Merkityksellinen työ

Mentorointi

Mietin pitkään, millä sanalla kutsuisin sitä, mitä teen työkseni.

Olenko mentori, valmentaja, inspiroija vai jotain muuta?

Mietin, kunnes sain hyvän neuvon unohtaa määrittely ja antaa asiakkaiden kertoa.

Yhdeltä sain nimen dream catcher.

Autan tunnistamaan unelmasi ennen kuin itse vielä tiedät, miltä ne näyttävät.

Toisen mielestä dream hatcher kuvaisi vielä paremmin, miten autan hautomaan unelmia, kunnes ne ovat valmiita kuoriutumaan päivänvaloon.

Autan löytämään ja näkemään ainutlaatuisuutesi.

Kolmas lähetti minulle kuvan upeasta maalauksestaan saatesanoilla: ”Ajattelin antaa tälle nimeksi ’En ole luova’.”

Muistutuksena lähtötilanteesta, kun luovuus oli kadonnut elämästä pitkäksi aikaa.

Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen oli löytynyt luovuuden flow ja maalaaminen vuosien tauon jälkeen.

Kasvoilla sädehtivä ilme, kun sydämessä tuntui jälleen innostuksen merkkejä.

Autan löytämään paikkasi, kun tiedät kaipaavasi urallesi muutosta, mutta et tiedä, mistä suunnasta lähteä etsimään.

Muutos tarvitsee aikaa, kun alkaa huomata, että oma paikka saattaakin olla jossain ihan muualla kuin missä se on tähän asti ollut.

Autan sinua luottamaan paikkasi löytyvän silloinkin, kun oma uskosi on vähissä.

Autan sinua seuraamaan sydämesi polkua.

Kutsun sitä mentoroinniksi. Sinä voit keksiä minulle uuden lempinimen.

Lue lisää työskentelystä kanssani.

Kulisseissa

Muista, että näet toisen muutoksesta usein vain hetket, jolloin hän ottaa askeleita eteenpäin.

Et näe niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu etenevän.

Tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia.

Et näe niitä aamuja, kun pelko tulevasta painaa jo herätessä hartioilla.

Et kuule niitä ajatuksia, jotka ilmestyvät, kun ei vieläkään ollut rohkeutta ottaa seuraavaa askelta.

Jokaista uutta askelta voi edeltää pitkä sisäinen suostuttelu.

Jokaista rohkeaa tekoa voi edeltää piilottelu peiton alla.

Jokaista onnistumista voi edeltää monta kokeilua ja epäonnistumista.

Et ole todistamassa niitä kertoja, kun on joutunut opettelemaan hiljentämään mielen vastustuksen.

Uudelleen ja uudelleen.

Et tunne niitä vaikeuksia, joiden läpi on täytynyt kulkea päästäkseen eteenpäin.

Et näe, mitä tapahtuu kulisseissa.

Näet vain sen, mitä toinen haluaa näyttää.

Sinä pystyt siihen samaan, mikä näyttää toiselta sujuvan helposti.

Kaikki työ tehdään ennen lavalle astumista.

Käyntikortti

Vuosi sitten tein itselleni unelmien käyntikortin.

Kirjoitin siihen unelma-ammattini ja ajattelin, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ne voivat toteutua.

Unelmien käyntikortti lompakossani irtisanouduin konsultin työstäni.

Seuraavana päivänä kaikkien irrallisten ammattien välille ilmestyi punainen lanka.

Auttaa ihmisiä löytämään aito itsensä, unelmansa ja luovuutensa.

Nyt vuotta myöhemmin unelmani ovat paljon lähempänä toteutumista.

Olen kirjoittanut elokuun jälkeen yli 200 blogitekstiä. Kirjoittaja on matkan varrella muuttunut kirjailijaksi ja kolme kirjaideaa työstyvät omaan tahtiin.

Iloitsen mentoroitavieni edistymisestä matkalla omalle sydämenpolulleen. Ei ole hienompaa tunnetta kuin kuulla kokemuksia luovuuden heräämisestä ja innostuksen löytymisestä.

Opiskelen joogaopettajaksi ja olen aika lähellä taivasta, kun kotitehtävänä saan kirjoittaa päiväkirjaa hengittämisestä ja opiskelu tarkoittaa joogatunneille menoa.

Rosen-menetelmän opinnot etenevät ja pääsen tällä viikolla perehtymään ihmisen anatomiaan sekä lihasten ja tunteiden yhteyteen. En olisi ikinä uskonut olevani näin innoissani paksusta anatomian oppikirjasta.

Olen toista viikkoa yrittäjänä ja melkein huomaamatta olen löytänyt kaipaamani työyhteisön samanhenkisistä yrittäjistä.

Vuodessa ehtii tapahtua enemmän kuin itse osaa ajatella.

Kirjoita unelmasi paperille.

Sinun ei tarvitse miettiä, miten ne toteutuvat.

Kunhan annat itsesi unelmoida isosti.

Luota siihen, että asiat voivat järjestyä paremmin kuin uskallat kuvitella.

20180404-148.jpg

Vertailun suo

Jumissa vertailun suossa.

Pitäisikö sinunkin, kun nuo kaikki muutkin?

Ei ole tullut aiemmin edes mieleen, ei ole sinulle tärkeää, mutta kun nuo kaikki muutkin.

Kun keskityt vain omaan tekemiseen, kaikki on selkeää.

Kun luotat omaan visioosi, suunta näkyy kirkkaana silmiesi edessä.

Kunnes satut vilkaisemaan ympärillesi, seuraamaan muita, joista jokainen toteuttaa omaa visiotaan.

Visiota, joka ei ole sinun.

Oma visiosi katoaa visioiden viidakkoon niin, että sitä on vaikea erottaa joukosta.

Ehkä tuo toinen on sittenkin parempi, koska se näyttää olevan suositumpi.

Ehkä on parempi valita se, minkä kaikki muutkin ovat valinneet.

Vai onko sittenkään?

Vertailun ansaan lankeaa alitajuisesti, vaikka olisit tiukasti päättänyt keskittyä omaan matkaan.

Vertailu vie helposti sinne minne kaikki menevät.

Vertailu vie kohti toisen visiota, jollei oma ole kirkkaana sydämessä.

Seuraatko laumaa vai pysytkö polullasi?

Muista oma visiosi.

Se on ainoa, jota sinun tarvitsee seurata.

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Manifesti

Voi tehdä paljon asioita
ilman että tekee kovasti töitä

Voi saada paljon aikaan
ilman että näkee paljon vaivaa

Voi luoda paljon uutta
ilman että ponnistelee kovasti

Voi saavuttaa haluamiaan asioita
ilman että tekee kovasti töitä, näkee paljon vaivaa, ponnistelee kovasti

Voi tehdä rennosti

Voi saada enemmän aikaan tekemällä vähemmän

Voi antaa asioiden tapahtua

Voi tehdä ilon, nautinnon ja rauhan kautta


Aamusivuille syntyi tänään manifesti työnteosta

Uusi tapa tehdä

Uusi tapa elää

Uskomukseni tekemisestä, jotka osoittautuvat omassa elämässäni todeksi joka päivä

Oletko mukana tekemässä tallaista maailmaa todeksi?

Roolivaatteissa

Mitä rooleja esität?

Pitääkö sinun esittää jotain muuta kuin olet tullaksesi hyväksytyksi?

Roolissa oleminen on aina raskaampaa kuin omana itsenäsi oleminen.

Jos esität työhaastattelussa jotain muuta kuin olet, joudut jatkamaan roolissa työn saatuasi.

Kuvittele pukevasi rooli yllesi joka päivä, vuosien ajan.

Ei ihme, jos odotat viikonloppuja ja lomia ja pelkäät uutta työviikkoa.

Jos rooli rajoittaa sinua, haluatko ottaa sen kantaaksesi?

Entä vedätkö roolin yllesi kotiovella?

Vanhemman roolin, jonka olet omaksunut lapsuudestasi.

Puolison roolin, jonka sait kotoa mukaasi.

Jos huomaat matkivasi vanhempiesi reaktioita, et silloin ole oma itsesi vanhempana tai puolisona.

Vanhemman rooli ahdistaa enemmän kuin vanhempana oleminen.

Missä tunnet olosi vapaaksi?

Missä olet paras versio itsestäsi?

Kenen kanssa uskallat ja osaat olla oma itsesi?

Roolissa käyttäydyt alitajuisen ohjelmointisi mukaan.

Roolissa reagoit pystymättä vaikuttaa reaktioosi.

Roolivaatteet puristavat aina jostain kohdasta.

Vasta kun tulet tietoiseksi esittäväsi roolia, voit alkaa riisua sitä yltäsi.

Kun olet aidosti itsesi, tunnet olosi vapaaksi.

Kuinka kauan jaksat esittää rooliasi?

Mieti vuosien pakkopaitaa ylläsi, jos päätät ottaa roolin vastaan.

Onko se elämää, jota haluat esittää?

Entä jos olisit oma itsesi kaikkialla?

Miltä tuntuisi elää ilman esittämistä?

Miltä elämä tuntuisi?

Ajautuminen

Vannoin, että minusta ei ikinä tule konsulttia.

Päädyin työskentelemään konsulttina kymmenen vuotta.

Vannoin, että minusta ei ikinä tule yrittäjää.

Tällä kertaa valitsin tietoisesti ryhtyväni yrittäjäksi.

Punnittuani kaikki vaihtoehdot, joista vain tämä tuntui oikealta.

Kummankin päätöksen tein itse.

Konsultin uralle ajauduin, yrittäjyyden valitsin tietoisesti.

Siinä on valtava ero.

Sain valita vapaasti, koska minun ei tarvinnut enää pelastaa itseäni vanhasta.

Olemme elämän virran vietävänä ja eteemme tulee tilaisuuksia.

Meidän tarvitsee vain valita, mihin niistä tartumme.

Voimme valita pelosta tai vapaudesta käsin.

Ajaudumme paikasta toiseen, jos emme tiedä, mihin haluamme päätyä.

Tartumme ensimmäisenä eteen tulevaan tilaisuuteen, jos pelkäämme uppoavamme.

Tartumme mihin tahansa tilaisuuteen, kunhan vain pääsemme pois vanhasta.

Voimme valita vapaasti, jos emme pakene menneisyyttä ja luotamme tulevaisuuteen.

Voimme valita virtamme ja tarttua vain oikealta tuntuviin tilaisuuksiin.

Tietoisesti.

Kun on ensin valinnut virtansa, voi antautua sen vietäväksi.

Voi luottaa, että virta kannattelee.

Kadonnut hiljaisuus

Pelkäämme hiljaisuutta.

Pelkäämme hiljaisuutta niin paljon, että siitä on tullut katoava luonnonvara.

Täytämme jokaisen tilan taustamusiikilla, kuulutuksilla ja hälinällä.

Poistamme hiljaisuuden, jotta emme kuulisi omia ajatuksiamme.

Täytämme hiljaisuuden puheella, jotta toisetkaan eivät kuulisi ajatuksiaan.

Poistamme hiljaisuuden ja kutsumme sitä yhteisöllisyydeksi.

Täytämme hiljaisuuden kulkemalla kuulokkeet korvilla.

Pelkäämme hiljaisuutta ja yksinoloa niin paljon, että poistamme seinät ympäriltämme.

Kutsumme sitä yhteisöllisyydeksi ja tiimityöksi.

Poistamme hiljaisuuden ja ihmettelemme, mihin innovatiiviset ideat ovat kadonneet.

Poistamme seinät, jotta voimme kehittää äänieristettyjä tilaratkaisuja.

Ennen niitä kutsuttiin huoneiksi.

Poistamme hiljaisuuden ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään muuta.

Startti

”You must live at the speed that suits you. Don’t force things.

…If you work quickly, you work quickly. If you work slowly, you work slowly.”
Rod Judkins

Seitsemän vuotta kypsyttelin päätöstä irtisanoutumisesta konsultin työstä.

Lähes vuoden olen kypsytellyt päätöstä päätoimisesta yrittäjyydestä.

Kummankin päätöksen tiesin olevan ainoa oikea ja silti niiden tekeminen vei aikaa.

Mukaan mahtui paljon itseni soimaamista, miksen voisi tehdä asioita nopeammin.

Paljon kysymyksiä, uskallanko, miten ja milloin uskallan, entä jos en uskallakaan, uskallan sittenkin.

Kunnes hyväksyin, että annan asioiden tapahtua omalla painollaan.

En puske, pakota, kiirehdi, vertaile tai suorita.

Sen elämän jätin taakseni ja teen valintoja rauhasta käsin itseäni kuunnellen.

En tee niin kuin kuuluisi tehdä vaan teen niin kuin minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.

Hyväksyin, että minun tapani tehdä muutoksia vaatii aikaa.

Anna itsesi ottaa tarvitsemasi aika muutokseen.

Sinun ei tarvitse vastustaa sitä, jos haluat edetä hitaasti.

Kun hyväksyt sen, asiat virtaavat itsestään.

Tulee päivä, jolloin tunnet olevasi valmis ja uskallat tehdä päätöksen.

Olen tai teen, en yritä.

”Myönnämme sinulle mielellään starttirahan yritystoiminnan käynnistämiseen. Olet valmistautunut yritystoiminnan käynnistämiseen erinomaisesti, ja tarjoamallesi palvelulle on arviomme mukaan kysyntää.”

Etsitäänkö yhdessä unelmasi, luovuutesi ja itsesi näköinen elämä?

Seuraa iloa

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

2. Seuraa uteliaisuutta

Seuraa uteliaisuutta

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

3. Seuraa iloa

Lähtöruutu

Joskus on hyvä katsoa taaksepäin.

Palata lähtöruutuun ja nähdä, miten pitkälle on päässyt.

Kaksi vuotta sitten aloitin muutoksen, jolle ei ollut karttaa eikä suuntaviittoja.

Motivaationa pelko, että joudun palaamaan entiseen.

Mielessä toivo siitä, että löydän oman paikkani.

Lähtöruudussa olisin kuvannut tilannettani näin:

“Kaipaan jotain muuta, mutta en tiedä, mitä se voisi olla. Miten löydän rohkeuden tehdä jotain muuta? Jos ylipäänsä löydän sen, mitä haluaisin tehdä. En ole varma, onko minulle olemassa mitään parempaa.

Olen jumissa maailmassa, jossa olen aina ollut. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, etten kuulu tänne. Pelottaa ajatella, että voisin tehdä jotain muuta. Mitä se voisi olla?

Mitä jos en löydä etsimääni? Mitä jos joudun palaamaan entiseen, vaikka se ei ole minulle oikea paikka? En tunne ketään oman maailmani ulkopuolelta. Kaikki ympärilläni elävät samaa kiireistä ja menestyksekästä elämää. Onko olemassa vaihtoehtoa?

Olen tehnyt järkeviä valintoja pelosta käsin. Valitsin opiskelupaikan ja ammattini, koska se oli järkevä valinta. En tiennyt mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olen menestynyt urallani ja silti minua kalvaa tunne, onko tässä kaikki, mitä elämällä on minulle tarjota. Jokin tuntuu koko ajan olevan pielessä.

Kadehdin kaikkia, jotka suhtautuvat intohimoisesti työhönsä, nauttivat ja tuntevat tekevänsä merkityksellistä työtä. On vaikea ajatella, että maanantaina ei odottaisi viikonloppua tai loman jälkeen laskisi päiviä seuraavaan lomaan eikä aloittaisi lomaa aina uupumuksen partaalla. Työ vie minulta liikaa aikaa ja energiaa. En halua elää vastoin arvojani niin, ettei minulla ole aikaa perheelleni. En halua tuntea, että elämä valuu hukkaan joka päivä.

En edes tiedä, minkä asioiden tekemisestä nautin. Minulla ei ole omia harrastuksia. Keksin kyllä paljon asioita, joita pitäisi tehdä. En enää muista, kuka olin ennen kuin minusta tuli äiti. Kaipaan omaa aikaa, mutta en osaa ottaa omaa aikaa itselleni.

Haluan lapseni näkevän, että jokainen voi seurata unelmiaan. Haluan hänen uskovan, että hänestä voi tulla mitä tahansa. Haluan olla äiti, joka esimerkillään näyttää, että on mahdollista nauttia työstään. Ettei tarvitse uhrata elämäänsä työlle, josta ei välitä. Miten näytän esimerkkiä, kun minulla ei ole omia unelmia?

Miten unohdan tämän tunteen, joka minulla on aina ollut, että minun on tarkoitus tehdä jotain arvokasta elämälläni? Olen valmis tekemään muutoksia, mutta en tiedä, miten aloittaa ja miten löydän oman polkuni.”

Kaksi vuotta myöhemmin olen kiitollinen, että lähdin matkalle.

Löysin oman polkuni.

Löysin jotain paljon enemmän kuin uskalsin toivoa.

Syvyys

En ole oikeastaan koskaan viihtynyt pinnalla.

Olen aina hakeutunut syvyyksiin.

En loista pinnallisessa keskustelussa, mutta silmäni syttyvät, kun päästään pinnan alle.

Siellä osaan hengittää vapaasti.

En pelkää suunnistaa pimeässä.

Osaan olla turvana pinnan alla.

Ei siis ihme, että kutsumukseni on auttaa sukeltamaan mielen syvyyksiin.

Hiljaisuuden maailmaan.

Opastaa sanoilla, hiljaisuudella, kosketuksella, kehon liikkeen ja käsillä tekemisen kautta.

Mitä syvemmälle on piilottanut luovuutensa, sitä hienommalta tuntuu löytää se uudelleen.

Mitä syvemmälle on piilottanut tunteitaan, sitä vapaampi olo tulee niiden vapauduttua.

Mitä syvemmälle on piilottanut aidon itsensä, sitä kirkkaammin se loistaa esille noustessaan.

Uskallatko sukeltaa pinnan alle?

Sieltä löytyvät etsimäsi vastaukset.

Sieltä löytyy vapaus.

Otan sinua kädestä.

Sukelletaan yhdessä.

Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja - mentori - taiteilija - kirjailija - joogaopettaja - Rosen-terapeutti - hiljaisuuden lähettiläs - luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

Aktiivinen

On tärkeää olla aktiivinen.

Aktiivinen niin, että muut näkevät sinun olevan aktiivinen.

Oikealla tavalla aktiivinen.

Aktiivinen muiden määrittelemällä ja hyväksymällä tavalla.

Väärällä tavalla ei kannata olla aktiivinen.

Vaikka se olisi sinulle oikea tapa.

On oltava mittareita, jotta voit osoittaa olevasi aktiivinen.

Aktiivisuus määritellään tekemisen kautta, vaikka tekemättömyys toisi paremman tuloksen.

Aktiivisuuden tulee kuulua, vaikka hiljaisuudesta kumpuaisi suurempi voima.

Aktiivisuus on nopeaa, vaikka hitaus tarjoaisi kestävämmän ratkaisun.

Aktiivisuuden tulee olla näkyvää, vaikka näkymätön avaisi uusia ovia.

Voi näyttää aktiiviselta, vaikka ei saa mitään aikaan.

Voi saada paljon aikaan, vaikka ei näytä aktiiviselta.

Luovimmat ideat ja parhaat ratkaisut syntyvät, kun ei suorita aktiivisuutta.

Aktiivisuus vie alitajunnalta tilaa työskennellä.

Mitä passiivisemmalta ihminen näyttää, sitä aktiivisemmin alitajunta työskentelee.

Mitä aktiivisempi ihminen on, sitä passiivisemmaksi alitajunta muuttuu.

Alitajunta lyö hanskat tiskiin, jos on liian aktiivinen.

Alitajunta kukoistaa, kun pysähtyy, rauhoittuu ja rentoutuu.

Olisiko aika määritellä aktiivisuus uudella tavalla?

Huomiopeli

Janoamme huomiota.

Haemme huomiota, jota emme ole saaneet.

Pelaamme huomiopeliä, jossa mikään määrä huomiota ei ole riittävästi.

Tärkeintä on saada lisää huomiota.

Enemmän on parempi ja määrä korvaa laadun.

Kaikki keinot ovat sallittuja huomion maksimoimiseksi.

Suunnittelemme ja laskelmoimme tekemisiämme saadaksemme huomiota.

Huomiolla on arvoa, joka voi tuoda leivän pöytään ja euroja tilille.

On oltava brändi, jonka sisältö on ennakoitavaa ja erottuvaa.

Siksi varomme tekemästä asioita, jotka voisivat viedä huomion pois.

Huomiota saanut alkaa optimoida, ettei vain ärsytä ketään.

On perustettava toinen tili, jossa voi julkaista vapaasti haluamaansa sisältöä.

Samalla menetämme osan siitä aitoudesta, joka alun perin oli huomion arvoista.

Janoamme huomiota ruudun takaa.

Samalla saatamme unohtaa tärkeimmän huomion oikeassa elämässä.

Sen jonka määrää ei voi mitata.

Haku päällä

Työn ja puolison etsinnässä on paljon samaa.

Ihannehenkilöä varten asetetaan kriteerit, joita kukaan ei voi täyttää.

Toinen yrittää täyttää kaikki kriteerit, jotta tulisi valituksi.

Persoonallinen pitää olla, mutta ei liikaa.

Vaikka on tositarkoituksella liikenteessä, ei saa olla liian kiinnostunut.

Liian innokas vaikuttaa epätoivoiselta.

Toisaalta pitää osoittaa riittävästi kiinnostusta, jotta on selvää, että on haku päällä.

Kummallakin voi olla joku toinen kiikarissa, mutta katsotaan nyt tämäkin vaihtoehto, jos siitä toisesta ei tulekaan mitään.

Huumorintajuinen saa olla, mutta ei liikaa.

Kuva ois kiva, mutta vain jos se on edustava.

Yksityiskohdilla on merkitystä, koska pienikin asia voi alkaa häiritä toista.

Jos yrittää soittaa perään, toinen esittää vaikeasti tavoiteltavaa.

Ensivaikutelma on ratkaiseva livenä. Toista kertaa ei tule, jos jännityksen vuoksi ei anna itsestään parasta kuvaa.

Kokemusta pitää olla, mutta ei liikaa.

Jos edellisestä suhteesta on pitkä aika, toinen miettii, miksi hän ei ole kelvannut kenellekään.

Liian monta lyhyttä suhdetta voi kertoa sitoutumiskammosta.

Täysin kokematon on epäilyttävä. Ei jaksaisi opettaa ihan kaikkea alusta lähtien.

Jos ei pääse jatkoon, kyllä sen tajuaa lopulta itsekin, kun viesteihin ei vastata.

Ihmisen tuntevat ihmettelevät, miten tällainen kultakimpale on vielä vapaalla jalalla.

Usein se oikea löytyy, kun lakkaa etsimästä.

Kun alkaa elää omaa elämää ja toteaa, että yksinkin on hyvä olla.

Sen oikean kohdattua näkee, että näinhän sen oli tarkoitus mennä.

Piti tavata monta sammakkoa, että osaa arvostaa sitä oikeaa.

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija vain yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää itselle sopivan oman tavan.

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?