Kohtaamisia

Tasan kuukausi sitten kaipasin heimoa uuteen elämänvaiheeseen. Ihmisiä, jotka ovat ottaneet loikan tuntemattomaan, kompassina vain oma tunne, että ratkaisu on ainoa oikea.

Kuukaudessa olen saanut niin monta uutta ihmistä heimooni, että ujo pikkutyttö sisälläni ihmettelee, miten tämä kaikki on mahdollista.

Olen oppinut nykäisemään hihasta heti oikean ihmisen osuessa kohdalle.

Olen järjestänyt tilaisuuksia kohtaamisille. On vaikea kuvailla tunnetta, kun kolme toisilleen tuntematonta tapaa kahvilassa ja löytää yhteisen sävelen.

Vanha tuttuni on esitellyt minut ystävälleen, jonka kanssa löytyi paitsi yhteinen aaltopituus, myös sama kotitalo.

Minuun on otettu yhteyttä ja olen voinut auttaa askeleen eteenpäin.

Olen uskaltanut olla avoin oman tarinani kanssa ja saanut avoimuutta vastalahjaksi.

Kun näyttää itsestään inhimillisen ja haavoittuvan puolen, toisen on helppo tehdä samoin.

Kun ei tarvitse piilotella kovan ulkokuoren alla, toinen voi riisua oman haarniskansa.