Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.