identiteetti

Mielikuva

Oletko takertunut mielikuvaan itsestäsi?

Mielikuvaan, josta pidät kiinni, vaikka uskosi siihen on alkanut horjua.

Mielikuvaan, joka oli totta aiemmin.

Et halua luopua mielikuvastasi, vaikka sinä olet jo muuttunut.

Mitä tapahtuu, jos päästät irti mielikuvastasi?

Mitä sinusta jää jäljelle?

Pelkäätkö, mitä mielikuvan alta paljastuu?

Pelkäätkö, että sieltä ei löydykään mitään?

Keneltä saat hyväksyntää pitämällä kiinni mielikuvastasi?

Kenelle tuotat pettymyksen, jos luovut siitä?

Entä jos mielikuvasi alla on aito sinä?

Kenelle pelkäät paljastaa aidon itsesi?

Entä jos muut näkevät jo, kuka aidosti olet?

Entä jos pidät mielikuvastasi kiinni vain itseäsi varten?

Entä jos lakkaisit vastustamasta ja irrottaisit otteesi?

Antaisit aidon itsesi tulla näkyväksi.

Ennen kaikkea sinulle itsellesi.

Aidosti minä

Tapasin entisen työkaverini raitiovaunussa.

Hän oli kirjoituksiani lukiessaan ajatellut, kuinka paljon olin muuttunut muutaman vuoden aikana ja toisaalta en ollut muuttunut juuri lainkaan.

Mieheltäni oli kysytty, miten paljon olen hänen mielestään muuttunut.

Kuulemma samanlaista kuin seuraisi lapsen kasvua.

Muutos tapahtuu niin hiljalleen, ettei sitä huomaa, kun näkee toisen joka päivä.

Vuosi sitten muutos tuntui minusta siltä kuin ankanpoikanen huomaisi olevansa yksisarvinen.

Nyt tuntuu jo enemmän, että olen vain tullut enemmän omaksi itsekseni.

Elämäni on muuttunut monella tavalla, kun olen jättänyt paljon ylimääräistä matkan varrelle.

Olen kuorinut vanhaa ja tarpeetonta ympäriltäni.

Kaikkea, mitä olen tarvinnut suojellakseni sisintäni.

Onko aidoksi itseksi tuleminen määränpää vai koko elämän kestävä matka?

Minulla se on sekä määränpää että matka.

Tunnen jo päässeeni lähelle puhdasta ydintä, vaikka matka jatkuu koko elämäni.

Olen löytänyt aidon itseni ja löydän sitä koko ajan enemmän.

Ehkä olen ollut kaikille muille näkyvä, mutta itselleni se ydin olin näkymätön.

Mitä enemmän jätän tarpeetonta pois, sitä kevyemmäksi oleminen muuttuu.

Sitä enemmän olen oma itseni ja voin antaa itseni loistaa.

Matka omaksi itseksi

Ajattele, että voisit inspiroida ihmisiä parhaiten olemalla täysin oma itsesi.

Ajattele, että voisit auttaa toisia parhaiten tekemällä asioita, joita synnyit tekemään.

Ajattele, että olisit täysin tyytyväinen, tässä hetkessä, olemalla oma itsesi, tekemällä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Niin yksinkertaista.

Tiedätkö, kuka olet sisimmässäsi?

Kaikkien niiden kerrosten alla, joita olet rakentanut aidon minäsi ympärille.

Kerrosten, joilla peitit itsesi, jotta sopeutuisit joukkoon.

Tiedätkö, miltä tuntuu tehdä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä?

Kun kaikki virtaa itsestään, helposti, pakottamatta.

Kun huomaat, että kaikella kokemallasi on ollut jokin tarkoitus.

Tiedätkö, miltä tuntuu päästä omalle polulle?

Polulle, jonka sinä teet itsellesi.

Polulle, joka ei seuraa muiden odotuksia vaan on sinun valitsemasi.

Tiedätkö, miltä tuntuu rauha, kun olet löytänyt aidon itsesi ja tarkoituksesi?

Kun olet löytänyt luovuutesi ja kadonneet unelmasi.

Kun tunnet, että olet löytänyt etsimäsi.

Sen kuka olet ilman ponnistelua.

Sen hienompaa tunnetta ei ole.

Matka siihen tunteeseen ei aina ole helppo, mutta se on kaiken vaivannäön arvoinen.

Voin auttaa sinua kulkemaan kohti tuota tunnetta.

Olla sinun matkakumppanisi ja mentorisi.

* * *

Tähän kiteytyy minun kutsumukseni ja missioni.

Tämä on 200. blogitekstini.

Kiitos sinulle, että luet ja kuljet rinnalla.

Omituinen

Millä tavalla sinä olet ollut omituinen?

Minkä omituisuuden olet oppinut piilottamaan itsestäsi, koska et sen takia kuulunut joukkoon?

Entä jos se onkin sinun supervoimasi?

Erikoisuutesi, jolla sinun on tarkoitus loistaa, ei piiloutua.

Mikä on ollut suurin vaikeutesi elämässä?

Kriisi, jonka olet kironnut maanrakoon ja toivonut, ettei se koskaan olisi osunut kohdallesi.

Siellä on sinun voimasi.

Sieltä olet saanut kokemusta, jonka voit kääntää voitoksesi.

Auttaa ihmisiä näkemään asiat eri tavalla.

Mistä olet aina saanut rakentavaa palautetta?

Mikä piirre sinussa on ärsyttänyt muita?

Mitä piirrettä muut ovat saaneet sinut häpeämään itsessäsi?

Ehkä vika ei olekaan sinussa vaan ympäristössä.

Kaikki omituisuudet, vaikeudet ja ärsyttävät piirteet ovatkin ehkä sinun aarteesi.

Oikeassa ympäristössä ne ovat sinun timanttejasi.

Entä jos etsit paikan, jossa pääset loistamaan?

Entä jos etsit ihmiset, jotka saavat sinut loistamaan?

Kuka sinä olet?

Kuka sinä olet?

Kuka olet, kun riisut roolit ympäriltäsi?

Kuka olet, kun jätät tittelit syrjään?

Kuka olet, kun luovut oppiarvoistasi?

Kuka olet, kun hylkäät toisten määritelmät sinusta?

Kuka olet, kun unohdat itsellesi antamat leimat?

Kuka olet, kun tiputat suojakuoret tarpeettomina?

Kuka olet, jos sinun ei tarvitsisi olla jotain muuta kuin olet?

Kuka olet ilman ponnistelua?

Kuka olet, kun saat olla vapaasti oma itsesi?

Kuka olet, kun sinun ei tarvitse teeskennellä?

Kuka olet, kun et kysy muilta, millainen saat olla tai millainen sinun pitäisi olla?

Ajattele, jos voisit olla se, kuka aidosti olet.

Miltä se tuntuisi?

Saat koko potentiaalisi käyttöösi, kun olet täysin oma itsesi.

Kaikki se energia, jota käytät yrittääksesi olla jotain muuta kuin olet vapautuu käyttöösi.

Ei ole vahvuuksia tai heikkouksia.

On vain ominaisuuksia, jotka tekevät sinusta sinut.

Voitko hyväksyä ne osaksi sinua?

Kuka sinä olet?

Suojaväri

Kun todellinen minä alkaa paljastua panssarin alta, muuttuu myös ulkoinen olemus.

Entisen minän suojavärit eivät enää sovikaan uuteen identiteettiin.

Musta ja harmaa värittömyys alkaa ahdistaa.

Saattaa huomata, että onkin aiemmin pukeutunut muita varten, sulautuakseen joukkoon.

Enää ei halua piiloutua univormuun vaan haluaa näyttää uuden minän kaikilla tavoilla.

Ei tarvitse enää sopeutua muottiin vaan voi leikkiä muotin rajojen ulkopuolella.

Todennäköistä on, että juuri ennen muutosta on konmarittanut vaatekaapin tyylikkään mustaksi.

Uusi minä kaipaa tietenkin vain värejä. Mitä räikeämpiä, sitä parempi.

Synkkyyden tilalle tulee ilo, valo ja keveys.

Hiustyyli muuttuu, silmälasit vaihtuvat ja vaatekaapin sisältö uudistuu.

Kirpputorit ovat aarreaittoja löytää juuri ne hörhelöt, joita ei muotin mukaisista kaupoista löydä.

Ei tarvitse enää pukeutua kuin kaikki muut, vaan on rohkeutta etsiä oma tyyli.

Vaatteisiin sitoutuu energiaa.

Vanhan elämän raskasta energiaa ei halua enää pukea päälleen.

Kun kehon energia muuttuu, on tärkeää löytää oikealla taajuudella värähtelevät vaatteet.

Suojavärin sijasta uskaltaa erottautua joukosta.

Kameleontista saattaa tulla tyytyväinen riikinkukko.

Ponnistelu

Kuka olet ilman ponnistelua? Niin kauan kuin muistan olen kertonut itselleni totuutta siitä, kuka olen. Introvertti, loogisesti ajatteleva järki-ihminen, turvallisuushakuinen, äärimmäisen riskiä karttava, tukeudun faktoihin ja tietoon, panostan tarkkoihin suunnitelmiin ja keskityn yksityiskohtiin. Kaikki muu oleminen ja tekeminen on vaatinut ponnistelua. Sitten huomaan, että olenkin jotain ihan muuta. Ehkä jopa ekstrovertti, ajattelen tunteella ja intuitiolla, harjoittelen riskinottoa, tiedon sijasta uskon, ohjaudun mielikuvituksella, maalaan taivaanrantoja ja leijun mielelläni pilvissä. Aiempi tapa olla ja tehdä alkaa vaatia ponnistelua. Välillä todella paljon ponnistelua. Huomaan joskus edelleen vastustavani sitä, kuka oikeasti olen. Ponnistelusta huomaan, että yritän pysyä vanhassa, vaikka uusi olisi vaivattomampaa. Totuus itsestäni on niin syvänä uskomuksena, että sen kyseenalaistaminen horjuttaa kaikkea. Oman voiman löytäminen tuntuu pelottavalta, jos on tottunut tekemään itsestä pienen. Muutos on tuntunut siltä kuin ankanpoika huomaisi olevansa yksisarvinen. Mitä enemmän olen totutellut uuteen minääni, ymmärrän sen olevan aito minäni. Minä joka ei lakkaa muuttumasta, mitä enemmän rikon näkymättömiä rajoja ympäriltäni. Tunnistan paljon piirteitä siitä pienestä tytöstä, joka vapaasti toteutti itseään vain tekemisen ilosta. Ennen kuin kasvaessaan oppi tekemään itsestä pienemmän kuin onkaan.

"This work is about transformation – from the person we think we are to the person we really are." Marion Rosen