Henkinen kasvu

Tyhjyyden tunne

On tyhjyyden tunne, jonka haluat täyttää.

Tyhjyys, jota tekee mieli paeta.

Tyhjyys, jonka yrität turruttaa.

Niin pian kuin mahdollista.

Kuluttamalla, ostamalla, keksimällä viihdettä tyhjyyden täyttämiseksi.

On myös tyhjyys, joka on itsessään täysi.

Täysi kaikessa tyhjyydessään.

Tila, jonka haluat löytää uudestaan, kun olet sen kerran kokenut.

Tyhjyys, joka ei tunnu tyhjältä.

Tyhjyys, jossa on kaikki.

Tyhjyys, joka saa tyhjyyden tunteen tuntumaan turhalta.

Tyhjyys, joka syntyy, kun mieli on täysin hiljaa.

Tyhjyys, jonka saavuttaa, kun et yritä täyttää hiljaisuutta.

Tyhjyys, jota ei tarvitse täyttää, koska se on täydellinen juuri sellaisenaan.

Luonnostaan

Pari viikkoa olen vain levännyt ja kerännyt voimia.

Lomaillut.

Hellittänyt kaikesta.

Ollut tekemättä juuri mitään muuta kuin kesäisiä asioita.

Kaiken tekemättömyyden lomassa olen löytänyt itseni tekemästä asioita, jotka tulevat täysin luonnostaan.

Joita en osaa olla tekemättä, vaikka en tekisi mitään.

Olen auttanut useampaa ihmistä oivaltamaan merkittäviä asioita elämästään.

Kuuntelemalla, kysymällä ja puhumalla.

Olen löytänyt itsestäni kehokuiskaajan.

Olen hoitanut lähimmäisten yskän, kivun ja lihasjännityksen.

Vain aistimalla, tuntemalla, koskettamalla ja kuuntelemalla kehon viestejä.

Ymmärtämällä enemmän kuin tiedän ymmärtäväni.

Kokeillut, mihin käteni pystyvät ja yllättynyt itsekin niiden voimasta.

En tee mitään, vaan annan tapahtua.

Olen antanut intuition johdattaa eteenpäin.

Olen ihmetellyt, mikä on seuraava askeleeni.

Olen seurannut johtolankoja kirjojen pariin, joista löydän taas uusia vastauksia kysymyksiini.

Olen löytänyt innostuksen väsymyksen väistyttyä.

Jatkan lomailua ja annan asioiden tapahtua.

Tekemättömyys taitaa olla paras tapa tehdä asioita.

Luovu kaikesta

Luovu kaikesta.

Vanhasta ja tarpeettomasta.

Uskomuksista, tunteista, peloista.

Kaikesta, mistä pidät kiinni, vaikka pärjäisit jo ilmankin.

Luovu menneestä, joka pitää sinut paikallaan.

Luovu tulevasta, johon katseesi on kiinnittynyt.

Luovu tarpeesta tietää, miten asiat järjestyvät.

Luovu siitä, että yrität löytää etsimäsi.

Yrittäminen rajoittaa sitä, mitä pystyt näkemään.

Luovu jopa unelmista, haaveista ja tavoitteista.

Luota, että kaikki se tapahtuu, minkä on tarkoitus tapahtua.

Visioi unelmasi ja päästä ne sitten vapaaksi.

Vapaudella on suurempi voima kuin kiinni pitämisellä.

Luopuminen ei ole luovuttamista.

Luovut vain mielesi ankkureista, jotka estävät asioiden luonnollista virtausta.

Luovu kontrollista, tekemisestä ja pakottamisesta.

Luovu kaikesta, minkä haluat saada.

Saat vapauden.

Intuitiivinen elämä

Intuitiolla eläminen tarkoittaa minulle sitä, että teen vain yhden päätöksen kerrallaan.

Kuuntelen itseäni aina seuraavan valinnan kohdalla.

Kuuntelen, miltä sisimmässäni tuntuu.

Luotan siihen tunteeseen.

Luotan enemmän sisäiseen tunteeseen kuin järkeen.

Aina.

Vaatii paljon harjoittelua oppia tunnistamaan intuition ääni reaktiona tulevasta pelosta.

Sen oppii vain kokemuksen kautta.

Kun huomaa, miten sisäiseen tunteeseen luottaminen johtaa aina hyvinvointini kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Intuition ääni vahvistuu, mitä enemmän sitä kuuntelee ja sille antaa tilaa.

Intuitiolla eläminen ei tarkoita impulssien perässä juoksemista.

Intuitiivinen elämä voi ulkopuolisen mielestä näyttää impulsiiviselta.

Suunnitelmat ovat usein joustavia.

Jos tekee mieli ajaa edestakaisin liukuportaissa, saatan tehdä niin.

On helpompi muuttaa mieltä, kun luottaa intuitioon.

Voi vaihtaa nopeammin suuntaa, jos huomaa valinneensa väärin.

Päädyn ongelmiin, jos alan suunnitella liian monta päätöstä eteenpäin.

Silloin kadotan yhteyden itseeni.

Suunnittelussa järki ottaa usein ohjat ja se ei kuuntele sisäistä tunnettani.

Olen oppinut, että päätöksiä tehdessä on usein hyvä nukkua yön yli.

Intuition ääni vahvistuu ajan kanssa.

Ei tarvitse reagoida, kun voi valita luottaen sisäiseen tunteeseen.

Uusi alku

Rosen-menetelmän anatomiakurssi ja viikon intensiivikurssi.

Vuoden joogaopettajakoulutus.

Seth Godinin ja upean tiimin parin kuukauden The Freelancer’s Workshop.

Jokainen syvällisesti itseä ja elämän perusteita muuttava kokonaisuus.

Kaikki tämä yhdistettynä yrittäjyyden ensimmäistä kuukausien kanssa.

Voi päätyä hengittelemään eteerisiä öljyjä parvekkeen lattialle, kun ei enää muuhun kykene.

Takertumattomuuden kuukausi on ollut perusteellista vanhasta luopumista.

Pohjamutia myöten.

Luovuin yrittämisestä ja ponnistelusta.

Päästin irti unelmista, suunnitelmista ja aikeista.

Ihan kaikesta.

Luovuin jopa luottamuksesta.

Onneksi tiedän, että tämä on osa prosessia.

On luovuttava ennen kuin uutta syntyy tilalle.

Jokainen kokonaisuus vie minut lähemmäs itseäni.

Riisuu pois kaikesta ylimääräisestä.

Ei todellakaan päästä helpolla.

Auttaa minua näkemään, että en tarvitse mitään enemmän.

Minussa on jo kaikki.

Solut asettuvat taas uuteen normaaliin.

Normaaliin, joka värähtelee aidompaa ja kirkkaampaa valoa.

Ensimmäisenä löysin luottamukseni sanoihin.

Luotan täydellisesti siihen, että minulla on sanani.

Sanat odottavat minua, antavat minun levätä.

Sanojen avulla luon taas kaiken uudestaan.

Kaiken, mikä tarvitsee sanoja tullakseen näkyväksi.

Usko ja luota

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Usko sokeasti.

Luota tietämättä lopputulosta.

Usko, että elämä tahtoo vain sinun parastasi.

Luota, että sinun parhaasi löytyy joskus vain vaikeuksien kautta.

Usko, että valo sarastaa pimeydestä.

Luota, että kärsimykselläkin on tarkoituksensa.

Usko, että löydät paikkasi.

Luota, että kaikki järjestyy paremmin kuin osaat kuvitella.

Usko hyvään.

Luota sydämeesi.

Usko, että ansaitset hyvää.

Luota, että sinusta pidetään huolta.

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Tyhjyyden tuolla puolen

Olen herännyt aamuvarhaisin katsomaan formuloita.

Olen hengittänyt keväisin jääkiekon MM-kisoja.

Olen jännittänyt, pettynyt, elänyt mukana ja juhlinut voittoja.

Kunnes kiinnostus on hiipunut elämän muuttuessa.

Vaiheeseen, jossa tyhjyys tarjoaa suurimman elämyksen.

Koko muu Suomi jännitti, kannusti voittoon ja juhli suihkulähteissä.

Minun valintani oli sulkea silmät ja kulkea tyhjyyden tuolle puolen.

Olen menettänyt yhteisen joukkohurmion.

Saanut tilalle täydellisen rauhan tunteen.

Suuremman riemun kuin koskaan aiemmin.

Kokemuksen kaikkialla säteilevästä rakkaudesta.

Tunteen siitä, miten kaikki on yhtä.

Koen vieläkin olevani matkani alussa.

Vaikutukset säteilevät hiljalleen elämääni.

Meditointi vei voiton jännitysnäytelmästä.

Tyhjyydestä voi löytyä kaikki.

Opettaja

Elän muutoksen aikaa.

Erilaista kuin kahtena edellisenä vuotena.

Tähän asti olen etsinyt tietoa ulkopuolelta.

Lukenut kirjoja, blogeja ja kuunnellut podcasteja.

Ahminut tietoa, vinkkejä ja kokemuksia.

Kuvittelin kunnianhimoisesti lukevani tänä vuonna vieläkin enemmän kirjoja.

Nyt katse onkin kääntynyt sisäänpäin.

Mieli kaipaisi vielä kovasti apua ulkopuolelta.

Sielu sanoo, että kaikki on jo minussa.

Tarvitsemani neuvot löytyvät hiljentymällä.

Vaalimalla yhteyttä tietoisuuteen.

Haalin vieläkin kirjoja pinoiksi sänkyni viereen.

Pystyn kuitenkin sisäistämään enää sanoja Bhagavad-Gitasta.

Tarvitsin kaikki vaiheet päästäkseni tähän pisteeseen.

Moneen kertaan valmiiksi pureskeltua tietoa.

Ennen kuin ymmärsin, että kaikki on jo sanottu kauan sitten.

Kaipaamani neuvot tulevat joogafilosofiasta ja samaa polkua kulkevilta.

Oikea opettaja tulee kyllä.

Luulen vain, että se taidan olla minä itse.

Selvä hetki

Selvänä hetkenä tiedät tarkkaan, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Kaikki tuntuu helpolta ja uskot ideoihisi.

Näet tulevaisuuden kirkkaana edessäsi.

Et tunne pelkoa.

Olet täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Sitten selkeys katoaa ja epävarmuus palaa mieleesi.

Ajattelet jälleen, ettei tästä tule mitään.

Tulevaisuus näyttää taas harmaan sumealta.

Kuvittelet olevasi yksin näiden tuntemusten kanssa.

Selität tuntemuksiasi mielen vaihteluilla.

Kumpi näistä on mielestäsi luonnollinen olotila?

Uskon, että selvät hetket ovat ihmisen luonnollisin olotila.

Sielun tai sydämen tila.

Silloin ego on hiljaa ja näet kaiken tarkasti.

Luota kaikkeen, mitä ajattelet ja tunnet selvänä hetkenä.

Luota niihin suunnitelmiin, joita silloin mietit.

Toimi, ennen kuin epävarmuus ehtii vallata mielesi.

Selviä hetkiä tulee lisää.

Ajan myötä ne kestävät kauemmin.

Lopulta pelko alkaa väistyä.

Sielusi näyttää sinulle polkusi selvänä hetkenä.

Sisäinen vihollinen

Oletko koskaan keskustellut egosi, pelkosi, huijarisi, sisäisen vastustajasi kanssa?

Oletko kirjoittanut ylös, mitä tuo sisälläsi asuva vihollisesi ajattelee sinusta?

Minä olen.

Kaksi päivää olen nyt toipunut tuosta keskustelusta.

Olen tiennyt, että vastustajani on ilkeä.

En olisi uskonut kuinka ilkeä, ennen kuin luin sen ajatukset.

Sanat, jotka itse kirjoitin kuuntelemalla sen ääntä.

Pelot, jotka kirjoitettuna saivat muodon.

Uskomukset, joita vastaan olen jo pitkään taistellut.

Tuo sisäinen ääni ei usko selityksiäni.

Sen ainoa vihollinen on mielen hiljentäminen.

Meditointi, jooga, kirjoittaminen, tekeminen, kulkeminen pelkoja päin.

Omaan tahtiini.

Yksi kerrallaan huomaan, miten jokainen pelkoni osoittautuu täysin turhaksi.

Näen, miten yhdelläkään pelolla ei lopulta ole voimaa, jonka olen sille antanut.

Sinussakin asuu tuo ilkeä sisäinen ääni.

Vihollinen, joka yrittää saada sinut pysymään aisoissa.

Joka yrittää estää sinua kulkemasta sinulle tarkoitettua polkua.

Sen tehtävä on lamauttaa sinut.

Sinun tehtäväsi on opetella hiljentämään sen ääni.

Ehkä tehokkain keino on kirjoittaa kaikki, mitä se haluaa sinulle sanoa.

Sen jälkeen voit lakata kuuntelemasta sitä.

Tämän opin Seth Godinin The Freelancer’s Workshopissa.

Varmuuden illuusio

Elämässä ei ole varmuutta.

Kaikki on epävarmaa.

Uskot, että huominen tulee niin kuin tämäkin päivä.

Tarvitset illuusion varmuudesta, koska epävarmuudessa on raskasta elää.

Epävarmuudessakin voi oppia elämään.

Kun opit luottamaan.

Että kaikki järjestyy.

Odotat varmuutta, että uskaltaisit astua kohti epävarmuutta.

Varmuutta ei tule ennen kuin otat askeleen eteenpäin.

Näet varmuuden ainoastaan taaksepäin.

Tunnet varmuuden tässä hetkessä.

Eteenpäin voit nähdä vain varmuuden harhan.

Varmaa on vain se, että mitä tahansa voi tapahtua.

Hyvää tai huonoa.

Kun näet varmuuden harhan läpi, edessäsi on vain epävarmuutta.

Varma työpaikka on epävarma.

Varma terveys on epävarma.

Varma ihmissuhde on epävarma.

Varma elämä on epävarma.

Kun näet, miten kaikki on epävarmaa, sinun ei tarvitse enää odottaa varmuutta.

Olet vapaa ottamaan haluamasi askeleen.

Kohti epävarmaa, joka muuttuu varmaksi eläessäsi tässä hetkessä.

Varmuus ja pelko

“Pelottiko hypätä? Mistä sait varmuuden?”

Pelotti.

Pelottaa.

Tiedän, että pelottaa jatkossakin.

Pelottaa ennen ja jälkeen, mutta eniten pelottaa ennen.

Olen vain oppinut, että pelon kanssa voi elää.

Pelko kulkee mukana, mutta siihen tottuu.

Vuosi sitten irtisanouduin vakinaisesta, arvostetusta ja hyväpalkkaisesta työstä ilman varmuutta tulevasta.

Pelotti ehkä enemmän kuin lapsen syöpähoidot, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Sain varmuuden luottamalla omaan tunteeseen.

Irtisanouduin.

En joutunut sillan alle.

En hypännyt päättömästi vaan olin laskenut, että pärjään taloudellisesti.

Irtisanoutumisen jälkeen olin työttömänä ja pohdin yrittäjyyttä lähes vuoden.

Pelottiko hypätä yrittäjäksi?

Pelotti.

Todella paljon.

Vielä enemmän kuin irtisanoutuminen.

Yrittäjä putoaa yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.

Yrittäjä saa itse rakentaa oman turvaverkkonsa.

Pelottaa edelleen.

Silti samaan aikaan tiedän, että asiat järjestyvät.

En vielä tiedä miten.

Minä vain tiedän kaiken järjestyvän.

Näen, miten monen elämää olen muuttanut jo ennen kuin olen tehnyt sitä työkseni.

Luotan, että joku auttaa ennen kuin joudun sillan alle.

Suoraan sanottuna minulla ei ole välillä hajuakaan, mitä olen tekemässä.

Luulen, että kaikilla on enemmän tai vähemmän sama tunne.

Tarvitsen apua, enkä edes tiedä millaista.

Ainoa varmuus on se tunne sisälläni.

Varmuuden kanssakin pelottaa.

Ajan kanssa pelko vain tekee tilaa luottamukselle.

Äiti

Lapsi valitsee äitinsä.

Äidin, joka on kaikkine virheineen kaukana täydellisestä.

Äidin, joka pystyy antamaan vain niin paljon kuin on itse saanut.

Äidin, joka silti yrittää antaa aina enemmän.

Äidin, joka huonona päivänä palkitsee itsensä vuoden huonoimpana mutsina.

Äidin, joka epäonnistuu yrityksissään olla siirtämättä traumoja lapselleen.

Äidin, joka tarvitsee usein aikaa ihan vain itselleen.

Äidin, joka väsyneenä huutaa, itkee ja valitsee sanansa väärin.

Äidin, joka haluaa olla muutakin kuin äiti.

Äidin, joka löytää itsestään puolia, joita ei olisi halunnut löytää.

Äidin, joka saa lohtua siitä, että osaa ainakin puhaltaa pipin pois.

Äidin, jonka syli on paras paikka edes silloin, kun elämä kohtelee kaltoin.

Äidin, joka tekee parhaansa ja silti tuntee olonsa riittämättömäksi.

Äidin, joka vasta äidiksi tultuaan ymmärtää oman äitinsä tehneen parhaansa.

On vain epätäydellisiä äitejä.

Täydellisiä kaikessa epätäydellisyydessään.

Mielen ravinto

Miten valitset ravinnon, jolla ruokit mieltäsi?

Valitsetko sinulle hyvää tekevää ravintoa?

Vai imetkö itseesi kaiken, mitä sinulle tarjotaan?

Ahmitko uutiset heti aamupalaksi?

Nautitko klikkiotsikoita iltapäiväkahvin kanssa?

Tankkaatko alitajuntaasi aikakauslehtien ja mainosten ihanteita?

Tarjoiletko toisille juoruja ja kauhistelua maailman menosta?

Lohduttaudutko television ohjelmilla, joissa voit nauraa toisten kustannuksella?

Otatko iltapalaksi annoksen väkivaltaa ja juonittelua?

Annatko kaiken tämän ohjelmoida alitajuntaasi?

Entä jos tekisit tietoisia valintoja?

Entä jos alkaisit suojella mieltäsi ja energiaasi?

Olen tehnyt elämässäni tilaa minua vahvistavalle sisällölle.

Vaihdoin television kirjoihin.

Uutisten ja naistenlehtien tilalle tulivat podcastit.

Valitsen tarkasti, missä sosiaalisen median kanavissa vietän aikaani.

Game of Thronesin viimeisen jakson jälkeen sanon hyvästit väkivallalle ja juonittelulle.

Mitä tietoisemmin olen alkanut valita mieleni ravintoa, sitä harmonisempaa elämästäni on tullut.

Sitä selvemmin myös näen, kuinka paljon meihin ohjelmoidaan pahoinvointia hyvinvoinnin sijasta.

Sinä voit suojella omaa mieltäsi.

Sinä voit myös valita, millaista ravintoa tarjoilet muille.

Sinun loistosi

Missä asiassa sinä loistat?

Mikä tulee sinulta helposti?

Mikä antaa sinulle aina enemmän kuin ottaa?

Mitä tekemällä tunnet olevasi eniten elossa?

Minkä tekemisestä nautit?

Mikä tuntuu naurettavan helpolta?

Mikä tulee sinulta luonnostaan?

Mikä ei vaadi sinulta ylimääräistä ponnistelua?

Missä annat itsesi loistaa?

Jokaisella on jokin lahja.

Yksi tai useampi.

Sinullakin, vaikka se vielä olisi piilossa.

Minun lahjani on auttaa sinua löytämään sinun loistosi.

Mentorointi

Mietin pitkään, millä sanalla kutsuisin sitä, mitä teen työkseni.

Olenko mentori, valmentaja, inspiroija vai jotain muuta?

Mietin, kunnes sain hyvän neuvon unohtaa määrittely ja antaa asiakkaiden kertoa.

Yhdeltä sain nimen dream catcher.

Autan tunnistamaan unelmasi ennen kuin itse vielä tiedät, miltä ne näyttävät.

Toisen mielestä dream hatcher kuvaisi vielä paremmin, miten autan hautomaan unelmia, kunnes ne ovat valmiita kuoriutumaan päivänvaloon.

Autan löytämään ja näkemään ainutlaatuisuutesi.

Kolmas lähetti minulle kuvan upeasta maalauksestaan saatesanoilla: ”Ajattelin antaa tälle nimeksi ’En ole luova’.”

Muistutuksena lähtötilanteesta, kun luovuus oli kadonnut elämästä pitkäksi aikaa.

Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen oli löytynyt luovuuden flow ja maalaaminen vuosien tauon jälkeen.

Kasvoilla sädehtivä ilme, kun sydämessä tuntui jälleen innostuksen merkkejä.

Autan löytämään paikkasi, kun tiedät kaipaavasi urallesi muutosta, mutta et tiedä, mistä suunnasta lähteä etsimään.

Muutos tarvitsee aikaa, kun alkaa huomata, että oma paikka saattaakin olla jossain ihan muualla kuin missä se on tähän asti ollut.

Autan sinua luottamaan paikkasi löytyvän silloinkin, kun oma uskosi on vähissä.

Autan sinua seuraamaan sydämesi polkua.

Kutsun sitä mentoroinniksi. Sinä voit keksiä minulle uuden lempinimen.

Lue lisää työskentelystä kanssani.

Uusi alku

Elämäni sai uuden alun, kun aloitin yrittäjänä kuukausi sitten.

Vai saiko kaikki alkunsa jo vuosi sitten, kun jätin taakseni kymmenen vuoden uran konsulttina?

Ehkä uusi alku tapahtuikin kaksi vuotta sitten, kun tapaaminen uravalmentajani kanssa avasi mahdollisuuksien polun eteeni.

Todellisuudessa kaikki alkoi sitäkin aiemmin.

Kolme vuotta sitten juhlimme lapsemme yksivuotissyntymäpäivää.

Skoolasimme uudelle alulle.

Lapsi iloitsi eniten punaisesta hiekkalapiosta.

Meille muille paras lahja oli lääkärin ilmoitus remissiosta ja päivänsankarin syöpähoitojen päättymisestä.

Jokainen syntymäpäivä muistuttaa ilosta, jonka saimme lapsemme syntyessä aurinkoisena huhtikuun päivänä.

Jokainen syntymäpäivä muistuttaa siitä uudesta alusta, jonka saimme vuotta myöhemmin.

Pelosta, jonka jätimme taaksemme.

Kiitollisuudesta, jonka saimme tilalle.

Vanhan päättyminen on aina uusi alku.

Uusi alku ei koskaan tule ilman pelkoa.

Miten kaikki järjestyy?

Uusi alku tuo aina mukanaan mahdollisuuksia.

Mitä jos kaikki järjestyy paremmin kuin osaat kuvitellakaan?

Virittyminen

Voit valita, miten virityt katsomaan maailmaa.

Valitsetko pelon vai toivon?

Voit valita, miten virityt uusiin asioihin.

Valitsetko pelon vai uteliaisuuden?

Voit valita, miten virityt tulevaisuuteen.

Valitsetko pelon vai luottamuksen?

Voit valita, miten virityt kohtaamaan epävarmuuden.

Valitsetko pelon vai uskon?

Voit valita, miten virityt näkemään toisen ihmisen.

Valitsetko pelon vai rakkauden?

Voit valita, miten virityt uuteen päivään.

Valitsetko pelon vai innostuksen?

Perillä

Haluaisit olla jo perillä.

Määränpäässä, jotta tietäisit, minne päädyit.

Matkan tehneenä, jotta voisit olla varma, että kannatti lähteä.

Valmis, jotta ei tarvitsisi pelätä keskeneräisyyttä.

Haluaisit purkaa jo laukkusi.

Asettautua paikalleen, kun et jaksaisi ottaa enää yhtään uutta askelta.

Kotiutua, jotta voisit vain sujahtaa tasaiseen arkeen.

Levätä, koska matkustaminen vie voimia.

Haluaisit olla jo perillä, jotta näkisit, että kaikki järjestyi.

Juuri niin kuin oli tarkoitus.

Olet valmis koko ajan, keskeneräisenäkin.

Tiedät, että et olisi voinut jäädä paikoilleen.

Lähteminen oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sinä voit antaa itsesi levätä.

Niin kauan kuin lepoa tarvitset.

Kaikki järjestyy kyllä.

Muutoksen pelko

Ihminen ei halua muutosta.

Muutos ja tuntematon pelottaa, joten on helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa.

Tutussa kärsimyksessä tai tunnottomuudessa.

On vaivattomampaa elää unessa kuin herätä todellisuuteen.

Todellisuus paljastaa kaikki tavat, miten toimii vastoin omaa tai toisten parasta.

Ihminen ei halua muuttua.

On helpompaa pysyä vanhoissa tavoissa ja elää automaattiohjauksella.

On helpompaa nähdä itsensä olosuhteiden vankina kuin tunnistaa oma vastuu muuttaa elämäänsä.

On helpompaa turruttaa tunteensa.

Elää elämää, joka on kärsimystä tai jossa mikään ei tunnu miltään.

Ihminen on valmis muutokseen vasta, kun kärsimys tulee sietämättömäksi tai kyllästyy tunnottomuuteen.

Kun mikä tahansa muutos on muutos parempaan.

Muutoksen matkalla voi tulla hetkiä, että haluaisi takaisin uneen, missä kaikki oli helpompaa.

Kunnes muistaa kärsimyksen tai tunnottomuuden.

Tunteen siitä, kuinka elämä valui hukkaan.

Kukaan ei sano, että muutos olisi helppoa.

Kun ensimmäistä kertaa saa yhteyden unohtamiinsa tunteisiin, on varma siitä, että kannatti ottaa se ensimmäinen askel.

Kannatti jatkaa eteenpäin askel kerrallaan.