Sielukas elämä

Marita Niemelä: Sielukas elämä - Rohkeutta olla minä

Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja on hieno kuvaus henkisen kasvun matkasta, millaista on siirtyä egon ohjauksesta sielun polulle, löytää tie omaksi itsekseen.

”Uskon, että merkityksellisyyttä etsiessämme kaipaamme itse asiassa yhteyttä sieluumme. Ehkäpä merkityksellisyyttä olisi helpompi löytää, jos ymmärtäisimme tämän. Silloin tietäisimme, mitä todella etsimme.”

On lohdullista lukea kirjoja, jotka onnistuvat kuvaamaan täydellisesti itse kokemaani matkaa. Ne auttavat huomaamaan, miten pitkälle onkaan jo päässyt lähtötilanteesta. Henkisen kasvun kokemus on meillä kaikilla lopulta hyvinkin samanlainen, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat. Hymyilytti, miten monet kirjan lauseet ja ajatukset olivat kuin omasta kynästä, välillä lähes sanasta sanaan yhtenevät. Uskon kirjan tarjoavan eniten sinulle, joka vielä etsit omaa polkuasi, kutsumustasi, luovuuttasi, opettelet kuuntelemaan intuitiotasi tai taistelet mielen mörköjen kanssa. Tosin eihän etsintä koskaan pääty, vaikka suunta olisikin jo paremmin selvillä. Samoista asioista tarvitsee muistuttaa itseään aina uudestaan, kun lankeaa takaisin vanhoihin ajatusmalleihin tai etsii rohkeutta tehdä isoja muutoksia elämäänsä.

”Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.” ”Kutsumuksen seuraaminen on uskoakseni kaikkein eniten sitä, että ihminen kuuntelee itseään. Kutsumustaan seuraava ihminen on herkkä sille, mitä kuulee. Hän ei tee mitään tiedostamattaan tai itseään vastaan.” ”Tärkeintä on valita tienristeyksissä suuntansa tunteen perusteella. On kuljettava siihen suuntaan, mikä tuntuu itselle oikeimmalta. Merkitys rakentuu matkalle aikanaan.”

Itselle kirja antoi eniten lohtua niihin kamppailuihin, joita käyn pääni sisällä päivittäin. Ego yrittää panna kapuloita rattaisiin ja hidastaa matkaa, vaikka kaiken piti jo olla selvää.

”Sielun seuraaminen ei siis sinällään välttämättä vaadi erityistä rohkeutta. Ihminen voi kuitenkin tarvita paljon rohkeutta vastustaakseen egonsa ja egojohtoisen maailman vaatimuksia ja ihanteita. Tuskinpa pelkäämme niinkään sielun tielle astumista ja sillä kulkemista. Saatamme sen sijaan hyvinkin pelätä egon viitoittamalta tieltä poistumista.”

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen. Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.