Joka päivä

Olen kirjoittanut blogiin joka päivä 17 päivää peräkkäin. Ei enää montaa päivää jäljellä, jos 21 päivässä uudesta asiasta pitäisi muodostua tapa. Olin asettanut tavoitteeksi kirjoittaa kerran viikossa. Salaa mielessäni lupasin kirjoittaa joka päivä. Jos Seth Godin kirjoittaa joka päivä, niin pystyn siihen minäkin. Tosin Sethillä on parinkymmenen vuoden etumatka. Tärkein syy lupaukselleni on, että tiedän kirjoittamisen auttavan minua löytämään aina seuraavan askeleen. Yksi askel joka päivä, niin kuukauden päästä on päässyt jo aika pitkälle. Aloitin tiistaina ja ensimmäisen haasteen kohtasin lauantai-iltana. Tosiaan, lauantait ja sunnuntait ovat olemassa. En ollut muistanut lupaustani tehdessä määritellä, kirjoitanko myös viikonloppuisin. Kirjoittaako Seth joka päivä vai ajastaako hän tekstejään viikonlopuiksi? No parempi kai vain kirjoittaa kuin repsahtaa heti ensimmäisellä viikolla. Toinen haaste tuli iltaisin yhdeksän jälkeen, kun en ollut saanut kirjoitettua päivän aikana. Tai olin aloittanut, mutta teksti oli jäänyt kesken. Istuin koneen ääreen kirjoittamaan kymmenen maissa. Huomasin pitäväni illalla hiljentymisestä ja ajatusten keskittämisestä. Olin ehkä ajatellut kirjoittaa yhdestä aiheesta, mutta näytölle ilmestyvät sanat liittyivätkin aivan toiseen asiaan. Repsahtaminen kävi muutamana iltana mielessä, mutta suostuttelin itseni joka kerta kirjoittamaan. Jos Seth niin minäkin. Ja aina opin itsestäni jotain uutta. Illalla aivot ovat vähän samassa tilassa kuin aamulla aamusivuja kirjoittaessa. Sanat tulevat aidompina kuin keskellä päivää. Lauseita ja sisältöä tarvitsee muokata vähemmän. Ehkä sisäinen kriitikko on jo nukkumassa ja antaa työskennellä rauhassa, kun ei väsymykseltään jaksa enää huudella kommenttejaan. Tulin vahingossa kehittäneeksi uuden hiljentymisen rutiinin. Herättyäni kirjoitan aamusivuja ja piirrän,  iltaisin kirjoitan iltasivun blogiin. Mieli on aika paljon rauhallisempi kuin se olisi television ääressä sohvalla.