sielu

Näkymättömästä näkyväksi

Näkymättömästä näkyväksi. Siinä sielunpolkuni teema.

Kokemukseni elämästä ovat johdattaneet minut juuri sinne, mihin tunnen kuuluvani. Auttamaan itsensä näkymättömiksi tuntevia ihmisiä tulemaan näkyviksi. Näkyviksi itselleen.

Tänään taas niin moni palanen loksahteli paikoilleen ja monta pistettä yhdistyi elämän punaisella langalla. Sumu väistyi ja kaikki oli selkeää.

Kulkemani tie näyttäytyy kaikkine mutkineen ja umpikujineen täydellisesti etukäteen suunnitellulta.

Elämä opettaa meitä vaikeuksilla, hidasteilla ja vääriksi luulemillamme valinnoilla juuri ne asiat, joita tarvitsemme. Saamme elämänkoulussa kokemukset, joita ei kukaan voi opettaa. Ne täytyy itse oppia ja oivaltaa. Saamme opetukset eteemme niin monta kertaa, kunnes opimme ja sisäistämme ne.

Kaikki ne piirteet, jotka opin piilottamaan muilta ovat minun lahjojani. Taidot, jotka salasin itseltänikin.

Näkymättömästä näkyväksi, jotta voit loistaa omaa ainutlaatuisuuttasi. Piiloutumisen sijasta sinun on tarkoitus erottua juuri sillä piirteellä, joka sai sinut piiloutumaan. Piilouduit, koska erotuit joukosta.

Sinun on tarkoitus tehdä niitä asioita, joita synnyit tekemään. Joiden tekemisestä nautit silloin, kun et kuunnellut muiden mielipiteitä. Sinun on tarkoitus vaalia niitä ominaisuuksia, jotka sait syntymälahjaksesi. Sinun on tarkoitus loistaa aitona itsenäsi.

Näkymättömästä näkyväksi. Minun kutsumukseni. Siksi olen saanut kirjoittamisen lahjan. Siksi puheeni koskettaa sinua. Siksi pystyn tukemaan sinua omassa kasvussasi, koska olen itse kulkenut piiloutumisen tien. Siksi olen löytänyt tapoja löytää tien näkyväksi kehon kautta, miten voit vapauttaa piilopaikkasi kehosta.

Minä näen sinut. Näen, miten sinun on tarvinnut piiloutua. Näen loistosi, jota sinä et vielä näe.

Näkymättömästä näkyväksi. Kaunis aitona luonnollisena itsenäsi.

Haluaisitko tulla näkyväksi itsellesi ja tehdä myös unelmasi näkyviksi? Lue lisää mentoroinnista.

Opettaja

Elän muutoksen aikaa.

Erilaista kuin kahtena edellisenä vuotena.

Tähän asti olen etsinyt tietoa ulkopuolelta.

Lukenut kirjoja, blogeja ja kuunnellut podcasteja.

Ahminut tietoa, vinkkejä ja kokemuksia.

Kuvittelin kunnianhimoisesti lukevani tänä vuonna vieläkin enemmän kirjoja.

Nyt katse onkin kääntynyt sisäänpäin.

Mieli kaipaisi vielä kovasti apua ulkopuolelta.

Sielu sanoo, että kaikki on jo minussa.

Tarvitsemani neuvot löytyvät hiljentymällä.

Vaalimalla yhteyttä tietoisuuteen.

Haalin vieläkin kirjoja pinoiksi sänkyni viereen.

Pystyn kuitenkin sisäistämään enää sanoja Bhagavad-Gitasta.

Tarvitsin kaikki vaiheet päästäkseni tähän pisteeseen.

Moneen kertaan valmiiksi pureskeltua tietoa.

Ennen kuin ymmärsin, että kaikki on jo sanottu kauan sitten.

Kaipaamani neuvot tulevat joogafilosofiasta ja samaa polkua kulkevilta.

Oikea opettaja tulee kyllä.

Luulen vain, että se taidan olla minä itse.

Selvä hetki

Selvänä hetkenä tiedät tarkkaan, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Kaikki tuntuu helpolta ja uskot ideoihisi.

Näet tulevaisuuden kirkkaana edessäsi.

Et tunne pelkoa.

Olet täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Sitten selkeys katoaa ja epävarmuus palaa mieleesi.

Ajattelet jälleen, ettei tästä tule mitään.

Tulevaisuus näyttää taas harmaan sumealta.

Kuvittelet olevasi yksin näiden tuntemusten kanssa.

Selität tuntemuksiasi mielen vaihteluilla.

Kumpi näistä on mielestäsi luonnollinen olotila?

Uskon, että selvät hetket ovat ihmisen luonnollisin olotila.

Sielun tai sydämen tila.

Silloin ego on hiljaa ja näet kaiken tarkasti.

Luota kaikkeen, mitä ajattelet ja tunnet selvänä hetkenä.

Luota niihin suunnitelmiin, joita silloin mietit.

Toimi, ennen kuin epävarmuus ehtii vallata mielesi.

Selviä hetkiä tulee lisää.

Ajan myötä ne kestävät kauemmin.

Lopulta pelko alkaa väistyä.

Sielusi näyttää sinulle polkusi selvänä hetkenä.

Sielun käsi

Olen hukassa ilman oikeaa kättäni.

Siedän kaiken muun hankaluuden arjessa, mutta kaipaan kättäni ajatteluun.

En osaa ajatella, kun oikea käsi ei voi pitää kynää paperilla tai nojata näppäimistöön.

Vasemmalla kädellä näppäillessä tulee puolikkaita ajatuksia. Puolikkaita ideoita.

Jos äidinkieli on tunteiden kieli, niin oikea käsi on minulle tunteiden käsi.

Saan yhteyden sydämeeni ja sieluuni kirjoittamalla.

Nyt yhteys tuntuu sumuiselta.

Kun en saa oikealla kädellä kirjoitettua, ajatukset jäävät pääni oravanpyörään pyörimään.

Puhumiseen on korkeampi kynnys, eikä sillä ole samanlaista puhdistavaa vaikutusta.

Ehkä alan kohta epätoivoisena tehdä videoita blogitekstien sijasta.

Tänään opettelin käyttämään puhelimen sanelutoimintoa.

Löysin tavan kirjata kävelyllä mieleen pulpahtelevat lauseet muistiin, turvallisemmin kuin katse puhelimessa.

Tajusin samalla, että ensimmäinen versio kirjastani on raapustettu käsin muistivihkoihin.

Saan ne sanelun avulla koneelle helpommin kuin olisin osannut edes toivoa.

Kirjoita kirja muuttuikin muotoon sanele kirja.

Kaatumisellakin oli tarkoitus.

Sielukas elämä

Marita Niemelä: Sielukas elämä - Rohkeutta olla minä

Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja oli hieno kuvaus henkisen kasvun matkasta, millaista on siirtyä egon ohjauksesta sielun polulle, löytää tie omaksi itsekseen.

”Uskon, että merkityksellisyyttä etsiessämme kaipaamme itse asiassa yhteyttä sieluumme. Ehkäpä merkityksellisyyttä olisi helpompi löytää, jos ymmärtäisimme tämän. Silloin tietäisimme, mitä todella etsimme.”

On lohdullista lukea kirjoja, jotka onnistuvat kuvaamaan täydellisesti itse kokemaani matkaa. Ne auttavat huomaamaan, miten pitkälle onkaan jo päässyt lähtötilanteesta.

Henkisen kasvun kokemus on meillä kaikilla lopulta hyvinkin samanlainen, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat.

Hymyilytti, miten monet kirjan lauseet ja ajatukset olivat kuin omasta kynästä, välillä lähes sanasta sanaan yhtenevät.

Uskon kirjan tarjoavan eniten sinulle, joka vielä etsit omaa polkuasi, kutsumustasi, luovuuttasi, opettelet kuuntelemaan intuitiotasi tai taistelet mielen mörköjen kanssa.

Tosin eihän etsintä koskaan pääty, vaikka suunta olisikin jo paremmin selvillä. Samoista asioista tarvitsee muistuttaa itseään aina uudestaan, kun lankeaa takaisin vanhoihin ajatusmalleihin tai etsii rohkeutta tehdä isoja muutoksia elämäänsä.

”Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.”

”Kutsumuksen seuraaminen on uskoakseni kaikkein eniten sitä, että ihminen kuuntelee itseään. Kutsumustaan seuraava ihminen on herkkä sille, mitä kuulee. Hän ei tee mitään tiedostamattaan tai itseään vastaan.”

”Tärkeintä on valita tienristeyksissä suuntansa tunteen perusteella. On kuljettava siihen suuntaan, mikä tuntuu itselle oikeimmalta. Merkitys rakentuu matkalle aikanaan.”

Itselle kirja antoi eniten lohtua niihin kamppailuihin, joita käyn pääni sisällä päivittäin. Ego yrittää panna kapuloita rattaisiin ja hidastaa matkaa, vaikka kaiken piti jo olla selvää.

”Sielun seuraaminen ei siis sinällään välttämättä vaadi erityistä rohkeutta. Ihminen voi kuitenkin tarvita paljon rohkeutta vastustaakseen egonsa ja egojohtoisen maailman vaatimuksia ja ihanteita. … Tuskinpa pelkäämme niinkään sielun tielle astumista ja sillä kulkemista. Saatamme sen sijaan hyvinkin pelätä egon viitoittamalta tieltä poistumista.”

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen.

Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen. Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.