ilo

Suunta muuttuu

Suuntasi selviää, kun seuraat iloa.

Teet asioita, joista saat iloa.

Puhtaasti ilon vuoksi.

Mahdollisimman paljon ja usein.

Löydät etsimäsi seuraamalla uteliaisuuttasi.

Sydämesi tietää, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Uteliaisuus näyttää sinulle tien.

Asiat ratkeavat sillä, että autat muita.

Sydämestäsi, pyyteettömästi, uhrautumatta.

Et mieti, miten itse hyödyt tilanteesta vaan autat, koska voit.

Järki on suurin esteesi matkalla sydämesi polulle.

Unohda järkeily.

Se sai sinut kadottamaan suuntasi.

Seuraa iloa

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

2. Seuraa uteliaisuutta

Kartta

Mitä jos kartta ilmestyy näkyville vasta, kun olet päässyt perille?

Et edes tiedä matkalle lähtiessäsi, missä perillä on.

Tiedät sen vasta, kun pääset määränpäähän.

Tunnet sen jokaisella solullasi.

Ehkä jopa itkettää vähän helpotuksesta, koska et ihan uskonut, että joskus pääsisit perille.

Seurasit vain johtolankoja mukanasi kolme kompassia: ilo, uteliaisuus ja pelko.

Ilo näytti suunnan sinne, missä sielusi tuntee olevansa elossa.

Uteliaisuus oli alitajuntasi, joka askel kerrallaan näytti suunnan kohti sitä, minkä vuoksi synnyit tähän elämään.

Pelko ohjasi ensin pois sieltä, mistä lähdit ja minne pelkäsit päätyväsi takaisin.

Kun päätit, ettet aio enää palata, pelko siirtyi ohjaamaan sinua sinne, minne eniten halusit päästä.

Perillä saat kartan käteesi.

Näet valtaväylät, joilta uskalsit poiketa pienemmille teille.

Risteykset, joiden ohi meinasit kulkea niitä huomaamatta.

Kuoppaiset pikkutiet, joiden varrella usko meinasi loppua.

Majapaikat, joissa keräsit voimia jatkaa matkaa.

Ja sen kohdan kartassa, josta kukaan muu ei ollut vielä mennyt.

Piirrät siihen oman polkusi, jotta muistat, miten pääsit perille.

Kompasseina ilo, uteliaisuus ja pelko.

Innostus

Innostuminen voi olla pelottavaa, jos ei ole tuntenut innostusta vuosiin.

Luovuuden löytyminen voi olla pelottavaa, jos on pitkään ollut lukossa.

Flow-tilaan pääseminen voi olla pelottavaa, jos edellisestä kerrasta on niin kauan, ettei enää muista, miltä se tuntuu.

Unelma voi olla niin outo ilmestys, ettei sitä edes tunnista, jos on vuosia kulkenut ilman unelmia.

Oma harmaa olotila voi olla niin tuttu ja turvallinen, että pelottaa astua ilon ja valon puolelle.

Harmaudesta käsin katsottuna innostus, luovuus, flow ja unelmat ovat vaarallisia, koska useimmiten elämä on tuonut vain pettymyksiä, jos on liikaa innostunut.

Samalla ne hetkelliset hyvän olon tunteet ovat merkkejä siitä, että muutosta on tapahtumassa.

Muutos tulee hitaasti, hiljaa, vähän varkain.

Jossain vaiheessa huomaakin olevansa itse suurimpana esteenä innostumiselle.

Silloin kannattaa vain jatkaa.

Ajan kuluessa huomaa, että innostuksesta on tullut pysyvämpi olotila, josta käydään välillä harmauden puolella piipahtamassa.

Elämä ei tuokaan vain pettymyksiä.

Vaikka pettymyksiä tuleekin, on usko unelmiin vahvempi.

Pettymykset alkavatkin tarjota inspiraatiota luovuuteen.

Välillä jokaisen täytyy rypeä itsesäälissä, mutta enää se ei olekaan pysyvä olotila.

Anna itsellesi lupa innostua, edes vähän kerrallaan.

Menneisyys

Tarvitseeko niitä vanhoja asioita nyt niin paljon käsitellä, minulta kysyttiin. Jos asioihin ei voi enää vaikuttaa niin antaa menneiden olla menneitä. Ei mitään tarvitse käsitellä, vastasin. Jos on tyytyväinen elämäänsä voi hyvin jatkaa samaan malliin. Mutta menneisyys sisältää ratkaisun avaimet moneen asiaan. Jos tuntuu, että elämä valuu hukkaan. Jos määrittelemätön tuska kasvaa niin suureksi, ettei osaa elää sen kanssa. Jos samat ongelmat toistuvat aina uudestaan. Jos hakkaa päätä seinään niin paljon, ettei tiedä, kumpi hajoaa ensimmäisenä, pää vai seinä. Jos terveys alkaa näyttää merkkejä, että nykymeno ei ole kestävällä pohjalla. Jos elämän lähettämät kehotukset suunnanmuutoksesta alkavat muistuttaa enemmän iskua lekalla päähän kuin koputusta olkapäälle. Silloin kannattaa kääntää katse peruutuspeiliin. Käsittelemättömät asiat ja tunteet pitävät otteessaan niin kauan, kunnes ei enää pakene niitä. Kun päättää kohdata ne. Elämä on kärsimystä. Kun on kasvanut siihen asenteeseen, saa tehdä aika paljon töitä itsensä kanssa asenteen muuttamiseksi. Asenne muuttuu itsestään, kun kohtaa elämänsä raadot, pimeimmät puolet itsestä. Asiat, jotka kipeimmin haluaisi pitää haudattuna. Janoamme positiivisuutta, iloa ja mielenrauhaa. Positiivisuus löytyy sieltä, mistä sitä ei ensimmäisenä tekisi mieli etsiä. Pimeydestä. Puhtain ilo löytyy, kun on kolunnut kellarin pimeimmät nurkat ja häätänyt möröt päivänvaloon. Kun pystyy hyväksymään ja antamaan anteeksi. Ei elämästä varmaan koskaan helppoa tule, mutta niin paljon värikkäämpää ja mielekkäämpää.