Sitä saa mitä tilaa

Ajatuksen voima on valtava. Saan siitä yhä enemmän todisteita. Universumi ottaa ajatukseni välillä vähän liiankin todesta tai on liian innokas toteuttamaan niitä. Tänään viive oli noin minuutti. Mietin liukkaalla kävellessäni, että mitä sitten, jos nyt kaatuisin. Ajattelin kyllä enemmän epäonnistumista ”kaatumalla” jollain muulla elämän osa-alueella, mutta tilaukseni käsiteltiin pikana ja olin hetkessä rähmälläni jäällä. Näytetään nyt, kun kerran kysyttiin, mihin oikeakätinen piirtäjä-kirjoittaja-joogi tarvitsee kättään. Aika moneen asiaan. Eniten kuitenkin yllätyin siitä, miten nopeasti toivuin harmituksesta. Edellisessä elämässä olisin jäänyt märehtimään pidemmäksi aikaa. Harmittaa toki kaikki se, mitä jää nyt kädettömänä väliin, mutta olen enemmän kiitollinen siitä, ettei käynyt pahemmin. Vasen käsi toimii, puhelimen sanelua voisin vihdoin kokeilla, ajatus leikkaa, joten voin kirjoittaa ja suunnitella, tapaturmavakuutus oli kunnossa ja heimooni kuuluu taitava vyöhyketerapeutti. Vauhti hidastuu, muttei pysähdy. Ehkä tästä seuraa luovaa taidetta vasemmalla kädellä.