uramuutos

Käyntikortti

Vuosi sitten tein itselleni unelmien käyntikortin.

Kirjoitin siihen unelma-ammattini ja ajattelin, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ne voivat toteutua.

Unelmien käyntikortti lompakossani irtisanouduin konsultin työstäni.

Seuraavana päivänä kaikkien irrallisten ammattien välille ilmestyi punainen lanka.

Auttaa ihmisiä löytämään aito itsensä, unelmansa ja luovuutensa.

Nyt vuotta myöhemmin unelmani ovat paljon lähempänä toteutumista.

Olen kirjoittanut elokuun jälkeen yli 200 blogitekstiä. Kirjoittaja on matkan varrella muuttunut kirjailijaksi ja kolme kirjaideaa työstyvät omaan tahtiin.

Iloitsen mentoroitavieni edistymisestä matkalla omalle sydämenpolulleen. Ei ole hienompaa tunnetta kuin kuulla kokemuksia luovuuden heräämisestä ja innostuksen löytymisestä.

Opiskelen joogaopettajaksi ja olen aika lähellä taivasta, kun kotitehtävänä saan kirjoittaa päiväkirjaa hengittämisestä ja opiskelu tarkoittaa joogatunneille menoa.

Rosen-menetelmän opinnot etenevät ja pääsen tällä viikolla perehtymään ihmisen anatomiaan sekä lihasten ja tunteiden yhteyteen. En olisi ikinä uskonut olevani näin innoissani paksusta anatomian oppikirjasta.

Olen toista viikkoa yrittäjänä ja melkein huomaamatta olen löytänyt kaipaamani työyhteisön samanhenkisistä yrittäjistä.

Vuodessa ehtii tapahtua enemmän kuin itse osaa ajatella.

Kirjoita unelmasi paperille.

Sinun ei tarvitse miettiä, miten ne toteutuvat.

Kunhan annat itsesi unelmoida isosti.

Luota siihen, että asiat voivat järjestyä paremmin kuin uskallat kuvitella.

20180404-148.jpg

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Startti

”You must live at the speed that suits you. Don’t force things.

…If you work quickly, you work quickly. If you work slowly, you work slowly.”
Rod Judkins

Seitsemän vuotta kypsyttelin päätöstä irtisanoutumisesta konsultin työstä.

Lähes vuoden olen kypsytellyt päätöstä päätoimisesta yrittäjyydestä.

Kummankin päätöksen tiesin olevan ainoa oikea ja silti niiden tekeminen vei aikaa.

Mukaan mahtui paljon itseni soimaamista, miksen voisi tehdä asioita nopeammin.

Paljon kysymyksiä, uskallanko, miten ja milloin uskallan, entä jos en uskallakaan, uskallan sittenkin.

Kunnes hyväksyin, että annan asioiden tapahtua omalla painollaan.

En puske, pakota, kiirehdi, vertaile tai suorita.

Sen elämän jätin taakseni ja teen valintoja rauhasta käsin itseäni kuunnellen.

En tee niin kuin kuuluisi tehdä vaan teen niin kuin minusta tuntuu hyvältä ja oikealta.

Hyväksyin, että minun tapani tehdä muutoksia vaatii aikaa.

Anna itsesi ottaa tarvitsemasi aika muutokseen.

Sinun ei tarvitse vastustaa sitä, jos haluat edetä hitaasti.

Kun hyväksyt sen, asiat virtaavat itsestään.

Tulee päivä, jolloin tunnet olevasi valmis ja uskallat tehdä päätöksen.

Olen tai teen, en yritä.

”Myönnämme sinulle mielellään starttirahan yritystoiminnan käynnistämiseen. Olet valmistautunut yritystoiminnan käynnistämiseen erinomaisesti, ja tarjoamallesi palvelulle on arviomme mukaan kysyntää.”

Etsitäänkö yhdessä unelmasi, luovuutesi ja itsesi näköinen elämä?

Seuraa iloa

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

2. Seuraa uteliaisuutta

Lähtöruutu

Joskus on hyvä katsoa taaksepäin.

Palata lähtöruutuun ja nähdä, miten pitkälle on päässyt.

Kaksi vuotta sitten aloitin muutoksen, jolle ei ollut karttaa eikä suuntaviittoja.

Motivaationa pelko, että joudun palaamaan entiseen.

Mielessä toivo siitä, että löydän oman paikkani.

Lähtöruudussa olisin kuvannut tilannettani näin:

“Kaipaan jotain muuta, mutta en tiedä, mitä se voisi olla. Miten löydän rohkeuden tehdä jotain muuta? Jos ylipäänsä löydän sen, mitä haluaisin tehdä. En ole varma, onko minulle olemassa mitään parempaa.

Olen jumissa maailmassa, jossa olen aina ollut. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, etten kuulu tänne. Pelottaa ajatella, että voisin tehdä jotain muuta. Mitä se voisi olla?

Mitä jos en löydä etsimääni? Mitä jos joudun palaamaan entiseen, vaikka se ei ole minulle oikea paikka? En tunne ketään oman maailmani ulkopuolelta. Kaikki ympärilläni elävät samaa kiireistä ja menestyksekästä elämää. Onko olemassa vaihtoehtoa?

Olen tehnyt järkeviä valintoja pelosta käsin. Valitsin opiskelupaikan ja ammattini, koska se oli järkevä valinta. En tiennyt mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olen menestynyt urallani ja silti minua kalvaa tunne, onko tässä kaikki, mitä elämällä on minulle tarjota. Jokin tuntuu koko ajan olevan pielessä.

Kadehdin kaikkia, jotka suhtautuvat intohimoisesti työhönsä, nauttivat ja tuntevat tekevänsä merkityksellistä työtä. On vaikea ajatella, että maanantaina ei odottaisi viikonloppua tai loman jälkeen laskisi päiviä seuraavaan lomaan eikä aloittaisi lomaa aina uupumuksen partaalla. Työ vie minulta liikaa aikaa ja energiaa. En halua elää vastoin arvojani niin, ettei minulla ole aikaa perheelleni. En halua tuntea, että elämä valuu hukkaan joka päivä.

En edes tiedä, minkä asioiden tekemisestä nautin. Minulla ei ole omia harrastuksia. Keksin kyllä paljon asioita, joita pitäisi tehdä. En enää muista, kuka olin ennen kuin minusta tuli äiti. Kaipaan omaa aikaa, mutta en osaa ottaa omaa aikaa itselleni.

Haluan lapseni näkevän, että jokainen voi seurata unelmiaan. Haluan hänen uskovan, että hänestä voi tulla mitä tahansa. Haluan olla äiti, joka esimerkillään näyttää, että on mahdollista nauttia työstään. Ettei tarvitse uhrata elämäänsä työlle, josta ei välitä. Miten näytän esimerkkiä, kun minulla ei ole omia unelmia?

Miten unohdan tämän tunteen, joka minulla on aina ollut, että minun on tarkoitus tehdä jotain arvokasta elämälläni? Olen valmis tekemään muutoksia, mutta en tiedä, miten aloittaa ja miten löydän oman polkuni.”

Kaksi vuotta myöhemmin olen kiitollinen, että lähdin matkalle.

Löysin oman polkuni.

Löysin jotain paljon enemmän kuin uskalsin toivoa.

Oikea paikka

Oletko sinulle oikeassa paikassa?

Tiedät kyllä vastauksen.

Mitä sydämesi vastaa ennen kuin alat järkeillen perustella vastaustasi?

Väärässä paikassa asiat voivat olla ihan hyvin, mutta se ei ole oikea paikka sinulle.

Väärä paikka voi muiden mielestä olla sinulle oikea paikka.

Kaikki muut voivat olla tyytyväisiä, mutta sinä tiedät olevasi väärässä paikassa.

Tunnet sen.

Tunnet olevasi väärässä paikassa, muttet ehkä uskalla myöntää sitä.

Piilotat tunteen ja jatkat niin kuin tähänkin asti.

Pelkäät, mitä jos sitä oikeaa paikkaa ei löydykään.

Parempi tyytyä väärään kuin jäädä kokonaan ilman.

Jos et tee mitään, millaiselta elämäsi näyttää vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä?

Mitä jos luottaisit sydämesi ääneen?

Miltä elämäsi voisi näyttää, jos alkaisit etsiä oikeaa paikkaa?

Oikea paikka ei välttämättä löydy ensimmäisellä yrittämällä.

Riittää, kun seuraat uteliaisuutta.

Menet paikkoihin, jotka kiinnostavat sinua.

Ei edes tarvitse tietää, mikä niissä kiinnostaa.

Väärän paikan jälkeen huomaat kyllä, kun olet löytänyt oikeaan paikkaan.

Oikeassa paikassa tunnet olevasi siellä, missä sinun on tarkoitus olla.

Oikeassa paikassa teet asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Oikeassa paikassa olet ihmisten kanssa, joiden seurassa voit olla oma itsesi.

Oikeassa paikassa sinun ei tarvitse piilotella roolin takana.

Hoet vain mielessäsi kiitollisuudesta herkistyen, miten voitkin olla näin oikeassa paikassa.

Kiität itseäsi siitä, että uskalsit lähteä etsimään.

Aloitin joogaopettajakoulutuksen ja tunnen olevani niin oikeassa paikassa.

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija vain yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää itselle sopivan oman tavan.

Kerää kannustajia ympärillesi

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksestani Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin siitä, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Uramuutosta kaipaaville jaan yksitoista vinkkiäni nyt myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

Mikä tahansa elämänmuutos kannattaa aloittaa ihmisistä. Pystymme tekemään kaiken yksinkin ja muutoksessa suurin työ on tehtävä itse. Silti ympärille kannattaa kerätä kannustajien joukko tai edes muutama ihminen. Matka on yhdessä kevyempi kulkea kuin yksin. Tulet tarvitsemaan heitä niinä hetkinä, kun olet itse valmis heittämään hanskat tiskiin. Ilot tuntuvat suuremmilta, epätoivo vähemmän lamauttavalta ja surut pienemmiltä, kun sinulla on heimo ympärilläsi. Suosittelen etsimään kahdenlaisia kannustajia. Ensinnäkin ihmisiä, jotka kaipaavat samansuuntaista muutosta elämäänsä. Heidän kanssaan voit käydä läpi kokemuksia, joita tulee vastaan matkan varrella. Elätte läpi samoja vaiheita ja huomaat, että ihan kaikki käyvät läpi samoja tunteita. Vertaistuki on arvokasta silloin, kun olo tuntuu muuten yksinäiseltä. Lisäksi tarvitset heitä, jotka ovat jo eläneet muutoksen läpi. Ystäviä, tuttuja tai ammattilaisia, mentoreita, coacheja, valmentajia. He tietävät tapoja päästä liikkeelle ja eteenpäin, toimivia harjoituksia ja osaavat sparrata oikealla tavalla. On tärkeää kuulla jonkun toisen sanovan, että kokemasi ajatukset ovat ihan normaali osa prosessia, että muutkin käyvät samoja tunteita läpi. Oikeat ihmiset osuvat kyllä kohdallesi, kun pidät silmät avoimena. Ala puhua muutoksen kaipuustasi avoimesti. Tulet löytämään kannustajia, jotka ovat samalla aaltopituudella, puhuvat samaa kieltä kanssasi ja ymmärtävät sinua puolesta lauseesta. Luota tunteeseen, joka ihmisistä tulee sinulle. Alitajuntasi tietää paremmin kuin sinä ehkä tietoisesti, kenen kanssa kannattaa jatkaa matkaa. Jos jostain syystä epäilyttää, luota siihen tunteeseen, vaikka et tiedä syytä epäilylle. Muutos on vaikeaa muutenkin. Et tarvitse tarpeettomia ihmissuhdesotkuja hämmentämään tilannetta entisestään. Kysy rohkeasti uusia ihmisiä lounaalle tai kahville. Lähetä LinkedIn-kutsuja kiinnostaville ihmisille mieluiten saateviestin kanssa. Kutsun vastaanottajan on mukavampi saada kutsu, kun kuulee, mikä sai sinut ottamaan häneen yhteyttä. Useimmat hyväksyvät kutsun, eikä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti vaikkei hyväksyisikään. Hylkäsin itse pitkään kutsut, jotka tulivat tuntemattomilta ihmisiltä, ennen kuin tajusin LinkedInin voiman. Parasta antia on tutustua uusiin ihmisiin, jotka tuovat tuoreita näkökulmia ennestään tuttuun maailmaani. LinkedIn-sisältösi alkaa olla kiinnostavampaa, kun verkostossasi on ihmisiä, jotka tekevät sinua kiinnostavia asioita. Hanki ympärillesi kannustajia. Vältä lannistajia. Etsi motivaatiovalaita, vältä lannistajakuhia. Jos lähipiirissäsi on rationaalisesti ajatteleva järkeistäjä, älä kerro hänelle orastavia ideoitasi tai suunnitelmiasi. Tunnistat kyllä tyypin. Kun itse varovaisesti innostut jostain ajatuksesta ja hän toteaa, että kuka tuosta nyt maksaisi, ei sillä ainakaan elantoaan saa tienattua. Innostuminen on merkki siitä, että alat löytää johtolankoja sinua kiinnostavista asioista. Niitä innostuksen versoja tarvitsee lannoittaa ja kastella, ei jyrätä ruohonleikkurilla nurin. Suojele itseäsi ja jaa ajatuksesi jonkun toisen kanssa. Kannustajan kanssa, joka innostuu mukanasi ja rohkaisee kokeilemaan ja tutkimaan kiinnostusta tarkemmin. Tarvitsemme muutokseen toisilta vain kannustusta, innostusta ja välillä patistelua jatkaa etsintöjä. Osaamme lannistaa itseämme ihan riittävästi. Itsemme lannistamisessa useimmat meistä ovat ydinosaamisalueellaan. Siihen kun lisää vielä mahdolliset ympärillä olevat lannistajat, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi muutos on välillä niin vaikeaa. Ole avoin myös isommalle muutokselle kuin alunperin ajattelet tarvitsevasi. Yritä vapauttaa ajatuksesi näkemään mahdollisuuksia myös jossain aivan muualla kuin missä järjellä, koulutustaustallasi tai työkokemuksellasi kuvittelet urasi kulkevan.

2. Seuraa uteliaisuutta

Tutkimusmatka

Tarinat suurista elämänmuutoksista alkavat usein pakenemisella kauas pois omasta arjesta. Vuosi maailmanympärimatkalla, puoli vuotta joogaretriitissä toisella puolella maailmaa, kuukausia yksin hiljaisuudessa.

Ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen itsensä. Suurin seikkailu on pysyä paikallaan ja lähteä tutkimusmatkalle sisimpään juuri siellä missä on.

Itse tein matkani keskellä normaalia elämääni. En matkustanut mihinkään. En hylännyt arkea. Hiljennyin aikaisin aamulla ennen kuin muu perhe oli herännyt. Lapsen päiväunien aikaan. Kerran viikossa joogatunnilla. Korvaamalla tv:n ääressä vietetyt tunnit illassa itselleni. Lukemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla uusia asioita.

Ainoa mitä tarvitset on aika. Tarvitsee pysähtyä ja hiljentyä. Tarvitsee ottaa aikaa itselle.

Seuraa iloa ja kulje kohti pimeyttä.

Iloa seuraamalla löydät sen, mikä saa sydämesi liekehtimään. Ala tehdä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

Pimeyttä kohti kulkemalla löydät ne asiat menneisyydestäsi, jotka rajoittavat elämääsi.

Positiivisuus löytyy, kun kohtaat, käsittelet ja hyväksyt vaikeimmat asiat menneisyydestäsi. Se ei ole helppoa, mutta se on vapauttavaa.

Kun räjäytät dynamiitilla kellariin piilotetut menneisyyden möröt, vapautat elämästäsi tilaa uudelle. Möröt ohjaavat elämääsi niin kauan kuin pidät ne poissa mielestäsi.

Etsi yhteys kehon ja mielen välille. Se on ratkaisu varsinkin vahvasti järjellä ajatteleville.

Kuuntele sisäistä ääntäsi, intuitiotasi. Jos et tunnista sisäistä ääntäsi, aloita kuuntelemalla hiljaisia kuiskauksia siitä, mitä tällä hetkellä tarvitset.

Unohda järki, seuraa tunteitasi. Tutustu tunteisiisi ja anna tunteiden tuntua. Järki voidaan ottaa mukaan keskusteluun vasta sitten, kun olet selvittänyt oman tarkoituksesi. Ja siinä vaiheessa et enää tarvitse järkeä, kun luotat sisäiseen ääneesi.

Tärkeintä on lähteä tutkimusmatkalle omaan sisimpään. Sen jälkeen ei enää tarvitse paeta omaa elämäänsä, koska elämäsi muuttuu itsesi näköiseksi matkan aikana.

Vuoden ajan käytin kaikki vapaat hetket tutkimusmatkaani. Vuoden päästä olin todella pitkällä lähtötilanteesta, uuden elämäni alussa.

Hanki kaksi kirjaa: Julia Cameronin Tie luovuuteen ja Kultasuoni. Muuta et tarvitse aloittaaksesi matkasi.