sanat

Kosketus

Kosketan sanoillani.

Kosketus kulkee sydämestä sydämeen.

Autan sinua tulemaan tietoiseksi niistä puolista itsessäsi, jotka ovat sinulta piilossa.

Silitän niitä kohtia, jotka ovat jääneet vaille turvallista huomiota.

Vien huomiosi sinne, missä hengityksesi ei virtaa.

Kosketan niitäkin kohtia, jotka haluaisit pitää näkymättömissä.

Alitajuntasi paljastaa sinulle vain sen, minkä mielesi pystyy käsittelemään.

Välillä osun kipeään kohtaan.

Voit antaa kivun hellittää otteensa.

Kosketus vapauttaa.

Antaa sinulle tilaa olla oma itsesi.

Anna sanojeni koskettaa.

Lämmön välittyä sydämestä sydämeen.

Yleisö

Smallest viable audience.

Seth Godinin This Is Marketing -kirjasta tuttu termi.

Kaikesta tulee helpompaa, kun tiedät, kenelle sanasi, työsi, tuotteesi tai palvelusi on tarkoitettu.

Ei tarvitse tavoitella kaikkia.

Ei tarvitse miellyttää kaikkia.

Kun tiedät yleisösi, voit sanoa: ”It’s not for you.”

Se ei ole sinua varten.

Sanat tuovat vapautta tekemiseen ja uuden luomiseen.

Riittää, kun tavoitat sinun yleisösi.

Mitä pienempää yleisöä tavoittelet, sitä yksinkertaisemmaksi kaikki muuttuu.

Minä kirjoitan heille, jotka etsivät omaa polkuaan.

Näen kirjoittaessa aina kasvot mielessäni.

Kirjoitan myös itselleni saadakseni selville, mitä ajattelen.

Joskus kirjoitan sille Annalle, joka olin muutama vuosi sitten.

Kirjoitan sydämestäni sen hetken totuuteni.

Totuus voi muuttua kirjoittamisen jälkeen, usein myös sen aikana.

Kirjoittaminen on merkityksellisintä työtäni tähän mennessä.

Jokainen saamani viesti täyttää minut kiitollisuudella.

Tuntuu uskomattomalta, että voin auttaa sanoillani.

On vapauttavaa, kun ei tarvitse välittää kaikkien mielipiteistä.

En yritä tavoitella kaikkia.

Sanat tavoittavat kyllä oikeat ihmiset.

Ehkä juuri sinut.

Anteeksianto itselle

Annan anteeksi, miten kerta toisensa jälkeen hylkäsin itseni.

Olin toisten puolella itseni kustannuksella.

Annan anteeksi ne kerrat, kun en osannut hiljentää itseäni rikkovia sanoja.

Omia sanoja, joilla kerta toisensa jälkeen tunsin itseni pienemmäksi kuin olinkaan.

Sanoja, joiden voimalla jätin tekemättä asioita, joita olisin halunnut tehdä.

Sanoja, joiden vuoksi tein asioita, joita en olisi halunnut tehdä.

Annan anteeksi, että en osannut sanoa vastaan.

Puolustaa rajojani, kun niiden yli käveltiin.

Annan anteeksi, että yritin olla niin kuin muut.

Piilotin samalla todellisen itseni.

Annan anteeksi, että annoin vahvuuksieni muuttua heikkouksiksi.

En nähnyt minussa olevaa rikkautta.

Annan anteeksi, että odotin itseltäni täydellisyyttä.

Annan anteeksi, että kuuntelin muiden mielipiteitä, vaikka tiesin niiden olevan väärässä.

Annan anteeksi, miten ankara olen ollut itselleni.

Syytetty, tuomari ja pyöveli - kaikkia yhtä aikaa.

Annan anteeksi, että tunsin syyllisyyttä silloin, kun puolustin itseäni.

Annan anteeksi, että teeskentelin vahvaa, vaikka halusin näyttää haurauteni.

Annan anteeksi, että rakensin muurin ympärilleni silloin kuin olisin eniten kaivannut tukea.

Annan anteeksi, että torjuin avun, vaikka olisin sitä halunnut.

Annan anteeksi, etten kuunnellut sydämeni ääntä.

Kaikki ne kerrat, jolloin toimin vastoin vaistoani.

Annan anteeksi itselleni.

Kirjoitan sinulle

Elokuun lopussa aloin kirjoittaa blogia joka päivä.

Minulla oli vain aavistus, että se auttaisi löytämään suunnan eteenpäin.

Toivoin, että joku muukin kuin äitini ja kaksi ystävääni lukisivat sanojani.

En kuitenkaan osannut ajatella, mitä kaikkea kirjoittaminen olisi 163 tekstiä myöhemmin tuonut elämääni.

Tekstit ovat lyhentyneet, lauseet tiivistyneet ja ajatukset selkiytyneet.

Löysin oman ääneni, joka vahvistuu koko ajan.

Sain uskon ja luottamuksen, että kirjoitan lopun elämääni.

Kirjoitan, koska en osaa enää olla kirjoittamatta.

Kirjoitan, vaikka kukaan ei maksaisi siitä minulle.

Kirjoitan, koska tunnen eläväni enemmän kirjoittaessani.

Kirjoitan, koska saan enemmän vastauksia kuin osaan kysyä.

Kirjoitan sinulle, joka olet päässyt sanojeni kautta lähemmäs itseäsi.

Kirjoitan sinulle, joka tunnet sanojeni avulla itsesi vähemmän yksinäiseksi muutoksen keskellä.

Kirjoitan sinulle, joka saat sanoistani lohtua, voimaa, uskoa ja rauhaa.

Kirjoitan juuri sinulle.

Kiitos, että olet.

Sanojen kaiku

Sanoilla on kaiku.

Kuulemamme sanat jäävät kaikumaan mielessämme.

Joillakin sanoilla kaiku on lähes olematon.

Toisten sanojen kaiku ei lakkaa koskaan.

Kaiku jatkuu niin pitkään, että sanoista tulee uskomuksia.

Kaiku tatuoi sanat osaksi meitä itseämme.

Kaiku voi ulottua sukupolvelta toiselle.

Opimme toistamaan sanoja eteenpäin kaiun tahtiin.

Annamme sanojen muuttaa meitä joksikin muuksi kuin mitä aidosti olemme.

Emme enää muista, että sanat eivät alunperin olleet omia sanojamme.

Mitä nuorempana sanat kuulemme, sitä vahvempi kaiku niissä on.

Mitä useammin sanoja toistetaan, sitä syvemmän kaiun ne saavat aikaan.

Yksikin kerta riittää viiltämään ikuisen jäljen.

Mielessä voi kaikua niin paljon ääniä, että sekaan ei mahdu enää yhtään omaa sanaa.

On opeteltava hiljentämään mieli.

Sana ja kaiku kerrallaan.

Kaiku hiljenee, kun kirjoittaa sanat käsin paperille.

Yksi kerrallaan, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun näkee mielessä kaikuvat sanat silmillään, ääni alkaa vaimentua.

Kun sanat pääsevät mielestä paperille, voi kaiku hiljentyä.

Omille sanoille alkaa tulla tilaa.

Maalaus

Maalaan sanoilla. Ripottelen ajatuksia sanoiksi, sanoja lauseiksi, lauseita maalauksiksi. Hengitän sanojen tahtiin. Sinä olet kanssani maalari. Ilman sinua maalaukseni ei ole valmis. Maalaat sanoillani mieleesi kuvan. Kuva herättää sinussa tunteita. Tunnet, että sanani ovat juuri sinulle. Ehkä tunnet, että kirjoitan sinusta. Jokainen maalaa sanoistani erilaisen taideteoksen. Yhdistää kuvaan kokemuksia, tunteita, tapansa katsoa maailmaa. Maalaan teoksen, joka on minulle merkityksellinen. Lähetän maalaukseni maailmalle. Sen jälkeen se on vapaa muuttumaan. Toivon, että sanani saavat sinut hengittämään samaan tahtiin kanssani.