Oma media

Aloitin toimittajan urani suoraan päätoimittajan pestistä perustamalla oman lehden. Olin viidennellä luokalla ja luokkalehtemme Kuukauden pamaus ilmestyi kerran kuukaudessa kahden vuoden ajan. Toimituksemme koostui luokkamme tytöistä. Leikkasin ja liimasin jutuista taittoversion, jonka kopioin äitini työpaikalla koko luokalle.

Osasimme lahjakkaasti kopioida tekstejä esimerkiksi Suosikista, mutta pääsimme myös haastattelemaan sen ajan julkkiksia kuten Teija Sopasta ja Jorma Pulkkista. Jatkoin toimittajana lukion lehdessä ja kauppakorkeakoulun toimitusjaostossa.

Kirjoittaminen oli nelivuotiaasta lähtien ollut minulle luontevin tapa ilmaista itseäni. Sitten kadotin kirjoittajan identiteettini viideksitoista vuodeksi opiskelu- ja työvuosien oravanpyörään.

Tuskailin joka ikisen raportin ja tekstin kanssa. Viilasin täydellisiä lauseita ja yritin parhaani mukaan piilottaa kaiken persoonallisuuden kirjoituksistani. Lopulta en saanut edes blogitekstiä kirjoitettua töissä. Minulla ei ollut mitään sanottavaa.

”Jos minuutemme on yhä kätkössä meiltä, emmekä kuule sen ääntä, koska muiden näkemykset ovat peittäneet sen, on luonnollista, että meillä ei ole mitään sanottavaa.” Julia Cameron

Seitsemän vuotta sitten kirjoitin muistikirjaani tavoitteeksi, että haluan kirjoittaa blogiin hyvinvoinnista. Kesti seitsemän vuotta päästä tähän pisteeseen, että minulla on jotain kirjoitettavaa. Pahoinvointini on muuttunut hyvinvoinniksi. On helpompi keksiä sanottavaa, kun voi kirjoittaa omista kokemuksista. On helpompi antaa oman äänen kuulua, kun tuntee itsensä läpikotaisin eikä tarvitse enää piiloutua.

Tein keväällä unelmakartan, jota olen katsellut päivittäin hampaita harjatessani. Alitajunta on viisas. Se tietää toiveeni paljon aikaisemmin kuin tietoisesti olen niistä perillä.

Tajusin palanneeni juurilleni. Olin luonut oman mediani jo viidennellä luokalla. Silloin piti tasapainotella toimituksen muiden mielipiteiden keskellä. Nyt minulla on ihan oma media, omat nettisivut. Saan päättää vapaasti, mistä kirjoitan ja voin rakentaa mediaani haluamaani suuntaan.

Olen löytänyt sanojen virran uudelleen. Kirjoitan päivittäin. Olen löytänyt oman ääneni ja kirjoittamisen vapauden. Teksti soljuu miettimättä ja ilman kritiikkiä kuten ennen vanhaan.

”Älä turhaan kirjoita tavalliselle lukijalle, Julia”, Arthur (Kretchmer) sanoi. ”Et koskaan tapaa tavallista lukijaa. Kirjoita ihannelukijallesi, hänelle, joka tajuaa kaiken mitä sanot. … Toisin sanoen lukijalle, joka saa olosi tuntumaan turvalliselta.”

Jos vähänkään mietit kirjoittamisen aloittamista, älä mieti enempää. Aloita. Luo oma mediasi.

”Ihan mahtava blogikirjoitus <3 aion ottaa tuon kirjoituksen ’ohjenuorakseni’ omalle tutkimusmatkalle.”

Kun saat sydämeen osuvan palautteen, tiedät, että kannatti aloittaa.