Julia Cameron

19. Tyhjän paperin nautinto

Kirja, joka auttaa löytämään kirjoittamisen ilon.

19. Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto: Tie luovaan kirjoittamiseen

Olen kirjoittanut siitä lähtien, kun opin nelivuotiaana lukemaan.

Aikuisena kadotin kirjoittamisen nautinnon 15 vuodeksi. Oma ääneni oli kadoksissa ja jokainen sana oli työn ja tuskan takana. Hioin persoonatonta tekstiä ja kiroilin jokaista työtehtävää, jossa piti saada lauseita aikaan.

Julia Cameronin kirja auttoi vapautumaan kirjoittamisen kammosta.

”Meidät on koulutettu epäilemään ja tarkkailemaan itseämme sen sijaan, että toteuttaisimme itseämme. Tämän seurauksena useimmat meistä kirjoittavat liian varovasti. Yritämme kirjoittaa ”oikein”. Yritämme kuulostaa älykkäiltä. Yritämme. Piste. Kirjoittaminen sujuu paljon paremmin, kun emme uurasta sen kimpussa. Kun annamme itsellemme luvan ottaa rennosti paperin ääressä.”

Kirjan harjoitukset auttoivat luopumaan yrittämisestä, täydellisten lauseiden tavoittelusta ja huonon tekstin välttelystä. Sain tilalle vapauden, sanoilla leikittelyn, kuuntelun ja uteliaisuuden selvittää, mitä sanoja lävitseni virtaa.

Jos kamppailet kirjoittamisen kanssa, unohda kaikki säännöt ja muiden näkemykset siitä, miten kirjoittaa oikein.

Sinulla on oma ääni, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

”Kirjoittamattomuus on yksinäisyyttä. Kirjoittamattomuus luo itsekeskeisyyttä. Itsekeskeisyys estää yhteyden muihin. Kirjoittaminen on kuin katsoisi sisäiseen kompassiin. Sen avulla näen, missä olen menossa.”

Kirjoittamattomuus paranee vain kirjoittamalla.

Kirjoitin yli vuoden aamusivuja ennen kuin uskalsin tulla näkyväksi sanojeni kautta. Raivasin paljon haitallisia uskomuksia itseni ja kirjoittamisen tieltä.

Olen kiitollinen kuullessani, miten monia olen tänä vuonna innoittanut tarttumaan kynään.

Kirjoittaminen on ehkä tärkein askel kohti itsesi näköistä elämää.

2. Kultasuoni

Joulukuussa jaan 24 minulle merkityksellistä kirjaa, jotka ovat opastaneet muutoksen, luovuuden ja henkisen kasvun matkallani.

2. Julia Cameron: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen

Julia Cameron: Kultasuoni - Matka luovuuden sydämeen

Perun puheeni. Tie luovuuteen on tärkeä teos, mutta se ei yksinään riitä. Se tarvitsee Kultasuonen rinnalleen.

Julia Cameronin kirjat ovat vaikuttavia yksinkin, mutta vasta yhdessä niistä tulee kokonainen matka.

Matka kohti luovaa, itseni näköistä elämää olisi jäänyt kesken, jos en olisi löytänyt tätä kirjaa.

Tämä kirja käsittelee syvää ja perusteellista luovuuden parantumista - ja sen keinot ovat luovia. Juuri luovuuden käyttö parantaa luovuuden haavat. Mikään muu ei tehoa. Luovuuden elvyttäminen ei ole älyllinen prosessi. Aikuinen minämme ainoastaan ”ymmärtää” haavan. Oman luovan taiteilijamme, sisäisen luovan lapsen, täytyy todella parantaa tuo haava.

Olin löytänyt taiteilijan ja luovuuden itsestäni, mutta olin todella hukassa miettiessäni, mitä sitten.

Siinä missä Tie luovuuteen auttaa murtamaan sisäisiä muureja luovuuden tieltä, Kultasuoni opastaa elämään luovaa, itsemme näköistä elämää.

Kirjan myötä löysin intuition voiman, opin luottamaan sisäiseen ääneen ja heittäytymään.

Taiteilijat uskaltavat seurata omaa polkuaan luottamuksensa ansiosta.

Aloin muistaa kauan sitten unohtuneita asioita. Mieleeni alkoi palautua, kuka oikeasti olin ja mitä asioita tehdessäni olin täysin vapaa. Löysin uudelleen kirjoittamisen ilon.

Palaset alkoivat loksahdella hajanaisten ideoiden sekamelskasta. Kuva valoisammasta tulevaisuudesta alkoi piirtyä silmieni eteen.

Opin hiljentämään järjen äänen unelmieni tieltä.

1. Tie luovuuteen

Kirjat ovat minulle henkireikä, elämän suola ja tie uuteen ajatteluun.

Joulukuussa jaan 24 minulle merkityksellistä kirjaa, jotka ovat opastaneet muutoksen, luovuuden ja henkisen kasvun matkallani.

Aloitan tärkeimmästä teoksesta, jota ilman en olisi löytänyt omaa tarkoitustani, taiteilijaa itsestäni, kirjoittamisen nautintoa ja luovuutta elämän kantavana voimana.  

1. Julia Cameron: 
Tie luovuuteen - Henkinen polku syvempään luovuuteen

Elämän muuttava kirja. Matkakumppani oman polkunsa etsijälle tai luovuutensa kadottaneelle.

Jos pitäisi valita yksi ainoa kirja muutosta kaipaavalle, se olisi tämä. Mitään muuta ei tarvita.

Elämä ei ole entisensä tämän jälkeen, vaan jotain paljon parempaa.

Autiolle saarelle riittäisi tämä kirja, kynä ja paperia. Kaikki muu järjestyisi niiden avulla.

Tie luovuuteen odotti hyllyssäni 11 vuotta, ennen kuin olin valmis antamaan sille mahdollisuuden. Samoin on käynyt monelle muulle.

Tärkein anti on tehtävissä, jotka auttavat kuorimaan luovuuden esteitä yksi kerrallaan ja lopulta löytämään vapauden tekemiseen ja sen aidon minän, jonka on syystä tai toisesta kadottanut vuosien varrella.

Kirjan lukeminen antaa tiedon, miten muutos voi tapahtua, mutta tiedosta ei ole hyötyä, jos sitä ei vie käytäntöön tekemällä tehtäviä.

Kirjan myötä arkeeni on tullut pysyväksi osaksi aamusivut ja taiteilijatreffit.

Aamusivut on tajunnanvirran kirjoittamista, käsin, kynällä, joka aamu. Ne auttavat tyhjentämään mieltä kaikesta roskasta, joka pyörii siellä uudelleen ja uudelleen ja estää meitä elämästä itsemme näköistä elämää.

Taiteilijatreffeillä täytämme luovuuden varastoamme, kun vietämme tavallisesta poikkeavaa laatuaikaa yksin omassa seurassamme.

Kirja luo uskoa muutoksen mahdollisuuksiin silloinkin, kun tuntee polkevansa ikuisesti paikallaan.

Monet meistä toivovat olevansa luovempia. Monet vaistoavat olevansa luovempia mutta eivät kykene ammentamaan tuota luovuutta. Unelmat eivät toteudu, ja elämä tuntuu lattealta. Monesti saamme hinoja ideoita ja unelmoimme suurista asioista, mutta emme pysty toteuttamaan niitä.

Ei ole olemassa mitään pikaratkaisua, tuskatonta ja kätevää oikotietä, mutta on mahdollista löytää ja elvyttää oma luovuutensa prosessilla, joka on opeteltavissa. Olemme monimutkaisia, monitasoisia yksilöitä, mutta meissä kaikissa on yhteisiä tekijöitä, joita on mahdollista käyttää tässä luovuuden elvyttämisen prosessissa.

Muista, että tullaksesi taiteilijaksi sinun on oltava valmis olemaan huono taiteilija, sinun on annettava itsellesi lupa olla huono, surkea ja aloittelija. Täten sinusta voi tulla taiteilija, ja ajan myötä ehkä hyväkin taiteilija.

Aamusivujen voima

Alitajunnan voima aamusivuilla. Otteita aivan ensimmäisistä kirjoituksista. Jo silloin alitajuisesti tiesin, mitä tulen vielä tekemään. Kesti vain aika kauan, että se tieto ehti tietoisuuteen asti. 26.4.2017 Kerrankin sain nukuttua kunnolla ilman valvomista. Alkaa tulla epäilys että haihattelen taas ihan turhia juttuja jostain kirjoittamisesta ja luovasta elämästä, kun pitäisi vaan etsiä realistinen työpaikka. Tarvitsisin kunnon sparrausta ja kannustusta usein mutten edes uskalla kertoa näistä ajatuksista muille, ettei niitä lytättäisi haihatteluna. Enkä saa aloitettua kirjoittamista koskaan. … Multa hajoaa pää jos en saa omaa aikaa enkä sitten kuitenkaan osaa sitä ottaa itselleni. En keksi mitään ihanaa tekemistä, että olisi hyvä syy lähteä kotoa pois säännöllisesti. Miten onkin niin vaikea miettiä ja keksiä asioita, joiden tekemisestä NAUTIN? Keksin miljoona asiaa, joita PITÄISI tehdä, mutta kivoja nautinnollisia asioita en niinkään. 28.4.2017 Ilmoittauduin djembekurssille. Apua! Tosi iso kynnys aloittaa kirjoittaminen. Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Jos saisin vapaasti valita, niin mitä kirjoittaisin? … Jaksaako aloittaa uutta blogia? Jos se olisi kuvaus kehityspolusta tällä matkalla, mikä tehtävä milloinkin kolahtaa. Tarvitseeko sitä tietoa jakaa? Voisi kyllä olla hyödyllinen muille samassa tilanteessa oleville. 30.4.2017 Voisi olla kiva maalata jotain. 2.5.2017 On vaikea erottaa toisistaan, mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Niin paljon sellaista, mitä pitäisi. 4.5.2017 Alkoi tehdä mieli piirtää mustalla ohutkärkisellä tussilla, joita näin kynälaatikossa. 6.5.2017 Hyvä ja pirteä mieli djembe-rumpukurssista! Miksen ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa? Elänyt vaan umpiossa tutuissa ympyröissä uskaltamatta kuunnella mielitekoja. Tai pelännyt liikaa uutta niin, etten ole rohjennut kokeilla. 23.5.2017 Oi katso kuinka lumoava kuu Tuolta pilvien takaa paljastuu Sillähän näkyy silmät ja suu Pöllökin huhuilee huhuu Tähtiä taivas on täpösen täynnä Äh, haluaisin kirjoittaa, mutten keksi mitä kirjoittaisin. Kas kuuletko käen kukkuvan? Kurren korkealla koivussa kiikkuvan Kraak kaikuu kaukana korvessa Klonk kolahtaa kivi kaivossa 24.5.2017 Olipa paljon patoutunutta vihaa tai ärsytystä, kun nyt olo alkaa helpottaa. Taas oli kirja (Julia Cameron Tie luovuuteen) oikeassa, että opin lepäämään näillä sivuilla. Purkaantuu huonoja energioita, jotka saaneet minut lukkiutumaan.

Tutkimusmatka

Tarinat suurista elämänmuutoksista alkavat usein pakenemisella kauas pois omasta arjesta. Vuosi maailmanympärimatkalla, puoli vuotta joogaretriitissä toisella puolella maailmaa, kuukausia yksin hiljaisuudessa.

Ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen itsensä. Suurin seikkailu on pysyä paikallaan ja lähteä tutkimusmatkalle sisimpään juuri siellä missä on.

Itse tein matkani keskellä normaalia elämääni. En matkustanut mihinkään. En hylännyt arkea. Hiljennyin aikaisin aamulla ennen kuin muu perhe oli herännyt. Lapsen päiväunien aikaan. Kerran viikossa joogatunnilla. Korvaamalla tv:n ääressä vietetyt tunnit illassa itselleni. Lukemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla uusia asioita.

Ainoa mitä tarvitset on aika. Tarvitsee pysähtyä ja hiljentyä. Tarvitsee ottaa aikaa itselle.

Seuraa iloa ja kulje kohti pimeyttä.

Iloa seuraamalla löydät sen, mikä saa sydämesi liekehtimään. Ala tehdä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

Pimeyttä kohti kulkemalla löydät ne asiat menneisyydestäsi, jotka rajoittavat elämääsi.

Positiivisuus löytyy, kun kohtaat, käsittelet ja hyväksyt vaikeimmat asiat menneisyydestäsi. Se ei ole helppoa, mutta se on vapauttavaa.

Kun räjäytät dynamiitilla kellariin piilotetut menneisyyden möröt, vapautat elämästäsi tilaa uudelle. Möröt ohjaavat elämääsi niin kauan kuin pidät ne poissa mielestäsi.

Etsi yhteys kehon ja mielen välille. Se on ratkaisu varsinkin vahvasti järjellä ajatteleville.

Kuuntele sisäistä ääntäsi, intuitiotasi. Jos et tunnista sisäistä ääntäsi, aloita kuuntelemalla hiljaisia kuiskauksia siitä, mitä tällä hetkellä tarvitset.

Unohda järki, seuraa tunteitasi. Tutustu tunteisiisi ja anna tunteiden tuntua. Järki voidaan ottaa mukaan keskusteluun vasta sitten, kun olet selvittänyt oman tarkoituksesi. Ja siinä vaiheessa et enää tarvitse järkeä, kun luotat sisäiseen ääneesi.

Tärkeintä on lähteä tutkimusmatkalle omaan sisimpään. Sen jälkeen ei enää tarvitse paeta omaa elämäänsä, koska elämäsi muuttuu itsesi näköiseksi matkan aikana.

Vuoden ajan käytin kaikki vapaat hetket tutkimusmatkaani. Vuoden päästä olin todella pitkällä lähtötilanteesta, uuden elämäni alussa.

Hanki kaksi kirjaa: Julia Cameronin Tie luovuuteen ja Kultasuoni. Muuta et tarvitse aloittaaksesi matkasi.

Aamusivut

Miten löydän oman tieni, kun en tiedä mitä haluan tehdä?

Kirjoita

käsin

tajunnanvirtaa

kolme sivua

joka aamu.

Tuon kysymyksen kanssa aloin kirjoittaa aamusivuja vuosi ja kolme kuukautta sitten. Sinä aikana olen kuorinut valheellisia kerroksia itsestäni, päästänyt irti täydellisyyden tavoittelusta, löytänyt kadoksissa olleen luovuuden ja taiteilijan itsestäni, saanut oman ääneni takaisin, jättänyt taakse vanhan urani, oppinut unelmoimaan isosti ja saanut luottamuksen, että elämä kantaa.

Aamusivujen ajatus on peräisin Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen - Henkinen polku syvempään luovuuteen (The Artist’s Way). Kirja, joka muutti elämäni. Kirja, joka odotti hyllyssäni yksitoista vuotta ennen kuin annoin sen voimalle mahdollisuuden. Kirja, jota suosittelen kaikille muutosta tai itsensä näköistä elämää kaipaaville. Olin kokeillut aamusivujen kirjoittamista jo yksitoista vuotta sitten, mutta silloin en ollut tarpeeksi kärsivällinen jatkamaan ja huomaamaan niiden tehoa.

”Aamusivuja ei voi tehdä väärällä tavalla. Ne ovat pelkkiä joka-aamuisia ajatuksen harhailuja, joiden ei ole tarkoituskaan olla taidetta, tai edes kirjoittamista. Haluan korostaa tätä erityisesti kaikille ei-kirjoittajille. Kirjoittaminen on vain yksi työkaluista. Riittää kun liikutat kättäsi paperin poikki ja kirjoitat mitä tahansa mieleesi tulee, oli se sitten kuinka hölmöä, pikkumaista tai outoa tahansa.”

Kirjoita kaikki, mitä mielessäsi liikkuu. Ei tarvitse kirjoittaa oikein, välittää lauserakenteesta, kielioppivirheistä tai onko tekstissä mitään järkeä. Jos mielessä ei liiku mitään, kirjoita ”en keksi mitään kirjoitettavaa, en keksi mitään kirjoitettavaa”. Hetken päästä tulee taas jotain mieleen.

Oksennan aamusivuihin kaikki ajatukset, jotka ilman kirjoittamista pyörivät päässäni uudestaan ja uudestaan. Vapautan pimeät asiat mielestäni, jolloin syntyy tilaa uusille, paremmille ajatuksille. Tekstiä ei ole tarkoitus näyttää kenellekään muulle, joten saa kirjoittaa vapaasti mitä tahansa.

”Kaikki nuo valittavat, vihaiset asiat, jotka kirjoitat paperille aamuisin, ovat esteenä sinun ja luovuutesi välillä.”

Aamulla mieli on vielä unen ja valveen rajamailla, joten silloin saa parhaiten yhteyden sisimpään. Sen vuoksi kannattaa kirjoittaa aamulla heti herättyään. Myönnän, etten aina ole kirjoittanut aamuisin. Jos lapsi herättää viideltä, ei tee mieli nousta yhtään aikaisemmin kirjoittamaan. Olen kirjoittanut usein iltapäivällä lapsen päiväunien aikana tai välillä iltaisinkin. Enkä aina kirjoita edes kolmea sivua, mutta kirjoitan joka päivä. Muutos pysähtyy heti, jos jätän kirjoittamisen väliin.

”Aamusivut auttavat meitä pääsemään pelon, kielteisyyden ja mielialojen ailahtelun toiselle puolelle.”

Minulle aamusivut ovat meditointia kirjoittamalla. Niitä voi ajatella myös todella halpana terapiana. Jos jätän kirjoittamisen väliin, olen ärtynyt, kiukkuinen ja ajatukset ovat tahmeita. Kirjoittamisen jälkeen mieli on puhdistunut kaikesta negatiivisuudesta.

Kaikki nykyiset unelmani ovat tulleet ensimmäistä kertaa tietoisuuteeni aamusivujen kautta. Ne ilmaantuvat ensin sivulauseessa tai yhtenä sanana ja kasvavat sitten suuremmiksi, kunnes lopulta huomaan niiden toteutuneen.

Aloita pienellä teolla. Ota kynä ja paperia ja kirjoita. Anna elämäsi muuttua.