epävarmuus

Valmis

Odotat sitä taianomaista hetkeä, että olisit valmis.

Valmis aloittamaan.

Entä jos olet ollut valmis koko ajan?

Alusta lähtien.

Keskeneräisenäkin.

Juuri nyt.

Entä jos olet jo riittävän valmis?

Valmis, vaikka et tiedä vielä kaikkea.

Tiedät sen yhden askeleen, jonka haluaisit ottaa.

Se riittää.

Sinun tarvitsee tietää vain seuraava askel.

Se voi olla ensin askel pois jostakin.

Vaikka et vielä tietäisi, mitä kohti seuraavat askeleet kulkevat.

Askel pois vanhasta on samalla askel kohti uutta.

Kun astut pois, vapautat kaiken paikallaan pysymiseen käyttämäsi energian.

Jokaisena hetkenä olet valmis.

Valmis seuraavaan askeleeseen.

Olisi hienoa

Olisi hienoa tietää, miten kaikki järjestyy.

Samalla ahdistaisi suunnattomasti tietää elämän kulku vuodeksikin eteenpäin.

Olisi hienoa tietää, että raha riittää elämiseen tulevaisuudessakin.

Samalla sitoutuminen yhteen työhön kuukausipalkan vuoksi voisi ahdistaa enemmän kuin tämä epävarmuus.

Olisi hienoa hypätä pari vuotta eteenpäin, ettei niin moni asia tuntuisi uuden opettelulta.

Samalla muistan, miltä tuntuu elää vuosia automaattiohjauksella ilman oppimisen riemua.

Olisi hienoa olla jo perillä ja nähdä, miten pisteet lopulta yhdistyivät.

Samalla kiehtoo leikkiä salapoliisia ja seurata uteliaisuuden vihjeitä eteenpäin.

Olisi hienoa palata harhaan elämän varmuudesta.

Samalla tiedän, että vapauden rauha löytyy vain epävarmuuden hyväksymisestä.

Omilla jaloillasi

Niin kauan kuin pidät vanhasta tiukasti kiinni, valitset kärsimyksen.

Tarvitset sitä vielä johonkin.

Jos et tarvitsisi, olisit jo valmis irrottamaan otteesi.

Mitä tarkoitusta kärsimys palvelee?

Mitä saat siitä?

Kun voisit valita toisin, mutta et tee sitä.

Et halua päästää irti, koska pelkäät putoavasi.

Pelkäät putoavasi tyhjän päälle.

Pudotukseen, jolle ei ole loppua.

Entä jos seisotkin tukevasti maan pinnalla?

Kun päästät irti, kärsimyksesi leijailee pois.

Sinun ei tarvitse pelätä pudotusta, koska seisot omilla jaloillasi.

Olet koko ajan seissyt omilla jaloillasi.

Kuvittelet vain roikkuvasi ilmassa pitäen tiukasti otteesi menneessä.

Seisot tukevasti maassa ja annat kärsimyksen leijailla pois.

Tarvitsee vain päästää siitä irti.

Sinä pysyt elämässäsi.

Omilla jaloillasi.

Rohkeuskiintiö

On kahdenlaista rohkeutta.

Pakotettua ja vapaaehtoista.

Pakotettu rohkeus ei kysy, uskallatko.

Elämä heittää syvään veteen ja on vain uskallettava, selviydyttävä.

Kukaan ei kysy, haluatko ja oletko valmis.

Vapaaehtoisessa rohkeudessa voit itse valita, uskallatko.

Kaikki on itsestä kiinni.

Kukaan ei tee päätöstä puolestasi.

Vapaaehtoisen rohkeuden luulisi olevan helppoa, kun on selvinnyt pakotetusta rohkeudesta.

Luulisi, että olo on rohkeampi.

Ei se ole.

Valinnanmahdollisuus tekee rohkeudesta samalla paljon vaikeampaa.

Vaikka tietää, että kaikesta selviää, ei koko ajan jaksa olla rohkea.

Eikä tarvitse olla.

Kumpikin rohkeus vaatii voimia.

Joskus voimat ehtyvät.

Rohkeus on käytetty loppuun.

Rohkeuttakin tarvitsee ladata.

Välillä on hyvä tehdä vain asioita, jotka jo osaa ja joista saa voimia.

On helpottavaa ajatella, että rohkeuskiintiö on väliaikaisesti ehtynyt.

Katsotaan jonkin ajan päästä uudestaan.

Lepotauko

Jos et tiedä mitä tehdä, älä tee mitään.

Älä tee ratkaisuja, jos et tiedä mitä haluat tehdä.

Jos et tiedä mitä tehdä, pysähdy.

Pysähdy lepäämään.

Hengähdä, kunnes tiedät, mitä haluat tehdä.

Älä yritä löytää ratkaisua.

Se ilmestyy eteesi silloin, kun et enää mieti sitä.

Pidä taukoa ja lepää siihen asti, kunnes tiedät vastauksen.

Luovuttaminen ei ole oikea ratkaisu, jos tarvitset vain lepoa.

Lepää ja kerää voimia.

Luovuta vasta, kun olet täysissä voimissasi.

Jos se tuntuu vielä silloin oikealta ratkaisulta.

Pelon suojassa

Voita pelkosi!

Pelko on vihollinen, joka pitää kukistaa.

Odotat hetkeä, jolloin pelko vain katoaisi.

Pelko ei katoa.

Pelko on ystäväsi.

Se haluaa sinun parastasi.

Pelko on pieni arka ystäväsi, joka suojelee sinua tuntemattomalta.

Pelko yrittää saada sinut pysymään tutussa ja turvallisessa.

Voit yrittää vastustaa pelkoa, mutta vastustaminen vain lisää sen voimaa.

Kun hyväksyt pelon ja annat sen tulla nähdyksi, se rauhoittuu.

Välillä voit rypeä pelon seurassa ihan antaumuksella.

Anna itsesi viettää kokonainen päivä piilossa peiton alla peläten kaikkea.

Seuraavana päivänä seuraa yleensä rohkeiden tekojen vuoro.

Kuuntele, mitä pelolla on sanottavaa, mutta älä anna sen päättää puolestasi.

Se ei tiedä, mihin kaikkeen sinä pystyt.

Pelko kasvaa sitä suuremmaksi, mitä oikeampaan suuntaan olet menossa.

Se huutaa sitä kovemmalla äänellä, mitä enemmän sydämesi on elossa.

Sydämesi on haavoittuvainen, joten pelko yrittää suojella sitä.

Pelko yrittää suojella sinua ilolta ja onnelta, jos olet tottunut kärsimykseen.

Pelko asuu vain menneessä tai tulevassa.

Tässä hetkessä ei ole pelkoa.

Sinä itse annat mielesi vaeltaa menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojesi luo.

Voit myös opetella olemaan läsnä tässä hetkessä.

Voit hengittää itsesi tähän hetkeen.

Löydät rohkeuden silloin, kun pelkäät eniten sitä, että mikään ei muuttuisi.

Epäonnistumistakin enemmän saatat pelätä, että onnistut.

Eniten kuitenkin pelottaa elämätön elämä.

Mitä kaikkea hyvää jätät pelkosi vuoksi kokematta?

Selvä hetki

Selvänä hetkenä tiedät tarkkaan, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Kaikki tuntuu helpolta ja uskot ideoihisi.

Näet tulevaisuuden kirkkaana edessäsi.

Et tunne pelkoa.

Olet täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Sitten selkeys katoaa ja epävarmuus palaa mieleesi.

Ajattelet jälleen, ettei tästä tule mitään.

Tulevaisuus näyttää taas harmaan sumealta.

Kuvittelet olevasi yksin näiden tuntemusten kanssa.

Selität tuntemuksiasi mielen vaihteluilla.

Kumpi näistä on mielestäsi luonnollinen olotila?

Uskon, että selvät hetket ovat ihmisen luonnollisin olotila.

Sielun tai sydämen tila.

Silloin ego on hiljaa ja näet kaiken tarkasti.

Luota kaikkeen, mitä ajattelet ja tunnet selvänä hetkenä.

Luota niihin suunnitelmiin, joita silloin mietit.

Toimi, ennen kuin epävarmuus ehtii vallata mielesi.

Selviä hetkiä tulee lisää.

Ajan myötä ne kestävät kauemmin.

Lopulta pelko alkaa väistyä.

Sielusi näyttää sinulle polkusi selvänä hetkenä.

Varmuuden illuusio

Elämässä ei ole varmuutta.

Kaikki on epävarmaa.

Uskot, että huominen tulee niin kuin tämäkin päivä.

Tarvitset illuusion varmuudesta, koska epävarmuudessa on raskasta elää.

Epävarmuudessakin voi oppia elämään.

Kun opit luottamaan.

Että kaikki järjestyy.

Odotat varmuutta, että uskaltaisit astua kohti epävarmuutta.

Varmuutta ei tule ennen kuin otat askeleen eteenpäin.

Näet varmuuden ainoastaan taaksepäin.

Tunnet varmuuden tässä hetkessä.

Eteenpäin voit nähdä vain varmuuden harhan.

Varmaa on vain se, että mitä tahansa voi tapahtua.

Hyvää tai huonoa.

Kun näet varmuuden harhan läpi, edessäsi on vain epävarmuutta.

Varma työpaikka on epävarma.

Varma terveys on epävarma.

Varma ihmissuhde on epävarma.

Varma elämä on epävarma.

Kun näet, miten kaikki on epävarmaa, sinun ei tarvitse enää odottaa varmuutta.

Olet vapaa ottamaan haluamasi askeleen.

Kohti epävarmaa, joka muuttuu varmaksi eläessäsi tässä hetkessä.

Varmuus ja pelko

“Pelottiko hypätä? Mistä sait varmuuden?”

Pelotti.

Pelottaa.

Tiedän, että pelottaa jatkossakin.

Pelottaa ennen ja jälkeen, mutta eniten pelottaa ennen.

Olen vain oppinut, että pelon kanssa voi elää.

Pelko kulkee mukana, mutta siihen tottuu.

Vuosi sitten irtisanouduin vakinaisesta, arvostetusta ja hyväpalkkaisesta työstä ilman varmuutta tulevasta.

Pelotti ehkä enemmän kuin lapsen syöpähoidot, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Sain varmuuden luottamalla omaan tunteeseen.

Irtisanouduin.

En joutunut sillan alle.

En hypännyt päättömästi vaan olin laskenut, että pärjään taloudellisesti.

Irtisanoutumisen jälkeen olin työttömänä ja pohdin yrittäjyyttä lähes vuoden.

Pelottiko hypätä yrittäjäksi?

Pelotti.

Todella paljon.

Vielä enemmän kuin irtisanoutuminen.

Yrittäjä putoaa yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle.

Yrittäjä saa itse rakentaa oman turvaverkkonsa.

Pelottaa edelleen.

Silti samaan aikaan tiedän, että asiat järjestyvät.

En vielä tiedä miten.

Minä vain tiedän kaiken järjestyvän.

Näen, miten monen elämää olen muuttanut jo ennen kuin olen tehnyt sitä työkseni.

Luotan, että joku auttaa ennen kuin joudun sillan alle.

Suoraan sanottuna minulla ei ole välillä hajuakaan, mitä olen tekemässä.

Luulen, että kaikilla on enemmän tai vähemmän sama tunne.

Tarvitsen apua, enkä edes tiedä millaista.

Ainoa varmuus on se tunne sisälläni.

Varmuuden kanssakin pelottaa.

Ajan kanssa pelko vain tekee tilaa luottamukselle.

Parempi kuin ei mitään

Ei mitään.

Parempi kuin ei mitään.

Kumman valitset?

Miltä tuntuu valita parempi kuin ei mitään?

Tekeekö se sinut tyytyväiseksi?

Ole rehellinen.

Jäätkö miettimään, olisiko sinulle voinut olla jotain, mikä tuntuu oikealta?

Tyytyä parempaan kuin ei mitään, että olisi edes jotain.

Vai luottaa, että jotain vielä parempaa on olemassa?

Sinulle parempaa, oikeaa.

Mitä jos se oikea tulee elämääsi, kun olet sitoutunut parempaan kuin ei mitään?

Huomaatko sitä, jos elämäsi täyttää parempi kuin ei mitään?

Oletko vapaa tarttumaan tilaisuuteen?

Entä jos ei mitään on tällä hetkellä paras vaihtoehto?

Ei mitään ei kestä ikuisesti.

Ei mitään voi olla parempi kuin parempi kuin ei mitään.

Jotta tunnistat sen oikean, kun se tulee kohdallesi.

Ansaitset enemmän kuin parempi kuin ei mitään.

Perillä

Haluaisit olla jo perillä.

Määränpäässä, jotta tietäisit, minne päädyit.

Matkan tehneenä, jotta voisit olla varma, että kannatti lähteä.

Valmis, jotta ei tarvitsisi pelätä keskeneräisyyttä.

Haluaisit purkaa jo laukkusi.

Asettautua paikalleen, kun et jaksaisi ottaa enää yhtään uutta askelta.

Kotiutua, jotta voisit vain sujahtaa tasaiseen arkeen.

Levätä, koska matkustaminen vie voimia.

Haluaisit olla jo perillä, jotta näkisit, että kaikki järjestyi.

Juuri niin kuin oli tarkoitus.

Olet valmis koko ajan, keskeneräisenäkin.

Tiedät, että et olisi voinut jäädä paikoilleen.

Lähteminen oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sinä voit antaa itsesi levätä.

Niin kauan kuin lepoa tarvitset.

Kaikki järjestyy kyllä.

En tiedä

Mitä jos hyväksyisit sen, ettet tiedä?

Et tiedä, missä olet kuukauden, puolen vuoden tai vuoden päästä.

Et tiedä, mihin suuntaan lähteä.

Et tiedä, mistä paikkasi löytyy.

Et tiedä, mitä haluat tehdä.

Et tiedä, millaisen päätöksen saat.

Et tiedä, miten kaikki järjestyy.

Et tiedä, miten säilytät motivaatiosi.

Mitä jos et taistelisikaan todellisuutta vastaan?

Miltä tuntuisi hyväksyä epävarmuus?

Hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on.

Hyväksyä, että asiat tapahtuvat ilman pakonomaista ponnistelua.

Ilman, että yrität muuttaa epävarmuuden varmuudeksi.

Suunnitelma

Life is what happens to you when you’re busy making other plans.

Ymmärsin sanoman kunnolla vasta, kun avasin oven lasten syöpäosastolle.

Olin aina elänyt suunnitelmia varten.

Mitä pidemmälle tiesin elämäni tiekartan etukäteen, sitä parempi.

Kunnes löysin itseni arjesta, jossa aamulla ei voinut tietää, mitä iltaan mennessä tapahtuu.

Viikkoa saattoi suunnitella, mutta minkään toteutumisesta ei ollut varmuutta.

Tulevaisuutta ei voinut suunnitella, koska ei ollut tietoa, onko elämää jota suunnitella.

Sain arvokkaan neuvon heittäytyä solukuopan aalloille ja mennä virran mukana, minne se viekään.

Oli vain yksi päivä kerrallaan.

Joka päivä opettelin luottamaan, että asiat järjestyvät.

Ei ollut vaihtoehtoa.

Mitä useampi vuosi kuluu, sitä pidemmälle uskallan taas suunnitella elämää.

Unohdan epävarmuuden ja silti muistan, että elämällä voi olla omat suunnitelmansa.

Parsittuani itseni uudella tavalla ehjäksi huomasin luottavani, että elämä kantaa.

Hylkäsin tiekartan ja valitsin luottamuksen.

Seuraan visiota ja unelmia, mutta vältän tavoitteita.

Suunnittelen ja pidän samalla oven auki elämän suunnitelmille.

Menetin varmuuden. Sain tilalle uskon ja luottamuksen.

Epävarmuus

Epävarmuudesta ja pelosta on helppo puhua sitten, kun ne ovat historiaa. Silloin niistä on sallittua puhua. ”Näin selvisin peloistani. Näin sinäkin voit selvitä.”

Kun elää keskellä epävarmuutta, se pitäisi piilottaa, kärsiä itsekseen ja tuoda näkyville vasta sitten, kun tilanne on ohi.

Onnistumisia korostavana aikana pitäisi olla selvinnyt jo voittajana ennen kuin avaa suunsa.

Toisaalta vaikenemalla ylläpitää hiljaisuuden viittaa, että asioista ei voi puhua sillä hetkellä, kun ne ovat totta. Illuusiota siitä, että kaikki menee hyvin ja tässä vain porskutetaan eteenpäin.

Samalla eristää itsensä muiden tuelta. Ei voi saada apua, jos ei myönnä tarvitsevansa apua.

Totuus voi muuttua, kun sen sanoo ääneen.

Pelko voi kadota pelkällä puheen voimalla.

Kannattaa sanoa ääneen mielessä pyörivät asiat, ennen kuin niistä kasvaa mammutin kokoisia. Mitä kauemmin ne pitää piilossa itseltä tai muilta, ne syövät energiaa kaikelta muulta. Ne alkavat ottaa elämää valtaansa.

Yritän opettaa lapselleni, että huolien sanominen ääneen auttaa. Murheiden repun voi tyhjentää aikuisen kannettavaksi. Ja sitten herään itse keskellä yötä murehtimaan, koska olen pyöritellyt asioita koko päivän mielessäni sanomatta niistä kenellekään.

Ei tarvitse edes sanoa ääneen. Kirjoittaminenkin riittää. Kun saa mieltä painavat asiat paperille, mielen taakka kevenee. Tulee tilaa jollekin muulle.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni samasta tilanteesta. Mieleni vankina, kehoni vankina, tunteideni vankina. Olo on kamala niin kauan kuin piilotan tunteet itseltäni. Kun en hyväksy ja anna itseni tuntea niitä. Kieltäminen vain antaa voimaa sille, mitä yritän vastustaa.

Hyväksyminen on ainoa tie eteenpäin.

Joten annan itselleni luvan olla epävarma ja pelätä tuntematonta.

Pelottaa ja otan seuraavan askeleen.

Riski

Riskinkarttaja tuntee olevansa turvassa riskejä karttavassa ympäristössä. Kun poistetaan epävarmuustekijät, saadaan tarkkaan rajattu ympäristö, missä on lupa toimia. Jos toiminnan lähtökohtana on minimoida riskejä, säännöt määrittelevät tarkasti, mitä saa ja ei saa tehdä. Lupaukseen sisältyy aina riski, että lupausta ei pysty täyttämään. Onko ratkaisu siis olla lupaamatta mitään? Jos riskien karttamiseksi ei voi luvata mitään, kaventaa myös mahdollisuuksia tehdä asioita. Riskejä minimoimalla päätyy tekemään asiat aina samalla tavalla. Lopulta lakkaa yrittämästä tehdä mitään uutta. Uutta ei kannata kokeilla, koska lopputuloksesta ei ole tietoa eikä kokemusta. Riskien välttely tappaa luovuuden. Toisaalta riskejä minimoimalla alkaa luovuus kukoistaa siinä, miten sääntöjä voi kiertää. Luovuuteen sisältyy aina riski ja epäonnistumisen mahdollisuus. Vaikka kuinka yrittäisi minimoida riskejä, voi virheitä silti tapahtua. Mitä tapahtuu, kun riskinkarttaja löytää luovuuden? Säännöt alkavat ahdistaa. Alkaa hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuuden. Alkaa luvata enemmän. Opettelee antamaan virheet itselleen anteeksi. Haluaa toimia siellä, missä aitoja ei ole. Haluaa kokeilla uusia asioita.