meditointi

Tyhjyyden tuolla puolen

Olen herännyt aamuvarhaisin katsomaan formuloita.

Olen hengittänyt keväisin jääkiekon MM-kisoja.

Olen jännittänyt, pettynyt, elänyt mukana ja juhlinut voittoja.

Kunnes kiinnostus on hiipunut elämän muuttuessa.

Vaiheeseen, jossa tyhjyys tarjoaa suurimman elämyksen.

Koko muu Suomi jännitti, kannusti voittoon ja juhli suihkulähteissä.

Minun valintani oli sulkea silmät ja kulkea tyhjyyden tuolle puolen.

Olen menettänyt yhteisen joukkohurmion.

Saanut tilalle täydellisen rauhan tunteen.

Suuremman riemun kuin koskaan aiemmin.

Kokemuksen kaikkialla säteilevästä rakkaudesta.

Tunteen siitä, miten kaikki on yhtä.

Koen vieläkin olevani matkani alussa.

Vaikutukset säteilevät hiljalleen elämääni.

Meditointi vei voiton jännitysnäytelmästä.

Tyhjyydestä voi löytyä kaikki.

Sydämen valo

Näetkö sydämessäsi valon pilkahdusta?

Loistaako sisälläsi kirkas aurinko vai himmeä kynttilän liekki?

Näetkö pelkkää pimeyttä?

Onko sisälläsi niin pimeää, että on vaikea suunnistaa sydämen luo?

Sisäinen valo tarvitsee huolenpitoa.

Aluksi riittää pienikin hohde.

Niin pieni, että saatat epäillä sen olemassaoloa.

Valo lisääntyy, kun kuvittelet näkeväsi sen.

Valo lisääntyy, kun annat sille tilaa ja huomiota.

Valo lisääntyy, kun teet itsellesi hyviä tekoja.

Valo lisääntyy, kun alat säteillä sitä ympärillesi.

Millaista valoa sinä säteilet?

14. Breaking the Habit of Being Yourself

Kirja, joka opettaa ohjelmoimaan aivomme uudestaan ja muuttamaan alitajuisia uskomuksiamme. Tapaamme olla ja elää. Eli kuinka lopettaa automaattiohjauksella eläminen.

14. Dr. Joe Dispenza: Breaking the Habit of Being Yourself: How to Lose Your Mind and Create a New One (suom. Luo itsesi uudelleen)

Tämä kirja on hänelle, joka haluaa tieteelliset perustelut meditoinnin hyödyistä. Ja kirja meille, jotka uskomme muutenkin, mutta haluamme tietää, mitä aivoissamme tapahtuu ja mihin oppimamme totuudet perustuvat.

”We should never wait for science to give us permission to do the uncommon; if we do, then we are tuning science into another religion.”

Tämä oli ensimmäinen kirja, joka auttoi minua todella ymmärtämään, mitä aivoissa tapahtuu meditoinnin aikana.

Oli kiinnostavaa saada tieteellisiä perusteluita muutokselle, jonka olin itse kokenut ja asioille, joihin olin alkanut uskoa.

Kuinka toistamme menneisyyttämme aina uudestaan ja miten sen voi muuttaa.

Ajatuksemme ovat energiaa ja luovat todellisuutemme.

Kun tunnemme unelmamme tai tavoitteemme olevan totta jo nyt, se toteutuu.

Minulle kirja selitti kaikkea kokemaani, matkaani omaksi itsekseni.

”You will learn to liberate your energy in the form of emotions, and thus narrow the gap between how you appear and who you are.”

”…how to break free from the emotions that you’ve memorized - which have become your personality - and how to close the gap between who you really are in your inner, private world and how you appear in the outer, social world.”

Kirja antaa yksityiskohtaiset meditaatio-ohjeet, joilla saat aivojen ohjelmoinnin teoriasta käytäntöön.

”When how you appear is who you are, you are truly free.”

Mieli ja minä

Mieli kehittää lisää tekemistä.

Minä tarvitsen vain olemista.

Mieli yrittää keksiä mitä kirjoittaisin seuraavaksi.

Minä haluan nyt kynänkin olevan hiljaa.

Mieli suunnittelee ensi viikkoa.

Minä haluan olla tässä hetkessä.

Mieli ratkoo ilmastonmuutosta.

Minä haluan nyt vain rauhassa juoda kahvini.

Mieli miettii, mitä syödään illalla.

Minä istun tässä.

Mieli juoksee.

Minä juurrutan itseni uuteen olemiseen.

Mieli säntäilee hädissään kunnes sekin rauhoittuu.

Luovuttaa ja rauhoittuu.

Idea

Vietin tänään ideointipäivän. Ei ollut eri värisiä post-it -lappuja, ei lehtiöitä eikä kalvosulkeisia. Ei edes parhaita luovan ideoinnin niksejä, niitä joissa listataan hulluimmatkin ajatukset ja lähdetään jatkotyöstämään listan pohjalta. Makasin keittiön lattialla viltin alla ja kuuntelin kuulokkeilla tiibetiläisten äänimaljojen ääniä. Ei ollut edes tarkoitus ideoida. Tänään olin aikonut olla tekemättä yhtään mitään. Pysähtymisen vaikutus vain pääsee yllättämään joka kerta. Ideoita virtasi mieleen sellaista vauhtia, että mietin, pitäisikö ottaa kynä ja paperi esille. Päätin luottaa siihen, että asiat pysyvät kyllä muistissa, jos ne ovat riittävän hyviä. Sillä entisellä oravanpyörässä kipittäneellä suorittajaminällä on vielä totuttelemista, miten eri tavalla asioita voi tehdä, paremmilla lopputuloksilla. Tuo suorittaja kyseenalaistaa edelleen, voiko näin tehdä, miltä tämä näyttää muiden silmissä, eikö nyt voisi tehdä jotain näennäisesti tehokasta, näyttää siltä että saa asioita aikaan. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki toimistoissa vain hiljentyisivät makoilemaan lattialla. Kannattaisi ehkä kokeilla. Jos en tiedä seuraavaa askelta, menen rannalle meditoimaan. Makaan lattialla hiljaisuudessa. Piirrän sen kummempia ajattelematta tai kirjoitan tajunnanvirtaa. Joka ikinen kerta vastaus tulee valmiimpana kuin osasin odottaa. Mielen hiljentämistä tarvitsee harjoitella. Puolentoista vuoden jälkeen en enää tarvitsekaan oheistoimintaa. Riittää, että suljen silmät ja hiljennyn, hengitän. Kuin varkain olen oppinut meditoimaan. Kun on ensimmäisen kerran kokenut hiljaisuuden voiman, ei vanhaan ole enää paluuta.