Pysähdy

Yksi tärkeimmistä muutoksista matkallani on ollut kehotietoisuuden paraneminen. Elämä muuttuu, kun oivaltaa, että kehon kaikilla viesteillä on jokin tarkoitus. Niitä viestejä on tarkoitus kuunnella ja tehdä asioita toisin. Jokainen kipu, kolotus ja sairaus on viesti keholtani. Ennen en niitä merkkejä kuunnellut. Kurkkukipu oli merkki ottaa särkylääkettä ja jatkaa työntekoa. Flunssa nosti lämmön ja tein töitä sängyssä. Jossain vaiheessa pakotin itseni sairastamaan, mutta stressi mielessä vain kasvoi, jos olin poissa töistä potemassa. Mieheni valinta oli aina pysähtyä täysin ensimmäisten flunssaoireiden iskettyä, perua kokoukset ja heittää aivot narikkaan. Oireet olivat joka kerta ohi parissa päivässä. Minä stressasin, suoritin ja olin usein välittämättä oireista ja paranemiseen meni viikkoja. Kesti kauan oppia ymmärtämään kehoani. Se ei olekaan vihollinen, joka sairastuu juuri kesken pahinta kiirettä. Se on paras ystäväni, joka yrittää saada minut pysähtymään, jos en muuten ymmärrä hiljentää vauhtia. Heräsin eilen aamulla kurkku karheana. Olin päättänyt, että tämän syksyn pysyn terveenä. En tarvitse sairastamista mihinkään. Sitten tajusin, että innostuskin on stressitila. Hyviä asioita voi tapahtua liikaa, jos mieli ei ehdi niihin sopeutua. Joten pysähdyin, makasin lattialla ja kuuntelin kehoni viestejä. Kehoni pyysi lepäämään. Se ilmoitti olevansa todella väsynyt. Se kaipasi huolenpitoa. Otin aamiaisen mukaan rantakiville. Hiljennyin kuuntelemaan aaltojen ääniä. Ostin kukkia ja sain samalle päivälle ajan vyöhyketerapiaan. Kuulostelin kehoani ja kuulin sen huokaavan: ”Kiitos, että kuuntelit.” Kohtelen sitä nyt parhaana ystävänäni. Olemme samalla puolella. Ystävää kuunnellaan. Ystävää ei hylätä. Kurkkukipu hellitti. Pysyin terveenä.