rohkeus

Rohkeuskiintiö

On kahdenlaista rohkeutta.

Pakotettua ja vapaaehtoista.

Pakotettu rohkeus ei kysy, uskallatko.

Elämä heittää syvään veteen ja on vain uskallettava, selviydyttävä.

Kukaan ei kysy, haluatko ja oletko valmis.

Vapaaehtoisessa rohkeudessa voit itse valita, uskallatko.

Kaikki on itsestä kiinni.

Kukaan ei tee päätöstä puolestasi.

Vapaaehtoisen rohkeuden luulisi olevan helppoa, kun on selvinnyt pakotetusta rohkeudesta.

Luulisi, että olo on rohkeampi.

Ei se ole.

Valinnanmahdollisuus tekee rohkeudesta samalla paljon vaikeampaa.

Vaikka tietää, että kaikesta selviää, ei koko ajan jaksa olla rohkea.

Eikä tarvitse olla.

Kumpikin rohkeus vaatii voimia.

Joskus voimat ehtyvät.

Rohkeus on käytetty loppuun.

Rohkeuttakin tarvitsee ladata.

Välillä on hyvä tehdä vain asioita, jotka jo osaa ja joista saa voimia.

On helpottavaa ajatella, että rohkeuskiintiö on väliaikaisesti ehtynyt.

Katsotaan jonkin ajan päästä uudestaan.

Peloton

Heräsin päivään, jolloin en pelännyt mitään.

Ehkä se johtui hyvin nukutusta yöstä tai egon kanssa keskustelusta, mutta pelkoni olivat poissa.

Tai ehkä eilinen notkahdus oli vain rohkeuden lataamista täyteen iskuun.

Tällaisena päivänä näkee kaiken selvästi ilman pelon sumuverhoa.

Aloin miettiä, ovatko kaikki pelkoni sittenkin suurta huijausta.

Siltä ne tuntuvat silloin, kun en pelkää.

Voin vain tehdä kaikkia niitä asioita, joita en ole aiemmin uskaltanut tehdä.

Koska pelko on estänyt tekemästä.

Voin vain tehdä.

Tekemällä huomaan, että pelolla ei ole mitään perusteita.

Mietin, voisiko tämä olla normaali olotila.

Vai heräänkö huomenna tästä unesta takaisin maan pinnalle?

Pitäisikö tehdä nyt niin paljon kuin vain ehdin, kun kerrankin uskallan?

Päätin luottaa siihen, että jos tämä olo on jo kerran löytynyt, se löytyy uudelleenkin.

Sovin puhujakeikan syksyksi, kirjoitin ensimmäisen maanantaikirjeeni ja perustin englanninkielisen blogin sivuilleni.

Elämääni on tullut ihmisiä, joiden haluan ymmärtävän sanojani ilman Google Translatoria.

Valitsin helpoimman ratkaisun ennen kuin saan englanninkielisen version sivuistani.

Parempi valmis kuin täydellinen.

Mitä jos, entä jos?

Mitä jos siitä ei tule mitään?

Entä jos siitä tulee jotain?

Mitä jos epäonnistut?

Entä jos onnistut?

Mitä jos kaikki näkevät sinun epäonnistuvan?

Entä jos kaikki näkevät sinun onnistuvan?

Mitä jos et uskalla?

Entä jos uskallat?

Mitä jos et saa lupaa?

Entä jos saat luvan?

Mitä jos et kokeile?

Entä jos kokeilet?

Mitä jos sinuun ei luoteta?

Entä jos sinuun luotetaan?

Mitä jos et usko?

Entä jos uskot?

Mitä jos et tee sitä, mitä sydämessäsi haluat?

Entä jos teet sitä, mitä sydämessäsi haluat?

Kulisseissa

Muista, että näet toisen muutoksesta usein vain hetket, jolloin hän ottaa askeleita eteenpäin.

Et näe niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu etenevän.

Tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia.

Et näe niitä aamuja, kun pelko tulevasta painaa jo herätessä hartioilla.

Et kuule niitä ajatuksia, jotka ilmestyvät, kun ei vieläkään ollut rohkeutta ottaa seuraavaa askelta.

Jokaista uutta askelta voi edeltää pitkä sisäinen suostuttelu.

Jokaista rohkeaa tekoa voi edeltää piilottelu peiton alla.

Jokaista onnistumista voi edeltää monta kokeilua ja epäonnistumista.

Et ole todistamassa niitä kertoja, kun on joutunut opettelemaan hiljentämään mielen vastustuksen.

Uudelleen ja uudelleen.

Et tunne niitä vaikeuksia, joiden läpi on täytynyt kulkea päästäkseen eteenpäin.

Et näe, mitä tapahtuu kulisseissa.

Näet vain sen, mitä toinen haluaa näyttää.

Sinä pystyt siihen samaan, mikä näyttää toiselta sujuvan helposti.

Kaikki työ tehdään ennen lavalle astumista.

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Palaute

Mielipide.

Arvio.

Palaute.

Rakentava palaute.

Kritiikki.

Kaikki hyviä syitä pysyä piilossa ja olla luomatta mitään uutta.

Syitä pysyä yleisössä ja olla astumatta lavalle.

Syitä kirjoittaa pöytälaatikkoon ja olla julkaisematta mitään.

Kaikki hyviä syitä vetäytyä takaisin piiloon parrasvaloista.

Syitä olla yrittämättä uudestaan.

Jokaisella on mielipide ja annamme palautetta sen enempää miettimättä.

Unohda palaute, jos se tekee sinusta varovaisen ja laimean version itsestäsi.

Unohda palaute, jos se estää sinua luomasta.

Astu lavalle.

Julkaise kirjoitus.

Luo uutta.

Kiipeilijä

Haluat päästä korkealle huipulle.

Katsot alhaalla matkaa ylös.

Pelko silmissäsi näet jyrkän kallioseinämän ja alhaalla terävät kivet, joihin voisit pudotessasi osua.

Toteat, ettet voi saavuttaa tavoitetta ilman kiipeilytaitoja.

Hankit varusteet, käyt kursseja ja luet kaikki aiheesta löytämäsi kirjat.

Hakeudut muiden kiipeilijöiden seuraan, treenaat ja valmistaudut henkisesti koitokseen.

Aikaa kuluu ja lopulta tunnet olevasi valmis.

Sinusta on tullut kiipeilijä.

Täydellisesti varustautuneena lähdet taivaltamaan kohti huippua.

Askel askeleelta huomaat, miten loivalta rinne tuntuu.

Odotat rinteen jyrkkenevän, jotta pääsisit käyttämään uusia taitojasi.

Tätä koitosta varten olet valmistautunut huolellisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkat matkaa ja odotat jyrkän seinämän alkua.

Sitä ei tule missään vaiheessa.

Kävelet huipulle hädin tuskin hengästyneenä.

Perille päästyäsi näet portaat, joita pitkin ihmiset nousevat ylös.

Mäen toisella puolella näet kyltin hissille.

Pelko vääristää todellisuutta.

Pelko saa mäet näyttämään vuorilta.

Pelko saa meidät viivyttelemään ja valmistautumaan enemmän kuin on tarpeellista.

Pahimmassa tapauksessa pelko saa meidät perääntymään kokonaan.

Valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan.

Olet valmis isompiin korkeuksiin.

Kunhan lähdet kiipeämään.

Pelosta sekaisin

Olen erikoistunut viime aikoina tutkimaan pelkoa.

Perehtynyt aineistoon kädet savessa.

Kahlannut kaulaa myöten upottavassa suossa.

Lentohiekassa vajonnut syvemmälle pelkoon.

Täysin lamaantuneena, lihakset jännittyneenä, tietoisuus panttivankina.

Liskoaivot vallassa, Resistance rakentamassa muuria luovan virtauksen esteeksi ja kaikki egon keksimät versiot pelosta ovat piirittäneet minut lupaa kysymättä.

Ja tutkimuksen johtopäätös?

Keksittyä valhetta ihan kaikki.

Täyttä huijausta.

Menneisyyden silmänkääntötemppu.

Pelko elää menneessä ja tulevassa, ei koskaan tässä hetkessä.

Niin kauan kuin olen tässä hetkessä, pelkoa ei ole.

Liike on ainoa lääke.

Tietoinen liike kohti sitä, mikä eniten pelottaa.

Tekoja yksi kerrallaan.

Sydän tietää tien.

Mieli saa nyt luvan olla ihan hiljaa.

Pelkoa päin

Laskettelu ei tule ensimmäisenä harrastuksena mieleen, jos pelkää korkeita paikkoja ja vauhtia.

Ja silti vuodesta toiseen vedän monot jalkaan ja lähden vapaaehtoisesti rinteeseen. Samaan aikaan innoissani ja kauhuissani.

Yleensä mieli hiljenee ja rentoutuu nopeasti, vaikka laskuasento näyttää aina yhtä jännittyneeltä.

Olen oppinut tanssimaan pelon kanssa laskiessa.

En ole enää vuosiin istunut hangessa rinteen reunassa, koska en uskalla laskea alas.

Laskettelu on opettanut, että pitää nojata pelkoon päin.

Jos rinne tuntuu liian jyrkältä, täytyy nojata reilusti alarinteeseen päin.

Juuri sinne, minne pelko ei todellakaan antaisi nojata.

Pelko kääntäisi laskijan täysin vastakkaiseen suuntaan.

Jos kuuntelisin vain pelkoa, jäisin paljosta paitsi.

Onnistumisen tunteesta, laskemisen ilosta ja kaakaosta.

Pelkoa täytyy vain annostella sopivina annoksina.

Viime vuosi opetti minut käyttämään pelkoa kompassina.

Mitä enemmän pelottaa, sitä oikeampi suunta. Sitä parempi ratkaisu.

Askeleen lähempänä minulle tarkoitettua elämää.

Eniten pelottaa juuri ennen liikkeelle lähtöä.