Idea

Vietin tänään ideointipäivän. Ei ollut eri värisiä post-it -lappuja, ei lehtiöitä eikä kalvosulkeisia. Ei edes parhaita luovan ideoinnin niksejä, niitä joissa listataan hulluimmatkin ajatukset ja lähdetään jatkotyöstämään listan pohjalta. Makasin keittiön lattialla viltin alla ja kuuntelin kuulokkeilla tiibetiläisten äänimaljojen ääniä. Ei ollut edes tarkoitus ideoida. Tänään olin aikonut olla tekemättä yhtään mitään. Pysähtymisen vaikutus vain pääsee yllättämään joka kerta. Ideoita virtasi mieleen sellaista vauhtia, että mietin, pitäisikö ottaa kynä ja paperi esille. Päätin luottaa siihen, että asiat pysyvät kyllä muistissa, jos ne ovat riittävän hyviä. Sillä entisellä oravanpyörässä kipittäneellä suorittajaminällä on vielä totuttelemista, miten eri tavalla asioita voi tehdä, paremmilla lopputuloksilla. Tuo suorittaja kyseenalaistaa edelleen, voiko näin tehdä, miltä tämä näyttää muiden silmissä, eikö nyt voisi tehdä jotain näennäisesti tehokasta, näyttää siltä että saa asioita aikaan. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki toimistoissa vain hiljentyisivät makoilemaan lattialla. Kannattaisi ehkä kokeilla. Jos en tiedä seuraavaa askelta, menen rannalle meditoimaan. Makaan lattialla hiljaisuudessa. Piirrän sen kummempia ajattelematta tai kirjoitan tajunnanvirtaa. Joka ikinen kerta vastaus tulee valmiimpana kuin osasin odottaa. Mielen hiljentämistä tarvitsee harjoitella. Puolentoista vuoden jälkeen en enää tarvitsekaan oheistoimintaa. Riittää, että suljen silmät ja hiljennyn, hengitän. Kuin varkain olen oppinut meditoimaan. Kun on ensimmäisen kerran kokenut hiljaisuuden voiman, ei vanhaan ole enää paluuta.