oppiminen

The Bootstrapper's Workshop

Tämä vuosi alkoi viestillä Seth Godinilta, joka on ollut yksi tärkeimmistä inspiroijista matkallani. Kehystin viestin muistuttamaan missiostani.

The Bootstrapper’s Workshop oli minulle käänteentekevä kurssi viime vuonna. Se järjestetään nyt uudestaan, yhdessä The Freelancer’s Workshopin kanssa, jonne ilmoittauduin mukaan. Olen varma, että jatkan kurssin jälkeen taivaltani taas uutena ihmisenä. Sethin Akimbo-työpajat muuttavat, miten katsot maailmaa ja mitä voi odottaa verkkokursseilta. Kannattaa ilmoittautua mukaan - et kadu!

Ajatuksiani The Bootstrapper’s Workshopin jälkeen:

“What a journey this has been! A huge transformation

I started this workshop as someone who has been hiding almost all my life. I learned to stop hiding.

I learned a totally new way of learning. I’ve been brainwashed at school to memorize things for the exams, not really understanding or learning much for the long term. It’s not about reading and memorizing, it’s all about doing the work. And shipping.

This was the first time I didn’t try to copy someone else’s way of doing the lessons, trying to see how things should be done. I did them my way.

This workshop changed the way I see things.

I learned that everything is in me already. I know everything I need to know.

I learned to trust the process.

School has also taught me not to ask questions, not to be curious. Now I want to learn to ask the right questions.

The most important part of this workshop was the community. To see how many like-minded people there are with optimism and willingness to change things, so many with same passions and same interests.

The atmosphere of support has been amazing. And support is really all we need to flourish.

I learned that I need the tension of a deadline. I wouldn’t have worked so hard if there would have been more time left.

I moved from to-do lists to will-do lists. From ”I should” to ”I will”.

I hadn’t heard of Seth until March this year. I first read Linchpin which gave me the courage to quit my job in April - after seven years of thinking about quitting. Tribes showed me the next step to start building my tribe. In August I started blogging daily and that was one of the best decisions this year. This workshop and This Is Marketing showed me I’m ready for my first year as an entrepreneur.

I don’t want to make detailed plans but I’m sure 2019 will be a game changer for me. Year of shipping.”

Seth Godin

Luova ääni

Opitko elämäsi varrella, ettet ole luova tai taiteellisesti lahjakas?

Saitko etsiä luovaa ääntäsi?

Vai pitikö sinun seurata toisten ääntä?

Tehdä niin kuin kaikki muutkin.

Myötäillä ehkä auktoriteetin ääntä.

Opitko parhaiten, mitä ei saa tehdä?

Opitko välttämään ja korjaamaan virheitä?

Saitko vapaasti kokeilla?

Ilman sääntöjä.

Ilman että kukaan opettaa.

Autettiinko sinua löytämään oma tapasi tehdä?

Oma ääni löytyy kokeilemalla.

Tekemällä.

Ilman, että kukaan vertailee tai arvostelee.

Miltä tuntuisi löytää oma ääni?

Mitä jos vain alkaisit kokeilla?

Vaikka salaa kaikilta.

Entä jos sinun äänesi onkin ainutlaatuinen?

Uskallatko antaa sen näkyä ja kuulua?

Se on erilainen kuin kenenkään muun.

Se on sinun äänesi.

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija vain yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää itselle sopivan oman tavan.

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

Poisoppiminen

Uutta opetetaan kaikkialla, poisoppiminen on jokaisen itse opeteltava.

Korostamme aina, miten haluamme oppia uutta ja kuinka nopeita olemme oppimaan.

Mitä jos kehuisikin välillä olevansa erinomainen poisoppija?

Elämänmuutoksessa ehkä vielä oppimistakin tärkeämpi taito on poisoppiminen, luopuminen.

Oppia pois taitoja, joita ei enää tarvitse.

Taitoja, joista on vain haittaa.

Ilman poisoppimista vanhat taidot ottavat ohjat heti, kun silmä välttää ja ote herpaantuu.

Suorittaminen, stressaaminen, murehtiminen ja kiirehtiminen astuvat kehiin heti, jos en ole valppaana.

Voin opetella tekemään rennosti, mutta vielä tärkeämpää olisi oppia pois suorittamisesta.

Lapset oppivat helposti, koska heillä ei ole poisopittavaa oppimisen esteenä.

Uutta ei aina mahdu elämään, jos ei ensin luovu jostakin.

Vai väistyykö vanha, kun riittävästi uutta tulee ensin elämään?

Tapahtuuko poisoppiminen aina oppimisen myötä vai tarvitsisiko tietoisemmin yrittää poisoppia vanhaa?

Luopua taidoista sen sijaan, että aina opettelisi uusia.

Jos tekisi ensin tyhjää tilaa, joka saisi täyttyä vapaasti.

Sitähän meditointi tekee. Poistaa vanhaa ja tekee tilaa uudelle.

Mistä sinä haluaisit oppia pois?

Oppiminen

Kesti aika monta vuosikymmentä, ennen kuin sain kokea, mitä oppiminen parhaimmillaan on.

Se ei ole kokeisiin pänttäämistä, ulkoa opettelua, asioiden muistamista tenttiin asti, jonka jälkeen saa unohtaa kaiken.

Se ei ole sitä, että joku ulkopuolinen määrittelee, mitä ja millä tavalla pitää oppia.

Se ei ole tutkinnon suorittamista alalta, joka ei kiinnosta itseä, mutta joka on ulkoisilla mittapuilla arvostettu saavutus.

Oppimista ei tapahdu vain inspiroivia luentoja kuunnellen. Kuukauden jälkeen muistiinpanojen kirjoittamisesta mikään ei ole muuttunut ja kaikki se inspiroiva tieto on unohtunut.

Oppiminen parhaimmillaan on sitä, että löytää itseään kiinnostavan alan, jonka kurssikirjat saavat ihmettelemään, että saanko oikeasti kutsua näitä ammattikirjallisuudeksi.

Tekee, kokeilee ja harjoittelee, vaikka ei aluksi tiedä yhtään, mitä on tekemässä. Jatkaa siitä huolimatta.

Kirjoittaa vastausta tehtävään, joka vaikuttaa näennäisen helpolta ja vaatii lopulta kolmen viikon ajatustyön. Ja kaiken sen ajattelun ja kirjoittamisen jälkeen on muuttunut enemmän kuin kaikissa elämänsä seminaareissa yhteensä.

On valmis maksamaan itse osallistumismaksun, jota vastaan antaa täyden panoksensa. Eikä kukaan maksa osallistumisesta tukea tai palkkaa.

Ihmettelee, miten onkaan aiemmin ajatellut niin eri tavalla oppimisesta.

Oppiminen on sitä, että kurssin jälkeen on muuttunut ihmisenä.

Milloin sinä olit viimeksi sellaisella kurssilla?

Järkevää aikaiseksi

”Elokuu kohta ohi, olenko saanut mitään järkevää aikaiseksi?”, kirjoitin tänään aamusivuilleni.

Järkevää aikaiseksi - kaksi paljastavaa sanaa jäänteinä vanhasta minästä. Entisestä elämästä, jossa juoksin oravanpyörässä täyttäen ulkopuolelta omaksuttuja odotuksia, kun omia unelmia ei ollut.

Muutos ei kysy, onko joku järkevää tai mitä saa aikaiseksi. Muutoksen on tarkoitus olla kestävää. Pikavoittoja ei ole ja sisällä tapahtunut muutos ei heti näy ulospäin.

Jos haluan rakentaa itseni näköistä elämää, pitää ensimmäisenä unohtaa sanat järkevä ja aikaiseksi. Ne ovat merkkejä suorittajan elämästä. Mielessäni on jokin ulkopuolelta omaksuttu määritelmä sille, mikä on järkevää. Onko kaikki muu sitten järjetöntä tai turhaa?

On vaikea vastata kysymyksiin, miten projektini edistyvät, kun ei ole vielä esittää mitään näkyvää ja konkreettista.

Olisi helpompi vastata kysymykseen, miten olen muuttunut kuukauden aikana.

Kiitos kysymästä, paljon edistystä on tapahtunut.

Olen löytänyt asioita, jotka tuovat minulle täydellisen vapauden tunteen, joita tekemällä en tunne pelkoa. Olen tuntenut olevani vapaampi kuin koskaan ennen. En tiennyt tällaista vapautta olevan olemassa.

Olen löytänyt syyn olemassaololleni, tarkoituksen, miksi olen tänne syntynyt.

Luovuuteni on alkanut kukoistaa ja saan uusia ideoita vähintään kymmenen päivässä. Niiden toteuttaminen vain ei tapahdu ihan kädenkäänteessä.

Olen rakentanut uusia arjen rutiineja ja uutta tapaa elää monen vuoden jälkeen. Lapseni on aloittanut päiväkodin, minne hän menee intoa täynnä eikä malttaisi iltapäivällä lähteä kotiin kesken leikkien. Siinä varmasti tärkein saavutus elokuulle.

Olen ohjelmoinut aivojani hyväksymään, että luova ajattelu ja uuden ideointi vaatii tyhjää tilaa niin mielessä kuin kalenterissa. Tuntien ja tehtävien kirjaaminen puolen tunnin tarkkuudella ei olekaan enää tarpeellista.

Olen opetellut elämään epävarmuuden kanssa ja hiljentämään pelkoa. Välillä olen valmis valloittamaan maailman, välillä taas pelosta jähmeänä kokovartalokipsissä. Mutta olen jatkuvasti enemmän jo rohkeuden puolella.

Olen oivaltanut, että vain kuuntelemalla intuitiotani ja sisäistä ääntäni löydän seuraavat askeleet eteenpäin. Tiedän itse parhaiten, mitä tarvitsee tehdä.

Haluan luoda maailmoja ja olen keksinyt, miten pystyn sen tekemään.

Olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti omia nettisivuja. Yhden maailman rakennus alkakoon.