puhuminen

Yrittäjän rajat

Jokaiselle yrittäjälle tulee jossain vaiheessa aika, jolloin haluaa asettaa rajat tekemälleen työlle.

Hetki, jolloin näkee oman työnsä arvon.

Hetki, jolloin huomaa, että rajattomuudellakin on hintansa.

Niin kauan kuin ei ole määrittänyt rajoja itselleen, joku muu määrittää ne.

Niin kauan kuin suostuu tekemään ilmaiseksi, saa tehdä loputtomasti ilman korvausta.

Innostuksestakin tarvitsee levätä.

Unelmatyöstäkin tarvitsee taukoa.

Jokainen tarvitsee rajat ympärilleen.

Myös työsuhteessa, mutta yrittäjällä kukaan muu ei huolehdi rajoista kuin yrittäjä itse.

Vapaudellekin on hyvä piirtää rajat.

Rajat, joilla suojelee omaa hyvinvointia, perhe-elämää ja vapaa-aikaa.

Piirsin itselleni rajan, etten enää anna ilmaiseksi neuvoja.

Ilmaisella työllä ei makseta ruokaostoksia, asuntolainaa tai lapsen talvivaatteita.

En tuputa apua, mutta autan mielelläni.

Työaikana keskityn työhöni.

Vapaa-ajalle etsin muuta elämää.

Olen alkanut miettiä, mitä teen blogilleni.

Sanoillakin on arvo, varsinkin jos niiden avulla löytää vastauksia elämän kysymyksiin.

Mentorina autan sinua löytämään oman suuntasi ja paikkasi, kutsumuksesi.

Kirjoittajana sanoitan tunteita, joille et ehkä itse ole löytänyt sanoja.

Puhujana eheytän ja kosketan sanoillani.

Joogaopettajana kannattelen turvallista hiljaisuutta, jotta voit löytää tien kehoosi.

Kehokuiskaajana autan sinua puhumaan samaa kieltä kehosi kanssa ja parantamaan oman kipusi.

Kaiken takana on tunne.

Tunne on kaikkien niiden upeiden muutosten takana, joita näen ihmisissä.

Tunne kehossa.

Jos etsit järkeviä vastauksia, en ole oikea ihminen sinulle.

Jos haluat löytää vapauden, olen siihen juuri oikea henkilö.

Näkymättömästä näkyväksi

Näkymättömästä näkyväksi. Siinä sielunpolkuni teema.

Kokemukseni elämästä ovat johdattaneet minut juuri sinne, mihin tunnen kuuluvani. Auttamaan itsensä näkymättömiksi tuntevia ihmisiä tulemaan näkyviksi. Näkyviksi itselleen.

Tänään taas niin moni palanen loksahteli paikoilleen ja monta pistettä yhdistyi elämän punaisella langalla. Sumu väistyi ja kaikki oli selkeää.

Kulkemani tie näyttäytyy kaikkine mutkineen ja umpikujineen täydellisesti etukäteen suunnitellulta.

Elämä opettaa meitä vaikeuksilla, hidasteilla ja vääriksi luulemillamme valinnoilla juuri ne asiat, joita tarvitsemme. Saamme elämänkoulussa kokemukset, joita ei kukaan voi opettaa. Ne täytyy itse oppia ja oivaltaa. Saamme opetukset eteemme niin monta kertaa, kunnes opimme ja sisäistämme ne.

Kaikki ne piirteet, jotka opin piilottamaan muilta ovat minun lahjojani. Taidot, jotka salasin itseltänikin.

Näkymättömästä näkyväksi, jotta voit loistaa omaa ainutlaatuisuuttasi. Piiloutumisen sijasta sinun on tarkoitus erottua juuri sillä piirteellä, joka sai sinut piiloutumaan. Piilouduit, koska erotuit joukosta.

Sinun on tarkoitus tehdä niitä asioita, joita synnyit tekemään. Joiden tekemisestä nautit silloin, kun et kuunnellut muiden mielipiteitä. Sinun on tarkoitus vaalia niitä ominaisuuksia, jotka sait syntymälahjaksesi. Sinun on tarkoitus loistaa aitona itsenäsi.

Näkymättömästä näkyväksi. Minun kutsumukseni. Siksi olen saanut kirjoittamisen lahjan. Siksi puheeni koskettaa sinua. Siksi pystyn tukemaan sinua omassa kasvussasi, koska olen itse kulkenut piiloutumisen tien. Siksi olen löytänyt tapoja löytää tien näkyväksi kehon kautta, miten voit vapauttaa piilopaikkasi kehosta.

Minä näen sinut. Näen, miten sinun on tarvinnut piiloutua. Näen loistosi, jota sinä et vielä näe.

Näkymättömästä näkyväksi. Kaunis aitona luonnollisena itsenäsi.

Haluaisitko tulla näkyväksi itsellesi ja tehdä myös unelmasi näkyviksi? Lue lisää mentoroinnista.

Parempi maanantai

Tätä hetkeä olen odottanut toukokuusta lähtien!

Keväällä mietin mielessäni, että olisi kiva päästä puhumaan podcastiin. Seuraavalla viikolla Anna Kilponen otti yhteyttä ja pyysi vieraaksi uuteen työhyvinvointia käsittelevään podcastiinsa. Sitä saa, mitä toivoo.

Meitä yhdistää Mothers in Business MiB ry, jossa järjestimme yhdessä tilaisuuksia vanhempainvapaan aikana. Vanhemmaksi tulo oli kummallekin lähtölaukaus uramuutokselle ja yrittäjyydelle itselle merkityksellisen aiheen parissa.

Puhumme podcastissa työn merkityksellisyydestä ja siitä, miksi moni tyytyy tekemään työtä, joka ei tunnu itselle aivan oikealta. Kerron oman tarinani, kuinka löysin polkuni.

Kenellä on vastuu työn merkityksellisyydestä, ja miten työnantaja voi tukea työntekijöitä löytämään työstään merkitystä?

Kuinka työ voi aiheuttaa vahinkoa hyvinvoinnille silloin, jos se ei ole linjassa oman arvomaailman tai kutsumuksen kanssa.

Kuinka paljon jätät itsestäsi työpaikan ulko-ovelle?

Kuuntele jakso Repo Workin sivuilta: Parempi maanantai

Äänien sinfonia

Jokaisella on oma äänensä.

Ääniä voi olla myös monta erilaista.

Blogia taitaa kirjoittaa runoilijan ääneni.

Tänään lähetin toisen maanantaikirjeeni.

Sain viestin, kuinka kiva on lukea toisenlaista ääntä minulta.

Totta. Ääneni muuttui, kun vaihdoin kanavaa.

Aloin kirjoittaa blogia myös englanniksi ja sekin ääni taitaa olla omanlaisensa.

Kirjoitan omaa tarinaani kirjaksi. Sitäkin vähän erilaisella äänellä.

Puhuessa ääneni eroaa kirjoittajan äänistäni.

Odotan vielä kuulevani, millainen lastenkirjailijan ääneni voisi olla.

Myös laulajan ääneni on vielä piilossa.

Varsinainen äänien sinfonia.

Mikähän niistä on aidoin?

Ehkä sydämen ääni, joka puhuu ilman sanoja.

Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.