pimeys

Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.

Uupuminen

Uupuminen on merkki siitä, että olet hylännyt itsesi.

Liian pitkäksi aikaa.

Voimat loppuvat, kun et kuuntele itseäsi.

Tunnista varoitusmerkkejä.

Elämä pysäyttää, kun et seiso itsesi puolella.

Vedä rajoja ympärillesi.

Keho uupuu, kun mieli suorittaa elämää.

Tavoitteet ylittäen ja vauhtia kiihdyttäen.

Kovasta työstä saat palkinnoksi lisää vastuuta ja kovempaa työtä.

Mikään ei riitä.

Kunnes keho sanoo ei. Nyt riittää.

Mieli ei halua uskoa ja yrittää suorittaa toipumistakin.

Sielu hymyilee, koska kärsimys on joskus välttämätöntä suunnan muuttamiseksi.

Voit saada elämäsi takaisin itsellesi.

Minä en hylkää itseäni.

Katso peilistä silmiisi ja sano sanat ääneen.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin monta kertaa, että alat murtua.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin usein, että alat uskoa.

Minä en hylkää itseäni.

Toista vielä silloinkin, kun luulet jo uskovasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin kauan, että kyynelten takaa löydät omat rajasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista, kunnes opit sanomaan ei.

Minä en hylkää itseäni.

Ei kaikelle, mikä on saanut sinut hylkäämään itsesi.

Minä en hylkää itseäni.

Jotta voit sanoa kyllä kaikelle, mikä auttaa sinua seisomaan itsesi puolella.

Itsetunto

Itsetunto kasvaa pimeydessä.

Sinun on tunnettava maaperä, jolle itsetuntosi rakennat.

Mitä tarkemmin tunnet ja hyväksyt kaikki puolet itsessäsi, sitä vankempi pohja itsetunnollasi on.

Itsetuntosi perusta on niissä vaikeimmissa asioissa, joita yrität vältellä.

Itsetuntosi on aina huteralla pohjalla, jos jätät menneisyyden möröt kohtaamatta.

Mikään määrä positiivisuutta ei riitä, jos et tunne pimeyttä itsessäsi.

Mitä paremmin olet sinut pimeytesi kanssa, sitä vahvemmaksi itsetuntosi muodostuu.

Mitä suuremmista koettelemuksista olet selvinnyt, sitä enemmän sinulla on itsetuntosi rakennuspalikoita.

Rakennuspalikoita ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi, jos päätät jäädä pimeyteen.

Sinä valitset valon ja pimeyden välillä.

Valaise elämäsi pimeimmät puolet niin sinun ei tarvitse olla niiden vankina.

Kukaan ei voi loukata sinua asioista, jotka olet hyväksynyt.

Mikään ei voi horjuttaa luottamustasi elämään, kun tiedät, mistä olet selviytynyt.

Hyvä itsetunto kantaa ja kuljettaa, kun olet rakentanut sen pimeytesi päälle.

Pimeyden, jonka olet muuttanut kirkkaaksi timantiksi.

Valo

Kannatko menneisyyden pimeyttä mukanasi?

Pimeys seuraa sinua niin kauan kunnes kohtaat sen.

Voit paeta sitä, kääntää sille selkäsi ja kieltää sen olemassaolon.

Pimeys kulkee aina mukanasi.

Se seuraa varjona kaikkialle.

Voit etsiä valoa, lentää valon perässä aurinkoon ja tuijottaa kirkasta valoa yrittäen imeä sitä itseesi.

Niin kauan kuin pakenet pimeyttä, et saa koskaan tarpeeksi valoa.

Niin kauan kuin etsit valoa itsesi ulkopuolelta, jäät aina kaipaamaan lisää valoa.

Pimeys karkottaa valon niin kauan kunnes käännyt kohti pimeyttä.

Anna pimeyden näyttää, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Menneisyyden pimeys on sinun opettajasi.

Kun tunnet menneisyyden tunteet ja hyväksyt pimeyden osaksi sinun elämääsi, löydät valon.

Kirkkaan valon pimeyden takaa.

Häikäisevän valon, jonka löydettyäsi sinun ei tarvitse enää matkustaa valon perässä.

Sinun ei tarvitse etsiä valoa itsesi ulkopuolelta.

Valo on sinussa itsessäsi.

Varjon puolella

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, elävätkö he valon vai varjon puolella. Valon puolella elävien on tärkeää löytää kaikesta positiivista. Pimeät tunteet saattavat olla niin kiellettyjä, että ne on painettu täysin valolta piiloon. Varjon puolella elävät varautuvat kaikkeen pahimman vaihtoehdon mukaan, murehtivat etukäteen, tässä hetkessä ja jälkikäteen. Valoisat tunteet ovat tuntemattomampia, eivätkä ehkä koskaan pääse valaisemaan pimeyttä. Kumpikin tapa elää johtaa kärsimykseen, koska itseltä kieltämämme tunteet hallitsevat tavalla tai toisella elämäämme. Olen ollut niin tottunut kulkemaan varjoissa, että tämä viime aikojen valoisuus häikäisee silmiä. Tunnen oloni niin kotoisaksi syvissä vesissä, että meinaan hakeutua varjon puolelle, vaikka sille ei enää olisikaan tarvetta. Uuden vuoden tavoitteet löydän edelleen parhaiten miettimällä, mitkä asiat harmittaisivat vuoden lopussa, jos en niitä tekisi. Valon puolella elänyt saattaisi miettiä tavoitteensa myönteisemmästä näkökulmasta. Uskon, että aito positiivisuus löytyy vain kohtaamalla myös elämän pimeimmät nurkat. Varjoissa kulkeneena tiedän tarkalleen, miltä tuntuu, kun ei ole unelmia. Tiedän, miltä tuntuu epätoivo, piiloutuminen ja itsensä hylkääminen. Tiedän myös, miten löytää tie valon puolelle. Miten irrottaa epätoivosta, tulla näkyväksi ja valita ensin itsensä. Tiedän, miten löytää kadottamansa unelmat. Silmät tottuvat pimeään. Silmät tottuvat valoon. Tottuminen vaatii vain aikaa, mutta lopulta huomaa, ettei kummassakaan puolessa ole pelättävää. Meidän on tarkoitus elää sekä valossa että varjoissa.

Menneisyys

Tarvitseeko niitä vanhoja asioita nyt niin paljon käsitellä, minulta kysyttiin. Jos asioihin ei voi enää vaikuttaa niin antaa menneiden olla menneitä. Ei mitään tarvitse käsitellä, vastasin. Jos on tyytyväinen elämäänsä voi hyvin jatkaa samaan malliin. Mutta menneisyys sisältää ratkaisun avaimet moneen asiaan. Jos tuntuu, että elämä valuu hukkaan. Jos määrittelemätön tuska kasvaa niin suureksi, ettei osaa elää sen kanssa. Jos samat ongelmat toistuvat aina uudestaan. Jos hakkaa päätä seinään niin paljon, ettei tiedä, kumpi hajoaa ensimmäisenä, pää vai seinä. Jos terveys alkaa näyttää merkkejä, että nykymeno ei ole kestävällä pohjalla. Jos elämän lähettämät kehotukset suunnanmuutoksesta alkavat muistuttaa enemmän iskua lekalla päähän kuin koputusta olkapäälle. Silloin kannattaa kääntää katse peruutuspeiliin. Käsittelemättömät asiat ja tunteet pitävät otteessaan niin kauan, kunnes ei enää pakene niitä. Kun päättää kohdata ne. Elämä on kärsimystä. Kun on kasvanut siihen asenteeseen, saa tehdä aika paljon töitä itsensä kanssa asenteen muuttamiseksi. Asenne muuttuu itsestään, kun kohtaa elämänsä raadot, pimeimmät puolet itsestä. Asiat, jotka kipeimmin haluaisi pitää haudattuna. Janoamme positiivisuutta, iloa ja mielenrauhaa. Positiivisuus löytyy sieltä, mistä sitä ei ensimmäisenä tekisi mieli etsiä. Pimeydestä. Puhtain ilo löytyy, kun on kolunnut kellarin pimeimmät nurkat ja häätänyt möröt päivänvaloon. Kun pystyy hyväksymään ja antamaan anteeksi. Ei elämästä varmaan koskaan helppoa tule, mutta niin paljon värikkäämpää ja mielekkäämpää.