alitajunta

Uskomushoito

Täysi potentiaalisi käyttöön, mielenrauha, itsetuntemus, unelmat, merkityksellisyyden tunne, terveys, vapaus menneisyydestä, positiivisuus, toiveikkuus, ilo, luovuus, oma ääni, rohkeus, itseluottamus, intuitio, päätöksentekokyky, elämä ilman ylimääräistä ponnistelua.

Haluatko saada kaiken tämän?

Haluatko elää itsesi näköistä elämää ilman ylimääräistä ponnistelua?

Pääset rajoittavista uskomuksistasi eroon.

Löydät itsestäsi lujuutta ja lempeyttä.

Kaikki tulee kuin itsestään.

Kiinnostuitko?

On yksi hyvin yksinkertainen keino, joka antaa sinulle kaiken haluamasi.

Kohtaa tunteesi.

Anna itsesi tuntea kaikki tunteet.

Niin yksinkertaista.

Saat täyden potentiaalisi käyttöön, kun seuraat iloa ja uteliaisuutta ja uskallat tuntea.

Tunteminen vapauttaa kaiken tuon ihanan elämääsi.

Sinun ei tarvitse yrittää olla positiivisempi, sillä tuntiessasi sinusta tulee positiivinen.

Elämme harhassa, että saamme tuloksia vain tavoilla, jotka vaativat kovaa työtä, itsemme piiskaamista, rajoittamista ja elämän kontrollointia.

Yksinkertaiset, iloa ja nautintoa tuottavat menetelmät tuntuvat liian helpoilta.

Silti ne ovat kaikista tehokkaimpia.

Niiden avulla mentoroitavani alkavat löytää uusia puolia itsestään.

He huomaavat, miten paljon menneisyys on pitänyt otteessaan ja vaikuttanut ihan kaikkeen elämässä.

Voi tuntua turvallisemmalta paeta kuin kohdata omat tunteensa.

Olemme pienestä pitäen oppineet, että tunteet ovat haitallisia ja ne on parempi sulkea pois mielestä.

Tunteet, joista keho ilmoittaa epämääräisellä pahalla ololla, vaivoilla, oireilla ja sairauksilla.

Alitajuisilla uskomuksilla, jotka tekevät meistä pienempiä kuin olemme.

Olemme jääneet tunteidemme kanssa yksin.

Sen vuoksi ne tuntuvat niin pelottavalta.

Siksi onkin tärkeää kohdata ne toisen kanssa.

Tuntea toisen läsnäolo sanoissa, kysymyksissä ja kosketuksessa.

Kosketuksessa, joka vain on läsnä.

Olen yrittänyt miettiä, millä nimellä kuvaisin menetelmääni.

Tapaani mentoroida, joka on saanut vaikutteita Rosen-menetelmästä, joogasta ja elämän korkeakoulusta.

Joka on silti täysin omanlainen.

Mentorointini onkin uskomushoitoa.

Kirjaimellisesti.

Asiakkaani sanoin olen uskomusvapauttaja.

Uskomuksia ei voi vapauttaa järjellä, koska ne ovat syntyneet tunteista.

Vapaudut uskomuksista, jotka estävät sinua olemasta se, kuka aidosti olet.

Uskomuksista, jotka estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää.

Saat vapauden elää omassa loistossasi.

Haluatko löytää vapauden elämääsi? Lue lisää

Huutava intuitio

Pari vuotta sitten vasta hapuillen opettelin kuuntelemaan intuitiotani, sydämeni ääntä.

Seurasin uteliaisuutta, tartuin minua kiinnostaviin asioihin ja harhailin eteenpäin.

Opin huomaamaan, että uteliaisuus on alitajuntani, intuitioni, joka ohjaa minua omalle polulleni.

Se tietää, minne minun on tarkoitus mennä.

Minun tarvitsee vain seurata sen merkkejä.

Jos en tartu ensimmäiseen, saan lisää merkkejä niin kauan, kunnes ymmärrän seurata.

Opin kuuntelemaan intuition kuiskauksia.

Ne olivat niin hiljaisia kuiskauksia, etten ollut varma, kuulinko jotain.

Opin luottamaan sen viesteihin.

Se oli aina oikeassa.

Elämäni liikkui joka kerta parempaan suuntaan, kun seurasin uteliaisuuttani.

Nyt olen saavuttanut tilanteen, että kuiskailun sijaan intuitioni huutaa minulle.

Se ei enää kainosti ehdottele, vaan ilmaisee itseään ISOILLA KIRJAIMILLA.

Nyt joogaopettajaviikonlopun jälkeen minä vain tiedän, että meridiaanit on avain.

Avain johonkin, mitä tulevaisuudessa luon tai teen.

En tiedä vielä mitä.

Minä vain tiedän, että meridiaanit liittyvät siihen.

Alitajuntani saa minut piirtämään huutomerkkejä muistiinpanoihin.

Tässä on johtolanka, seuraa sitä!

Se huutaa jooga-avustuksia harjoitellessani, että tässä se on.

Se huutaa kirjoja lukiessani, mistä löytyy seuraava johtolanka.

Se huutaa yksittäisten sanojen kohdalla, kuka minä olen.

Joten en tarvitse tarkkaa suunnitelmaa.

Minulla on huutava intuitio, joka suunnittelee puolestani.

Sankari

Keitä sinä ihailet?

Ketkä ovat sinun sankareitasi?

Esikuvia, joita katsot ihaillen ylöspäin.

Sinä olet sankarisi.

Sinussa on ne samat piirteet, joita ihailet heissä.

Piilossa pinnan alla.

Sinussa.

Odottamassa hetkeä, jolloin löydät nuo piirteet itsestäsi.

Ihailet sankareitasi, jotta voisit elää haluamaasi elämää.

Sinun elämääsi.

He johdattavat sinua eteenpäin.

He tekevät asioita, joita sinä haluat tehdä.

Asioita, joita olet syntynyt tekemään.

Ihaile ja inspiroidu heidän sanoistaan, teoistaan ja olemisestaan.

Omaksu esikuviltasi kaikki, mitä tarvitset löytääksesi itsesi.

Kunnes huomaat tekeväsi niitä asioita, joita ihailit heidän tekevän.

Kunnes tunnistat ihailemasi piirteet itsessäsi.

Kunnes näet, että sinä olet sankari jollekin toiselle.

Esikuva auttamassa ihmisiä omalle polulleen.

Kaikki on jo sinussa.

Seuraa iloa

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

2. Seuraa uteliaisuutta

Seuraa uteliaisuutta

Omaa polkua etsiessä ilo on tärkein kompassi. Ilo on merkki siitä, että sielu on elossa. Ilon kautta löytää elinvoiman ja merkityksellisyyden. Ilo elvyttää kyynisyyden, epätoivon ja suorittamisen.

Saatamme olla niin musertuneita velvollisuuksien ja kiireen alle, ettemme välttämättä edes muista, mistä saamme iloa. Mietimme urapolkua rationaalisesti ja mahdollisuuksien avaruus kapenee mielessä, mitä enemmän työvuosia on takana. Olemme unohtaneet mielikuvituksen ja luovuuden, joiden elvyttämiseen tarvitsemme iloa.

Ensimmäisiä tekoja urapohdinnoissani oli varata aika Ekonomiliiton uravalmentajalle. Odotin, että käymme läpi CV:tä, osaamistani ja vahvuuksiani, mietin kiinnostavia toimialoja ja yrityksiä ja sitten aloitan työnhaun. Vaikka en tiennyt, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Tiesin kyllä, mitä en halunnut ja siihen kuului oikeastaan kaikki oman alani työt.

Sain valmentajakseni juuri minulle oikean ihmisen, joka johdatteli keskustelun heti aluksi uusille urille.

”Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä tekisit, jos et mieti toimeentuloa, onnistumista tai epäonnistumista?”

Tuo kysymys avasi minut näkemään mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Kun unohdin ne loogiset työpaikat ja tehtävät, joihin osaamisellani voisin hakeutua, eteeni avautui maailma, jonka olin siihen asti sulkenut mielestäni. Muistin haaveita ajalta ennen kauppakorkeakoulua tai konsultin uraani.

Luovuus, kirjoittaminen, lasten hyvinvointi, toivo, maailmasta parempi paikka.

Tiesin jo silloin minulle tärkeät teemat. Ne olivat vain kaiken rationaalisen ajattelun alla piilossa. Tapaamisen jälkeen mieleen pulpahteli ideoita ja olin täynnä innostusta. En ollut vuosiin innostunut oikein mistään. Järjen ääni sai innostuksen kuitenkin melko pian laantumaan, mutta oli helpottavaa tietää, että osaan vielä innostua. Tarvitsi vain etsiä se uudelleen.

”Seuraa iloa”, oli valmentajani tärkein neuvo tapaamisen päätteeksi. ”Älä mieti, onko tekemisestä jotain hyötyä tai miten siitä voisi saada ammatin. Tee asioita vain ilon vuoksi.”

Haasteena oli, etten tiennyt, mistä saan iloa. En muistanut, minkä asioiden tekemisestä nautin. Olin tehnyt elämästä pelkkää suorittamista. Osasin kääntää mukavatkin asiat pitäisi-tehtäviksi ja sitten stressata niistä. Tehtävälista oli pitkä ja kasvoi jatkuvasti.

Opettelin tietoisesti tekemään asioita puhtaasti ilon vuoksi. Vähän kerrallaan aloin saada enemmän ideoita ja toteuttaa niitä. Löysin harrastuksia, jotka olin unohtanut ja uusia asioita, joita teki mieli kokeilla. Kun luovuus on lukkojen takana, sitä tarvitsee houkutella esiin. Luovuus pakenee pakkoa ja ponnistelua, se tulee esiin leikin ja ilon kautta.

”Jos kysyisimme sielulta, miten elämää kannattaa elää, se sanoisi ehkä ensimmäisenä: tunnista mistä nautit. Sen jälkeen se muistuttaisi, että on tärkeää tehdä näitä asioita usein. … Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” Marita Niemelä kirjassa Sielukas elämä

Seuraa uteliaisuutta, jotta löydät iloa tuottavia asioita. Ainoa tavoite on kokea iloa ja nauttia. Sen pidemmälle ei tarvitse miettiä. Kun pääset alkuun, ilo ruokkii lisää iloa elämääsi.

Luo itsesi näköinen ura ja elämä

Jaoin loppuvuodesta oman tarinani uramuutoksesta Mothers in Business -verkoston tilaisuuksissa. Kerroin, miten löysin oman kutsumukseni vuosien etsinnän ja elämän eteen tuomien vaikeuksien myötä. Löysin intuition, luovuuden, keho- ja tunnetietoisuuden ja kirjoittamisen. Jätin lopulta konsultin urani rakentaakseni elämää luovalla alalla, missiona auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa, unelmansa ja aito itsensä. Jaan yksitoista vinkkiäni myös blogissani.

1. Kerää kannustajia ympärillesi

3. Seuraa iloa

Syvyys

En ole oikeastaan koskaan viihtynyt pinnalla.

Olen aina hakeutunut syvyyksiin.

En loista pinnallisessa keskustelussa, mutta silmäni syttyvät, kun päästään pinnan alle.

Siellä osaan hengittää vapaasti.

En pelkää suunnistaa pimeässä.

Osaan olla turvana pinnan alla.

Ei siis ihme, että kutsumukseni on auttaa sukeltamaan mielen syvyyksiin.

Hiljaisuuden maailmaan.

Opastaa sanoilla, hiljaisuudella, kosketuksella, kehon liikkeen ja käsillä tekemisen kautta.

Mitä syvemmälle on piilottanut luovuutensa, sitä hienommalta tuntuu löytää se uudelleen.

Mitä syvemmälle on piilottanut tunteitaan, sitä vapaampi olo tulee niiden vapauduttua.

Mitä syvemmälle on piilottanut aidon itsensä, sitä kirkkaammin se loistaa esille noustessaan.

Uskallatko sukeltaa pinnan alle?

Sieltä löytyvät etsimäsi vastaukset.

Sieltä löytyy vapaus.

Otan sinua kädestä.

Sukelletaan yhdessä.

Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja - mentori - taiteilija - kirjailija - joogaopettaja - Rosen-terapeutti - hiljaisuuden lähettiläs - luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

Aamusivujen voima

Alitajunnan voima aamusivuilla. Otteita aivan ensimmäisistä kirjoituksista. Jo silloin alitajuisesti tiesin, mitä tulen vielä tekemään. Kesti vain aika kauan, että se tieto ehti tietoisuuteen asti. 26.4.2017 Kerrankin sain nukuttua kunnolla ilman valvomista. Alkaa tulla epäilys että haihattelen taas ihan turhia juttuja jostain kirjoittamisesta ja luovasta elämästä, kun pitäisi vaan etsiä realistinen työpaikka. Tarvitsisin kunnon sparrausta ja kannustusta usein mutten edes uskalla kertoa näistä ajatuksista muille, ettei niitä lytättäisi haihatteluna. Enkä saa aloitettua kirjoittamista koskaan. … Multa hajoaa pää jos en saa omaa aikaa enkä sitten kuitenkaan osaa sitä ottaa itselleni. En keksi mitään ihanaa tekemistä, että olisi hyvä syy lähteä kotoa pois säännöllisesti. Miten onkin niin vaikea miettiä ja keksiä asioita, joiden tekemisestä NAUTIN? Keksin miljoona asiaa, joita PITÄISI tehdä, mutta kivoja nautinnollisia asioita en niinkään. 28.4.2017 Ilmoittauduin djembekurssille. Apua! Tosi iso kynnys aloittaa kirjoittaminen. Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Jos saisin vapaasti valita, niin mitä kirjoittaisin? … Jaksaako aloittaa uutta blogia? Jos se olisi kuvaus kehityspolusta tällä matkalla, mikä tehtävä milloinkin kolahtaa. Tarvitseeko sitä tietoa jakaa? Voisi kyllä olla hyödyllinen muille samassa tilanteessa oleville. 30.4.2017 Voisi olla kiva maalata jotain. 2.5.2017 On vaikea erottaa toisistaan, mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Niin paljon sellaista, mitä pitäisi. 4.5.2017 Alkoi tehdä mieli piirtää mustalla ohutkärkisellä tussilla, joita näin kynälaatikossa. 6.5.2017 Hyvä ja pirteä mieli djembe-rumpukurssista! Miksen ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa? Elänyt vaan umpiossa tutuissa ympyröissä uskaltamatta kuunnella mielitekoja. Tai pelännyt liikaa uutta niin, etten ole rohjennut kokeilla. 23.5.2017 Oi katso kuinka lumoava kuu Tuolta pilvien takaa paljastuu Sillähän näkyy silmät ja suu Pöllökin huhuilee huhuu Tähtiä taivas on täpösen täynnä Äh, haluaisin kirjoittaa, mutten keksi mitä kirjoittaisin. Kas kuuletko käen kukkuvan? Kurren korkealla koivussa kiikkuvan Kraak kaikuu kaukana korvessa Klonk kolahtaa kivi kaivossa 24.5.2017 Olipa paljon patoutunutta vihaa tai ärsytystä, kun nyt olo alkaa helpottaa. Taas oli kirja (Julia Cameron Tie luovuuteen) oikeassa, että opin lepäämään näillä sivuilla. Purkaantuu huonoja energioita, jotka saaneet minut lukkiutumaan.

Alitajunta

Vuosituhannen vaihteessa ostin Louvresta julisteen Victory of Samothrace -patsaasta. Jokin siinä veti puoleensa. Juliste oli niin hieno, että vein sen liikkeeseen kehystettäväksi ja ripustin kotini seinälle. Tänä syksynä olen ajatellut paljon siipiä. Olen nähnyt mielessäni, että minun tarvitsee maalata siivet. Olen kokenut, miten minulta on nuorena katkaistu siivet ja olen piiloutunut pieneen luolaan, missä ei ole tilaa levittää siipiä. Olen nyt kasvattanut itselleni uudet siivet. Olen myös kokenut olevani itse itseni pahin arvostelija. Olen nähnyt, miten olen samaan aikaan kolmessa roolissa: pää pölkyllä, pyövelinä valmiina katkaisemaan oman pääni sekä tuomari, joka langettaa tuomion. Olen kokenut, että olen elänyt vain päässäni. Pääni on ollut niin irrallaan kehostani, ettei niiden välillä ole ollut mitään yhteyttä. Kuinka paljon olenkaan kaivannut sitä, että pääsen asuttamaan koko kehoni. Tänään katsoin tuota taulua uudestaan. Alitajuntani tiesi kaikki nämä tunteet ja kokemukset, ennen kuin olin niistä itse tietoinen. Kehystin julisteen ja asetin näkyvälle paikalle, jotta vuosia myöhemmin lopulta ymmärtäisin, mitä se yrittää minulle kertoa. Riittää, kun antaa alitajunnalle mahdollisuuden näyttää voimansa.

Kirjoittaja

Uskallankohan kertoa tätä? Minulla on usein tunne, etten itse kirjoita tekstejäni.

Tai siis olen se minä, joka kirjoittaa. Lauseet syntyvät sormieni näppäilemänä tietokoneen ruudulle, mutta sisältö tulee usein täysin ajattelematta.

Äänessä on enemmän alitajuntani, intuitioni, sisäinen ääneni tai korkeampi minäni, millä sitä voimaa haluaakaan kutsua.

Kirjoittamista aloittaessani en usein tiedä, mistä aion kirjoittaa.

Vaikka kirjoitan muille, taidan sittenkin eniten kirjoittaa itselleni.

Saan usein suurimmat oivallukset kirjoitettuani tekstin valmiiksi. Alitajuntani jakelee minulle ajatuksia pohdittavaksi.

Jälkikäteen en usein muista, mitä olen kirjoittanut.

Kun myöhemmin luen tekstejäni, ihmettelen, että minäkö nuo sanat olen saanut aikaan.

Vuosien ajan en saanut mitään kirjoitettua. On ihana tunne, että on löytynyt uudestaan kirjoittamisen vapaus.

Piti vain hiljentää mielestä järki, tarkastaja ja sisäinen kriitikko.

Piti luopua täydellisyyden tavoittelusta ja antaa mennä.

Piti alkaa kirjoittaa sydämestä eikä järjestä käsin.