Ponnistelu

Kuka olet ilman ponnistelua? Niin kauan kuin muistan olen kertonut itselleni totuutta siitä, kuka olen. Introvertti, loogisesti ajatteleva järki-ihminen, turvallisuushakuinen, äärimmäisen riskiä karttava, tukeudun faktoihin ja tietoon, panostan tarkkoihin suunnitelmiin ja keskityn yksityiskohtiin. Kaikki muu oleminen ja tekeminen on vaatinut ponnistelua. Sitten huomaan, että olenkin jotain ihan muuta. Ehkä jopa ekstrovertti, ajattelen tunteella ja intuitiolla, harjoittelen riskinottoa, tiedon sijasta uskon, ohjaudun mielikuvituksella, maalaan taivaanrantoja ja leijun mielelläni pilvissä. Aiempi tapa olla ja tehdä alkaa vaatia ponnistelua. Välillä todella paljon ponnistelua. Huomaan joskus edelleen vastustavani sitä, kuka oikeasti olen. Ponnistelusta huomaan, että yritän pysyä vanhassa, vaikka uusi olisi vaivattomampaa. Totuus itsestäni on niin syvänä uskomuksena, että sen kyseenalaistaminen horjuttaa kaikkea. Oman voiman löytäminen tuntuu pelottavalta, jos on tottunut tekemään itsestä pienen. Muutos on tuntunut siltä kuin ankanpoika huomaisi olevansa yksisarvinen. Mitä enemmän olen totutellut uuteen minääni, ymmärrän sen olevan aito minäni. Minä joka ei lakkaa muuttumasta, mitä enemmän rikon näkymättömiä rajoja ympäriltäni. Tunnistan paljon piirteitä siitä pienestä tytöstä, joka vapaasti toteutti itseään vain tekemisen ilosta. Ennen kuin kasvaessaan oppi tekemään itsestä pienemmän kuin onkaan.

"This work is about transformation – from the person we think we are to the person we really are." Marion Rosen