Kirjoittaja

Uskallankohan kertoa tätä? Minulla on usein tunne, etten itse kirjoita tekstejäni.

Tai siis olen se minä, joka kirjoittaa. Lauseet syntyvät sormieni näppäilemänä tietokoneen ruudulle, mutta sisältö tulee usein täysin ajattelematta.

Äänessä on enemmän alitajuntani, intuitioni, sisäinen ääneni tai korkeampi minäni, millä sitä voimaa haluaakaan kutsua.

Kirjoittamista aloittaessani en usein tiedä, mistä aion kirjoittaa.

Vaikka kirjoitan muille, taidan sittenkin eniten kirjoittaa itselleni.

Saan usein suurimmat oivallukset kirjoitettuani tekstin valmiiksi. Alitajuntani jakelee minulle ajatuksia pohdittavaksi.

Jälkikäteen en usein muista, mitä olen kirjoittanut.

Kun myöhemmin luen tekstejäni, ihmettelen, että minäkö nuo sanat olen saanut aikaan.

Vuosien ajan en saanut mitään kirjoitettua. On ihana tunne, että on löytynyt uudestaan kirjoittamisen vapaus.

Piti vain hiljentää mielestä järki, tarkastaja ja sisäinen kriitikko.

Piti luopua täydellisyyden tavoittelusta ja antaa mennä.

Piti alkaa kirjoittaa sydämestä eikä järjestä käsin.