yrittäjyys

Uusi alku

Rosen-menetelmän anatomiakurssi ja viikon intensiivikurssi.

Vuoden joogaopettajakoulutus.

Seth Godinin ja upean tiimin parin kuukauden The Freelancer’s Workshop.

Jokainen syvällisesti itseä ja elämän perusteita muuttava kokonaisuus.

Kaikki tämä yhdistettynä yrittäjyyden ensimmäistä kuukausien kanssa.

Voi päätyä hengittelemään eteerisiä öljyjä parvekkeen lattialle, kun ei enää muuhun kykene.

Takertumattomuuden kuukausi on ollut perusteellista vanhasta luopumista.

Pohjamutia myöten.

Luovuin yrittämisestä ja ponnistelusta.

Päästin irti unelmista, suunnitelmista ja aikeista.

Ihan kaikesta.

Luovuin jopa luottamuksesta.

Onneksi tiedän, että tämä on osa prosessia.

On luovuttava ennen kuin uutta syntyy tilalle.

Jokainen kokonaisuus vie minut lähemmäs itseäni.

Riisuu pois kaikesta ylimääräisestä.

Ei todellakaan päästä helpolla.

Auttaa minua näkemään, että en tarvitse mitään enemmän.

Minussa on jo kaikki.

Solut asettuvat taas uuteen normaaliin.

Normaaliin, joka värähtelee aidompaa ja kirkkaampaa valoa.

Ensimmäisenä löysin luottamukseni sanoihin.

Luotan täydellisesti siihen, että minulla on sanani.

Sanat odottavat minua, antavat minun levätä.

Sanojen avulla luon taas kaiken uudestaan.

Kaiken, mikä tarvitsee sanoja tullakseen näkyväksi.

Varmuus ja pelko

“Pelottiko hypätä? Mistä sait varmuuden?”

Pelotti.

Pelottaa.

Tiedän, että pelottaa jatkossakin.

Pelottaa ennen ja jälkeen, mutta eniten pelottaa ennen.

Olen vain oppinut, että pelon kanssa voi elää.

Pelko kulkee mukana, mutta siihen tottuu.

Vuosi sitten irtisanouduin vakinaisesta, arvostetusta ja hyväpalkkaisesta työstä ilman varmuutta tulevasta.

Pelotti ehkä enemmän kuin lapsen syöpähoidot, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Sain varmuuden luottamalla omaan tunteeseen.

Irtisanouduin.

En joutunut sillan alle.

En hypännyt päättömästi vaan olin laskenut, että pärjään taloudellisesti.

Irtisanoutumisen jälkeen olin työttömänä ja pohdin yrittäjyyttä lähes vuoden.

Pelottiko hypätä yrittäjäksi?

Pelotti.

Todella paljon.

Vielä enemmän kuin irtisanoutuminen.

Yrittäjä putoaa yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.

Yrittäjä saa itse rakentaa oman turvaverkkonsa.

Pelottaa edelleen.

Silti samaan aikaan tiedän, että asiat järjestyvät.

En vielä tiedä miten.

Minä vain tiedän kaiken järjestyvän.

Näen, miten monen elämää olen muuttanut jo ennen kuin olen tehnyt sitä työkseni.

Luotan, että joku auttaa ennen kuin joudun sillan alle.

Suoraan sanottuna minulla ei ole välillä hajuakaan, mitä olen tekemässä.

Luulen, että kaikilla on enemmän tai vähemmän sama tunne.

Tarvitsen apua, enkä edes tiedä millaista.

Ainoa varmuus on se tunne sisälläni.

Varmuuden kanssakin pelottaa.

Ajan kanssa pelko vain tekee tilaa luottamukselle.

Käyntikortti

Vuosi sitten tein itselleni unelmien käyntikortin.

Kirjoitin siihen unelma-ammattini ja ajattelin, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ne voivat toteutua.

Unelmien käyntikortti lompakossani irtisanouduin konsultin työstäni.

Seuraavana päivänä kaikkien irrallisten ammattien välille ilmestyi punainen lanka.

Auttaa ihmisiä löytämään aito itsensä, unelmansa ja luovuutensa.

Nyt vuotta myöhemmin unelmani ovat paljon lähempänä toteutumista.

Olen kirjoittanut elokuun jälkeen yli 200 blogitekstiä. Kirjoittaja on matkan varrella muuttunut kirjailijaksi ja kolme kirjaideaa työstyvät omaan tahtiin.

Iloitsen mentoroitavieni edistymisestä matkalla omalle sydämenpolulleen. Ei ole hienompaa tunnetta kuin kuulla kokemuksia luovuuden heräämisestä ja innostuksen löytymisestä.

Opiskelen joogaopettajaksi ja olen aika lähellä taivasta, kun kotitehtävänä saan kirjoittaa päiväkirjaa hengittämisestä ja opiskelu tarkoittaa joogatunneille menoa.

Rosen-menetelmän opinnot etenevät ja pääsen tällä viikolla perehtymään ihmisen anatomiaan sekä lihasten ja tunteiden yhteyteen. En olisi ikinä uskonut olevani näin innoissani paksusta anatomian oppikirjasta.

Olen toista viikkoa yrittäjänä ja melkein huomaamatta olen löytänyt kaipaamani työyhteisön samanhenkisistä yrittäjistä.

Vuodessa ehtii tapahtua enemmän kuin itse osaa ajatella.

Kirjoita unelmasi paperille.

Sinun ei tarvitse miettiä, miten ne toteutuvat.

Kunhan annat itsesi unelmoida isosti.

Luota siihen, että asiat voivat järjestyä paremmin kuin uskallat kuvitella.

20180404-148.jpg

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Ajautuminen

Vannoin, että minusta ei ikinä tule konsulttia.

Päädyin työskentelemään konsulttina kymmenen vuotta.

Vannoin, että minusta ei ikinä tule yrittäjää.

Tällä kertaa valitsin tietoisesti ryhtyväni yrittäjäksi.

Punnittuani kaikki vaihtoehdot, joista vain tämä tuntui oikealta.

Kummankin päätöksen tein itse.

Konsultin uralle ajauduin, yrittäjyyden valitsin tietoisesti.

Siinä on valtava ero.

Sain valita vapaasti, koska minun ei tarvinnut enää pelastaa itseäni vanhasta.

Olemme elämän virran vietävänä ja eteemme tulee tilaisuuksia.

Meidän tarvitsee vain valita, mihin niistä tartumme.

Voimme valita pelosta tai vapaudesta käsin.

Ajaudumme paikasta toiseen, jos emme tiedä, mihin haluamme päätyä.

Tartumme ensimmäisenä eteen tulevaan tilaisuuteen, jos pelkäämme uppoavamme.

Tartumme mihin tahansa tilaisuuteen, kunhan vain pääsemme pois vanhasta.

Voimme valita vapaasti, jos emme pakene menneisyyttä ja luotamme tulevaisuuteen.

Voimme valita virtamme ja tarttua vain oikealta tuntuviin tilaisuuksiin.

Tietoisesti.

Kun on ensin valinnut virtansa, voi antautua sen vietäväksi.

Voi luottaa, että virta kannattelee.

Startti

”You must live at the speed that suits you. Don’t force things.

…If you work quickly, you work quickly. If you work slowly, you work slowly.”
Rod Judkins

Seitsemän vuotta kypsyttelin päätöstä irtisanoutumisesta konsultin työstä.

Lähes vuoden olen kypsytellyt päätöstä päätoimisesta yrittäjyydestä.

Kummankin päätöksen tiesin olevan ainoa oikea ja silti niiden tekeminen vei aikaa.

Mukaan mahtui paljon itseni soimaamista, miksen voisi tehdä asioita nopeammin.

Paljon kysymyksiä, uskallanko, miten ja milloin uskallan, entä jos en uskallakaan, uskallan sittenkin.

Kunnes hyväksyin, että annan asioiden tapahtua omalla painollaan.

En puske, pakota, kiirehdi, vertaile tai suorita.

Sen elämän jätin taakseni ja teen valintoja rauhasta käsin itseäni kuunnellen.

En tee niin kuin kuuluisi tehdä vaan teen niin kuin minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.

Hyväksyin, että minun tapani tehdä muutoksia vaatii aikaa.

Anna itsesi ottaa tarvitsemasi aika muutokseen.

Sinun ei tarvitse vastustaa sitä, jos haluat edetä hitaasti.

Kun hyväksyt sen, asiat virtaavat itsestään.

Tulee päivä, jolloin tunnet olevasi valmis ja uskallat tehdä päätöksen.

Olen tai teen, en yritä.

”Myönnämme sinulle mielellään starttirahan yritystoiminnan käynnistämiseen. Olet valmistautunut yritystoiminnan käynnistämiseen erinomaisesti, ja tarjoamallesi palvelulle on arviomme mukaan kysyntää.”

Etsitäänkö yhdessä unelmasi, luovuutesi ja itsesi näköinen elämä?