Sielun käsi

Olen hukassa ilman oikeaa kättäni.

Siedän kaiken muun hankaluuden arjessa, mutta kaipaan kättäni ajatteluun.

En osaa ajatella, kun oikea käsi ei voi pitää kynää paperilla tai nojata näppäimistöön.

Vasemmalla kädellä näppäillessä tulee puolikkaita ajatuksia. Puolikkaita ideoita.

Jos äidinkieli on tunteiden kieli, niin oikea käsi on minulle tunteiden käsi.

Saan yhteyden sydämeeni ja sieluuni kirjoittamalla.

Nyt yhteys tuntuu sumuiselta.

Kun en saa oikealla kädellä kirjoitettua, ajatukset jäävät pääni oravanpyörään pyörimään.

Puhumiseen on korkeampi kynnys, eikä sillä ole samanlaista puhdistavaa vaikutusta.

Ehkä alan kohta epätoivoisena tehdä videoita blogitekstien sijasta.

Tänään opettelin käyttämään puhelimen sanelutoimintoa.

Löysin tavan kirjata kävelyllä mieleen pulpahtelevat lauseet muistiin, turvallisemmin kuin katse puhelimessa.

Tajusin samalla, että ensimmäinen versio kirjastani on raapustettu käsin muistivihkoihin.

Saan ne sanelun avulla koneelle helpommin kuin olisin osannut edes toivoa.

Kirjoita kirja muuttuikin muotoon sanele kirja.

Kaatumisellakin oli tarkoitus.