Energia

Olen tullut entistä valikoivammaksi, millaisessa seurassa vietän aikaani. Oma aikani on niin arvokasta, etten ole enää valmis käyttämään sitä energiasyöppöjen kanssa. Haluan viettää aikaani ihmisten kanssa, jotka kohottavat energiaani. Kun oma energiatasoni on noussut, olen huomannut olevani kärsimättömämpi kuuntelemaan päämäärätöntä märehtimistä. Sitä olen kuullut omasta suustani kyllästymiseen asti. Tietyssä seurassa taannumme vanhoihin rooleihimme. Jos valittaminen on pitänyt ihmisiä yhdessä, päätyy yhteinen aika lopulta aina negatiivisuuden noidankehään, vaikka siihen ei enää olisi syytä. Jälkikäteen ihmettelen, miten alennuin taas valittamisen pyörteeseen, vaikka en enää pitkään aikaan ole viettänyt aikaani siellä. Aina ei voi valita seuraansa ja kaikkien kanssa on tultava ainakin jotenkin toimeen. Mutta silloin kun voi valita, kannattaa olla tarkkana, kenet päästää sisään energiakenttäänsä. Olen karsinut elämästäni ihmisiä, jotka eivät aidosti kuuntele minua. Olen karsinut ihmisiä, joiden kanssa tunnen aina antavani enemmän kuin saan. Toivon, että olisin osannut valita seurani paremmin jo nuorempana. Olisi aika paljon vähemmän traumoja käsiteltävänä. Toisaalta ne kokemukset olivat välttämättömiä, jotta osaan arvostaa elämäni heimoa tällä hetkellä. Valitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita minusta. Ihmisiä, joiden seurassa koen arvostusta ja hyväksyntää. Ihmisiä, joiden tapaaminen lisää energiaa ja innostusta. Ihmisiä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. En aio enää käyttää aikaani teeskentelyyn. Samanlainen energia vetää puoleensa. Parempaa seuraa tulee sitä enemmän, mitä kriittisempi olen sen suhteen. Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Omassa seurassani on nimittäin ihan järjettömän kivaa nykyään.