Hiljaisuuden voima

Hengitys

Voit antaa sen virrata vapaasti,

tehdä itsestäsi suuren.

Voit estää sen kulkua,

tehdä itsestäsi pienen.

Voit pidättää sitä,

kasvattaa pelkoasi.

Voit kiihdyttää sitä,

viedä sinut vihan partaalle.

Voit olla ajattelematta sitä,

antaa sen reagoida tunteisiisi.

Voit hallita sitä,

vaikuttaa sen kautta tunteisiisi.

Voit antaa sen virrata sisään,

tehdä luovuudelle tilaa.

Voit antaa sen virrata ulos,

päästää irti vanhasta.

Voit rauhoittaa sitä,

antaa sen rauhoittaa mielesi.

Ilman sitä et ole mitään.

Sen kanssa olet kaikki.

Hengitys.

Kadonnut hiljaisuus

Pelkäämme hiljaisuutta.

Pelkäämme hiljaisuutta niin paljon, että siitä on tullut katoava luonnonvara.

Täytämme jokaisen tilan taustamusiikilla, kuulutuksilla ja hälinällä.

Poistamme hiljaisuuden, jotta emme kuulisi omia ajatuksiamme.

Täytämme hiljaisuuden puheella, jotta toisetkaan eivät kuulisi ajatuksiaan.

Poistamme hiljaisuuden ja kutsumme sitä yhteisöllisyydeksi.

Täytämme hiljaisuuden kulkemalla kuulokkeet korvilla.

Pelkäämme hiljaisuutta ja yksinoloa niin paljon, että poistamme seinät ympäriltämme.

Kutsumme sitä yhteisöllisyydeksi ja tiimityöksi.

Poistamme hiljaisuuden ja ihmettelemme, mihin innovatiiviset ideat ovat kadonneet.

Poistamme seinät, jotta voimme kehittää äänieristettyjä tilaratkaisuja.

Ennen niitä kutsuttiin huoneiksi.

Poistamme hiljaisuuden ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään muuta.

Täysi elämä

Miten täysi voisi olla vielä täydempi?

Jos elämä on jo täynnä, ei siinä ole tilaa uudelle.

Silti yritämme mahduttaa elämäämme lisää asioita luopumatta mistään.

Jos elämän täyttää piripintaan, kaikki uusi valuu yli.

Muutos jää väliaikaiseksi, kun voimat loppuvat pyörittää liian täyttä elämää.

Voitko saada enemmän ilman, että luovut jostain?

Entä jos tekisit ensin tilaa elämääsi?

Luopuisit asioista, joita et enää tarvitse.

Mistä olisit valmis luopumaan?

Miltä tuntuisi jättää tyhjää tilaa elämääsi?

Tyhjyydessä näet selvemmin, mitä oikeasti haluat ja tarvitset.

Kun sinulla on aikaa kuunnella hiljaisuutta.

Jos et heti täyttäisi tyhjää vaan antaisit sen täyttyä ajan kanssa.

Asioilla, joista nautit ja saat iloa.

Ehkä huomaat nauttivasi myös tyhjyydestä.

Läsnäolo

Mieli haluaa matkustaa.

Se poukkoilee ajatuksesta ja paikasta toiseen.

Mieli hajottaa ja levittää energian joka puolelle.

Keho on paikalla ja mieli jossain aivan muualla.

Läsnäolo keskittää energian yhteen paikkaan.

Mitä enemmän on läsnä, sitä suuremmaksi energia tiivistyy.

Läsnäolon voima on valtava.

Kunnes mieli taas havahtuu ja alkaa hajottaa energiaa.

Edellytämme läsnäolopakkoa, mutta kukaan ei opeta, miten olla läsnä.

Keho on läsnä ja mieli kaukana poissa.

Mieli pelkää tylsyyttä ja pakenee tekemättömyyttä.

Se rakastaa virtuaalimatkailua ruudun läpi toiseen maailmaan.

Maailmaan, jossa se saa seikkailla loputtomasti.

Pysähtymättä.

Viedä energian mukanaan tästä hetkestä.

Läsnäoloon tarvitaan mieleltä vain yksi teko.

Vaikein kaikista.

Pysyä paikallaan.

Tässä hetkessä.

Syvyys

En ole oikeastaan koskaan viihtynyt pinnalla.

Olen aina hakeutunut syvyyksiin.

En loista pinnallisessa keskustelussa, mutta silmäni syttyvät, kun päästään pinnan alle.

Siellä osaan hengittää vapaasti.

En pelkää suunnistaa pimeässä.

Osaan olla turvana pinnan alla.

Ei siis ihme, että kutsumukseni on auttaa sukeltamaan mielen syvyyksiin.

Hiljaisuuden maailmaan.

Opastaa sanoilla, hiljaisuudella, kosketuksella, kehon liikkeen ja käsillä tekemisen kautta.

Mitä syvemmälle on piilottanut luovuutensa, sitä hienommalta tuntuu löytää se uudelleen.

Mitä syvemmälle on piilottanut tunteitaan, sitä vapaampi olo tulee niiden vapauduttua.

Mitä syvemmälle on piilottanut aidon itsensä, sitä kirkkaammin se loistaa esille noustessaan.

Uskallatko sukeltaa pinnan alle?

Sieltä löytyvät etsimäsi vastaukset.

Sieltä löytyy vapaus.

Otan sinua kädestä.

Sukelletaan yhdessä.

Sanojen kaiku

Sanoilla on kaiku.

Kuulemamme sanat jäävät kaikumaan mielessämme.

Joillakin sanoilla kaiku on lähes olematon.

Toisten sanojen kaiku ei lakkaa koskaan.

Kaiku jatkuu niin pitkään, että sanoista tulee uskomuksia.

Kaiku tatuoi sanat osaksi meitä itseämme.

Kaiku voi ulottua sukupolvelta toiselle.

Opimme toistamaan sanoja eteenpäin kaiun tahtiin.

Annamme sanojen muuttaa meitä joksikin muuksi kuin mitä aidosti olemme.

Emme enää muista, että sanat eivät alunperin olleet omia sanojamme.

Mitä nuorempana sanat kuulemme, sitä vahvempi kaiku niissä on.

Mitä useammin sanoja toistetaan, sitä syvemmän kaiun ne saavat aikaan.

Yksikin kerta riittää viiltämään ikuisen jäljen.

Mielessä voi kaikua niin paljon ääniä, että sekaan ei mahdu enää yhtään omaa sanaa.

On opeteltava hiljentämään mieli.

Sana ja kaiku kerrallaan.

Kaiku hiljenee, kun kirjoittaa sanat käsin paperille.

Yksi kerrallaan, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun näkee mielessä kaikuvat sanat silmillään, ääni alkaa vaimentua.

Kun sanat pääsevät mielestä paperille, voi kaiku hiljentyä.

Omille sanoille alkaa tulla tilaa.

18. Quiet

Kirja, joka antaa hyväksynnän ja voiman hiljaiselle viisaudelle. Kirja jokaiselle introvertille tai introvertin vanhemmalle, puolisolle, ystävälle tai työkaverille.

18. Susan Cain: Quiet: The Power of Introverts in a World That Can’t Stop Talking

Vaikka jokainen persoonallisuustesti painottaa, että mikään ominaisuus ei ole hyvä tai huono, niin maailma ja työelämä suosii tiettyjä piirteitä toisia enemmän. Introvertit sopeutuvat ekstroverttien ehdoilla suunniteltuihin avokonttoreihin, joustaviin toimistoihin ilman omaa istumapaikkaa, tiimitöihin ja jatkuvaan esilläoloon. ”Introverts living under the Extrovert Ideal are like women in a man’s world, discounted because of a trait that goes to the core of who they are.” Konsulttiurani tiimellyksessä Susan Cainin Quiet sanoitti kaiken, minkä kanssa kamppailin. Se antoi voiman niille ominaisuuksilleni, joita olin kokenut tarvitsevani muuttaa tai piilotella. Löysin rohkeuden jäädä verkostoitumispikkujoulujen sijasta kotisohvan hiljaisuuteen. Introverttina on lottovoitto syntyä Suomeen. Hiljaisuutta ei tarvitse täyttää niin paljon kuin ulkomailla. Seurassakin saa olla hiljaa. Ja silti kehitys tuntuu kulkevan ekstroverttejä suosivaan suuntaan. Introvertti ei niinkään edes rasitu sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, kun saa tehdä sen omilla ehdoillaan. Roolin vetäminen on raskain osuus. Kun tiedostaa ja hyväksyy omat luontaiset ominaisuutensa, voi järjestää elämäänsä enemmän niin, että saa koko potentiaalinsa ja vahvuutensa käyttöön. Vanhempana niin ikään voi tukea introverttiä lastaan paremmin, kun ymmärtää hänelle ominaiset tavat toimia. ”Use your natural powers - of persistence, concentration, insight, and sensitivity - to do work you love and work that matters. Solve problems, make art, think deeply. Figure out what you are meant to contribute to the world and make sure you contribute it.” Aion vetää työpajoja, joissa ei tarvitse puhua mitään. Olen nähnyt, miten luovuus kukoistaa hiljaisuudessa ja ihmiset sädehtivät läsnäoloa ja keskittymistä.

14. Breaking the Habit of Being Yourself

Kirja, joka opettaa ohjelmoimaan aivomme uudestaan ja muuttamaan alitajuisia uskomuksiamme. Tapaamme olla ja elää. Eli kuinka lopettaa automaattiohjauksella eläminen.

14. Dr. Joe Dispenza: Breaking the Habit of Being Yourself: How to Lose Your Mind and Create a New One (suom. Luo itsesi uudelleen)

Tämä kirja on hänelle, joka haluaa tieteelliset perustelut meditoinnin hyödyistä. Ja kirja meille, jotka uskomme muutenkin, mutta haluamme tietää, mitä aivoissamme tapahtuu ja mihin oppimamme totuudet perustuvat. ”We should never wait for science to give us permission to do the uncommon; if we do, then we are tuning science into another religion.” Tämä oli ensimmäinen kirja, joka auttoi minua todella ymmärtämään, mitä aivoissa tapahtuu meditoinnin aikana. Oli kiinnostavaa saada tieteellisiä perusteluita muutokselle, jonka olin itse kokenut ja asioille, joihin olin alkanut uskoa. Kuinka toistamme menneisyyttämme aina uudestaan ja miten sen voi muuttaa. Ajatuksemme ovat energiaa ja luovat todellisuutemme. Kun tunnemme unelmamme tai tavoitteemme olevan totta jo nyt, se toteutuu. Minulle kirja selitti kaikkea kokemaani, matkaani omaksi itsekseni. ”You will learn to liberate your energy in the form of emotions, and thus narrow the gap between how you appear and who you are.” ”…how to break free from the emotions that you’ve memorized - which have become your personality - and how to close the gap between who you really are in your inner, private world and how you appear in the outer, social world.” Kirja antaa yksityiskohtaiset meditaatio-ohjeet, joilla saat aivojen ohjelmoinnin teoriasta käytäntöön. ”When how you appear is who you are, you are truly free.”

Toisto

Muutos vaatii lopulta hyvin yksinkertaisia tekoja. Avain muutokselle on yksinkertaisten tekojen toisto. Samaa asiaa tarvitsee tehdä uudestaan ja uudestaan, jotta alkaa muuttua. Ensin tarvitsee aloittaa. Sen jälkeen tulee vaikein osuus. Tarvitsee päättää jatkaa. Jatkaa, vaikka olisi helpompi lopettaa. Jatkaa, vaikka ei usko, että mikään voi muuttua. Jatkaa, vaikka pelkää, ettei koskaan löydä etsimäänsä. Jatkaa, vaikka mieli haraa kaikin keinoin vastaan. Muutoksen vastustaminen on mielen ydinosaamista. Mieli kesytetään toistamalla. Mielen hiljentäminen on taito, jota tarvitsee harjoitella. Uudestaan ja uudestaan. Kirjoittamisen voima perustuu toistoon. Kun kirjoittaa aamusivuja käsin joka päivä, mieli ensin vastustaa, kunnes antaa tilaa uudelle. Joogan voima perustuu toistoon. Samaa liikettä toistetaan niin pitkään, että mieli turhautuu ja lopulta hiljenee. Maalaamisen ja piirtämisen voima perustuu toistoon. Mieli arvostelee ja lannistaa, kunnes alkaa väistyä luovuuden tieltä. Meditaation voima perustuu toistoon. Mieli laukkaa vinhaa vauhtia, kunnes kesyyntyy. Mitä enemmän harjoittelee, sitä nopeammin mieli hiljenee. Tarvitsee vain toistaa.

Mieli ja minä

Mieli kehittää lisää tekemistä.

Minä tarvitsen vain olemista.

Mieli yrittää keksiä mitä kirjoittaisin seuraavaksi.

Minä haluan nyt kynänkin olevan hiljaa.

Mieli suunnittelee ensi viikkoa.

Minä haluan olla tässä hetkessä.

Mieli ratkoo ilmastonmuutosta.

Minä haluan nyt vain rauhassa juoda kahvini.

Mieli miettii, mitä syödään illalla.

Minä istun tässä.

Mieli juoksee.

Minä juurrutan itseni uuteen olemiseen.

Mieli säntäilee hädissään kunnes sekin rauhoittuu.

Luovuttaa ja rauhoittuu.

Idea

Vietin tänään ideointipäivän. Ei ollut eri värisiä post-it -lappuja, ei lehtiöitä eikä kalvosulkeisia. Ei edes parhaita luovan ideoinnin niksejä, niitä joissa listataan hulluimmatkin ajatukset ja lähdetään jatkotyöstämään listan pohjalta. Makasin keittiön lattialla viltin alla ja kuuntelin kuulokkeilla tiibetiläisten äänimaljojen ääniä. Ei ollut edes tarkoitus ideoida. Tänään olin aikonut olla tekemättä yhtään mitään. Pysähtymisen vaikutus vain pääsee yllättämään joka kerta. Ideoita virtasi mieleen sellaista vauhtia, että mietin, pitäisikö ottaa kynä ja paperi esille. Päätin luottaa siihen, että asiat pysyvät kyllä muistissa, jos ne ovat riittävän hyviä. Sillä entisellä oravanpyörässä kipittäneellä suorittajaminällä on vielä totuttelemista, miten eri tavalla asioita voi tehdä, paremmilla lopputuloksilla. Tuo suorittaja kyseenalaistaa edelleen, voiko näin tehdä, miltä tämä näyttää muiden silmissä, eikö nyt voisi tehdä jotain näennäisesti tehokasta, näyttää siltä että saa asioita aikaan. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki toimistoissa vain hiljentyisivät makoilemaan lattialla. Kannattaisi ehkä kokeilla. Jos en tiedä seuraavaa askelta, menen rannalle meditoimaan. Makaan lattialla hiljaisuudessa. Piirrän sen kummempia ajattelematta tai kirjoitan tajunnanvirtaa. Joka ikinen kerta vastaus tulee valmiimpana kuin osasin odottaa. Mielen hiljentämistä tarvitsee harjoitella. Puolentoista vuoden jälkeen en enää tarvitsekaan oheistoimintaa. Riittää, että suljen silmät ja hiljennyn, hengitän. Kuin varkain olen oppinut meditoimaan. Kun on ensimmäisen kerran kokenut hiljaisuuden voiman, ei vanhaan ole enää paluuta.

Joka päivä

Olen kirjoittanut blogiin joka päivä 17 päivää peräkkäin. Ei enää montaa päivää jäljellä, jos 21 päivässä uudesta asiasta pitäisi muodostua tapa. Olin asettanut tavoitteeksi kirjoittaa kerran viikossa. Salaa mielessäni lupasin kirjoittaa joka päivä. Jos Seth Godin kirjoittaa joka päivä, niin pystyn siihen minäkin. Tosin Sethillä on parinkymmenen vuoden etumatka. Tärkein syy lupaukselleni on, että tiedän kirjoittamisen auttavan minua löytämään aina seuraavan askeleen. Yksi askel joka päivä, niin kuukauden päästä on päässyt jo aika pitkälle. Aloitin tiistaina ja ensimmäisen haasteen kohtasin lauantai-iltana. Tosiaan, lauantait ja sunnuntait ovat olemassa. En ollut muistanut lupaustani tehdessä määritellä, kirjoitanko myös viikonloppuisin. Kirjoittaako Seth joka päivä vai ajastaako hän tekstejään viikonlopuiksi? No parempi kai vain kirjoittaa kuin repsahtaa heti ensimmäisellä viikolla. Toinen haaste tuli iltaisin yhdeksän jälkeen, kun en ollut saanut kirjoitettua päivän aikana. Tai olin aloittanut, mutta teksti oli jäänyt kesken. Istuin koneen ääreen kirjoittamaan kymmenen maissa. Huomasin pitäväni illalla hiljentymisestä ja ajatusten keskittämisestä. Olin ehkä ajatellut kirjoittaa yhdestä aiheesta, mutta näytölle ilmestyvät sanat liittyivätkin aivan toiseen asiaan. Repsahtaminen kävi muutamana iltana mielessä, mutta suostuttelin itseni joka kerta kirjoittamaan. Jos Seth niin minäkin. Ja aina opin itsestäni jotain uutta. Illalla aivot ovat vähän samassa tilassa kuin aamulla aamusivuja kirjoittaessa. Sanat tulevat aidompina kuin keskellä päivää. Lauseita ja sisältöä tarvitsee muokata vähemmän. Ehkä sisäinen kriitikko on jo nukkumassa ja antaa työskennellä rauhassa, kun ei väsymykseltään jaksa enää huudella kommenttejaan. Tulin vahingossa kehittäneeksi uuden hiljentymisen rutiinin. Herättyäni kirjoitan aamusivuja ja piirrän,  iltaisin kirjoitan iltasivun blogiin. Mieli on aika paljon rauhallisempi kuin se olisi television ääressä sohvalla.

Hiljaisuus

Olen aina ollut rauhallinen, luontaisesti hiljainen introvertti. Tarvitsen yksin oloa ladatakseni akkuni täyteen. Viihdyn paremmin kahdestaan jonkun kanssa kuin suuressa ryhmässä. Keskustelen mieluummin syvällisesti kuin heitän pinnallista läppää. Lasten kanssa leikkiessäni olen saanut kehuja, miten rauhoittava vaikutus minulla on lapsiin.

Esiintymistaidon kursseilla lähes jokaisella palautelapulla kerrottiin, miten rauhallinen olen, joskus liiankin rauhallinen ja monotoninen. Tulkitsin sen ominaisuudeksi, josta tarvitsee päästä eroon. Yritin olla energisempi, liikkuvampi, ottaa mallia ekstroverteistä, jotka näkyvät ja kuuluvat takaseinänkin läpi. Enemmän, enemmän, enemmän.

Vannoin opiskeluaikana, että konsultiksi en ainakaan ryhdy. Päädyin lopulta tekemään kymmenen vuoden uran konsulttina. Kasvoin työn mukana. Esiinnyin, puhuin ja vedin niin paljon työpajoja, että esiintyminen tuntui luontevalta. En silti koskaan tuntenut itseäni täysin kotoisaksi, kun piti huolehtia työpajan energisyydestä, fasilitoida ja saada ihmiset osallistumaan. Onnistuneessa työpajassa innokas puheensorina täytti huoneen.

Sitten löysin oman kutsumukseni ja kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Minun tehtäväni on tuoda ihmisten elämään hiljaisuutta. Auttaa ihmisiä hiljentymään ja löytämään oma sisäinen äänensä. Sitä ei voi löytää ilman hiljaisuutta.

Hiljaisuudesta on tullut katoava luonnonvara. Toimistoja muutetaan avokonttoreiksi, joissa rauhaa voi yrittää löytää kuulosuojaimilla. Julkiset tilat täytetään taustamusiikilla. Pään sisälläkin on usein niin paljon meteliä, että oma ääni peittyy tauotta soljuvan ajatusvirran alle. Täytämme tylsät odottelun hetket älypuhelimen selailulla. Monille on vaikea hiljentyä omaan itseensä.

Olen kokenut taiteen tekemisen olevan väylä rauhoittumiseen. Ensimmäistä taidetuokiota pitäessäni paras palaute oli, että kerrankin mielessä ei liikkunut mitään. Maalatessa tai piirtäessä mieli hiljenee. Kun mieli on hiljentynyt, on tilaa kuunnella itseä ja omia tarpeita. Luovat ratkaisut löytyvät hiljaisuudesta.

Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin tarjota mahdollisuuksia hiljaisuuteen. Olen vihdoin löytänyt tarkoituksen omalle rauhallisuudelleni.