ponnistelu

Mitä jos vain olen minä

Mitä jos vain olen minä.
En aidompi, pienempi, suurempi, jotain muuta kuin mitä olen.
Minä juuri nyt.
Minä, joka en voi yrittäjänä keskittyä vain yhteen asiaan, koska olen niin paljon enemmän.
Minä, joka kirjoitan sanoja, jotka saavat aikaan kylmiä väreitä ja muuttavat elämän, mutta jotka eivät ole lainkaan hakukoneystävällisiä.
Minä, joka osaan käsilläni ja sanoillani auttaa ihmistä parantamaan henkiset ja fyysiset kipunsa, löytämään itsensä ja unelmansa, mutta en osaa tuotteistaa sitä.
Minä, joka yritin mahtua jakkupukujen maailmaan, mutta löysinkin kotini villasukista, joogahousuista ja prinsessamekoista.
Kävelemässä paljain jaloin sieluni kallioilla, jotta tuntisin maan kannattelemassa jalkojeni alla.
Mitä jos vain olen minä.
Minä, joka ei mahdu siihen yrittäjän muottiin, johon olen yrittänyt itseni mahduttaa.
Minä, joka en pysty asettamaan tavoitteita, verkostoitumaan massojen keskellä, tekemään sisältösuunnitelmia, suunnittelemaan brändikuvia tai yhdenmukaista ulkoasua sometileilleni.
Kaikki se vaatii minulta ylimääräistä ponnistelua ja tahdon olla minä, se kuka olen ilman ponnistelua.
Ensimmäiset kuukaudet yrittäjänä ovat olleet vaikeimmat elämässäni moneen vuoteen, mutta silti en osaa kuvitella mitään muutakaan vaihtoehtoa.
Onneksi on näitä lahjakkaita ihmisiä elämässäni, kuten Mia Järvisalo Mia’s Vision, jotka näkevät sen, kuka aidoimmillani olen ja ikuistavat sen maailmalle.

Hyvää yrittäjän päivää!

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Ponnistelu

Kuka olet ilman ponnistelua?

Niin kauan kuin muistan olen kertonut itselleni totuutta siitä, kuka olen.

Introvertti, loogisesti ajatteleva järki-ihminen, turvallisuushakuinen, äärimmäisen riskiä karttava, tukeudun faktoihin ja tietoon, panostan tarkkoihin suunnitelmiin ja keskityn yksityiskohtiin.

Kaikki muu oleminen ja tekeminen on vaatinut ponnistelua.

Sitten huomaan, että olenkin jotain ihan muuta.

Ehkä jopa ekstrovertti, ajattelen tunteella ja intuitiolla, harjoittelen riskinottoa, tiedon sijasta uskon, ohjaudun mielikuvituksella, maalaan taivaanrantoja ja leijun mielelläni pilvissä.

Aiempi tapa olla ja tehdä alkaa vaatia ponnistelua. Välillä todella paljon ponnistelua.

Huomaan välillä edelleen vastustavani sitä, kuka oikeasti olen.

Totuus itsestäni on niin syvänä uskomuksena, että sen kyseenalaistaminen horjuttaa kaikkea.

Oman voiman löytäminen tuntuu pelottavalta, jos on tottunut tekemään itsestä pienen.

Muutos on tuntunut siltä kuin ankanpoika huomaisi olevansa yksisarvinen.

Mitä enemmän olen totutellut uuteen minääni, ymmärrän sen olevan aito minäni.

Minä joka ei lakkaa muuttumasta, mitä enemmän rikon näkymättömiä rajoja ympäriltäni.

Tunnistan paljon piirteitä siitä pienestä tytöstä, joka vapaasti toteutti itseään vain tekemisen ilosta.

Ennen kuin kasvaessaan oppi tekemään itsestä pienemmän kuin onkaan.

"This work is about transformation – from the person we think we are to the person we really are." Marion Rosen