introvertti

18. Quiet

Kirja, joka antaa hyväksynnän ja voiman hiljaiselle viisaudelle. Kirja jokaiselle introvertille tai introvertin vanhemmalle, puolisolle, ystävälle tai työkaverille.

18. Susan Cain: Quiet: The Power of Introverts in a World That Can’t Stop Talking

Vaikka jokainen persoonallisuustesti painottaa, että ei mikään ominaisuus ei ole hyvä tai huono, niin maailma ja työelämä suosii tiettyjä piirteitä toisia enemmän.

Introvertit alistuvat ekstroverttien ehdoilla suunniteltuihin avokonttoreihin, joustaviin toimistoihin ilman omaa istumapaikkaa, tiimitöihin ja jatkuvaan esilläoloon.

”Introverts living under the Extrovert Ideal are like women in a man’s world, discounted because of a trait that goes to the core of who they are.”

Konsulttiurani tiimellyksessä Susan Cainin Quiet sanoitti kaiken, minkä kanssa kamppailin. Se antoi voiman niille ominaisuuksilleni, joita koin tarvetta piilotella. Löysin rohkeuden jäädä verkostoitumispikkujoulujen sijasta kotisohvan hiljaisuuteen.

Introverttina on lottovoitto syntyä Suomeen. Hiljaisuutta ei tarvitse täyttää niin paljon kuin ulkomailla. Seurassakin saa olla hiljaa.

Eikä introvertti välttämättä edes rasitu sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, kun saa tehdä sen omilla ehdoillaan. Roolin vetäminen on raskain osuus.

Kun tiedostaa ja hyväksyy omat luontaiset ominaisuutensa, voi järjestää elämäänsä enemmän niin, että saa koko potentiaalinsa käyttöön.

”Use your natural powers - of persistence, concentration, insight, and sensitivity - to do work you love and work that matters. Solve problems, make art, think deeply. Figure out what you are meant to contribute to the world and make sure you contribute it.”

Aion vetää työpajoja, joissa ei tarvitse puhua mitään. Olen nähnyt, miten luovuus kukoistaa hiljaisuudessa ja ihmiset sädehtivät läsnäoloa ja keskittymistä.

Rooli

Lounastan viikoittain uusien ihmisten kanssa. Vapaaehtoisesti ja usein oma-aloitteisesti.

Entinen minä olisi pitänyt sitä introvertin painajaisena. Halusin pysyä tutuissa ympyröissä tuttujen ihmisten parissa. Konsultin ura asetti hieman haasteita toiveelleni.

Nyt rakastan kohtaamisia tuntemattomien kanssa.

Vietin hiljattain kuusi päivää reilun kolmenkymmenen ihmisen seurassa. En kokenut sitä lainkaan uuvuttavaksi. Yhtenäkään päivänä en kaivannut rauhaa muilta. Aiemmin olisin ollut jokaisen päivän jälkeen täysin voimaton.

Olen saanut muuttaa käsitystäni siitä, mikä uuvuttaa introvertin. Ihmisten seura ei olekaan se, mikä on vienyt voimani. Omalla kohdallani rankinta on ollut roolin esittäminen.

Kun voi olla täysin oma itsensä, ei ihmisten tapaaminen enää vie energiaa. Päinvastoin, se lataa akkuja.

Kun on oma itsensä, ei tarvitse yrittää aistia, millainen pitäisi olla. Tuntosarvien käyttäminen vasta voimia viekin.

Olin kameleontti, joka jatkuvasti tarkkaili, minkä värisenä parhaiten sulautuisi ympäristöönsä.

Rajasin hyvin tarkkaan, keneen voin luottaa ja kenelle uskallan näyttää itseni.

Kun vietin nuo kuusi päivää villasukat jalassa ihmisjoukon keskellä, tajusin tulleeni kotiin. Jakkupuku oli minulle rooliasu. Haarniska, joka ei koskaan kunnolla istunut päälle.

Maadoitun parhaiten lattialla. Haluan vetää koulutuksia ilman pöytiä ja tuoleja. Kun joskus saan oman työhuoneen, sinne tulee ensimmäisenä riippumatto ja jooganurkkaus.

Kaikissa viime aikojen kohtaamisissa on ollut yhteistä se, että titteleillä ei ole ollut mitään merkitystä. Olemme kohdanneet ihmisinä ja silloin pääsee keskustelussa niin paljon syvemmälle. Silloin kohtaamisista jää pysyvät jäljet.