sydämen ääni

Vapauden ovi

Mitä tarvitset uskaltaaksesi tehdä, mitä sydämesi toivoo sinun tekevän?

Mikä herättäisi sinut ymmärtämään, että sinulla on kaikki avaimet vapauteen?

Mikä auttaisi sinua näkemään, kuinka suurimmat rajoitukset ovat omassa mielessäsi?

Sinä voit valita toisen tien.

Sinä voit mennä toiseen suuntaan kuin kaikki muut.

Sinä voit luottaa siihen tunteeseen, joka kertoo sinulle paikkasi olevan jossain muualla.

Se syvällä sisimmässäsi oleva tunne on oikeassa.

Luota siihen.

Järki keksii aina lisää tekosyitä, miksi et voisi seurata sydämesi ääntä.

Järki saa voimansa rajoituksista, sydän vapaudesta.

Aloita pienestä.

Muuta yksi ajatus kerrallaan.

Ota yksi askel kerrallaan.

Anna itsesi unelmoida ja nähdä mahdollisuuksia.

Raota vapauden ovea vähän kerrallaan.

Anna silmiesi tottua vapauden valoon.

Tulee päivä, jolloin uskallat astua ovesta ulos.

Vapauteen.

Intuitiivinen elämä

Intuitiolla eläminen tarkoittaa minulle sitä, että teen vain yhden päätöksen kerrallaan.

Kuuntelen itseäni aina seuraavan valinnan kohdalla.

Kuuntelen, miltä sisimmässäni tuntuu.

Luotan siihen tunteeseen.

Luotan enemmän sisäiseen tunteeseen kuin järkeen.

Aina.

Vaatii paljon harjoittelua oppia tunnistamaan intuition ääni reaktiona tulevasta pelosta.

Sen oppii vain kokemuksen kautta.

Kun huomaa, miten sisäiseen tunteeseen luottaminen johtaa aina hyvinvointini kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Intuition ääni vahvistuu, mitä enemmän sitä kuuntelee ja sille antaa tilaa.

Intuitiolla eläminen ei tarkoita impulssien perässä juoksemista.

Intuitiivinen elämä voi ulkopuolisen mielestä näyttää impulsiiviselta.

Suunnitelmat ovat usein joustavia.

Jos tekee mieli ajaa edestakaisin liukuportaissa, saatan tehdä niin.

On helpompi muuttaa mieltä, kun luottaa intuitioon.

Voi vaihtaa nopeammin suuntaa, jos huomaa valinneensa väärin.

Päädyn ongelmiin, jos alan suunnitella liian monta päätöstä eteenpäin.

Silloin kadotan yhteyden itseeni.

Suunnittelussa järki ottaa usein ohjat ja se ei kuuntele sisäistä tunnettani.

Olen oppinut, että päätöksiä tehdessä on usein hyvä nukkua yön yli.

Intuition ääni vahvistuu ajan kanssa.

Ei tarvitse reagoida, kun voi valita luottaen sisäiseen tunteeseen.

Pelon suojassa

Voita pelkosi!

Pelko on vihollinen, joka pitää kukistaa.

Odotat hetkeä, jolloin pelko vain katoaisi.

Pelko ei katoa.

Pelko on ystäväsi.

Se haluaa sinun parastasi.

Pelko on pieni arka ystäväsi, joka suojelee sinua tuntemattomalta.

Pelko yrittää saada sinut pysymään tutussa ja turvallisessa.

Voit yrittää vastustaa pelkoa, mutta vastustaminen vain lisää sen voimaa.

Kun hyväksyt pelon ja annat sen tulla nähdyksi, se rauhoittuu.

Välillä voit rypeä pelon seurassa ihan antaumuksella.

Anna itsesi viettää kokonainen päivä piilossa peiton alla peläten kaikkea.

Seuraavana päivänä seuraa yleensä rohkeiden tekojen vuoro.

Kuuntele, mitä pelolla on sanottavaa, mutta älä anna sen päättää puolestasi.

Se ei tiedä, mihin kaikkeen sinä pystyt.

Pelko kasvaa sitä suuremmaksi, mitä oikeampaan suuntaan olet menossa.

Se huutaa sitä kovemmalla äänellä, mitä enemmän sydämesi on elossa.

Sydämesi on haavoittuvainen, joten pelko yrittää suojella sitä.

Pelko yrittää suojella sinua ilolta ja onnelta, jos olet tottunut kärsimykseen.

Pelko asuu vain menneessä tai tulevassa.

Tässä hetkessä ei ole pelkoa.

Sinä itse annat mielesi vaeltaa menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojesi luo.

Voit myös opetella olemaan läsnä tässä hetkessä.

Voit hengittää itsesi tähän hetkeen.

Löydät rohkeuden silloin, kun pelkäät eniten sitä, että mikään ei muuttuisi.

Epäonnistumistakin enemmän saatat pelätä, että onnistut.

Eniten kuitenkin pelottaa elämätön elämä.

Mitä kaikkea hyvää jätät pelkosi vuoksi kokematta?

Äänien sinfonia

Jokaisella on oma äänensä.

Ääniä voi olla myös monta erilaista.

Blogia taitaa kirjoittaa runoilijan ääneni.

Tänään lähetin toisen maanantaikirjeeni.

Sain viestin, kuinka kiva on lukea toisenlaista ääntä minulta.

Totta. Ääneni muuttui, kun vaihdoin kanavaa.

Aloin kirjoittaa blogia myös englanniksi ja sekin ääni taitaa olla omanlaisensa.

Kirjoitan omaa tarinaani kirjaksi. Sitäkin vähän erilaisella äänellä.

Puhuessa ääneni eroaa kirjoittajan äänistäni.

Odotan vielä kuulevani, millainen lastenkirjailijan ääneni voisi olla.

Myös laulajan ääneni on vielä piilossa.

Varsinainen äänien sinfonia.

Mikähän niistä on aidoin?

Ehkä sydämen ääni, joka puhuu ilman sanoja.

Suunta muuttuu

Suuntasi selviää, kun seuraat iloa.

Teet asioita, joista saat iloa.

Puhtaasti ilon vuoksi.

Mahdollisimman paljon ja usein.

Löydät etsimäsi seuraamalla uteliaisuuttasi.

Sydämesi tietää, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Uteliaisuus näyttää sinulle tien.

Asiat ratkeavat sillä, että autat muita.

Sydämestäsi, pyyteettömästi, uhrautumatta.

Et mieti, miten itse hyödyt tilanteesta vaan autat, koska voit.

Järki on suurin esteesi matkalla sydämesi polulle.

Unohda järkeily.

Se sai sinut kadottamaan suuntasi.

Sydämen ääni

Voit tehdä työtä, jossa sydämesi on täysillä mukana.

Tunnet merkityksen kaikessa, mitä teet.

Voit myös sulkea sydämesi aina, kun aloitat työsi.

Samalla kadotat merkityksen tunteen.

Voit pitää sydämesi suljettuna, jotta sinun ei tarvitse kuunnella sen ääntä.

Mitä sydämesi kertoisi, jos antaisit sen sanoa kaiken sanottavansa?

Mitä joutuisit myöntämään itsellesi, jos antaisit sydämesi puhua sinulle suoraan?

Sydämesi voisi valita toisin, jos et järjellä hiljennä sen ääntä.

Tiedätkö, mitä sydämesi valitsisi?

Taidat tietää.

Voi olla vaikeinta myöntää sen olevan oikeassa.

Löydät oman paikkasi, kun annat sydämesi valita.

Löydät rauhan tunteen, kun annat sydämesi valita.

Mitä tapahtuisi, jos aidosti kuuntelisit sydäntäsi?

Kannustaja ja kriitikko

Sisälläsi asuu kannustaja ja kriitikko.

Kumpi on enemmän äänessä?

Onko toinen kokonaan hiljaa?

Kumman sanoja uskot enemmän?

Kumman sanoja vastustat?

Kenen äänellä ne puhuvat?

Kun haluat aloittaa jotain uutta, mitä ne sanovat sinulle?

Kuunteletko niitä?

Kun haluat lopettaa jotain, miten ne suhtautuvat?

Kumman sanoista on ollut sinulle enemmän hyötyä?

Kumpi on vienyt elämääsi parempaan suuntaan?

Kumpi niistä on enemmän oikeassa?

Kumman ääntä haluaisit kuulla enemmän?

Osaatko hiljentää kriitikon äänen?

Osaatko antaa kannustajalle puheenvuoron?

Vai asuuko sisälläsi asuu kriitikkojen armeija tai kannustajien kuoro?

Kuuletko omaa ääntäsi?

Mitä sinun äänesi sanoo?

Pitäisi

Onko tämä valinta, joka pitäisi tehdä vai jonka haluan tehdä?

Elätkö pitäisi-elämää?

Elätkö elämää, jota oletat muiden odottavan sinulta?

Toimitko vastoin sydämesi ääntä tekemällä pitäisi-valintoja?

Valitsetko polun, joka tuntuu järkevältä valinnalta?

Koska niin pitäisi tehdä.

Vaikka tiedät sen olevan väärä ratkaisu sinulle.

Jäytävä tunne sisälläsi kertoo sen olevan väärä valinta.

Voit myös valita polun, jonka tunnet olevan sinulle oikea.

Vaikka se kulkisi eri suuntaan kuin on tavallista.

Jäytävä tunne katoaa, kun alat tehdä päätöksiä itseäsi kuunnellen.

Rauhan tunne valtaa mielen joka kerta, kun teet valinnan sydämelläsi.

Sydämen valinnoista ei tule koskaan huono olo.

Ei koskaan.

Sydämen valintoja ei tarvitse perustella itselle.

Järjen valintoja joutuu perustelemaan joka päivä uudestaan.

Sydämen valintoihin ei tarvitse motivoitua.

Järjen valintoihin täytyy löytää motivaatio joka päivä uudestaan.

Kun oppii valitsemaan sydämellään, pitäisi katoaa sanavarastosta.

Pitäisi johtaa ahdistukseen.

Sydämen valinta johtaa rauhaan.

Pitäisikö vai haluanko?

Oikea paikka

Oletko sinulle oikeassa paikassa?

Tiedät kyllä vastauksen.

Mitä sydämesi vastaa ennen kuin alat järkeillen perustella vastaustasi?

Väärässä paikassa asiat voivat olla ihan hyvin, mutta se ei ole oikea paikka sinulle.

Väärä paikka voi muiden mielestä olla sinulle oikea paikka.

Kaikki muut voivat olla tyytyväisiä, mutta sinä tiedät olevasi väärässä paikassa.

Tunnet sen.

Tunnet olevasi väärässä paikassa, muttet ehkä uskalla myöntää sitä.

Piilotat tunteen ja jatkat niin kuin tähänkin asti.

Pelkäät, mitä jos sitä oikeaa paikkaa ei löydykään.

Parempi tyytyä väärään kuin jäädä kokonaan ilman.

Jos et tee mitään, millaiselta elämäsi näyttää vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä?

Mitä jos luottaisit sydämesi ääneen?

Miltä elämäsi voisi näyttää, jos alkaisit etsiä oikeaa paikkaa?

Oikea paikka ei välttämättä löydy ensimmäisellä yrittämällä.

Riittää, kun seuraat uteliaisuutta.

Menet paikkoihin, jotka kiinnostavat sinua.

Ei edes tarvitse tietää, mikä niissä kiinnostaa.

Väärän paikan jälkeen huomaat kyllä, kun olet löytänyt oikeaan paikkaan.

Oikeassa paikassa tunnet olevasi siellä, missä sinun on tarkoitus olla.

Oikeassa paikassa teet asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Oikeassa paikassa olet ihmisten kanssa, joiden seurassa voit olla oma itsesi.

Oikeassa paikassa sinun ei tarvitse piilotella roolin takana.

Hoet vain mielessäsi kiitollisuudesta herkistyen, miten voitkin olla näin oikeassa paikassa.

Kiität itseäsi siitä, että uskalsit lähteä etsimään.

Aloitin joogaopettajakoulutuksen ja tunnen olevani niin oikeassa paikassa.

Sielukas elämä

Marita Niemelä: Sielukas elämä - Rohkeutta olla minä

Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja oli hieno kuvaus henkisen kasvun matkasta, millaista on siirtyä egon ohjauksesta sielun polulle, löytää tie omaksi itsekseen.

”Uskon, että merkityksellisyyttä etsiessämme kaipaamme itse asiassa yhteyttä sieluumme. Ehkäpä merkityksellisyyttä olisi helpompi löytää, jos ymmärtäisimme tämän. Silloin tietäisimme, mitä todella etsimme.”

On lohdullista lukea kirjoja, jotka onnistuvat kuvaamaan täydellisesti itse kokemaani matkaa. Ne auttavat huomaamaan, miten pitkälle onkaan jo päässyt lähtötilanteesta.

Henkisen kasvun kokemus on meillä kaikilla lopulta hyvinkin samanlainen, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat.

Hymyilytti, miten monet kirjan lauseet ja ajatukset olivat kuin omasta kynästä, välillä lähes sanasta sanaan yhtenevät.

Uskon kirjan tarjoavan eniten sinulle, joka vielä etsit omaa polkuasi, kutsumustasi, luovuuttasi, opettelet kuuntelemaan intuitiotasi tai taistelet mielen mörköjen kanssa.

Tosin eihän etsintä koskaan pääty, vaikka suunta olisikin jo paremmin selvillä. Samoista asioista tarvitsee muistuttaa itseään aina uudestaan, kun lankeaa takaisin vanhoihin ajatusmalleihin tai etsii rohkeutta tehdä isoja muutoksia elämäänsä.

”Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.”

”Kutsumuksen seuraaminen on uskoakseni kaikkein eniten sitä, että ihminen kuuntelee itseään. Kutsumustaan seuraava ihminen on herkkä sille, mitä kuulee. Hän ei tee mitään tiedostamattaan tai itseään vastaan.”

”Tärkeintä on valita tienristeyksissä suuntansa tunteen perusteella. On kuljettava siihen suuntaan, mikä tuntuu itselle oikeimmalta. Merkitys rakentuu matkalle aikanaan.”

Itselle kirja antoi eniten lohtua niihin kamppailuihin, joita käyn pääni sisällä päivittäin. Ego yrittää panna kapuloita rattaisiin ja hidastaa matkaa, vaikka kaiken piti jo olla selvää.

”Sielun seuraaminen ei siis sinällään välttämättä vaadi erityistä rohkeutta. Ihminen voi kuitenkin tarvita paljon rohkeutta vastustaakseen egonsa ja egojohtoisen maailman vaatimuksia ja ihanteita. … Tuskinpa pelkäämme niinkään sielun tielle astumista ja sillä kulkemista. Saatamme sen sijaan hyvinkin pelätä egon viitoittamalta tieltä poistumista.”

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen.

Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen. Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.

22. Toteuta sydämesi toiveet

Kirja sinulle, joka haluat luopua järjen ylivallasta ja seurata sydäntäsi.

22. Sonia Choquette: Toteuta sydämesi toiveet: Opas, jonka avulla voit luoda elämästäsi sellaisen, joka on sydämesi todellinen valinta

Jos on koko elämänsä järkeillyt rationaalisia valintoja, tuntuu utopistiselta heittäytyä luottamaan, että elämä kantaa ilman, että itse ohjailisi elämää.

Kun käsitys sisäisestä äänestä tarkoittaa järjen, pelon ja sisäisen kriitikon nalkuttamista, on vaikea tunnistaa, mikä on sydämestä tuleva sisäinen ääni, intuitio. Se, joka tekee minulle parhaita valintoja.

Usko ja luottamus olivat minulle aiemmin lähes mahdottomia käsitteitä.

Julia Cameronin kirjat johdattivat Sonia Choquetten kirjojen pariin. Opettelemaan intuition kuuntelemista ja luottamaan siihen, että jokin viisaampi voima tuo vastaukset eteeni.

Vanha minä olisi sivuuttanut kirjan huuhaana ja naureskellut ivallisesti. Uusi minä naureskelee sille järkevyydelle, joka ohjaili entistä elämääni ja piti minut onnettomana.

Tämä kirja on seuraava askel sinulle, joka olet herännyt aamusivujen voimaan ja kokenut, miten kadoksissa ollut luovuus alkaa heräillä sisälläsi.

Sinulle, joka olet alkanut kuulla kuiskauksia unelmistasi, mutta et ihan vielä uskalla luottaa kuiskausten sanomaan.

Kirjoittaja

Uskallankohan kertoa tätä? Minulla on usein tunne, etten itse kirjoita tekstejäni.

Tai siis olen se minä, joka kirjoittaa. Lauseet syntyvät sormieni näppäilemänä tietokoneen ruudulle, mutta sisältö tulee usein täysin ajattelematta.

Äänessä on enemmän alitajuntani, intuitioni, sisäinen ääneni tai korkeampi minäni, millä sitä voimaa haluaakaan kutsua.

Kirjoittamista aloittaessani en usein tiedä, mistä aion kirjoittaa.

Vaikka kirjoitan muille, taidan sittenkin eniten kirjoittaa itselleni.

Saan usein suurimmat oivallukset kirjoitettuani tekstin valmiiksi. Alitajuntani jakelee minulle ajatuksia pohdittavaksi.

Jälkikäteen en usein muista, mitä olen kirjoittanut.

Kun myöhemmin luen tekstejäni, ihmettelen, että minäkö nuo sanat olen saanut aikaan.

Vuosien ajan en saanut mitään kirjoitettua. On ihana tunne, että on löytynyt uudestaan kirjoittamisen vapaus.

Piti vain hiljentää mielestä järki, tarkastaja ja sisäinen kriitikko.

Piti luopua täydellisyyden tavoittelusta ja antaa mennä.

Piti alkaa kirjoittaa sydämestä eikä järjestä käsin.

Unelmahommissa

Pidin eilen aamupäivällä Mothers in Business -työpajan itsensä näköistä uraa ja elämää etsiville äideille. Pyöräilin kotimatkalla hautausmaan ohi ja mielessä kuuluivat elämänoppaani Pentti Beckerin sanat "Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä". Mietin, että jos nyt kuolisin, ei tarvitsisi katua mitään. Uskalsin seurata sisäistä ääntäni. Ajoin hautausmaan ohi rantahiekalle meditoimaan ja tunsin vain kiitollisuutta. Sumu muistutti, miten reilu vuosi sitten yritin turhaan tähyillä vastarannalle, missä oikea määränpääni olisi. Otin silloin pelastusrenkaan ja lähdin räpiköimään tietämättä, pääsenkö koskaan perille. Matkalle lähtiessäni janosin tarinoita ihmisiltä, jotka olivat jo löytäneet kutsumuksensa. Niiden kokemusten voimalla jatkoin eteenpäin, vaikka tuntui etten itse saavu koskaan perille. Sain eilen jälleen kokea, että olen tullut kotiin, löytänyt määränpääni. Sain jakaa omat pelastusrenkaani eli taiteen, kirjoittamisen, läsnäolevan kosketuksen ja hiljentymisen. Ammennan näistä kohtaamisista voimaa pitkäksi aikaa.