vapaus

Inspiraatio

Luovan työn parhaita puolia on, että ihan kaikkea voi käyttää inspiraationa.

Niitä synkimpiäkin päiviä, kun itkee saavillisen kyyneleitä keittiön lattialla eikä edes jooga auta nousemaan murheen alhosta.

Kun tunnen olevani kuilun pohjalla, taiteilijaminä hykertelee, että tästä saa niin hyvää materiaalia tuleviin kirjoituksiin.

Kun en näe valoa synkän pilven alla, yrittäjäminä ajattelee, kuinka tämäkin tunne auttaa palvelemaan mentoroitaviani paremmin.

Kun on itse päässyt pimeyden toiselle puolelle, pystyy samaistumaan toisen tunteisiin

Kun on itse rämpinyt pelon suossa epävarmuudessa, tietää tarkalleen, miltä toisesta tuntuu muutoksen keskellä.

Saan eniten inspiraatiota tunteista.

Kun tunne pääsee vapauteen, antaa se aina inspiraatiota sanoille.

Tunnemyrkyistä riittää kirjoitettavaa pitkään.

Suurimmat luovuuden purkaukset ja vaikuttavimmat runot tulevat Rosen-hoidon jälkeen.

Kun kehosta vapautuu vanhaa, syntyy valtavasti tilaa luovuudelle.

Muscles of inspiration.

Inspiraatio on sisäänhengitystä.

Kun voin hengittää vapaammin, luovuudella on tilaa virrata kehoon.

Irti kaikesta

Miltä tuntuisi päästää irti?

Kaikesta.

Luhistua lattialle.

Antaa vinon rakennelman sortua.

Sen, jota olet yrittänyt pitää kasassa.

Miltä tuntuisi irrottaa ote?

Kaikesta.

Asioista, joista pidät kiinni rystyset valkoisina.

Vaikka et halua niitä enää elämääsi.

Miltä tuntuisi lopettaa kannattelu?

Antaa kaiken levitä.

Kaiken, mitä olet tähän asti kannatellut.

Päästää irti.

Irrottaa ote.

Lopettaa kannattelu.

Vain olla.

Kerätä voimia.

Antaa jonkun toisen pitää kiinni.

Kannatella sinua.

Kunnes olet valmis rakentamaan uutta.

Voit aloittaa aivan alusta.

Rakentaa vakaan perustan.

Jättää kaiken tarpeettoman pois.

Valita vain sen, mitä aidosti haluat elämääsi.

Valo

Kannatko menneisyyden pimeyttä mukanasi?

Pimeys seuraa sinua niin kauan kunnes kohtaat sen.

Voit paeta sitä, kääntää sille selkäsi ja kieltää sen olemassaolon.

Pimeys kulkee aina mukanasi.

Se seuraa varjona kaikkialle.

Voit etsiä valoa, lentää valon perässä aurinkoon ja tuijottaa kirkasta valoa yrittäen imeä sitä itseesi.

Niin kauan kuin pakenet pimeyttä, et saa koskaan tarpeeksi valoa.

Niin kauan kuin etsit valoa itsesi ulkopuolelta, jäät aina kaipaamaan lisää valoa.

Pimeys karkottaa valon niin kauan kunnes käännyt kohti pimeyttä.

Anna pimeyden näyttää, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Menneisyyden pimeys on sinun opettajasi.

Kun tunnet menneisyyden tunteet ja hyväksyt pimeyden osaksi sinun elämääsi, löydät valon.

Kirkkaan valon pimeyden takaa.

Häikäisevän valon, jonka löydettyäsi sinun ei tarvitse enää matkustaa valon perässä.

Sinun ei tarvitse etsiä valoa itsesi ulkopuolelta.

Valo on sinussa itsessäsi.

Vapaa

Janoatko vapautta?

Oletko vapaa?

Kuka estää sinua olemasta vapaa?

Voit kaivata vapautta ja pitää itsesi kahlittuna.

Tiedostamatta, että viet itse itseltäsi vapauden.

Voit uskotella itsellesi, että tarvitset kahleet pärjätäksesi.

Voit vapauttaa itsesi vanhasta kiinnittääksesi kahleet seuraavaan tukikohtaan.

Varasuunnitelmaan, turvaverkkoon, toisten kannateltavaksi.

Jokainen tarvitsee turvasataman, jossa kerätä voimia.

Jossain vaiheessa tulee aika päästää itsensä vapaaksi.

Aika lähteä lentoon.

Entä jos estät itseäsi lentämästä, koska pelkäät vapauden rajattomuutta?

Voisitko luottaa, että siipesi kantavat?

Saisitko siitä rohkeutta lähteä lentoon?

Mitä tekisit, jos olisit täysin vapaa?

Minne lentäisit, jos antaisit itsesi olla vapaa?

Suvaitsevaisuus

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteille, jotka rajoittavat vapauttasi olla se kuka olet?

Oletko suvaitsevainen sanoille, jotka vievät sinulta tilaa olla oma itsesi?

Oletko suvaitsevainen teoille, jotka rikkovat rajojasi?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla asetat itsesi toisten yläpuolelle?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla luot haittaa toisille?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät toisia seuraamasta omaa polkuaan?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla pienennät itseäsi?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla puhut lannistavaan sävyyn itsellesi?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät itseäsi kukoistamasta?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Elämätön elämä

Kuinka paljon elämää jätät elämättä pitäessäsi kiinni siitä, mikä ei ole sinulle hyväksi?

Kuinka paljon hyvää jätät kokematta, koska haluat pitää itsesi kärsimyksessä?

Kuinka paljon kärsimystä aiot vielä kestää, ennen kuin uskallat päästää irti vanhasta?

Kuinka paljon vanhaa voisit jättää taaksesi, jos luottaisit uuden tulevan tilalle?

Kuinka paljon uutta mahtuisi elämääsi, jos suot itsellesi vapauden menneestä?

Kuinka paljon vapautta tarvitset, jotta elämäsi voi kääntyä valoon?

Kuinka paljon valoa mahtuu sydämeesi, jos annat pimeyden väistyä?

Kuinka paljon pimeyttä uskallat jättää taaksesi, jotta uskoisit ansaitsevasi vain parasta?

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Manifesti

Voi tehdä paljon asioita
ilman että tekee kovasti töitä

Voi saada paljon aikaan
ilman että näkee paljon vaivaa

Voi luoda paljon uutta
ilman että ponnistelee kovasti

Voi saavuttaa haluamiaan asioita
ilman että tekee kovasti töitä, näkee paljon vaivaa, ponnistelee kovasti

Voi tehdä rennosti

Voi saada enemmän aikaan tekemällä vähemmän

Voi antaa asioiden tapahtua

Voi tehdä ilon, nautinnon ja rauhan kautta


Aamusivuille syntyi tänään manifesti työnteosta

Uusi tapa tehdä

Uusi tapa elää

Uskomukseni tekemisestä, jotka osoittautuvat omassa elämässäni todeksi joka päivä

Oletko mukana tekemässä tallaista maailmaa todeksi?

Roolivaatteissa

Mitä rooleja esität?

Pitääkö sinun esittää jotain muuta kuin olet tullaksesi hyväksytyksi?

Roolissa oleminen on aina raskaampaa kuin omana itsenäsi oleminen.

Jos esität työhaastattelussa jotain muuta kuin olet, joudut jatkamaan roolissa työn saatuasi.

Kuvittele pukevasi rooli yllesi joka päivä, vuosien ajan.

Ei ihme, jos odotat viikonloppuja ja lomia ja pelkäät uutta työviikkoa.

Jos rooli rajoittaa sinua, haluatko ottaa sen kantaaksesi?

Entä vedätkö roolin yllesi kotiovella?

Vanhemman roolin, jonka olet omaksunut lapsuudestasi.

Puolison roolin, jonka sait kotoa mukaasi.

Jos huomaat matkivasi vanhempiesi reaktioita, et silloin ole oma itsesi vanhempana tai puolisona.

Vanhemman rooli ahdistaa enemmän kuin vanhempana oleminen.

Missä tunnet olosi vapaaksi?

Missä olet paras versio itsestäsi?

Kenen kanssa uskallat ja osaat olla oma itsesi?

Roolissa käyttäydyt alitajuisen ohjelmointisi mukaan.

Roolissa reagoit pystymättä vaikuttaa reaktioosi.

Roolivaatteet puristavat aina jostain kohdasta.

Vasta kun tulet tietoiseksi esittäväsi roolia, voit alkaa riisua sitä yltäsi.

Kun olet aidosti itsesi, tunnet olosi vapaaksi.

Kuinka kauan jaksat esittää rooliasi?

Mieti vuosien pakkopaitaa ylläsi, jos päätät ottaa roolin vastaan.

Onko se elämää, jota haluat esittää?

Entä jos olisit oma itsesi kaikkialla?

Miltä tuntuisi elää ilman esittämistä?

Miltä elämä tuntuisi?

Matka omaksi itseksi

Ajattele, että voisit inspiroida ihmisiä parhaiten olemalla täysin oma itsesi.

Ajattele, että voisit auttaa toisia parhaiten tekemällä asioita, joita synnyit tekemään.

Ajattele, että olisit täysin tyytyväinen, tässä hetkessä, olemalla oma itsesi, tekemällä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Niin yksinkertaista.

Tiedätkö, kuka olet sisimmässäsi?

Kaikkien niiden kerrosten alla, joita olet rakentanut aidon minäsi ympärille.

Kerrosten, joilla peitit itsesi, jotta sopeutuisit joukkoon.

Tiedätkö, miltä tuntuu tehdä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä?

Kun kaikki virtaa itsestään, helposti, pakottamatta.

Kun huomaat, että kaikella kokemallasi on ollut jokin tarkoitus.

Tiedätkö, miltä tuntuu päästä omalle polulle?

Polulle, jonka sinä teet itsellesi.

Polulle, joka ei seuraa muiden odotuksia vaan on sinun valitsemasi.

Tiedätkö, miltä tuntuu rauha, kun olet löytänyt aidon itsesi ja tarkoituksesi?

Kun olet löytänyt luovuutesi ja kadonneet unelmasi.

Kun tunnet, että olet löytänyt etsimäsi.

Sen kuka olet ilman ponnistelua.

Sen hienompaa tunnetta ei ole.

Matka siihen tunteeseen ei aina ole helppo, mutta se on kaiken vaivannäön arvoinen.

Voin auttaa sinua kulkemaan kohti tuota tunnetta.

Olla sinun matkakumppanisi ja mentorisi.

* * *

Tähän kiteytyy minun kutsumukseni ja missioni.

Tämä on 200. blogitekstini.

Kiitos sinulle, että luet ja kuljet rinnalla.

Ajautuminen

Vannoin, että minusta ei ikinä tule konsulttia.

Päädyin työskentelemään konsulttina kymmenen vuotta.

Vannoin, että minusta ei ikinä tule yrittäjää.

Tällä kertaa valitsin tietoisesti ryhtyväni yrittäjäksi.

Punnittuani kaikki vaihtoehdot, joista vain tämä tuntui oikealta.

Kummankin päätöksen tein itse.

Konsultin uralle ajauduin, yrittäjyyden valitsin tietoisesti.

Siinä on valtava ero.

Sain valita vapaasti, koska minun ei tarvinnut enää pelastaa itseäni vanhasta.

Olemme elämän virran vietävänä ja eteemme tulee tilaisuuksia.

Meidän tarvitsee vain valita, mihin niistä tartumme.

Voimme valita pelosta tai vapaudesta käsin.

Ajaudumme paikasta toiseen, jos emme tiedä, mihin haluamme päätyä.

Tartumme ensimmäisenä eteen tulevaan tilaisuuteen, jos pelkäämme uppoavamme.

Tartumme mihin tahansa tilaisuuteen, kunhan vain pääsemme pois vanhasta.

Voimme valita vapaasti, jos emme pakene menneisyyttä ja luotamme tulevaisuuteen.

Voimme valita virtamme ja tarttua vain oikealta tuntuviin tilaisuuksiin.

Tietoisesti.

Kun on ensin valinnut virtansa, voi antautua sen vietäväksi.

Voi luottaa, että virta kannattelee.

Suvaitsevaisuus

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteille, jotka rajoittavat vapauttasi olla se kuka olet?

Oletko suvaitsevainen sanoille, jotka vievät sinulta tilaa olla oma itsesi?

Oletko suvaitsevainen teoille, jotka rikkovat rajojasi?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla asetat itsesi toisten yläpuolelle?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla luot haittaa toisille?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät toisia seuraamasta omaa polkuaan?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla pienennät itseäsi?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla puhut lannistavaan sävyyn itsellesi?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät itseäsi kukoistamasta?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Suuri

Mitä jos et pelkääkään epäonnistumista?

Entä jos suurin pelkosi on, että onnistut?

Ehkä pelkäätkin omaa voimaasi ja suuruuttasi.

Muutoksen askeleessa saattaa eniten pelottaa menestyminen.

Jos olet tottunut tekemään itsestäsi pienen, on pelottavaa astua vapauteen.

Saatat oivaltaa, että kaikki rajoitukset ovat vain omassa mielessäsi.

Saatat huomata, että olet suostunut olemaan pienempi kuin oletkaan.

Kukaan muu ei pienennä sinua kuin sinä itse.

Olisitko pieni, jos saisit olla juuri sellainen kuin olet?

Sinä synnyit uskoen omaan täydellisyyteesi.

Uskoit, että osaat mitä tahansa ja pystyt mihin tahansa.

Vasta ympäristö alkoi horjuttaa uskoasi omaan suuruuteesi.

Aloit kadottaa uskosi siihen, että voit olla kaikkea.

Opit pienentämään itseäsi, koska uskoit toisten mielipiteitä.

Mielipiteitä, joiden luulit olevan totuuksia.

Varot uskomasta omaan täydellisyyteesi, jotta välttyisit pettymyksiltä.

Pienennät rajoittuneilla uskomuksillasi itseäsi ja elämääsi.

Kun löydät oman suuruutesi, näet miten monilla tavoilla olet tehnyt itsestäsi pienen.

Sinä olet täydellinen, suuri ja vapaa.

Opit vielä näkemään sen itsekin.

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Täysi elämä

Miten täysi voisi olla vielä täydempi?

Jos elämä on jo täynnä, ei siinä ole tilaa uudelle.

Silti yritämme mahduttaa elämäämme lisää asioita luopumatta mistään.

Jos elämän täyttää piripintaan, kaikki uusi valuu yli.

Muutos jää väliaikaiseksi, kun voimat loppuvat pyörittää liian täyttä elämää.

Voitko saada enemmän ilman, että luovut jostain?

Entä jos tekisit ensin tilaa elämääsi?

Luopuisit asioista, joita et enää tarvitse.

Mistä olisit valmis luopumaan?

Miltä tuntuisi jättää tyhjää tilaa elämääsi?

Tyhjyydessä näet selvemmin, mitä oikeasti haluat ja tarvitset.

Kun sinulla on aikaa kuunnella hiljaisuutta.

Jos et heti täyttäisi tyhjää vaan antaisit sen täyttyä ajan kanssa.

Asioilla, joista nautit ja saat iloa.

Ehkä huomaat nauttivasi myös tyhjyydestä.

Luova ääni

Opitko elämäsi varrella, ettet ole luova tai taiteellisesti lahjakas?

Saitko etsiä luovaa ääntäsi?

Vai pitikö sinun seurata toisten ääntä?

Tehdä niin kuin kaikki muutkin.

Myötäillä ehkä auktoriteetin ääntä.

Opitko parhaiten, mitä ei saa tehdä?

Opitko välttämään ja korjaamaan virheitä?

Saitko vapaasti kokeilla?

Ilman sääntöjä.

Ilman että kukaan opettaa.

Autettiinko sinua löytämään oma tapasi tehdä?

Oma ääni löytyy kokeilemalla.

Tekemällä.

Ilman, että kukaan vertailee tai arvostelee.

Miltä tuntuisi löytää oma ääni?

Mitä jos vain alkaisit kokeilla?

Vaikka salaa kaikilta.

Entä jos sinun äänesi onkin ainutlaatuinen?

Uskallatko antaa sen näkyä ja kuulua?

Se on erilainen kuin kenenkään muun.

Se on sinun äänesi.

Armo

Isku puukolla selkään tulee aina yllätyksenä.

Sanoja tai tekoja, jotka tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Ihmiseltä, jota pidit luottamuksesi arvoisena.

Iskuja suoraan sydämeen niin, ettet ehdi väistää niitä.

Mitä useampi isku, sitä enemmän arpia.

Alat rakentaa suojakilpeä.

Suojaat sydämesi, jotta siihen ei enää voisi osua.

Varaudut seuraavan iskuun.

Keho jatkuvasti varuillaan.

Mieli herkeämättä tarkkailuasemissa.

Epäilet jokaista vastaantulijaa.

Testaat jokaisen luottamusta.

Pidät muurin ympärilläsi.

Vaikka vaara olisi ohi.

Vaikka olisit rakkauden ympäröimä.

Totut olemaan varuillasi.

Siitä on tullut normaali olotila.

Unohdat, että sydämesi on muurin ympäröimänä.

Pelko suojaa sydäntäsi ja pitää elämän loitolla.

Pidät elämäsi pienenä, koska et usko suuren olevan mahdollista.

Kunnes armo tulee luoksesi.

Hetki, joka havahduttaa.

Alat huomata, miten tiukasti olet vartioinut sydäntäsi.

Miten olet pitänyt etäisyyttä muihin.

Mistä kaikesta olet jäänyt paitsi.

Vähän kerrallaan muuri alkaa murtua.

Romahtaa lopulta kokonaan alas.

Olet valmis ottamaan elämän vastaan.

Löydät armon itsestäsi.

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.

Kuka sinä olet?

Kuka sinä olet?

Kuka olet, kun riisut roolit ympäriltäsi?

Kuka olet, kun jätät tittelit syrjään?

Kuka olet, kun luovut oppiarvoistasi?

Kuka olet, kun hylkäät toisten määritelmät sinusta?

Kuka olet, kun unohdat itsellesi antamat leimat?

Kuka olet, kun tiputat suojakuoret tarpeettomina?

Kuka olet, jos sinun ei tarvitsisi olla jotain muuta kuin olet?

Kuka olet ilman ponnistelua?

Kuka olet, kun saat olla vapaasti oma itsesi?

Kuka olet, kun sinun ei tarvitse teeskennellä?

Kuka olet, kun et kysy muilta, millainen saat olla tai millainen sinun pitäisi olla?

Ajattele, jos voisit olla se, kuka aidosti olet.

Miltä se tuntuisi?

Saat koko potentiaalisi käyttöösi, kun olet täysin oma itsesi.

Kaikki se energia, jota käytät yrittääksesi olla jotain muuta kuin olet vapautuu käyttöösi.

Ei ole vahvuuksia tai heikkouksia.

On vain ominaisuuksia, jotka tekevät sinusta sinut.

Voitko hyväksyä ne osaksi sinua?

Kuka sinä olet?

Päättämätön

Minulla ei ollut luottamusta elämään.

En luottanut, että elämä kantaa, joten kannattelin itse elämää.

Pidin ohjat tiukasti käsissäni.

Kontrolloin ja murehdin.

Muutos oli aina uhka.

Asioiden piti pysyä ennallaan, jotta tietäisin, miten toimia.

Murehdin etukäteen, mikä kaikki voisi mennä pieleen.

En uskaltanut päättää, koska pelkäsin tekeväni väärän päätöksen.

Löysin vikoja kaikista vaihtoehdoista ja aina oli riski, että valinta menisi pieleen.

Joskus tilaisuus meni ohi viivyttelyn takia.

Päättämätön jättää elämää elämättä etsiessään täydellistä vaihtoehtoa.

Päättämätön ei luota kykyynsä pärjätä ja sopeutua.

Päättämätön pelkää, ettei osaa hallita tilannetta tai muuttaa suuntaa.

Kontrolloin elämää kunnes elämä heitti eteen vaikeuden, jota en ollut osannut pelätä.

Oli vain mentävä virran mukana ja luotettava elämän kantokykyyn.

Sopeuduin, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Menetin kontrollin ja pärjäsin silti.

Löysin itsestäni voimia, joiden en tiennyt olevan olemassa.

Opin, että elämä on liian lyhyt päättämättömyyteen.

On parempi vain kokea kuin odottaa täydellistä kokemusta.

Opin päättämään, koska voin aina muuttaa suuntaa.

Luovuin kontrollista ja sain ohjat käsiini.

Ne, joilla valitsen suunnan ja elämä järjestää asiat niin kuin on tarkoitettu.