Tunteiden viisaus

Tunteet kehossa

Mihin piilotit surusi?

Sen, joka oli liian suuri surtavaksi.

Surun, jonka käännät vihaksi itseäsi kohtaan.

Mihin piilotit vihasi?

Sen, jota et anna itsesi tuntea.

Vihan, joka läikkyy yli äyräiden heikkona hetkenäsi.

Mihin piilotit yksinäisyytesi?

Sen, joka sai sinut suojaamaan sydämesi.

Yksinäisyyden, joka pitää sinut vieläkin erillään muista.

Mihin piilotit rakkautesi?

Sen, jota vaille jäit, kun olisit sitä tarvinnut.

Rakkauden, jota et vieläkään usko ansaitsevasi.

Mihin piilotit pelkosi?

Sen, joka olisi lamauttanut sinut kokonaan.

Pelon, joka estää sinua elämästä elämääsi.

Kaikki ne ovat kehossasi.

Odottavat, että kohtaisit ne.

Vapauttaisit itsesi tuntemaan.

Elämään.

Pelon suojassa

Voita pelkosi!

Pelko on vihollinen, joka pitää kukistaa.

Odotat hetkeä, jolloin pelko vain katoaisi.

Pelko ei katoa.

Pelko on ystäväsi.

Se haluaa sinun parastasi.

Pelko on pieni arka ystäväsi, joka suojelee sinua tuntemattomalta.

Pelko yrittää saada sinut pysymään tutussa ja turvallisessa.

Voit yrittää vastustaa pelkoa, mutta vastustaminen vain lisää sen voimaa.

Kun hyväksyt pelon ja annat sen tulla nähdyksi, se rauhoittuu.

Välillä voit rypeä pelon seurassa ihan antaumuksella.

Anna itsesi viettää kokonainen päivä piilossa peiton alla peläten kaikkea.

Seuraavana päivänä seuraa yleensä rohkeiden tekojen vuoro.

Kuuntele, mitä pelolla on sanottavaa, mutta älä anna sen päättää puolestasi.

Se ei tiedä, mihin kaikkeen sinä pystyt.

Pelko kasvaa sitä suuremmaksi, mitä oikeampaan suuntaan olet menossa.

Se huutaa sitä kovemmalla äänellä, mitä enemmän sydämesi on elossa.

Sydämesi on haavoittuvainen, joten pelko yrittää suojella sitä.

Pelko yrittää suojella sinua ilolta ja onnelta, jos olet tottunut kärsimykseen.

Pelko asuu vain menneessä tai tulevassa.

Tässä hetkessä ei ole pelkoa.

Sinä itse annat mielesi vaeltaa menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojesi luo.

Voit myös opetella olemaan läsnä tässä hetkessä.

Voit hengittää itsesi tähän hetkeen.

Löydät rohkeuden silloin, kun pelkäät eniten sitä, että mikään ei muuttuisi.

Epäonnistumistakin enemmän saatat pelätä, että onnistut.

Eniten kuitenkin pelottaa elämätön elämä.

Mitä kaikkea hyvää jätät pelkosi vuoksi kokematta?

Kun olet valmis

Joskus on vaikea tunnistaa, milloin on oikea aika toimia.

Helpointa on syyllistää itseäsi, mikset voi toimia nopeammin.

Kunnes oivallat, että oikea aika tulee kyllä.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Entä jos annat itsellesi luvan odottaa, että olet valmis?

Että tunnet itsesi valmiiksi ottamaan haluamasi askeleen.

Saatat olla valmis nopeammin kuin uskotkaan.

Nopeammin kuin jos yrittäisit pakottaa itseäsi toimimaan ennen kuin olet valmis.

Oikea aika tulee, kun luovut itsesi pakottamisesta.

Kun luovut yrittämisestä.

Anna itsesi odottaa hetkeä, että olet valmis.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Peloton

Heräsin päivään, jolloin en pelännyt mitään.

Ehkä se johtui hyvin nukutusta yöstä tai egon kanssa keskustelusta, mutta pelkoni olivat poissa.

Tai ehkä eilinen notkahdus oli vain rohkeuden lataamista täyteen iskuun.

Tällaisena päivänä näkee kaiken selvästi ilman pelon sumuverhoa.

Aloin miettiä, ovatko kaikki pelkoni sittenkin suurta huijausta.

Siltä ne tuntuvat silloin, kun en pelkää.

Voin vain tehdä kaikkia niitä asioita, joita en ole aiemmin uskaltanut tehdä.

Koska pelko on estänyt tekemästä.

Voin vain tehdä.

Tekemällä huomaan, että pelolla ei ole mitään perusteita.

Mietin, voisiko tämä olla normaali olotila.

Vai heräänkö huomenna tästä unesta takaisin maan pinnalle?

Pitäisikö tehdä nyt niin paljon kuin vain ehdin, kun kerrankin uskallan?

Päätin luottaa siihen, että jos tämä olo on jo kerran löytynyt, se löytyy uudelleenkin.

Sovin puhujakeikan syksyksi, kirjoitin ensimmäisen maanantaikirjeeni ja perustin englanninkielisen blogin sivuilleni.

Elämääni on tullut ihmisiä, joiden haluan ymmärtävän sanojani ilman Google Translatoria.

Valitsin helpoimman ratkaisun ennen kuin saan englanninkielisen version sivuistani.

Parempi valmis kuin täydellinen.

Suora selkäranka

Usko voi muuttua tiedoksi oman kokemuksen kautta.

Tällä viikolla uskoni skolioosini syystä muuttui tiedoksi.

Yläasteella selkärankani alkoi kääntyä mutkalle.

Sain muovikorsetin selkäni ympärille estämään mutkien kasvua.

Vankilan, jota pidin ylläni kaksi vuotta.

23 tuntia vuorokaudessa.

Se oli lääketieteen keino estää selkääni kasvamasta enemmän vinoon.

Skolioosin syytä ei tiedetä, joten toimittiin parhaalla tiedossa olevalla tavalla.

Annettiin tukea selälle, jotta se ei kasvaisi enempää vinoon.

Selkärankani oli kuin mutkainen joki.

Korsetilla estettiin jokea tekemästä syvempiä mutkia.

Toisilla selkä leikattiin.

Mutkat olivat niin syviä, ettei korsetista ollut apua.

Vankila esti kaiken luonnollisen liikkeen selässäni.

Yläasteella, jolloin jokaisella on niin monta syytä piiloutua.

Minulla oli yksi syy enemmän.

Vaikka pääsin eroon korsetista, jatkoin sen kantamista.

Selkäni oli oppinut, miten se ei pääse liikkumaan.

Vieläkin tunnen, miltä panssari tuntuu kehoni ympärillä.

Selkäni on ollut rikki.

Selkä on ollut minun heikoin lenkkini.

Kehoni tuki on ollut jaloissa, kun sitä ei ole ollut selässä.

Tällä viikolla selkärankani suoristui.

Skolioosin syy olikin tunne.

Niin vahva tunne, että osa siitä on saattanut siirtyä suvun perintönä.

Tunne, joka oli saanut selän lihakset kääntämään selkärankaani vinoon.

Tällä viikolla Rosen-hoidossa löysin tuon tunteen.

Kun itkin tunteen vapaaksi, selkäni suoristui.

Yli kahteenkymmeneen vuoteen selkärankani on nyt ensimmäistä kertaa suora.

Rosen-menetelmän avulla olen löytänyt jokaisen vaivani takaa vanhan tunteen.

Entä jos sairauksien takana onkin tunne, jota ei ole voinut tuntea?

Se muuttaisi ihan kaiken.

Kun oireiden sijasta voitaisiin hoitaa syytä.

Selkärankani on nyt suora.

Kehoni tuki on lantiossa ja selässä.

Siellä, missä sen kuuluu olla.

Ihmisen keho on ihmeellinen.

Kaiken takana oli tunne.

Luottamus

On helppoa luottaa kaiken järjestyvän, kun on kyse pienistä asioista.

Isojen asioiden kanssa luottamus katoaa usein näkyvistä.

Pelko vie tilan luottamukselta.

Käytämme kaiken energiamme pelkäämiseen ja unohdamme luottaa.

Entä jos opettelisit tekemään luottamukselle tilaa?

Samalla tavalla kuin olet oppinut antamaan pelolle tilaa.

Voitko päättää luottaa?

Voitko valita luottamuksen?

Voitko opetella luottamaan?

Vaikeuksilla ja kärsimyksellä on tarkoituksensa.

Ne opettavat meitä luottamaan.

Luottamus löytyy usein viimeistään silloin, kun pahin pelko toteutuu.

Kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa.

Luottamus ei lopeta vaikeuksia elämästäsi.

Luottamus auttaa kulkemaan vaikeuksien läpi.

Luottamus antaa rohkeuden seurata sydämen ääntä.

Astua polulle, jolla sinun on tarkoitus kulkea.

Vaikka et etukäteen tiedä, miten kaikki järjestyy.

Voisitko vain luottaa, että asiat järjestyvät parhain päin?

Surun vierellä

Siinä se on kulkenut vierelläni.

Odottanut sanaakaan sanomatta, että huomaisin sen.

Tehnyt tilaa äänekkäämmille.

Jotta voi rauhassa sanoa sanottavansa.

Se on antanut pelon ja vihan viedä kaiken huomioni.

Vihan alla se on odottanut vuoroaan.

Odottanut niin kauan, kunnes tulee aivan hiljaista.

Se koputtaa olkapäähäni ja sanoo, että meillä olisi puhuttavaa.

Se on odottanut sopivaa hetkeä, että olen valmis kohtaamaan sen.

Surun, jonka vuoksi olen ollut vihainen.

Surun, joka on ollut pelon takana.

Surun siitä, mitä olen menettänyt.

Surun siitä, mitä ilman olen jäänyt.

Surun, jota en ole surrut.

Surun, jota ilman en ole kokonainen.

Otan surua kädestä ja jatkamme matkaa yhdessä.

Kyyneleiden jälkeen on taas helpompi hengittää.

Yksi teko

Sanotaan, että elämänsä pisteet voi yhdistää vasta taaksepäin.

Jälkeenpäin ymmärtää, mikä tarkoitus jokaisella kokemuksella on ollut.

Uskon, että on myös mahdollista yhdistää pisteet eteenpäin tulevaisuuteen.

Voi saada vahvan tunteen jo etukäteen, miten yksi teko johtaa suureen tapahtumien ketjuun.

Tarvitsee tehdä vain yksi asia, joka on alku paljon isommalle sarjalle tapahtumia.

Mikä yksi asia on sinulla mielessä?

Mikä pieni teko on se, joka johdattaa elämäsi täysin uuteen suuntaan?

Se asia on ollut mielessäsi jo pitkään, mutta et ole saanut sitä syystä tai toisesta tehtyä.

Entä jos kokeilisit ja tekisit sen, mitä sinun tekee mieli tehdä?

Anna intuitiosi näyttää voimansa.

Kaikki suuri alkaa yhdestä pienestä teosta.

Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin pieniä tekoja.

Yksi kerrallaan.

Muutos on vain sarja pieniä tekoja.

Virittyminen

Voit valita, miten virityt katsomaan maailmaa.

Valitsetko pelon vai toivon?

Voit valita, miten virityt uusiin asioihin.

Valitsetko pelon vai uteliaisuuden?

Voit valita, miten virityt tulevaisuuteen.

Valitsetko pelon vai luottamuksen?

Voit valita, miten virityt kohtaamaan epävarmuuden.

Valitsetko pelon vai uskon?

Voit valita, miten virityt näkemään toisen ihmisen.

Valitsetko pelon vai rakkauden?

Voit valita, miten virityt uuteen päivään.

Valitsetko pelon vai innostuksen?

Jännitys kehossa

Kaikki mitä teemme itseämme vastaan tuo jännitystä kehoon.

Tämä ajatus on jäänyt mieleen Rosen-anatomian kurssilta.

Huomaatko, milloin toimit vastoin omaa sisintäsi?

Kuinka suuri osa päivästäsi kuluu luoden jännityksiä kehoosi?

Kuinka usein hylkäät itsesi, arvosi, tunteesi?

Tunnistatko tilanteet, joissa lihaksesi jännittyvät?

Oletko kiinnittänyt huomiota, millaisissa tilanteissa niskaa alkaa kiristää, selkä jumiutuu tai päätä jomottaa.

Miten toimit tuolloin itseäsi vastaan?

Mitä joudut tekemään, että kehosi reagoi jännittymällä?

Mitä tunteita tukahdutat silloin, kun kipu iskee?

Missä ja kenen seurassa lihaksesi kiristyvät eniten?

Kuinka paljon voit tehdä asioita niin kuin sinusta tuntuu oikealta?

Huomaatko eron kehossasi?

Lihasten jännityksellä on aina jokin syy.

Jännityksen tarkoitus on suojella sinua silloin, kun et voi kohdata jotakin tunnetta.

Mitähän sinulle on tapahtunut, että olet tarvinnut tämän jännityksen suojaksesi?

Pimeydestä valoon

Mitä enemmän vaikenet vaikeista asioista, sitä enemmän annat niille voimaa.

Voisin kirjoittaa vain valosta.

Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että kirkkain valo löytyy pimeyden kautta.

On tärkeää katsoa valoon, mutta ilman pimeyden kohtaamista katsominen jää aina yrittämiseksi.

Pimeyden voima on vahvempi.

Voima katoaa vain tekemällä pimeys näkyväksi.

Vuosi sitten opettelin puhumaan lapseni syövästä.

Annoin syövälle ylimääräistä voimaa piilottelemalla sitä, vaikka sairaudesta oli jo kaksi vuotta.

Pelkäsin leimautuvani, joten jätin salaisuuksia ilmaan.

Peitin itsestäni sen puolen, joka on tehnyt minusta minut.

Opettelin ihminen kerrallaan kertomaan taustastani ja huomasin, että puhuminen oli aina oikea vaihtoehto.

Tein näkyväksi sen vuoden elämästäni, josta olen nyt kiitollinen.

Aidosti kiitollinen.

Suoraan sanominen oli pitkään heikkouteni.

Olen toivonut, että osaisin olla hiljaa silloinkin, kun näen hiljenemisen aiheuttavan tuhoa.

Olen toivonut, että osaisin puhua vain positiivisuuden kautta.

Saisin ehkä enemmän tykkäyksiä, mutta en saisi toivomaani muutosta aikaan.

Kyyneleet ovat minulle naurua parempi palaute, koska tiedän, että jotain muuttuu pysyvästi.

Hylkäisin itseni, jos en puhuisi pimeydestä.

Vahvistaisin kulttuuria, jossa vahvuus tarkoittaa heikkouden peittämistä.

Antaisin esimerkin, että vaikeuksista pitää vaieta.

Joten puhun pimeydestä, jonka jokainen kohtaa jossain muodossa.

Pimeys vaihtuu valoksi, kun et enää hiljene siitä.

Luota

Luota, niin saat.

Luota, että saat.

Luota, vaikka ei ole takeita, että saat.

Luota, niin sinulle annetaan.

Luota, että saat sen mistä luovut.

Luota, että saat sen mitä annat.

Luota hyvään.

Luota, että ansaitset parasta.

Luota, että riittävän hyvä voi olla parempi kuin täydellinen.

Luota tunteeseen, joka sanoo sinulle, mitä kannattaa tehdä.

Luota, että se tunne on oikeassa.

Luottamuksellasi on arvo, jonka voi menettää.

Älä luota sokeasti.

Älä luota, jos tiedät, ettei luottamustasi arvosteta.

Luota elämään, vaikka se olisi pettänyt luottamuksesi.

Luota, että asiat järjestyvät.

Luota, että kaikella on tarkoituksensa.

Luota itseesi.

Luota ihmeisiin.

Uupuminen

Uupuminen on merkki siitä, että olet hylännyt itsesi.

Liian pitkäksi aikaa.

Voimat loppuvat, kun et kuuntele itseäsi.

Tunnista varoitusmerkkejä.

Elämä pysäyttää, kun et seiso itsesi puolella.

Vedä rajoja ympärillesi.

Keho uupuu, kun mieli suorittaa elämää.

Tavoitteet ylittäen ja vauhtia kiihdyttäen.

Kovasta työstä saat palkinnoksi lisää vastuuta ja kovempaa työtä.

Mikään ei riitä.

Kunnes keho sanoo ei. Nyt riittää.

Mieli ei halua uskoa ja yrittää suorittaa toipumistakin.

Sielu hymyilee, koska kärsimys on joskus välttämätöntä suunnan muuttamiseksi.

Voit saada elämäsi takaisin itsellesi.

Minä en hylkää itseäni.

Katso peilistä silmiisi ja sano sanat ääneen.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin monta kertaa, että alat murtua.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin usein, että alat uskoa.

Minä en hylkää itseäni.

Toista vielä silloinkin, kun luulet jo uskovasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista niin kauan, että kyynelten takaa löydät omat rajasi.

Minä en hylkää itseäni.

Toista, kunnes opit sanomaan ei.

Minä en hylkää itseäni.

Ei kaikelle, mikä on saanut sinut hylkäämään itsesi.

Minä en hylkää itseäni.

Jotta voit sanoa kyllä kaikelle, mikä auttaa sinua seisomaan itsesi puolella.

Valo

Kannatko menneisyyden pimeyttä mukanasi?

Pimeys seuraa sinua niin kauan kunnes kohtaat sen.

Voit paeta sitä, kääntää sille selkäsi ja kieltää sen olemassaolon.

Pimeys kulkee aina mukanasi.

Se seuraa varjona kaikkialle.

Voit etsiä valoa, lentää valon perässä aurinkoon ja tuijottaa kirkasta valoa yrittäen imeä sitä itseesi.

Niin kauan kuin pakenet pimeyttä, et saa koskaan tarpeeksi valoa.

Niin kauan kuin etsit valoa itsesi ulkopuolelta, jäät aina kaipaamaan lisää valoa.

Pimeys karkottaa valon niin kauan kunnes käännyt kohti pimeyttä.

Anna pimeyden näyttää, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Menneisyyden pimeys on sinun opettajasi.

Kun tunnet menneisyyden tunteet ja hyväksyt pimeyden osaksi sinun elämääsi, löydät valon.

Kirkkaan valon pimeyden takaa.

Häikäisevän valon, jonka löydettyäsi sinun ei tarvitse enää matkustaa valon perässä.

Sinun ei tarvitse etsiä valoa itsesi ulkopuolelta.

Valo on sinussa itsessäsi.

Vapaa

Janoatko vapautta?

Oletko vapaa?

Kuka estää sinua olemasta vapaa?

Voit kaivata vapautta ja pitää itsesi kahlittuna.

Tiedostamatta, että viet itse itseltäsi vapauden.

Voit uskotella itsellesi, että tarvitset kahleet pärjätäksesi.

Voit vapauttaa itsesi vanhasta kiinnittääksesi kahleet seuraavaan tukikohtaan.

Varasuunnitelmaan, turvaverkkoon, toisten kannateltavaksi.

Jokainen tarvitsee turvasataman, jossa kerätä voimia.

Jossain vaiheessa tulee aika päästää itsensä vapaaksi.

Aika lähteä lentoon.

Entä jos estät itseäsi lentämästä, koska pelkäät vapauden rajattomuutta?

Voisitko luottaa, että siipesi kantavat?

Saisitko siitä rohkeutta lähteä lentoon?

Mitä tekisit, jos olisit täysin vapaa?

Minne lentäisit, jos antaisit itsesi olla vapaa?

Sydämen valo

Näetkö sydämessäsi valon pilkahdusta?

Loistaako sisälläsi kirkas aurinko vai himmeä kynttilän liekki?

Näetkö pelkkää pimeyttä?

Onko sisälläsi niin pimeää, että on vaikea suunnistaa sydämen luo?

Sisäinen valo tarvitsee huolenpitoa.

Aluksi riittää pienikin hohde.

Niin pieni, että saatat epäillä sen olemassaoloa.

Valo lisääntyy, kun kuvittelet näkeväsi sen.

Valo lisääntyy, kun annat sille tilaa ja huomiota.

Valo lisääntyy, kun teet itsellesi hyviä tekoja.

Valo lisääntyy, kun alat säteillä sitä ympärillesi.

Millaista valoa sinä säteilet?

Elämätön elämä

Kuinka paljon elämää jätät elämättä pitäessäsi kiinni siitä, mikä ei ole sinulle hyväksi?

Kuinka paljon hyvää jätät kokematta, koska haluat pitää itsesi kärsimyksessä?

Kuinka paljon kärsimystä aiot vielä kestää, ennen kuin uskallat päästää irti vanhasta?

Kuinka paljon vanhaa voisit jättää taaksesi, jos luottaisit uuden tulevan tilalle?

Kuinka paljon uutta mahtuisi elämääsi, jos suot itsellesi vapauden menneestä?

Kuinka paljon vapautta tarvitset, jotta elämäsi voi kääntyä valoon?

Kuinka paljon valoa mahtuu sydämeesi, jos annat pimeyden väistyä?

Kuinka paljon pimeyttä uskallat jättää taaksesi, jotta uskoisit ansaitsevasi vain parasta?

Pitäisi

Onko tämä valinta, joka pitäisi tehdä vai jonka haluan tehdä?

Elätkö pitäisi-elämää?

Elätkö elämää, jota oletat muiden odottavan sinulta?

Toimitko vastoin sydämesi ääntä tekemällä pitäisi-valintoja?

Valitsetko polun, joka tuntuu järkevältä valinnalta?

Koska niin pitäisi tehdä.

Vaikka tiedät sen olevan väärä ratkaisu sinulle.

Jäytävä tunne sisälläsi kertoo sen olevan väärä valinta.

Voit myös valita polun, jonka tunnet olevan sinulle oikea.

Vaikka se kulkisi eri suuntaan kuin on tavallista.

Jäytävä tunne katoaa, kun alat tehdä päätöksiä itseäsi kuunnellen.

Rauhan tunne valtaa mielen joka kerta, kun teet valinnan sydämelläsi.

Sydämen valinnoista ei tule koskaan huono olo.

Ei koskaan.

Sydämen valintoja ei tarvitse perustella itselle.

Järjen valintoja joutuu perustelemaan joka päivä uudestaan.

Sydämen valintoihin ei tarvitse motivoitua.

Järjen valintoihin täytyy löytää motivaatio joka päivä uudestaan.

Kun oppii valitsemaan sydämellään, pitäisi katoaa sanavarastosta.

Pitäisi johtaa ahdistukseen.

Sydämen valinta johtaa rauhaan.

Pitäisikö vai haluanko?

Armo

Isku puukolla selkään tulee aina yllätyksenä.

Sanoja tai tekoja, jotka tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Ihmiseltä, jota pidit luottamuksesi arvoisena.

Iskuja suoraan sydämeen niin, ettet ehdi väistää niitä.

Mitä useampi isku, sitä enemmän arpia.

Alat rakentaa suojakilpeä.

Suojaat sydämesi, jotta siihen ei enää voisi osua.

Varaudut seuraavan iskuun.

Keho jatkuvasti varuillaan.

Mieli herkeämättä tarkkailuasemissa.

Epäilet jokaista vastaantulijaa.

Testaat jokaisen luottamusta.

Pidät muurin ympärilläsi.

Vaikka vaara olisi ohi.

Vaikka olisit rakkauden ympäröimä.

Totut olemaan varuillasi.

Siitä on tullut normaali olotila.

Unohdat, että sydämesi on muurin ympäröimänä.

Pelko suojaa sydäntäsi ja pitää elämän loitolla.

Pidät elämäsi pienenä, koska et usko suuren olevan mahdollista.

Kunnes armo tulee luoksesi.

Hetki, joka havahduttaa.

Alat huomata, miten tiukasti olet vartioinut sydäntäsi.

Miten olet pitänyt etäisyyttä muihin.

Mistä kaikesta olet jäänyt paitsi.

Vähän kerrallaan muuri alkaa murtua.

Romahtaa lopulta kokonaan alas.

Olet valmis ottamaan elämän vastaan.

Löydät armon itsestäsi.

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.