Haluaisin, enkä kuitenkaan haluaisi

Haluaisin alkaa epäillä omia sanojani.

Niitä, jotka eivät ole sanojani, vaikka tulevat minun kauttani.

Jotka vakuuttavat elämän kantavan, vaikka se tuntuu aina uudestaan vain upottavan.

Haluaisin myöntää mieleni olevan oikeassa.

Kun päivästä toiseen taistelen sitä vastaan ja olen niin uupunut taisteluun.

Kun elämästä on tullut yhtä mielen hallintaa ja harhauttamista.

Kun haluaisin vain antaa mieleni olevan sydäntä vahvempi, jotta pääsisin helpommalla.

Haluaisin lakata tuntemasta ja palata tukahduttamisen polulle.

Kun lääkärit tiesivät enemmän kehostani, joka oli minulle täysin tuntematon.

Kun olisi helpompaa palata sairastamisen kierteeseen kuin tuntea synkimmät tunteet vapautuakseen menneestä.

Haluaisin palata palkkatöihin ja nauttia siitä, että raha tulee tilille joka kuukausi.

Lomaillessa, lomalta palatessa ja sairaanakin.

Jättäisin vain osan itsestäni työpaikan ulko-ovelle ja ottaisin mukaani kotiin lähtiessä.

Haluaisin, enkä kuitenkaan haluaisi.

Mieli sanoo, että ehkä pitäisi.

Sydän tietää, että en voisi.

P.S. Tämän tekstin julkaisen vain blogissa, en edes kerro siitä kenellekään. Voidaan leikkiä salaseuraa. Sinä ja minä.