Sydämen polulle

Intuitiivinen elämä

Intuitiolla eläminen tarkoittaa minulle sitä, että teen vain yhden päätöksen kerrallaan.

Kuuntelen itseäni aina seuraavan valinnan kohdalla.

Kuuntelen, miltä sisimmässäni tuntuu.

Luotan siihen tunteeseen.

Luotan enemmän sisäiseen tunteeseen kuin järkeen.

Aina.

Vaatii paljon harjoittelua oppia tunnistamaan intuition ääni reaktiona tulevasta pelosta.

Sen oppii vain kokemuksen kautta.

Kun huomaa, miten sisäiseen tunteeseen luottaminen johtaa aina hyvinvointini kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Intuition ääni vahvistuu, mitä enemmän sitä kuuntelee ja sille antaa tilaa.

Intuitiolla eläminen ei tarkoita impulssien perässä juoksemista.

Intuitiivinen elämä voi ulkopuolisen mielestä näyttää impulsiiviselta.

Suunnitelmat ovat usein joustavia.

Jos tekee mieli ajaa edestakaisin liukuportaissa, saatan tehdä niin.

On helpompi muuttaa mieltä, kun luottaa intuitioon.

Voi vaihtaa nopeammin suuntaa, jos huomaa valinneensa väärin.

Päädyn ongelmiin, jos alan suunnitella liian monta päätöstä eteenpäin.

Silloin kadotan yhteyden itseeni.

Suunnittelussa järki ottaa usein ohjat ja se ei kuuntele sisäistä tunnettani.

Olen oppinut, että päätöksiä tehdessä on usein hyvä nukkua yön yli.

Intuition ääni vahvistuu ajan kanssa.

Ei tarvitse reagoida, kun voi valita luottaen sisäiseen tunteeseen.

Uusi alku

Rosen-menetelmän anatomiakurssi ja viikon intensiivikurssi.

Vuoden joogaopettajakoulutus.

Seth Godinin ja upean tiimin parin kuukauden The Freelancer’s Workshop.

Jokainen syvällisesti itseä ja elämän perusteita muuttava kokonaisuus.

Kaikki tämä yhdistettynä yrittäjyyden ensimmäistä kuukausien kanssa.

Voi päätyä hengittelemään eteerisiä öljyjä parvekkeen lattialle, kun ei enää muuhun kykene.

Takertumattomuuden kuukausi on ollut perusteellista vanhasta luopumista.

Pohjamutia myöten.

Luovuin yrittämisestä ja ponnistelusta.

Päästin irti unelmista, suunnitelmista ja aikeista.

Ihan kaikesta.

Luovuin jopa luottamuksesta.

Onneksi tiedän, että tämä on osa prosessia.

On luovuttava ennen kuin uutta syntyy tilalle.

Jokainen kokonaisuus vie minut lähemmäs itseäni.

Riisuu pois kaikesta ylimääräisestä.

Ei todellakaan päästä helpolla.

Auttaa minua näkemään, että en tarvitse mitään enemmän.

Minussa on jo kaikki.

Solut asettuvat taas uuteen normaaliin.

Normaaliin, joka värähtelee aidompaa ja kirkkaampaa valoa.

Ensimmäisenä löysin luottamukseni sanoihin.

Luotan täydellisesti siihen, että minulla on sanani.

Sanat odottavat minua, antavat minun levätä.

Sanojen avulla luon taas kaiken uudestaan.

Kaiken, mikä tarvitsee sanoja tullakseen näkyväksi.

Läsnäoloa ja huomiota

Milloin sinun huolesi ovat saaneet toisen huomiota?

Milloin sinun huolesi ovat tulleet nähdyksi toisen silmin?

Milloin sinä olet saanut toisen huomiota?

Milloin sinä olet tullut nähdyksi?

Sellaisena kuin olet.

Huoliesi on tarkoitus saada myös muiden kuin sinun huomiota. 

Silloin ne pienenevät - tai katoavat taivaan tuuliin.

Jos ne saavat vain sinun huomiotasi, ne suurenevat suurenemistaan.

Sinun on tarkoitus tulla nähdyksi.

Silloin sinä kasvat. 

Tulet enemmän itseksesi.

Toisen läsnäolo riittää.

Se on enemmän kuin tarpeeksi.

Läsnä.

Huomio vain sinussa.

Se on enemmän kuin mitä moni kokee tavallisina päivinä.

Siitä minun työssäni on kyse.

Annan läsnäoloni ja huomioni sinulle.

Se auttaa sinua löytämään vastauksia huoliisi, joihin et yksin ole löytänyt vastauksia.

Huolesi voivat muuttua mahdollisuuksiksi.

Se auttaa sinua löytämään itsesi ja oman polkusi.

Muisto vuoden takaa

Puhun paljon siitä, miten uuteen astuminen pelottaa.

Silti suurempaa on kaikki se, mitä olen saanut.

Miten vuosi sitten mielessä ollut aavistus paremmasta elämästä on muuttunut todeksi. Joka päivä.

Tiesin jo silloin, mihin suuntaan kulkea, vaikka tiedän tietoisesti aina vain seuraavan askeleen.

Sydämen ääni kertoo aina vain seuraavan askeleen.

Se ei kerro suunnitelmia vuoden päähän, vaikka se tietäisi nekin.

Aloitin uuden muistikirjani vuosi sitten irtisanoutumisen jälkeen.

Löysin tämän runon ensimmäisiltä sivuilta.

Huomenna alkaa kolmas Rosen-menetelmän viikon intensiivikurssi, jonka jälkeen vielä Shantin joogaopettajakoulutuksen viikonloppu.

Näin jo vuosi sitten, miten ihmisiä tulee kerääntymään uuden elämän ympärille ja se on toteutunut paremmin kuin osasin kuvitellakaan.

Eilen kirkastui myös se, että juuri nyt eniten haluan kirjoittaa kirjani.

Vaikken tiedä, miten taloudellisesti turvaan kirjoittamiseen kuluvan ajan.

Uskon, että sekin jotenkin järjestyy.

Vaikka onhan luottaminenkin välillä todella rankkaa.

Jos vain annan luottamisen jonkun toisen kannettavaksi siksi aikaa, kun itse lepään.

(Kirjoittaminen saattaa olla tauolla viikon ajan - tai sitten ei. Rosen-kurssin kanssa ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu.)

Kiire on valinta

Kiire on valinta.

Kiire on mielentila, jonka valitset.

Annat kiireen vallata päiväsi.

Elämäsi.

Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta voit valita kiireen ja rauhan välillä.

Saat töitä ja vastuuta niin paljon kuin otat vastaan.

Kukaan muu ei suojele rajojasi kuin sinä itse.

Sinä voit lopettaa kiireen.

Jos et sinä niin kehosi pysäyttää kiireen.

Voisitko sanoa ei, jos olet aiemmin sanonut kyllä?

Joskus tulee hetkiä, jolloin tekemistä on enemmän kuin aikaa.

Jos kiire on pysyvä osa elämääsi, se on sinun valintasi.

Hyväksyt kiireen osaksi arkeasi.

Sopeudut kiireeseen.

Mitä saat kiireestä?

Mitä menetät kiireen vuoksi?

Voisitko valita toisin?

Haluatko luopua kiireestä?

Mitä menetät, jos luovut kiireestä?

Sinä valitset.

Miltä kutsumus tuntuu?

Kymmenen vuoden uralle yritysvastuun konsulttina mahtui paljon onnistumisia.

Silti mikään niistä ei tuntunut niin hienolta kuin kuulla, että joku aloittaa aamunsa lukemalla blogiani.

Tietää, että oman tarinani kertominen rohkaisi kokeilemaan siipiä yrittäjänä.

Saada viesti mentoroitavalta, kuinka orastavasta haaveesta tuleekin totta.

Auttaa toista löytämään asioita, jotka saavat silmät sädehtimään.

Kuulla, kuinka suosittelemani Rosen-hoito oli ollut pyhä ja vapauttava kokemus.

Löytää yhteys niin, että koko keho säkenöi.

Olla täydellisesti läsnä ja puhua sydämestä niin, ettei muista sanoista jälkeenpäin mitään.

Avata luovuuden portti ja antaa vain sanojen virrata.

Kokea suurimpana haasteena, että unelmia on niin paljon, ettei osaa valita niiden väliltä.

Tuntea, että jos tämä olisi viimeinen päiväni, en katuisi mitään.

Tältä tuntuu merkityksellinen työ.

Tältä tuntuu elää kutsumustaan todeksi.

Haluaisitko sinä löytää omasi?

Varaa oma aikasi mentorointiin.

Pelon suojassa

Voita pelkosi!

Pelko on vihollinen, joka pitää kukistaa.

Odotat hetkeä, jolloin pelko vain katoaisi.

Pelko ei katoa.

Pelko on ystäväsi.

Se haluaa sinun parastasi.

Pelko on pieni arka ystäväsi, joka suojelee sinua tuntemattomalta.

Pelko yrittää saada sinut pysymään tutussa ja turvallisessa.

Voit yrittää vastustaa pelkoa, mutta vastustaminen vain lisää sen voimaa.

Kun hyväksyt pelon ja annat sen tulla nähdyksi, se rauhoittuu.

Välillä voit rypeä pelon seurassa ihan antaumuksella.

Anna itsesi viettää kokonainen päivä piilossa peiton alla peläten kaikkea.

Seuraavana päivänä seuraa yleensä rohkeiden tekojen vuoro.

Kuuntele, mitä pelolla on sanottavaa, mutta älä anna sen päättää puolestasi.

Se ei tiedä, mihin kaikkeen sinä pystyt.

Pelko kasvaa sitä suuremmaksi, mitä oikeampaan suuntaan olet menossa.

Se huutaa sitä kovemmalla äänellä, mitä enemmän sydämesi on elossa.

Sydämesi on haavoittuvainen, joten pelko yrittää suojella sitä.

Pelko yrittää suojella sinua ilolta ja onnelta, jos olet tottunut kärsimykseen.

Pelko asuu vain menneessä tai tulevassa.

Tässä hetkessä ei ole pelkoa.

Sinä itse annat mielesi vaeltaa menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojesi luo.

Voit myös opetella olemaan läsnä tässä hetkessä.

Voit hengittää itsesi tähän hetkeen.

Löydät rohkeuden silloin, kun pelkäät eniten sitä, että mikään ei muuttuisi.

Epäonnistumistakin enemmän saatat pelätä, että onnistut.

Eniten kuitenkin pelottaa elämätön elämä.

Mitä kaikkea hyvää jätät pelkosi vuoksi kokematta?

Kun olet valmis

Joskus on vaikea tunnistaa, milloin on oikea aika toimia.

Helpointa on syyllistää itseäsi, mikset voi toimia nopeammin.

Kunnes oivallat, että oikea aika tulee kyllä.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Entä jos annat itsellesi luvan odottaa, että olet valmis?

Että tunnet itsesi valmiiksi ottamaan haluamasi askeleen.

Saatat olla valmis nopeammin kuin uskotkaan.

Nopeammin kuin jos yrittäisit pakottaa itseäsi toimimaan ennen kuin olet valmis.

Oikea aika tulee, kun luovut itsesi pakottamisesta.

Kun luovut yrittämisestä.

Anna itsesi odottaa hetkeä, että olet valmis.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Selvä hetki

Selvänä hetkenä tiedät tarkkaan, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Kaikki tuntuu helpolta ja uskot ideoihisi.

Näet tulevaisuuden kirkkaana edessäsi.

Et tunne pelkoa.

Olet täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Sitten selkeys katoaa ja epävarmuus palaa mieleesi.

Ajattelet jälleen, ettei tästä tule mitään.

Tulevaisuus näyttää taas harmaan sumealta.

Kuvittelet olevasi yksin näiden tuntemusten kanssa.

Selität tuntemuksiasi mielen vaihteluilla.

Kumpi näistä on mielestäsi luonnollinen olotila?

Uskon, että selvät hetket ovat ihmisen luonnollisin olotila.

Sielun tai sydämen tila.

Silloin ego on hiljaa ja näet kaiken tarkasti.

Luota kaikkeen, mitä ajattelet ja tunnet selvänä hetkenä.

Luota niihin suunnitelmiin, joita silloin mietit.

Toimi, ennen kuin epävarmuus ehtii vallata mielesi.

Selviä hetkiä tulee lisää.

Ajan myötä ne kestävät kauemmin.

Lopulta pelko alkaa väistyä.

Sielusi näyttää sinulle polkusi selvänä hetkenä.

Sisäinen vihollinen

Oletko koskaan keskustellut egosi, pelkosi, huijarisi, sisäisen vastustajasi kanssa?

Oletko kirjoittanut ylös, mitä tuo sisälläsi asuva vihollisesi ajattelee sinusta?

Minä olen.

Kaksi päivää olen nyt toipunut tuosta keskustelusta.

Olen tiennyt, että vastustajani on ilkeä.

En olisi uskonut kuinka ilkeä, ennen kuin luin sen ajatukset.

Sanat, jotka itse kirjoitin kuuntelemalla sen ääntä.

Pelot, jotka kirjoitettuna saivat muodon.

Uskomukset, joita vastaan olen jo pitkään taistellut.

Tuo sisäinen ääni ei usko selityksiäni.

Sen ainoa vihollinen on mielen hiljentäminen.

Meditointi, jooga, kirjoittaminen, tekeminen, kulkeminen pelkoja päin.

Omaan tahtiini.

Yksi kerrallaan huomaan, miten jokainen pelkoni osoittautuu täysin turhaksi.

Näen, miten yhdelläkään pelolla ei lopulta ole voimaa, jonka olen sille antanut.

Sinussakin asuu tuo ilkeä sisäinen ääni.

Vihollinen, joka yrittää saada sinut pysymään aisoissa.

Joka yrittää estää sinua kulkemasta sinulle tarkoitettua polkua.

Sen tehtävä on lamauttaa sinut.

Sinun tehtäväsi on opetella hiljentämään sen ääni.

Ehkä tehokkain keino on kirjoittaa kaikki, mitä se haluaa sinulle sanoa.

Sen jälkeen voit lakata kuuntelemasta sitä.

Tämän opin Seth Godinin The Freelancer’s Workshopissa.

Varmuuden illuusio

Elämässä ei ole varmuutta.

Kaikki on epävarmaa.

Uskot, että huominen tulee niin kuin tämäkin päivä.

Tarvitset illuusion varmuudesta, koska epävarmuudessa on raskasta elää.

Epävarmuudessakin voi oppia elämään.

Kun opit luottamaan.

Että kaikki järjestyy.

Odotat varmuutta, että uskaltaisit astua kohti epävarmuutta.

Varmuutta ei tule ennen kuin otat askeleen eteenpäin.

Näet varmuuden ainoastaan taaksepäin.

Tunnet varmuuden tässä hetkessä.

Eteenpäin voit nähdä vain varmuuden harhan.

Varmaa on vain se, että mitä tahansa voi tapahtua.

Hyvää tai huonoa.

Kun näet varmuuden harhan läpi, edessäsi on vain epävarmuutta.

Varma työpaikka on epävarma.

Varma terveys on epävarma.

Varma ihmissuhde on epävarma.

Varma elämä on epävarma.

Kun näet, miten kaikki on epävarmaa, sinun ei tarvitse enää odottaa varmuutta.

Olet vapaa ottamaan haluamasi askeleen.

Kohti epävarmaa, joka muuttuu varmaksi eläessäsi tässä hetkessä.

Arvojen mukainen elämä

Huomaan, että en osaa enää ajatella työtä erillisenä osana elämää.

Uran sijasta rakennan elämää, jossa teen valintani arvojeni mukaan.

Vapaus, luovuus, rauha, lempeys, ylellisyys ja läsnäolo.

Haluan säilyttää rauhallisen rytmin arjessani.

En halua menettää kuukausia elämästäni siihen, että työ vie kaiken aikani ja energiani.

Haluan riittävästi aikaa palautua ja levätä ponnistelua vaativan työn jälkeen.

En halua rakentaa maailmaa valmiiksi ennen jokaista joulua ja juhannusta.

Haluan jättää aikaa tyhjyydelle ja hiljaisuudelle, joita luovuuteni ja herkkyyteni tarvitsevat.

En halua täyttää päiviäni kokouksilla tai juosta paikasta toiseen.

Haluan mitata työni tuloksia sillä, miten autan ihmisiä voimaan paremmin omassa elämässään.

En halua tuntea, kuinka jokainen laskuttamaton tunti lisää arvottomuuden tunnetta.

Haluan mitata työtäni vaikutuksilla, en siihen käyttämälläni ajalla.

Haluan yksinkertaistaa monimutkaistamisen sijasta.

En halua saada asioita kuulostamaan hienommilta kuin ne ovat.

Haluan työskennellä luottaen intuitiooni, sillä muuta tapaa en enää osaa.

En halua asettaa tarkkoja tavoitteita, koska elämä osaa järjestää asiat minua paremmin.

Haluan puhua omana itsenäni asioista, joista organisaation edustajana minun pitäisi olla hiljaa.

En halua odottaa lomaa voidakseni hyvin arjessani.

Haluan työskennellä omana itsenäni, sillä olen hylännyt roolit elämästäni.

En halua toimia vastoin itseäni. Kehoni ilmoittaa kyllä, jos olen tekemässä väärän valinnan.

Vapaus, luovuus, rauha, lempeys, ylellisyys ja läsnäolo.

Elämän tila

Kuinka paljon tilaa sinulla on elämässäsi?

Kuinka täyteen olet sopinut kalenterisi?

Milloin sinulla on seuraava vapaapäivä ilman menoja?

Kuinka moni arki-ilta sinulla on ohjelmoitu valmiiksi?

Jos ystäväsi haluaisi nähdä sinut, milloin sinulla on seuraava vapaa hetki?

Milloin olet vapaa toteuttamaan spontaaneja mielitekoja?

Kuinka paljon haluaisit tilaa elämääsi?

Vai onko elämässäsi liikaa tilaa?

Kuinka paljon tilaa sinulla on itsellesi?

Mikä olisi sinulle sopiva määrä tilaa?

Niin että voisit välillä nauttia tyhjyydestä.

Tehdä, jos huvittaa.

Olla tekemättä, jos siltä tuntuu.

Riittävästi tilaa tuntea rauha elämässäsi.

Mielikuva

Oletko takertunut mielikuvaan itsestäsi?

Mielikuvaan, josta pidät kiinni, vaikka uskosi siihen on alkanut horjua.

Mielikuvaan, joka oli totta aiemmin.

Et halua luopua mielikuvastasi, vaikka sinä olet jo muuttunut.

Mitä tapahtuu, jos päästät irti mielikuvastasi?

Mitä sinusta jää jäljelle?

Pelkäätkö, mitä mielikuvan alta paljastuu?

Pelkäätkö, että sieltä ei löydykään mitään?

Keneltä saat hyväksyntää pitämällä kiinni mielikuvastasi?

Kenelle tuotat pettymyksen, jos luovut siitä?

Entä jos mielikuvasi alla on aito sinä?

Kenelle pelkäät paljastaa aidon itsesi?

Entä jos muut näkevät jo, kuka aidosti olet?

Entä jos pidät mielikuvastasi kiinni vain itseäsi varten?

Entä jos lakkaisit vastustamasta ja irrottaisit otteesi?

Antaisit aidon itsesi tulla näkyväksi.

Ennen kaikkea sinulle itsellesi.

Aamu

On kahdenlaisia aamuja.

Niitä, jolloin taivas on rajaton ja kaikki on mahdollista.

Herään täydellinen ajatus mielessä ja kirjoitan muutamassa minuutissa valmiin tekstin muokkaamatta sanaakaan.

Kaikki sujuu luovassa virtauksessa.

Kahdeksaan mennessä olen hoitanut mieltä painaneet asiat ja päivä on vasta alussa.

Sitten on niitä aamuja, jolloin pelko on istahtanut harteilleni jo ennen heräämistä.

Ankkuroinut itsensä tiukasti paikalleen kuiskimaan, miten mistään ei tule mitään.

Kirjoittaminen, kävely ja meditointi rannalla saattavat hiljentää sen ääntä.

Silti se istuu paikallaan vielä iltapäivän puolellakin.

Opettelen jättämään sen omaan rauhaansa.

Harvemmin minulla enää on kiireisiä aamuja.

Niitä, jolloin kymmenessä minuutissa heräämisestä olin jo bussipysäkillä.

Aamuja, jolloin huonosti nukutun yön jälkeen ahdisti lähteä töihin.

Aamuja, jolloin heräsin suorittamaan jälleen yhden päivän elämästäni.

Parhaina aamuina herään ennen muuta perhettä.

Saan juoda kahvini kirjoittaen aamusivut ylhäisessä yksinäisyydessä.

Jos saisin valita, viettäisin aamuni täydessä hiljaisuudessa.

Antaisin aistien avautua omaan tahtiinsa.

Vaikka varmaan vielä joskus ikävöin aamuja, jolloin sohvalta kuuluu:

”Äiti, voinko katsoa Ryhmä Hauta?”

Pelosta huolimatta

Mistä saada rohkeutta ottaa se askel, joka eniten pelottaa?

Vaikka tietäisit sen olevan oikea askel.

Kun paikallaan pysyminen sattuu enemmän kuin askeleen ottaminen.

Kun olet saanut tarpeeksesi siitä, että kaikki on vieläkin ennallaan.

Pelko kuiskii koko ajan mielessä, entä jos se ei olekaan oikea askel.

Entä jos askel vie huonompaan suuntaan?

Entä jos edessä onkin jotain pahempaa kuin nykytilanne?

Ei tarvitse odottaa oikeaa askelta.

Riittää, että ottaa askeleita johonkin suuntaan.

Koskaan ei tule sitä hetkeä, että sinua ei enää pelottaisi.

Pelko pysyy mielessä silloinkin, kun olet tehnyt päätöksesi.

Kun vihdoin uskallat ottaa askeleen pelosta huolimatta, sinussa vapautuu suunnaton energia.

Kaikki pelkoon ja paikallaan pysymiseen käyttämäsi energia lähtee virtaamaan.

Sinun ei tarvitse enää keskittää ajatuksiasi pelkäämiseen.

Sinä uskalsit!

Kaikki energia vapautuu silloin johonkin uuteen.

Sinulla ei tarvitse olla vastauksia valmiina.

Saatat löytää etsimäsi vastaukset vasta sen jälkeen, kun olet ottanut askeleen.

Pelko ilmestyy mieleen silloinkin, kun olet päässyt omalle polullesi.

Ei kannata odottaa pelon katoamista.

Kannattaa toimia pelosta huolimatta.

Kannattaa opetella hiljentämään pelko.

Ota pelosta voimaa liikkeelle lähtemiseen.

Pelko kertoo, että olet oikeilla jäljillä.

Mitä sitten?

Mitä sitten, jos et nauti työstäsi?

Mitä sitten, jos et löydä merkitystä tekemisestäsi?

Mitä sitten, jos tunnet olevasi väärässä paikassa?

Mitä sitten, jos elämä tuntuu valuvan hukkaan työpäivän aikana?

Mitä sitten, jos käytät virkeimmät tunnit päivästäsi johonkin, mistä ilo on kaukana?

Mitä sitten, jos menetät jälleen yöunesi murehtien seuraavaa työpäivää?

Mitä sitten, jos et saa kaipaamaasi arvostusta työyhteisöstäsi?

Mitä sitten, jos menetät terveytesi ylitöitä paiskien?

Mitä sitten, jos et muista vuosia elämästäsi liiallisen kuormituksen takia?

Mitä sitten, jos itket itsesi uneen jokaisen työpäivän jälkeen?

Mitä sitten, jos pääset irrottautumaan töistäsi vain matkustamalla kauas?

Mitä sitten, jos perheesi näkee sinusta pahimmat puolet, koska annoit parhaasi työpäivän aikana?

Mitä sitten, jos eläkepäivistä ei tulekaan sellaisia kuin niin hartaasti odotit?

Mitä sitten, jos käytit elämäsi parhaat vuodet uskaltamatta muuttaa suuntaa?

Mitä sitten, jos sinua kaduttaa eniten se, ettet uskaltanut edes yrittää?

Mitä sitten?

Aidosti minä

Tapasin entisen työkaverini raitiovaunussa.

Hän oli kirjoituksiani lukiessaan ajatellut, kuinka paljon olin muuttunut muutaman vuoden aikana ja toisaalta en ollut muuttunut juuri lainkaan.

Mieheltäni oli kysytty, miten paljon olen hänen mielestään muuttunut.

Kuulemma samanlaista kuin seuraisi lapsen kasvua.

Muutos tapahtuu niin hiljalleen, ettei sitä huomaa, kun näkee toisen joka päivä.

Vuosi sitten muutos tuntui minusta siltä kuin ankanpoikanen huomaisi olevansa yksisarvinen.

Nyt tuntuu jo enemmän, että olen vain tullut enemmän omaksi itsekseni.

Elämäni on muuttunut monella tavalla, kun olen jättänyt paljon ylimääräistä matkan varrelle.

Olen kuorinut vanhaa ja tarpeetonta ympäriltäni.

Kaikkea, mitä olen tarvinnut suojellakseni sisintäni.

Onko aidoksi itseksi tuleminen määränpää vai koko elämän kestävä matka?

Minulla se on sekä määränpää että matka.

Tunnen jo päässeeni lähelle puhdasta ydintä, vaikka matka jatkuu koko elämäni.

Olen löytänyt aidon itseni ja löydän sitä koko ajan enemmän.

Ehkä olen ollut kaikille muille näkyvä, mutta itselleni se ydin olin näkymätön.

Mitä enemmän jätän tarpeetonta pois, sitä kevyemmäksi oleminen muuttuu.

Sitä enemmän olen oma itseni ja voin antaa itseni loistaa.

Sydämesi polulle

”Seuraavaan kuukauteen et saa miettiä lainkaan työhön liittyviä asioita.”

Tällaisen neuvon annoin eilen mentoroitavalleni, joka etsii uutta suuntaa uralleen.

Uskon, että seuraavaan tapaamiseen mennessä on tapahtunut paljon enemmän kuin edellisen kuukauden aikana.

Tiedän, että tätä neuvoa noudattamalla näen seuraavalla kerralla sädehtivät silmät edessäni.

Kuulen kokemuksia ilosta ja nautinnosta.

Olemme yhden tai useamman askeleen lähempänä vastausten löytymistä.

Autan ihmisiä löytämään uuden suunnan uralleen, mutta hyvin epätavallisin keinoin.

Minun kanssani et listaa vahvuuksiasi ja mieti, millaisista työtehtävistä pidät.

Et ehkä ole vielä tietoinen todellisista vahvuuksistasi.

Et ehkä tiedä, kuka aidosti olet.

Minä en auta löytämään järkeviä ratkaisuja, koska järki on saanut sinut niin eksyksiin.

Autan löytämään sen polun, jossa sielusi tuntee olevansa elossa.

Sydämesi polun, jolla voit olla juuri sellainen kuin olet.

Saatat aloittaa etsintäsi katseesi tiukasti urapohdinnoissa ja päätyä löytämään elämän, jonne tunnet kuuluvasi.

Se elämä voi olla jotain ihan muuta, mitä nyt osaat kuvitella.

Siinä elämässä ei tarvitse odottaa lomia tai eläkepäiviä, koska löydät merkitystä arjesta.

Ota ensimmäinen askel uuteen elämääsi ja varaa aika mentorointiini.

Sinun loistosi

Missä asiassa sinä loistat?

Mikä tulee sinulta helposti?

Mikä antaa sinulle aina enemmän kuin ottaa?

Mitä tekemällä tunnet olevasi eniten elossa?

Minkä tekemisestä nautit?

Mikä tuntuu naurettavan helpolta?

Mikä tulee sinulta luonnostaan?

Mikä ei vaadi sinulta ylimääräistä ponnistelua?

Missä annat itsesi loistaa?

Jokaisella on jokin lahja.

Yksi tai useampi.

Sinullakin, vaikka se vielä olisi piilossa.

Minun lahjani on auttaa sinua löytämään sinun loistosi.