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa.

Luottamus ei lopeta vaikeuksia elämästäsi.

Luottamus auttaa kulkemaan vaikeuksien läpi.

Luottamus antaa rohkeuden seurata sydämen ääntä.

Astua polulle, jolla sinun on tarkoitus kulkea.

Vaikka et etukäteen tiedä, miten kaikki järjestyy.

Voisitko vain luottaa, että asiat järjestyvät parhain päin?

Surun vierellä

Siinä se on kulkenut vierelläni.

Odottanut sanaakaan sanomatta, että huomaisin sen.

Tehnyt tilaa äänekkäämmille.

Jotta voi rauhassa sanoa sanottavansa.

Se on antanut pelon ja vihan viedä kaiken huomioni.

Vihan alla se on odottanut vuoroaan.

Odottanut niin kauan, kunnes tulee aivan hiljaista.

Se koputtaa olkapäähäni ja sanoo, että meillä olisi puhuttavaa.

Se on odottanut sopivaa hetkeä, että olen valmis kohtaamaan sen.

Surun, jonka vuoksi olen ollut vihainen.

Surun, joka on ollut pelon takana.

Surun siitä, mitä olen menettänyt.

Surun siitä, mitä ilman olen jäänyt.

Surun, jota en ole surrut.

Surun, jota ilman en ole kokonainen.

Otan surua kädestä ja jatkamme matkaa yhdessä.

Kyyneleiden jälkeen on taas helpompi hengittää.

Umpikuja

Kuinka pitkään haluat pitää itsesi umpikujassa?

Paikallaan pysyminen on muutoksen tuskaisin vaihe.

Kun tiedät, että sinulla ei ole tulevaisuutta siellä, missä olet nyt.

Silti pidät itsesi siellä, missä kärsit eniten.

Estät itseäsi liikkumasta eteenpäin.

Tutussa helvetissä tiedät, millainen elämä sinulla on edessäsi.

Olet niin tottunut kärsimykseen, että se tuntuu turvalliselta.

Tiedät, että ainoa oikea suunta on pois.

Etkä silti uskalla.

Kääriydyt kärsimyksen viittaan, josta on tullut sinun suojasi.

Kuvittele olevasi vuoden päästä siellä, missä olet nyt.

Miltä se tuntuisi?

Haluatko todella kokea sen tunteen?

Tiedät, miltä elämä umpikujassa tuntuu.

Kuvittele olevasi vuoden päästä jossain muualla.

Miltä se tuntuisi?

Haluaisitko saada kokea sen tunteen?

Mitä vielä odotat?

Mitä tunnet silloin, kun vihdoin uskallat?

Uusi alku

Elämäni sai uuden alun, kun aloitin yrittäjänä kuukausi sitten.

Vai saiko kaikki alkunsa jo vuosi sitten, kun jätin taakseni kymmenen vuoden uran konsulttina?

Ehkä uusi alku tapahtuikin kaksi vuotta sitten, kun tapaaminen uravalmentajani kanssa avasi mahdollisuuksien polun eteeni.

Todellisuudessa kaikki alkoi sitäkin aiemmin.

Kolme vuotta sitten juhlimme lapsemme yksivuotissyntymäpäivää.

Skoolasimme uudelle alulle.

Lapsi iloitsi eniten punaisesta hiekkalapiosta.

Meille muille paras lahja oli lääkärin ilmoitus remissiosta ja päivänsankarin syöpähoitojen päättymisestä.

Jokainen syntymäpäivä muistuttaa ilosta, jonka saimme lapsemme syntyessä aurinkoisena huhtikuun päivänä.

Jokainen syntymäpäivä muistuttaa siitä uudesta alusta, jonka saimme vuotta myöhemmin.

Pelosta, jonka jätimme taaksemme.

Kiitollisuudesta, jonka saimme tilalle.

Vanhan päättyminen on aina uusi alku.

Uusi alku ei koskaan tule ilman pelkoa.

Miten kaikki järjestyy?

Uusi alku tuo aina mukanaan mahdollisuuksia.

Mitä jos kaikki järjestyy paremmin kuin osaat kuvitellakaan?

Valitse itsesi

Mitä jää jäljelle, jos sinä hylkäät itsesi?

Kuka seisoo puolellasi, jos siirryt toisten leiriin itseäsi vastaan?

Kuka puolustaa rajojasi, jos et itse pidä niitä puolustamisen arvoisena?

Kuka uskoo sinuun, jos et itse usko?

Kuka kannustaa sinua, jos olet itsesi pahin vihollinen?

Kuka puhuu sinulle kauniisti, jos omat sanasi satuttavat itseäsi eniten?

Etsitkö toista, joka tekisi sinut kokonaiseksi?

Entä jos etsit sen puolen itsestäsi, joka käänsi selkänsä sinulle?

Valitse itsesi, niin sinulla on aina tukija puolellasi.

Mitä saat, jos et enää hylkää itseäsi?

Mihin kaikkeen pystytkään, kun saat itsestäsi parhaan liittolaisen?

Kuinka vahva oletkaan, kun seisot aina itsesi puolella.

Kuinka lujasti uskotkaan, kun tiedät olevasi itsesi tukena.

Kuinka paljon uskallatkaan, kun luotat selviytyväsi.

Valitse itsesi.

Irti kaikesta

Miltä tuntuisi päästää irti?

Kaikesta.

Luhistua lattialle.

Antaa vinon rakennelman sortua.

Sen, jota olet yrittänyt pitää kasassa.

Miltä tuntuisi irrottaa ote?

Kaikesta.

Asioista, joista pidät kiinni rystyset valkoisina.

Vaikka et halua niitä enää elämääsi.

Miltä tuntuisi lopettaa kannattelu?

Antaa kaiken levitä.

Kaiken, mitä olet tähän asti kannatellut.

Päästää irti.

Irrottaa ote.

Lopettaa kannattelu.

Vain olla.

Kerätä voimia.

Antaa jonkun toisen pitää kiinni.

Kannatella sinua.

Kunnes olet valmis rakentamaan uutta.

Voit aloittaa aivan alusta.

Rakentaa vakaan perustan.

Jättää kaiken tarpeettoman pois.

Valita vain sen, mitä aidosti haluat elämääsi.

Sinun tarinasi

Löydät merkityksen tarinastasi.

Kun lakkaat ajattelemasta, että kaikki tapahtui sattumalta.

Kun alat uskoa, että kaikella on ollut tarkoituksensa.

Löydät merkityksen, kun hyväksyt kaiken, mitä sinulle on tapahtunut.

Kun huomaat, mitä olet oppinut elämäsi vaikeuksista.

Kun voit sanoa toiselle, tiedän miltä sinusta tuntuu.

Löydät rauhan, kun ajattelet, että tarvitsit kaiken, mitä sinulle on tapahtunut.

Päästäksesi tähän hetkeen.

Sinä olet selvinnyt siitä kaikesta tähän pisteeseen.

Sinä selviät myös tästä eteenpäin.

Etkä vain selviä, vaan kukoistat.

Sinä omistat tarinasi.

Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.

Uupuminen

Uupuminen on merkki siitä, että olet hylännyt itsesi.

Liian pitkäksi aikaa.

Voimat loppuvat, kun et kuuntele itseäsi.

Tunnista varoitusmerkkejä.

Elämä pysäyttää, kun et seiso itsesi puolella.

Vedä rajoja ympärillesi.

Keho uupuu, kun mieli suorittaa elämää.

Tavoitteet ylittäen ja vauhtia kiihdyttäen.

Kovasta työstä saat palkinnoksi lisää vastuuta ja kovempaa työtä.

Mikään ei riitä.

Kunnes keho sanoo ei. Nyt riittää.

Mieli ei halua uskoa ja yrittää suorittaa toipumistakin.

Sielu hymyilee, koska kärsimys on joskus välttämätöntä suunnan muuttamiseksi.

Voit saada elämäsi takaisin itsellesi.

Minä en hylkää itseäni.

Katso peilistä silmiisi ja sano sanat ääneen.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin monta kertaa, että alat murtua.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin usein, että alat uskoa.

Minä en hylkää itseäni.

Toista vielä silloinkin, kun luulet jo uskovasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin kauan, että kyynelten takaa löydät omat rajasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista, kunnes opit sanomaan ei.

Minä en hylkää itseäni.

Ei kaikelle, mikä on saanut sinut hylkäämään itsesi.

Minä en hylkää itseäni.

Jotta voit sanoa kyllä kaikelle, mikä auttaa sinua seisomaan itsesi puolella.

Itsetunto

Itsetunto kasvaa pimeydessä.

Sinun on tunnettava maaperä, jolle itsetuntosi rakennat.

Mitä tarkemmin tunnet ja hyväksyt kaikki puolet itsessäsi, sitä vankempi pohja itsetunnollasi on.

Itsetuntosi perusta on niissä vaikeimmissa asioissa, joita yrität vältellä.

Itsetuntosi on aina huteralla pohjalla, jos jätät menneisyyden möröt kohtaamatta.

Mikään määrä positiivisuutta ei riitä, jos et tunne pimeyttä itsessäsi.

Mitä paremmin olet sinut pimeytesi kanssa, sitä vahvemmaksi itsetuntosi muodostuu.

Mitä suuremmista koettelemuksista olet selvinnyt, sitä enemmän sinulla on itsetuntosi rakennuspalikoita.

Rakennuspalikoita ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi, jos päätät jäädä pimeyteen.

Sinä valitset valon ja pimeyden välillä.

Valaise elämäsi pimeimmät puolet niin sinun ei tarvitse olla niiden vankina.

Kukaan ei voi loukata sinua asioista, jotka olet hyväksynyt.

Mikään ei voi horjuttaa luottamustasi elämään, kun tiedät, mistä olet selviytynyt.

Hyvä itsetunto kantaa ja kuljettaa, kun olet rakentanut sen pimeytesi päälle.

Pimeyden, jonka olet muuttanut kirkkaaksi timantiksi.

Lasten syövän päivä

Tänään vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää.

Kolme vuotta sitten etsin lapseni tuolia Kampin Narinkkatorilla.

Olen kiitollinen kaikesta, mitä sairaus opetti, vaikka en tätä elämän korkeakoulua olisi halunnut käydä.

Olen kiitollinen, että sairaala-arjesta on jo kolme vuotta.

Voin suunnitella tulevaisuutta, vaikka tiedän, että elämä voi nauraa suunnitelmilleni ja vetää maton alta milloin tahansa.

Voin pitää pieniä murheita isoina, kun oikeista huolista on kulunut aikaa.

Voin pelätä asioita, jotka eivät ole mitään todellisten pelkojen rinnalla.

Piti kulkea helvetin läpi, jotta uskalsin muuttaa suuntaa urallani.

Matka ei ole ollut helppo, mutta toisaalta ei ole vaihtoehtoa, kun tuska on niin suuri, että on tuskasta tunnoton.

Löysin keinot parantaa itseni sairauden jättämistä henkisistä haavoista ja sain niistä uuden suunnan elämääni.

Kampissa oli jälleen pieniä tuoleja rivissä muistuttamassa, kuinka monen perheen elämä on mullistunut yhdessä hetkessä.

Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö tukee lasten syöpähoitojen tutkimusta, jotta jokaisen sairastuneen lapsen tarina päättyisi onnellisesti.

Sylva ry tulee perheiden elämää, kun maailma kutistuu sairauden ympärille.

Kirjoitin viime vuonna Sylvan lehteen taideterapian voimasta.