Seitti

Mistä aloitat seittisi punomisen?

Päätätkö uskaltaa heti ensimmäiseksi ottaa isoimman loikan?

Vai aloitatko varovaisesti, varmistellen, sitä isoa hyppyä vältellen?

Olen pyöritellyt mielessäni monia vaihtoehtoja. Olen keksinyt riskittömämpiä korvikkeita, kun en ole uskaltanut ajatella suurinta haavetta.

Päätin lopulta tarttua siihen tärkeimpään unelmaani. Jokin loksahti. Kaikki vaihtoehdot toteutuvat oikealla tavalla vain silloin, kun otan päämääräksi sen isoimman asian. Sen mikä pelottaa ja samalla sytyttää eniten.

Kun saa seitin ensimmäisen langan kauas toiselle puolelle, on helpompi jatkaa rakentamista sen varaan.

Unelma antaa suunnan alitajunnalle, joka sitten johdattaa lopulta perille.

Jossain vaiheessa se unelma pitää kuitenkin napata taivaalta käteen ja muuttaa tavoitteeksi.

Olen kavahtanut sanaa tavoite.

Minulle tavoite on merkinnyt jotain, mitä kohti mennään höyryjunan lailla katse tarkasti kohteessa, vilkuilematta ympärille. Suoritetaan paniikissa välivaiheet ja perillä mietitään, miksei tunnu miltään.

Ehkä tavoitteen voi saavuttaa myös rennosti matkasta nauttien, tarkkailla maisemia ja tarttua vastaantuleviin mahdollisuuksiin. Vauhdissa niitä mahdollisuuksia ei ehdi huomata.

En aio enää piiskata itsensä tavoitteeseen keinoja kaihtamatta. Valitsen armollisemman tien.

Yritän hypätä sen suurimman loikan. Mutta aion pysähdellä matkan varrella usein ja pitkään.