elämänmuutos

Kulisseissa

Muista, että näet toisen muutoksesta usein vain hetket, jolloin hän ottaa askeleita eteenpäin.

Et näe niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu etenevän.

Tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia.

Et näe niitä aamuja, kun pelko tulevasta painaa jo herätessä hartioilla.

Et kuule niitä ajatuksia, jotka ilmestyvät, kun ei vieläkään ollut rohkeutta ottaa seuraavaa askelta.

Jokaista uutta askelta voi edeltää pitkä sisäinen suostuttelu.

Jokaista rohkeaa tekoa voi edeltää piilottelu peiton alla.

Jokaista onnistumista voi edeltää monta kokeilua ja epäonnistumista.

Et ole todistamassa niitä kertoja, kun on joutunut opettelemaan hiljentämään mielen vastustuksen.

Uudelleen ja uudelleen.

Et tunne niitä vaikeuksia, joiden läpi on täytynyt kulkea päästäkseen eteenpäin.

Et näe, mitä tapahtuu kulisseissa.

Näet vain sen, mitä toinen haluaa näyttää.

Sinä pystyt siihen samaan, mikä näyttää toiselta sujuvan helposti.

Kaikki työ tehdään ennen lavalle astumista.

Perillä

Haluaisit olla jo perillä.

Määränpäässä, jotta tietäisit, minne päädyit.

Matkan tehneenä, jotta voisit olla varma, että kannatti lähteä.

Valmis, jotta ei tarvitsisi pelätä keskeneräisyyttä.

Haluaisit purkaa jo laukkusi.

Asettautua paikalleen, kun et jaksaisi ottaa enää yhtään uutta askelta.

Kotiutua, jotta voisit vain sujahtaa tasaiseen arkeen.

Levätä, koska matkustaminen vie voimia.

Haluaisit olla jo perillä, jotta näkisit, että kaikki järjestyi.

Juuri niin kuin oli tarkoitus.

Olet valmis koko ajan, keskeneräisenäkin.

Tiedät, että et olisi voinut jäädä paikoilleen.

Lähteminen oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sinä voit antaa itsesi levätä.

Niin kauan kuin lepoa tarvitset.

Kaikki järjestyy kyllä.

Muutoksen pelko

Ihminen ei halua muutosta.

Muutos ja tuntematon pelottaa, joten on helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa.

Tutussa kärsimyksessä tai tunnottomuudessa.

On vaivattomampaa elää unessa kuin herätä todellisuuteen.

Todellisuus paljastaa kaikki tavat, miten toimii vastoin omaa tai toisten parasta.

Ihminen ei halua muuttua.

On helpompaa pysyä vanhoissa tavoissa ja elää automaattiohjauksella.

On helpompaa nähdä itsensä olosuhteiden vankina kuin tunnistaa oma vastuu muuttaa elämäänsä.

On helpompaa turruttaa tunteensa.

Elää elämää, joka on kärsimystä tai jossa mikään ei tunnu miltään.

Ihminen on valmis muutokseen vasta, kun kärsimys tulee sietämättömäksi tai kyllästyy tunnottomuuteen.

Kun mikä tahansa muutos on muutos parempaan.

Muutoksen matkalla voi tulla hetkiä, että haluaisi takaisin uneen, missä kaikki oli helpompaa.

Kunnes muistaa kärsimyksen tai tunnottomuuden.

Tunteen siitä, kuinka elämä valui hukkaan.

Kukaan ei sano, että muutos olisi helppoa.

Kun ensimmäistä kertaa saa yhteyden unohtamiinsa tunteisiin, on varma siitä, että kannatti ottaa se ensimmäinen askel.

Kannatti jatkaa eteenpäin askel kerrallaan.

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Matka omaksi itseksi

Ajattele, että voisit inspiroida ihmisiä parhaiten olemalla täysin oma itsesi.

Ajattele, että voisit auttaa toisia parhaiten tekemällä asioita, joita synnyit tekemään.

Ajattele, että olisit täysin tyytyväinen, tässä hetkessä, olemalla oma itsesi, tekemällä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Niin yksinkertaista.

Tiedätkö, kuka olet sisimmässäsi?

Kaikkien niiden kerrosten alla, joita olet rakentanut aidon minäsi ympärille.

Kerrosten, joilla peitit itsesi, jotta sopeutuisit joukkoon.

Tiedätkö, miltä tuntuu tehdä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä?

Kun kaikki virtaa itsestään, helposti, pakottamatta.

Kun huomaat, että kaikella kokemallasi on ollut jokin tarkoitus.

Tiedätkö, miltä tuntuu päästä omalle polulle?

Polulle, jonka sinä teet itsellesi.

Polulle, joka ei seuraa muiden odotuksia vaan on sinun valitsemasi.

Tiedätkö, miltä tuntuu rauha, kun olet löytänyt aidon itsesi ja tarkoituksesi?

Kun olet löytänyt luovuutesi ja kadonneet unelmasi.

Kun tunnet, että olet löytänyt etsimäsi.

Sen kuka olet ilman ponnistelua.

Sen hienompaa tunnetta ei ole.

Matka siihen tunteeseen ei aina ole helppo, mutta se on kaiken vaivannäön arvoinen.

Voin auttaa sinua kulkemaan kohti tuota tunnetta.

Olla sinun matkakumppanisi ja mentorisi.

* * *

Tähän kiteytyy minun kutsumukseni ja missioni.

Tämä on 200. blogitekstini.

Kiitos sinulle, että luet ja kuljet rinnalla.

Täysi elämä

Miten täysi voisi olla vielä täydempi?

Jos elämä on jo täynnä, ei siinä ole tilaa uudelle.

Silti yritämme mahduttaa elämäämme lisää asioita luopumatta mistään.

Jos elämän täyttää piripintaan, kaikki uusi valuu yli.

Muutos jää väliaikaiseksi, kun voimat loppuvat pyörittää liian täyttä elämää.

Voitko saada enemmän ilman, että luovut jostain?

Entä jos tekisit ensin tilaa elämääsi?

Luopuisit asioista, joita et enää tarvitse.

Mistä olisit valmis luopumaan?

Miltä tuntuisi jättää tyhjää tilaa elämääsi?

Tyhjyydessä näet selvemmin, mitä oikeasti haluat ja tarvitset.

Kun sinulla on aikaa kuunnella hiljaisuutta.

Jos et heti täyttäisi tyhjää vaan antaisit sen täyttyä ajan kanssa.

Asioilla, joista nautit ja saat iloa.

Ehkä huomaat nauttivasi myös tyhjyydestä.

Lähtöruutu

Joskus on hyvä katsoa taaksepäin.

Palata lähtöruutuun ja nähdä, miten pitkälle on päässyt.

Kaksi vuotta sitten aloitin muutoksen, jolle ei ollut karttaa eikä suuntaviittoja.

Motivaationa pelko, että joudun palaamaan entiseen.

Mielessä toivo siitä, että löydän oman paikkani.

Lähtöruudussa olisin kuvannut tilannettani näin:

“Kaipaan jotain muuta, mutta en tiedä, mitä se voisi olla. Miten löydän rohkeuden tehdä jotain muuta? Jos ylipäänsä löydän sen, mitä haluaisin tehdä. En ole varma, onko minulle olemassa mitään parempaa.

Olen jumissa maailmassa, jossa olen aina ollut. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, etten kuulu tänne. Pelottaa ajatella, että voisin tehdä jotain muuta. Mitä se voisi olla?

Mitä jos en löydä etsimääni? Mitä jos joudun palaamaan entiseen, vaikka se ei ole minulle oikea paikka? En tunne ketään oman maailmani ulkopuolelta. Kaikki ympärilläni elävät samaa kiireistä ja menestyksekästä elämää. Onko olemassa vaihtoehtoa?

Olen tehnyt järkeviä valintoja pelosta käsin. Valitsin opiskelupaikan ja ammattini, koska se oli järkevä valinta. En tiennyt mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olen menestynyt urallani ja silti minua kalvaa tunne, onko tässä kaikki, mitä elämällä on minulle tarjota. Jokin tuntuu koko ajan olevan pielessä.

Kadehdin kaikkia, jotka suhtautuvat intohimoisesti työhönsä, nauttivat ja tuntevat tekevänsä merkityksellistä työtä. On vaikea ajatella, että maanantaina ei odottaisi viikonloppua tai loman jälkeen laskisi päiviä seuraavaan lomaan eikä aloittaisi lomaa aina uupumuksen partaalla. Työ vie minulta liikaa aikaa ja energiaa. En halua elää vastoin arvojani niin, ettei minulla ole aikaa perheelleni. En halua tuntea, että elämä valuu hukkaan joka päivä.

En edes tiedä, minkä asioiden tekemisestä nautin. Minulla ei ole omia harrastuksia. Keksin kyllä paljon asioita, joita pitäisi tehdä. En enää muista, kuka olin ennen kuin minusta tuli äiti. Kaipaan omaa aikaa, mutta en osaa ottaa omaa aikaa itselleni.

Haluan lapseni näkevän, että jokainen voi seurata unelmiaan. Haluan hänen uskovan, että hänestä voi tulla mitä tahansa. Haluan olla äiti, joka esimerkillään näyttää, että on mahdollista nauttia työstään. Ettei tarvitse uhrata elämäänsä työlle, josta ei välitä. Miten näytän esimerkkiä, kun minulla ei ole omia unelmia?

Miten unohdan tämän tunteen, joka minulla on aina ollut, että minun on tarkoitus tehdä jotain arvokasta elämälläni? Olen valmis tekemään muutoksia, mutta en tiedä, miten aloittaa ja miten löydän oman polkuni.”

Kaksi vuotta myöhemmin olen kiitollinen, että lähdin matkalle.

Löysin oman polkuni.

Löysin jotain paljon enemmän kuin uskalsin toivoa.

Uneton

Jos haluaa mitä tahansa muutosta elämään, ensimmäinen ja tärkein askel on hoitaa uni kuntoon.

Oli muutos sitten terveysremontti tai kadonneiden unelmien, luovuuden tai kutsumuksen löytäminen.

Uneton ei näe mahdollisuuksia ympärillään, kun ainoa mielessä pyörivä ajatus on saada nukkua.

Uneton laskee tunteja siihen hetkeen, kun pääsee nukkumaan ja samalla pelkää, että edessä on jälleen yksi uneton yö.

Unettoman ajatukset pyörivät unen ympärillä.

Kuinka kauan olen nukkunut? Kuinka monta tuntia on heräämiseen? Ehdinkö nukahtaa?

Monta repaleista yötä pientä potilasta hoitaessa vei minut tällä viikolla taas kuilun pohjalle.

Sinne, missä elin unettomien konsulttivuosien aikana.

Epätoivoon, jonka olin jo ehtinyt unohtaa parin hyvin nukutun vuoden jälkeen.

Unettoman suurin toive on, että joku vain sanoisi: ”Nuku rauhassa, minä hoidan.”

Parin tunnin yöunilla positiivisia ajatuksia ei ole eikä tule, vaikka kuinka yrittäisi.

Pahimpaan epätoivoon auttaa vain nukkuminen.

Unettoman elämään ilmestyy paljon ongelmia, joita ei kunnon yöunien jälkeen ole.

Unettomuus tekee ihmisestä kyynisen, katkeran ja alakuloisen.

Unettomana menee sieltä, missä aitaa ei ole. Jos jaksaa mennä.

Unettomalla on öisin paljon aikaa murehtia.

Murehtimiseni loppui sillä hetkellä, kun sain uneni takaisin.

Ehkä kuuden vuoden viivyttely tehdä kaipaamani muutos elämään olikin vain unesta kiinni.

Unelmat alkoivat löytyä vasta Uniklinikalla käynnin jälkeen.

Unelmille oli tilaa, kun unettomuus ei ollut enää ongelma.

Pessimististä kuoriutuukin ihan peruspositiivinen ihminen, kun nukkuu hyvin.

Hyvin nukkuvan on helppo olla kiitollinen ja suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen.

Kunnon yönien jälkeen jaksaa innostua, ideoida, kokeilla ja luoda uutta.

Jos hartain toiveesi on vain saada nukkua, pyydä apua.

Etsi joku, joka sanoo: ”Nuku rauhassa, minä hoidan.”

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

Kerää kannustajia ympärillesi

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksestani Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin siitä, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Uramuutosta kaipaaville jaan yksitoista vinkkiäni nyt myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

Mikä tahansa elämänmuutos kannattaa aloittaa ihmisistä. Pystymme tekemään kaiken yksinkin ja muutoksessa suurin työ on tehtävä itse. Silti ympärille kannattaa kerätä kannustajien joukko tai edes muutama ihminen. Matka on yhdessä kevyempi kulkea kuin yksin. Tulet tarvitsemaan heitä niinä hetkinä, kun olet itse valmis heittämään hanskat tiskiin. Ilot tuntuvat suuremmilta, epätoivo vähemmän lamauttavalta ja surut pienemmiltä, kun sinulla on heimo ympärilläsi. Suosittelen etsimään kahdenlaisia kannustajia. Ensinnäkin ihmisiä, jotka kaipaavat samansuuntaista muutosta elämäänsä. Heidän kanssaan voit käydä läpi kokemuksia, joita tulee vastaan matkan varrella. Elätte läpi samoja vaiheita ja huomaat, että ihan kaikki käyvät läpi samoja tunteita. Vertaistuki on arvokasta silloin, kun olo tuntuu muuten yksinäiseltä. Lisäksi tarvitset heitä, jotka ovat jo eläneet muutoksen läpi. Ystäviä, tuttuja tai ammattilaisia, mentoreita, coacheja, valmentajia. He tietävät tapoja päästä liikkeelle ja eteenpäin, toimivia harjoituksia ja osaavat sparrata oikealla tavalla. On tärkeää kuulla jonkun toisen sanovan, että kokemasi ajatukset ovat ihan normaali osa prosessia, että muutkin käyvät samoja tunteita läpi. Oikeat ihmiset osuvat kyllä kohdallesi, kun pidät silmät avoimena. Ala puhua muutoksen kaipuustasi avoimesti. Tulet löytämään kannustajia, jotka ovat samalla aaltopituudella, puhuvat samaa kieltä kanssasi ja ymmärtävät sinua puolesta lauseesta. Luota tunteeseen, joka ihmisistä tulee sinulle. Alitajuntasi tietää paremmin kuin sinä ehkä tietoisesti, kenen kanssa kannattaa jatkaa matkaa. Jos jostain syystä epäilyttää, luota siihen tunteeseen, vaikka et tiedä syytä epäilylle. Muutos on vaikeaa muutenkin. Et tarvitse tarpeettomia ihmissuhdesotkuja hämmentämään tilannetta entisestään. Kysy rohkeasti uusia ihmisiä lounaalle tai kahville. Lähetä LinkedIn-kutsuja kiinnostaville ihmisille mieluiten saateviestin kanssa. Kutsun vastaanottajan on mukavampi saada kutsu, kun kuulee, mikä sai sinut ottamaan häneen yhteyttä. Useimmat hyväksyvät kutsun, eikä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti vaikkei hyväksyisikään. Hylkäsin itse pitkään kutsut, jotka tulivat tuntemattomilta ihmisiltä, ennen kuin tajusin LinkedInin voiman. Parasta antia on tutustua uusiin ihmisiin, jotka tuovat tuoreita näkökulmia ennestään tuttuun maailmaani. LinkedIn-sisältösi alkaa olla kiinnostavampaa, kun verkostossasi on ihmisiä, jotka tekevät sinua kiinnostavia asioita. Hanki ympärillesi kannustajia. Vältä lannistajia. Etsi motivaatiovalaita, vältä lannistajakuhia. Jos lähipiirissäsi on rationaalisesti ajatteleva järkeistäjä, älä kerro hänelle orastavia ideoitasi tai suunnitelmiasi. Tunnistat kyllä tyypin. Kun itse varovaisesti innostut jostain ajatuksesta ja hän toteaa, että kuka tuosta nyt maksaisi, ei sillä ainakaan elantoaan saa tienattua. Innostuminen on merkki siitä, että alat löytää johtolankoja sinua kiinnostavista asioista. Niitä innostuksen versoja tarvitsee lannoittaa ja kastella, ei jyrätä ruohonleikkurilla nurin. Suojele itseäsi ja jaa ajatuksesi jonkun toisen kanssa. Kannustajan kanssa, joka innostuu mukanasi ja rohkaisee kokeilemaan ja tutkimaan kiinnostusta tarkemmin. Tarvitsemme muutokseen toisilta vain kannustusta, innostusta ja välillä patistelua jatkaa etsintöjä. Osaamme lannistaa itseämme ihan riittävästi. Itsemme lannistamisessa useimmat meistä ovat ydinosaamisalueellaan. Siihen kun lisää vielä mahdolliset ympärillä olevat lannistajat, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi muutos on välillä niin vaikeaa. Ole avoin myös isommalle muutokselle kuin alunperin ajattelet tarvitsevasi. Yritä vapauttaa ajatuksesi näkemään mahdollisuuksia myös jossain aivan muualla kuin missä järjellä, koulutustaustallasi tai työkokemuksellasi kuvittelet urasi kulkevan.

2. Seuraa uteliaisuutta

Omanlainen

”Minä olen todella taitava”, sanoo kolmevuotias ja uskoo sanomaansa täydellisesti. Sitten alamme vertailla. Alamme tehdä asioita kuin muut. Emme halua erottua muista. Haluamme kuulua joukkoon. Valitsemme samoja asioita, jotta pysymme joukon mukana. Alamme piilottaa niitä puolia itsessämme, jotka erottavat meidät joukosta. Erilaisuus on pahinta maailmassa. Noloa. Saatamme löytää niin hyvän piilopaikan, ettemme enää itsekään löydä sitä. Etsimme paikkaamme maailmassa ja sulaudumme massaan. Aikuisena alamme kuoria samanlaisuutta yltämme. Työpaikkaa ei löydä, jos on samanlainen kuin kaikki muut. Pitää erottua joukosta. Mitä aiemmin oivallamme, että erilaisuus on voimamme, voimme alkaa tehdä erilaisia valintoja. Omia valintoja. Otamme tärkeimmät askeleet elämässä, kun teemme omia valintoja. Vaikka ne poikkeaisivat siitä, mitä muut tekevät. Tarkoituksensa löytää vain olemalla omanlainen. Omanlaisena voi sanoa ”Minä olen todella taitava” ja uskoa sanomaansa täydellisesti.

Tutkimusmatka

Tarinat suurista elämänmuutoksista alkavat usein pakenemisella kauas pois omasta arjesta. Vuosi maailmanympärimatkalla, puoli vuotta joogaretriitissä toisella puolella maailmaa, kuukausia yksin hiljaisuudessa.

Ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen itsensä. Suurin seikkailu on pysyä paikallaan ja lähteä tutkimusmatkalle sisimpään juuri siellä missä on.

Itse tein matkani keskellä normaalia elämääni. En matkustanut mihinkään. En hylännyt arkea. Hiljennyin aikaisin aamulla ennen kuin muu perhe oli herännyt. Lapsen päiväunien aikaan. Kerran viikossa joogatunnilla. Korvaamalla tv:n ääressä vietetyt tunnit illassa itselleni. Lukemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla uusia asioita.

Ainoa mitä tarvitset on aika. Tarvitsee pysähtyä ja hiljentyä. Tarvitsee ottaa aikaa itselle.

Seuraa iloa ja kulje kohti pimeyttä.

Iloa seuraamalla löydät sen, mikä saa sydämesi liekehtimään. Ala tehdä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

Pimeyttä kohti kulkemalla löydät ne asiat menneisyydestäsi, jotka rajoittavat elämääsi.

Positiivisuus löytyy, kun kohtaat, käsittelet ja hyväksyt vaikeimmat asiat menneisyydestäsi. Se ei ole helppoa, mutta se on vapauttavaa.

Kun räjäytät dynamiitilla kellariin piilotetut menneisyyden möröt, vapautat elämästäsi tilaa uudelle. Möröt ohjaavat elämääsi niin kauan kuin pidät ne poissa mielestäsi.

Etsi yhteys kehon ja mielen välille. Se on ratkaisu varsinkin vahvasti järjellä ajatteleville.

Kuuntele sisäistä ääntäsi, intuitiotasi. Jos et tunnista sisäistä ääntäsi, aloita kuuntelemalla hiljaisia kuiskauksia siitä, mitä tällä hetkellä tarvitset.

Unohda järki, seuraa tunteitasi. Tutustu tunteisiisi ja anna tunteiden tuntua. Järki voidaan ottaa mukaan keskusteluun vasta sitten, kun olet selvittänyt oman tarkoituksesi. Ja siinä vaiheessa et enää tarvitse järkeä, kun luotat sisäiseen ääneesi.

Tärkeintä on lähteä tutkimusmatkalle omaan sisimpään. Sen jälkeen ei enää tarvitse paeta omaa elämäänsä, koska elämäsi muuttuu itsesi näköiseksi matkan aikana.

Vuoden ajan käytin kaikki vapaat hetket tutkimusmatkaani. Vuoden päästä olin todella pitkällä lähtötilanteesta, uuden elämäni alussa.

Hanki kaksi kirjaa: Julia Cameronin Tie luovuuteen ja Kultasuoni. Muuta et tarvitse aloittaaksesi matkasi.

Järkevää aikaiseksi

”Elokuu kohta ohi, olenko saanut mitään järkevää aikaiseksi?”, kirjoitin tänään aamusivuilleni.

Järkevää aikaiseksi - kaksi paljastavaa sanaa jäänteinä vanhasta minästä. Entisestä elämästä, jossa juoksin oravanpyörässä täyttäen ulkopuolelta omaksuttuja odotuksia, kun omia unelmia ei ollut.

Muutos ei kysy, onko joku järkevää tai mitä saa aikaiseksi. Muutoksen on tarkoitus olla kestävää. Pikavoittoja ei ole ja sisällä tapahtunut muutos ei heti näy ulospäin.

Jos haluan rakentaa itseni näköistä elämää, pitää ensimmäisenä unohtaa sanat järkevä ja aikaiseksi. Ne ovat merkkejä suorittajan elämästä. Mielessäni on jokin ulkopuolelta omaksuttu määritelmä sille, mikä on järkevää. Onko kaikki muu sitten järjetöntä tai turhaa?

On vaikea vastata kysymyksiin, miten projektini edistyvät, kun ei ole vielä esittää mitään näkyvää ja konkreettista.

Olisi helpompi vastata kysymykseen, miten olen muuttunut kuukauden aikana.

Kiitos kysymästä, paljon edistystä on tapahtunut.

Olen löytänyt asioita, jotka tuovat minulle täydellisen vapauden tunteen, joita tekemällä en tunne pelkoa. Olen tuntenut olevani vapaampi kuin koskaan ennen. En tiennyt tällaista vapautta olevan olemassa.

Olen löytänyt syyn olemassaololleni, tarkoituksen, miksi olen tänne syntynyt.

Luovuuteni on alkanut kukoistaa ja saan uusia ideoita vähintään kymmenen päivässä. Niiden toteuttaminen vain ei tapahdu ihan kädenkäänteessä.

Olen rakentanut uusia arjen rutiineja ja uutta tapaa elää monen vuoden jälkeen. Lapseni on aloittanut päiväkodin, minne hän menee intoa täynnä eikä malttaisi iltapäivällä lähteä kotiin kesken leikkien. Siinä varmasti tärkein saavutus elokuulle.

Olen ohjelmoinut aivojani hyväksymään, että luova ajattelu ja uuden ideointi vaatii tyhjää tilaa niin mielessä kuin kalenterissa. Tuntien ja tehtävien kirjaaminen puolen tunnin tarkkuudella ei olekaan enää tarpeellista.

Olen opetellut elämään epävarmuuden kanssa ja hiljentämään pelkoa. Välillä olen valmis valloittamaan maailman, välillä taas pelosta jähmeänä kokovartalokipsissä. Mutta olen jatkuvasti enemmän jo rohkeuden puolella.

Olen oivaltanut, että vain kuuntelemalla intuitiotani ja sisäistä ääntäni löydän seuraavat askeleet eteenpäin. Tiedän itse parhaiten, mitä tarvitsee tehdä.

Haluan luoda maailmoja ja olen keksinyt, miten pystyn sen tekemään.

Olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti omia nettisivuja. Yhden maailman rakennus alkakoon.

Uusi alku

Elämä on muutosta. Joskus muutos tapahtuu salamannopeasti. Lupaa kysymättä myllertää arjen täysin uusiksi. Nauraa suunnitelmillesi ja ohjaa täysin toiseen suuntaan kuin mihin olit matkalla. Yrität pysytellä vauhdissa mukana ja hartain toiveesi on saada vielä joskus palata tavalliseen arkeen.

Toisinaan muutos kestää vuosia tai kymmeniä vuosia. Nakertaa mielessä epämääräisenä kaipuuna toisenlaiseen elämään. Antaa odottaa pieniä merkkejä tulevasta. Tunnet muutoksen tarpeen, mutta et tiedä, mihin suuntaan mennä. Selität itsellesi järjen äänellä kaiken olevan hyvin, vaikka sisimmässäsi jokin kuiskaa, että paikkasi on jossain muualla.

Olen elänyt keskellä muutosta viime vuodet. Läheisen sairastuminen vakavasti muutti kaiken silmänräpäyksessä. Pienet murheet menettivät merkityksensä. Sairaalaelämästä tuli arkea ja sain huomata, että epätavalliseenkin voi tottua. Yhdessä hetkessä kirkastui, mikä on oikeasti tärkeää.

Taistelu voitettiin ja elämä palasi takaisin normaaliksi. Kaikki oli ennallaan ja toisaalta mikään ei ollut niin kuin ennen. Pala palalta aloin koota itseäni jälleen ehjäksi. Käänsin katseeni taaksepäin kohti pimeyttä. Löysin surematonta surua, padottua vihaa ja haudattua pelkoa. Opin, kuinka ihminen patoaa tuntemattomat tunteet kehoonsa ja kuinka ne alitajuisesti ohjaavat elämää, kunnes ne kohtaa ja päästää vapauteen. Opin, että keho ja mieli ovat yhtä.

Elämäni suurin kirous oli samalla suurin siunaus. Kohtaamalla pimeyden löysin valon. Löysin luovuuden, joka oli kadonnut vuosien varrella, kun oli kiire leikkiä aikuista. Sain uusia ystäviä. Kuorin valeminän kerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan ja löysin aidon itseni. Opettelin päästämään irti asioista, joita en enää tarvitse. Musta sai väistyä värien tieltä. Irtisanouduin työstäni ilman tietoa tulevasta, koska se oli ainoa tapa saada tilaa uudelle. Ensimmäistä kertaa luotan siihen, että elämä kantaa.

Kirjoitan sanoilla uuden polun itselleni. Tulethan mukaani.