Kärsimys

Elämä voi olla kärsimystä.

Vaikeuksia vaikeuksien perään.

Vaikeuksia, jotka yrittävät saada meitä havahtumaan.

Havahtumaan, että elämä ei olekaan kärsimystä.

Uskotko?

Elämä ei ole kärsimystä.

On vaikeuksia, epäoikeudenmukaisuutta, menetyksiä, kaatumisia, iskuja vasten kasvoja.

Niillä kaikilla on tarkoituksensa.

Kärsimyksellä on tarkoituksensa.

Aina.

Emme voi poistaa toisen kärsimystä, jos hän ei ole siihen valmis.

Kärsimys jatkuu niin kauan, kunnes ihminen itse sanoo: ”Nyt riittää!”

Sen jälkeen tulee auttajia elämään.

Auttajia on ollut koko ajan, mutta toista ei voi auttaa, jos hän ei ota apua vastaan.

Apua satelee, kun ihminen on valmis etsimään ulospääsyn kärsimyksestä.

Siihen asti voi vain kulkea vierellä ja tuntea kärsimyksen musta pilvi hänen ympärillään.

Vaikeuksilta emme voi välttyä, eikä elämä aina ole helppoa.

Kärsimys on valinta.

Kärsimyksessä ulkoistaa elämänsä valinnat muille näkemättä omaa vastuuta.

Valitsin oman kärsimykseni niin kauan, kunnes sain siitä tarpeekseni.

Vuosien ajan uskoin, että elämä on kärsimystä.

Kun olin valmis, tartuin jokaiseen neuvoon ja johtolankaan löytääkseni tien ulos kärsimyksestä.

Sitä ennen olin antanut neuvojen kaikua kuuroille korville, koska olin kärsimyksessäni avuton.

Tarvitsin riittävästi kärsimystä ollakseni valmis muuttumaan.

Huomatakseni, että elämä ei ole kärsimystä.