Luonnon arvo

Elämäntaparemontti

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen on yksilön kannalta kuin mikä tahansa elämäntaparemontti.

Harva murehtii painoa pudottaessaan ja terveyttä vaaliessaan koko maailman liikalihavuutta.

Entä jos ilmastonmuutoksenkin suhteen keskittyisi omiin elämäntapoihin ja unohtaisi pelot koko maailman osalta?

Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa heti vain omaan toimintaansa ja valintoihinsa.

Voi toki yrittää vaikuttaa äänestämällä ja toivoa, että vaalilupaukset pidetään.

Voi yrittää vaikuttaa työpaikkansa päätöksiin ja toisten valintoihin ja toivoa, että kaikki muut muuttuvat.

Täydellinen vaikutusmahdollisuus on kuitenkin vain omaan elämään.

Aina tulee olemaan tekosyitä olla tekemättä mitään. Siksi kannattaa vain aloittaa

Valinnoissa ilmaston ja terveyden kannalta on paljon yhtäläisyyksiä.

Mitä kiireisempää elämää elää, sitä haastavampaa on tehdä kestävämpiä valintoja. Stressaantuneena valitsee usein helpoimman tien.

Jos odottaa hetkeä, jolloin tuotteissa olisi täydelliset hiilijalanjäljet valintojensa tueksi, saa odottaa kauan.

Painoa pudottaessakaan tuskin kukaan laskee kaloreita pilkulleen vaan valinnat tehdään maalaisjärjellä.

Jokaisen valinnan kohdalla voi miettiä, mikä olisi vähän parempi vaihtoehto.

Voi valita naudanlihan sijasta porsaan, kanan tai riistan.

Voi valita ajaako autolla kilometrin matkan kauppaan vai tekisikö samalla päivän happihyppelyn.

Voi valita juokseeko tarjouspäivillä heräteostosten perässä vai hankkiiko vain tarpeeseen.

Voi valita hemmotella itseäsi palveluilla tavaroiden sijasta.

Voi valita, ostaako tavarat uutena, käytettynä vai lainaako tutuilta.

Kestäviä muutoksia saa muuttamalla vain vähän asioita kerrallaan. Yksi tapa kerrallaan.

Lihansyöjästä ei kannata vaihtaa yhdessä yössä täysvegaaniksi.

Jos tuote kerrallaan etsii kestävämpiä vaihtoehtoja, on vuoden päästä tilanne paljon parempi kuin kertarysäyksellä tehty muutos.

Jos valtaosan ajasta tekee kestävämpiä valintoja, voi välillä ottaa rennommin.

Muutos on kestävällä pohjalla vain, jos elämänlaatu paranee samalla.

Mikä olisi se vaihtoehto, joka lisäisi mielihyvää JA pienentäisi ympäristöjalanjälkeä?

Elämänlaadun paranemiseen harvoin tarvitsee lisää tavaraa.

Voi aloittaa pienestä ja edetä hiljalleen isompiin valintoihin.

Voi kehua itseä pienistä onnistumisista sen sijaan, että lannistuu siitä, mitä ei ole vielä tehnyt.

Kunnon kasvattaminenkin aloitetaan kävelylenkeistä, ei maratonista.

Usein riittää jo se, että lisää vähän kerrallaan vapaa-aikaa.

Kun on enemmän aikaa, on helpompi tehdä kestäviä valintoja.

Kun on hyvä olo itsensä kanssa, ei tarvitse paeta pahaa oloa kuluttamalla enemmän.

Päätös

Päätöksellä on ihmeellinen voima.

Voi yrittää tehdä. Useimmiten ei jaksa yrittää kovin pitkään.

Voi päättää tehdä. Ihmeitä alkaa tapahtua.

Olin monta kertaa yrittänyt vähentää lihan kulutusta. Jaksoin yleensä viikon verran tsempata ja lopulta päädyin väsyneenä ottamaan lihapaketin ostoskoriin.

Päätin vähentää lihan kulutusta. Kaupan hyllyt alkoivat näyttää täysin erilaiselta. Lihaa on joka paikassa. Mutta onneksi on myös vaihtoehtoja.

Valitsen ravintolassa useammin kasvis- kuin liharuoan. Käyn niissä ravintoloissa, mistä saa hyvää kasvisruokaa. Jos kokkaan vain itselleni, valmistan aina lihattoman vaihtoehdon. Olen muuttunut riskikäyttäjästä kohtuukäyttäjäksi.

Tarvitsi vain päättää.

Olin yrittänyt kirjoittaa blogia. Muutaman kerran jälkeen tuli kuukausien tauko.

Päätin kirjoittaa blogia joka päivä. Kahden kuukauden jälkeen 55 kirjoitusta rikkaampana. Harvemmin tulee enää mietittyä, jättäisinkö tänä päivänä kirjoittamisen väliin.

Tarvitsi vain päättää.

Sitoutuminen tulee kaupan päälle.

Lihattomampi tavoite

Suomi vähentää lihankulutuksen kolmannekseen nykyisestä vuonna 2019. Perhe Suomi siis.

Päätin tarttua härkää sarvista. Ilmastonmuutos tulee iholle liian usein ja liian isona mörkönä.

Uskon, että todellinen muutos lähtee ruohonjuuritasolta.

Ainoa, mihin voin välittömästi vaikuttaa on oma toimintani.

Lihankulutus on perheessämme isoin ja vaikein haaste päästöjen vähentämisessä.

Puolisoni on lihansyöjä henkeen ja vereen. Jokainen ruoka kaipaisi ripauksen pekonia, jos hänen mielipidettään kysytään.

Lapsi ei suostu syömään silaattia eli mitä tahansa vihreää.

Tavoite on haastava, mutta mahdollinen.

Tärkeimmät esteet tavoitteen saavuttamisessa: minä itse.

Minun laiskuuteni opetella tekemään niin hyviä kasvisruokia, että perhe ei huomaa syövänsä reilusti vähemmän lihaa.

Jos on tehnyt 20 vuotta liharuokia, ei ole ihan helppoa muuttaa ajattelua ja opetella uusia taitoja. Mutta kaikki on opeteltavissa.

Jos ei halua, että merivesi nousee kotipihalle asti, on parempi aloittaa nyt. Itsestä.

Muutos

Olen huomannut, että elämä yrittää ohjata meitä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme, tekemään itsemme kannalta oikeita päätöksiä. Elämä lähettää ensin pieniä merkkejä, jos olemme kulkemassa väärään suuntaan. Se yrittää lempeästi ohjailla oikeaan suuntaan. Jos emme suostu huomaamaan merkkejä, viesteistä tulee vähän äänekkäämpiä. Jos vain jatkamme viestien hiljentämistä ja pysymme haitallisella tiellä, yrittää elämä pysäyttää kovemmalla otteella. Lopulta elämä jysäyttää lekalla päähän, heittää eteemme sellaisen esteen, että on pakko pysähtyä. Tuska on niin suuri, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin elää sen läpi. Arvomaailma heilahtaa ja kaikki on eri tavalla kuin aiemmin. Sillä hetkellä voimme valita, otammeko opiksi vai jatkammeko silti vanhalla tiellä. Muutos on vaikeaa. Mutta kun tuska on riittävän suuri, muutoksesta tuleekin helpotus. Toimimmeko itseämme vastaan vai olemmeko itsemme puolella? Löydämmekö kokemuksistamme riittävän hyvän syyn tehdä hyvinvointimme kannalta oikeita ratkaisuja? Olen alkanut pohtia, päteekö sama myös ilmastonmuutokseen. Saamme ensin pieniä merkkejä, joiden perusteella voisimme vaihtaa suuntaa. Jos emme tunnista, miten olemme yhtä asuttamamme maapallon kanssa, alkavat viestit olla äänekkäämpiä. Jos edelleen jatkamme itsekästä elämäämme, näemmekö yhä kovempia merkkejä? Haluammeko pitää kaiken elämässämme ennallaan, vain koska muutos on vaikeaa? Olemmeko välittämättä helleaalloista, kuivuudesta, tuhoutuvista koralliriutoista ja sulaneista jäätiköistä? Odotammeko sitä lekaa, joka täräyttää elämästämme niin tuskallista, että muutos alkaa tuntua helpolta vaihtoehdolta?