Unelmahommissa

Pidin eilen aamupäivällä Mothers in Business -työpajan itsensä näköistä uraa ja elämää etsiville äideille. Pyöräilin kotimatkalla hautausmaan ohi ja mielessä kuuluivat elämänoppaani Pentti Beckerin sanat "Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä". Mietin, että jos nyt kuolisin, ei tarvitsisi katua mitään. Uskalsin seurata sisäistä ääntäni. Ajoin hautausmaan ohi rantahiekalle meditoimaan ja tunsin vain kiitollisuutta. Sumu muistutti, miten reilu vuosi sitten yritin turhaan tähyillä vastarannalle, missä oikea määränpääni olisi. Otin silloin pelastusrenkaan ja lähdin räpiköimään tietämättä, pääsenkö koskaan perille. Matkalle lähtiessäni janosin tarinoita ihmisiltä, jotka olivat jo löytäneet kutsumuksensa. Niiden kokemusten voimalla jatkoin eteenpäin, vaikka tuntui etten itse saavu koskaan perille. Sain eilen jälleen kokea, että olen tullut kotiin, löytänyt määränpääni. Sain jakaa omat pelastusrenkaani eli taiteen, kirjoittamisen, läsnäolevan kosketuksen ja hiljentymisen. Ammennan näistä kohtaamisista voimaa pitkäksi aikaa.