Turvaverkko

”Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon tukijoita elämässäsi.” Kolmannen kerran viikon sisällä kuulin saman lauseen. Aloin ajatella omaa tukijoukkoani. Olen saanut elämääni monta uutta enkeliä. Yläkerran naapurin, jonka kanssa voin puhua pilvilinnoista kuulostamatta yhtään kahelilta. Vyöhyketerapeuttiystävän, joka laittaa kehon, mielen ja sielun tasapainoon ja saa jalat leijumaan ilmassa. Rosen-heimon, jolle olen näyttänyt itsestäni enemmän kuin monelle muulle ja joka tietää, että kaikilla meillä on omat mörkömme ja miten niiden otteesta voi vapautua. Mentoroitavan, jonka kanssa tavatessa en tiedä, kumpi saa tapaamisista enemmän voimaa ja inspiraatiota. Sieluntoverivalmentajan, joka saa asiat järjestymään jo sen voimalla, että sovimme tapaamisen. Ihmiset, joita olen saanut tavata ensimmäistä kertaa ja kokenut, että aina löytyy yhteinen aaltopituus taustoista välittämättä. Unohtamatta kaikkia elämäni ihmisiä, joiden kanssa on vuosien yhteinen historia. Jotka näkevät vahvuuteni ennen kuin olen itse tietoinen niistä. Ystävän, joka on ollut tärkein tukijani matkalla omaksi itsekseni. Joka jokaisella viestillä osoittaa, että olen todella tullut nähdyksi ja kuulluksi. Lapsen joka herkkyydellään ja huumorintajullaan näyttää, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti. Puolison, joka pitää kättä selällä, kun kasvatan uusia siipiä itselleni. Jos seisot tuntemattoman reunalla miettimässä, uskallatko hypätä: Luota siihen, että turvaverkko ilmestyy allesi. Se turvaverkko on ihmiset elämässäsi.