Korvaus kärsimyksestä

Oma urahyppyni on käynnistänyt paljon keskusteluja työn merkityksellisyydestä.

Niin moni tuntee elämänsä valuvan työpäivän aikana hukkaan. Huolestuttavan moni.

Työstä saatava palkka on korvaus siitä kärsimyksestä, että elämä valuu hukkaan.

Mitä korkeampi palkka, sitä suurempi kärsimys. Ei aina, mutta usein.

On valittu stressaava ja vaativa työ, jotta voi ylläpitää tiettyä elintasoa, ostaa mitä haluaa, milloin haluaa.

Lomalla on lähdettävä kauas, jotta pystyy irrottautumaan työstä.

Loman aikana ja pari päivää sen jälkeen tuntee olevansa oma itsensä, muutakin kuin se aina väsynyt ja ärtynyt työntekijä, joka ei illalla jaksaisi leikkiä lasten kanssa.

Loman jälkeen laskee kuukausia seuraavaan lomaan.

Pahimmillaan motivaatio työhön pitää löytää tuijottamalla palkkakuitin saldoa.

Jos oikein säästää, voisi jäädä aikaisin eläkkeelle ja alkaa vihdoin toteuttaa itseään.

Ei ole varaa tehdä muutosta, kun on asuntolaina, perhe, kaksi autoa, mökki ja kaukomatkoillekin pitäisi päästä.

Vai olisiko muutos sittenkin mahdollinen?

Oman elämän tarkoitus ja merkityksellisyys ei löydy sormia napsauttamalla, mutta ihan jokaisen on se mahdollista löytää.

On oltava valmis työstämään omia ajatuksia pintaa syvemmältä.

Etsiessä voi joutua kohtaamaan myös itsensä pimeitä puolia.

Synkimmästä pimeydestä löytyy kuitenkin kaikista kirkkain valo. Ja se merkitys, joka on paljon enemmän kuin palkkakuitin saldo.