Kehon ja mielen yhteys

Tunteet kehossa

Mihin piilotit surusi?

Sen, joka oli liian suuri surtavaksi.

Surun, jonka käännät vihaksi itseäsi kohtaan.

Mihin piilotit vihasi?

Sen, jota et anna itsesi tuntea.

Vihan, joka läikkyy yli äyräiden heikkona hetkenäsi.

Mihin piilotit yksinäisyytesi?

Sen, joka sai sinut suojaamaan sydämesi.

Yksinäisyyden, joka pitää sinut vieläkin erillään muista.

Mihin piilotit rakkautesi?

Sen, jota vaille jäit, kun olisit sitä tarvinnut.

Rakkauden, jota et vieläkään usko ansaitsevasi.

Mihin piilotit pelkosi?

Sen, joka olisi lamauttanut sinut kokonaan.

Pelon, joka estää sinua elämästä elämääsi.

Kaikki ne ovat kehossasi.

Odottavat, että kohtaisit ne.

Vapauttaisit itsesi tuntemaan.

Elämään.

Tyhjyyden tuolla puolen

Olen herännyt aamuvarhaisin katsomaan formuloita.

Olen hengittänyt keväisin jääkiekon MM-kisoja.

Olen jännittänyt, pettynyt, elänyt mukana ja juhlinut voittoja.

Kunnes kiinnostus on hiipunut elämän muuttuessa.

Vaiheeseen, jossa tyhjyys tarjoaa suurimman elämyksen.

Koko muu Suomi jännitti, kannusti voittoon ja juhli suihkulähteissä.

Minun valintani oli sulkea silmät ja kulkea tyhjyyden tuolle puolen.

Olen menettänyt yhteisen joukkohurmion.

Saanut tilalle täydellisen rauhan tunteen.

Suuremman riemun kuin koskaan aiemmin.

Kokemuksen kaikkialla säteilevästä rakkaudesta.

Tunteen siitä, miten kaikki on yhtä.

Koen vieläkin olevani matkani alussa.

Vaikutukset säteilevät hiljalleen elämääni.

Meditointi vei voiton jännitysnäytelmästä.

Tyhjyydestä voi löytyä kaikki.

Suora selkäranka

Usko voi muuttua tiedoksi oman kokemuksen kautta.

Tällä viikolla uskoni skolioosini syystä muuttui tiedoksi.

Yläasteella selkärankani alkoi kääntyä mutkalle.

Sain muovikorsetin selkäni ympärille estämään mutkien kasvua.

Vankilan, jota pidin ylläni kaksi vuotta.

23 tuntia vuorokaudessa.

Se oli lääketieteen keino estää selkääni kasvamasta enemmän vinoon.

Skolioosin syytä ei tiedetä, joten toimittiin parhaalla tiedossa olevalla tavalla.

Annettiin tukea selälle, jotta se ei kasvaisi enempää vinoon.

Selkärankani oli kuin mutkainen joki.

Korsetilla estettiin jokea tekemästä syvempiä mutkia.

Toisilla selkä leikattiin.

Mutkat olivat niin syviä, ettei korsetista ollut apua.

Vankila esti kaiken luonnollisen liikkeen selässäni.

Yläasteella, jolloin jokaisella on niin monta syytä piiloutua.

Minulla oli yksi syy enemmän.

Vaikka pääsin eroon korsetista, jatkoin sen kantamista.

Selkäni oli oppinut, miten se ei pääse liikkumaan.

Vieläkin tunnen, miltä panssari tuntuu kehoni ympärillä.

Selkäni on ollut rikki.

Selkä on ollut minun heikoin lenkkini.

Kehoni tuki on ollut jaloissa, kun sitä ei ole ollut selässä.

Tällä viikolla selkärankani suoristui.

Skolioosin syy olikin tunne.

Niin vahva tunne, että osa siitä on saattanut siirtyä suvun perintönä.

Tunne, joka oli saanut selän lihakset kääntämään selkärankaani vinoon.

Tällä viikolla Rosen-hoidossa löysin tuon tunteen.

Kun itkin tunteen vapaaksi, selkäni suoristui.

Yli kahteenkymmeneen vuoteen selkärankani on nyt ensimmäistä kertaa suora.

Rosen-menetelmän avulla olen löytänyt jokaisen vaivani takaa vanhan tunteen.

Entä jos sairauksien takana onkin tunne, jota ei ole voinut tuntea?

Se muuttaisi ihan kaiken.

Kun oireiden sijasta voitaisiin hoitaa syytä.

Selkärankani on nyt suora.

Kehoni tuki on lantiossa ja selässä.

Siellä, missä sen kuuluu olla.

Ihmisen keho on ihmeellinen.

Kaiken takana oli tunne.

Hiljainen mieli

Kuinka usein sinulla on hiljainen mieli?

Ilman yhtään ajatusta.

Täynnä hiljaisuutta.

Osaatko hiljentää mielesi?

Edes hetkeksi.

Voit opetella hiljentämään mielesi.

Mieli on hiljaa vain tässä hetkessä.

Hiljaisuuden kautta voit ohjelmoida mielesi uudestaan.

Voit tarkkailla, millaisia ajatuksia mielessäsi kulkee.

Voit valita, millaisiin ajatuksiin jäät kiinni.

Voit päästää niistä kaikista irti.

Voit muuttaa ajatustesi suuntaa.

Voit antaa niiden elää omaa elämäänsä.

Sinä voit olla paikallaan.

Voit kuunnella hiljaisuutta.

Voit olla hiljaisuus.

Hyvinvoinnin anatomia

On hyvinvointia tai pahoinvointia.

On vain hyvinvointia elämässä.

Elämä tapahtuu työssä tai vapaa-ajalla.

Ihminen on sama ihminen niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Ihminen voi hyvin, kun

- hän voi olla sellainen kuin on,

- hän on siellä, missä haluaa olla ja

- hän tekee asioita, joita haluaa tehdä.

Ihminen voi pahoin, kun

- hän ei voi olla sellainen kuin on,

- hän ei ole siellä, missä haluaa olla tai

- hän ei tee asioita, joita haluaa tehdä tai tekee asioita, joita ei halua tehdä.

Ihmisellä on tunteet.

Ihminen tuntee koko ajan, niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Jos ihminen tukahduttaa tunteensa, ne patoutuvat kehoon jännitykseksi.

Keho oireilee, kun ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi syntyy, kun ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi kasvaa, mitä enemmän ihminen joutuu hylkäämään itseään.

Hyvinvointi lisääntyy, mitä kokonaisempana ihminen saa olla oma itsensä.

Elämässä - työssä ja vapaa-ajalla.

Inspiraatio

Luovan työn parhaita puolia on, että ihan kaikkea voi käyttää inspiraationa.

Niitä synkimpiäkin päiviä, kun itkee saavillisen kyyneleitä keittiön lattialla eikä edes jooga auta nousemaan murheen alhosta.

Kun tunnen olevani kuilun pohjalla, taiteilijaminä hykertelee, että tästä saa niin hyvää materiaalia tuleviin kirjoituksiin.

Kun en näe valoa synkän pilven alla, yrittäjäminä ajattelee, kuinka tämäkin tunne auttaa palvelemaan mentoroitaviani paremmin.

Kun on itse päässyt pimeyden toiselle puolelle, pystyy samaistumaan toisen tunteisiin

Kun on itse rämpinyt pelon suossa epävarmuudessa, tietää tarkalleen, miltä toisesta tuntuu muutoksen keskellä.

Saan eniten inspiraatiota tunteista.

Kun tunne pääsee vapauteen, antaa se aina inspiraatiota sanoille.

Tunnemyrkyistä riittää kirjoitettavaa pitkään.

Suurimmat luovuuden purkaukset ja vaikuttavimmat runot tulevat Rosen-hoidon jälkeen.

Kun kehosta vapautuu vanhaa, syntyy valtavasti tilaa luovuudelle.

Muscles of inspiration.

Inspiraatio on sisäänhengitystä.

Kun voin hengittää vapaammin, luovuudella on tilaa virrata kehoon.

Kosketus

Kosketan sanoillani.

Kosketus kulkee sydämestä sydämeen.

Autan sinua tulemaan tietoiseksi niistä puolista itsessäsi, jotka ovat sinulta piilossa.

Silitän niitä kohtia, jotka ovat jääneet vaille turvallista huomiota.

Vien huomiosi sinne, missä hengityksesi ei virtaa.

Kosketan niitäkin kohtia, jotka haluaisit pitää näkymättömissä.

Alitajuntasi paljastaa sinulle vain sen, minkä mielesi pystyy käsittelemään.

Välillä osun kipeään kohtaan.

Voit antaa kivun hellittää otteensa.

Kosketus vapauttaa.

Antaa sinulle tilaa olla oma itsesi.

Anna sanojeni koskettaa.

Lämmön välittyä sydämestä sydämeen.

Hengitys

Voit antaa sen virrata vapaasti,

tehdä itsestäsi suuren.

Voit estää sen kulkua,

tehdä itsestäsi pienen.

Voit pidättää sitä,

kasvattaa pelkoasi.

Voit kiihdyttää sitä,

viedä sinut vihan partaalle.

Voit olla ajattelematta sitä,

antaa sen reagoida tunteisiisi.

Voit hallita sitä,

vaikuttaa sen kautta tunteisiisi.

Voit antaa sen virrata sisään,

tehdä luovuudelle tilaa.

Voit antaa sen virrata ulos,

päästää irti vanhasta.

Voit rauhoittaa sitä,

antaa sen rauhoittaa mielesi.

Ilman sitä et ole mitään.

Sen kanssa olet kaikki.

Hengitys.

Jännitys kehossa

Kaikki mitä teemme itseämme vastaan tuo jännitystä kehoon.

Tämä ajatus on jäänyt mieleen Rosen-anatomian kurssilta.

Huomaatko, milloin toimit vastoin omaa sisintäsi?

Kuinka suuri osa päivästäsi kuluu luoden jännityksiä kehoosi?

Kuinka usein hylkäät itsesi, arvosi, tunteesi?

Tunnistatko tilanteet, joissa lihaksesi jännittyvät?

Oletko kiinnittänyt huomiota, millaisissa tilanteissa niskaa alkaa kiristää, selkä jumiutuu tai päätä jomottaa.

Miten toimit tuolloin itseäsi vastaan?

Mitä joudut tekemään, että kehosi reagoi jännittymällä?

Mitä tunteita tukahdutat silloin, kun kipu iskee?

Missä ja kenen seurassa lihaksesi kiristyvät eniten?

Kuinka paljon voit tehdä asioita niin kuin sinusta tuntuu oikealta?

Huomaatko eron kehossasi?

Lihasten jännityksellä on aina jokin syy.

Jännityksen tarkoitus on suojella sinua silloin, kun et voi kohdata jotakin tunnetta.

Mitähän sinulle on tapahtunut, että olet tarvinnut tämän jännityksen suojaksesi?

Todistus

On todistuksia, jotka olen saanut opiskelemalla, ahkeroimalla, pänttäämällä, lukemalla ja tekemällä paljon töitä.

Vuosien jälkeen en muista maisterin tutkinnosta yhtään kurssia, joka olisi aidosti sytyttänyt tai kirjaa, jonka olisin halunnut lukea vapaaehtoisesti ilman tenttiäkin.

Sitten on todistuksia, joissa sydän on mukana, joista olen aidosti ylpeä ja kiitollinen.

Todistuksia, jotka ovat muistoja siitä, että luovuin vanhasta, tein vähemmän, muutuin ihmisenä, tunsin kuuluvani heimoon, pääsin jälleen lähemmäs omaa sisintäni, kuuntelin hengitystä, olin läsnä ja välillä ihan hukassa, hyväksyin, ettei tarvitse tietää ja löysin yhteyden moniin tukahdutettuihin tunteisiin.

Opin missä lihaksissa pelko saattaa lymyillä, mihin on piiloutunut sisukas sinnittely, miten monella tavalla ihminen voi kehollaan tehdä itsestään pienen, mikä on kiltteyslihas ja mikä lihas voi estää ottamasta askeleita eteenpäin.

Lopulta jokaisella on omat syynsä jännitykselle ja ainoa tapa saada vastaukset selville on kuunnella kosketuksella ja sydämellä.

Todistus uudesta vapauden ulottuvuudesta ja yhdestä askeleesta eteenpäin Rosen-menetelmän polulla.

Todistus Rosen-anatomia

Hengitys

Miten hengität?

Mitä viestit kehollesi hengitykselläsi?

Pyydätkö kehoasi varautumaan pahimpaan?

Pidätkö hengityksesi pienenä?

Annatko sen virrata vapaana, hitaana aaltona?

Tunnistatko, minne hengityksesi virtaa?

Hengitätkö koko kehoosi?

Kulkeeko hengityksesi varpaisiin ja sormiin asti?

Jääkö jokin osa kehostasi vaille hengityksen virtausta?

Hengitätkö kipuusi antaen hengityksen helpottaa oloasi?

Miten hengität stressaantuneena?

Tunnetko elämänvoiman, joka sinussa virtaa hengityksen mukana?

Tiesitkö, että voit milloin tahansa rauhoittaa kehosi?

Voit kertoa kehollesi kaiken olevan hyvin juuri nyt.

Riittää, kun hengität syvään ja rauhallisesti.

Sisään. Tauko. Ulos. Tauko. Sisään. Tauko. Ulos. Tauko.

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.

Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

Selän anatomiaa

Selkäranka sisältää koko elämämme.

Minun selkärankani on mutkainen.

Mutkien kohdalla olen väistellyt tunteita, tapahtumia ja ihmisiä.

Väistänyt sivurooliin omassa elämässäni.

Alimmissa kaulanikamissa on ollut iso patti, joka hokee ”pitäisi, pitäisi, pitäisi”.

Kontrollin portti, joka on estänyt tunteiden virtaamisen sydämestä mieleen.

Ei ihme, että hartiat ovat olleet kovat ja tunnottomat.

Kaikki tunteet ovat jääneet padon taakse jumiin.

Yläselän rintanikamissa on ollut musta laatikko täynnä padottua vihaa.

Nikamat niin kiinni toisissaan, että niiden välissä ei ole ollut liikettä.

Teräspanssari, joka on estänyt tuntemasta ja ilmaisemasta vihaa, suuttumasta ja raivostumasta.

Alemmissa rintanikamissa on ollut piilopaikkani, luola kohonneena muita nikamia korkeammalle.

Kuin olisin paennut taaksepäin. Väistänyt iskuja vyön alle.

Ristiluun kohdalla elämäni pelot ovat kerrostuneet tiheiksi sedimenteiksi.

Kun yläselkä kipeytyy, tiedän olevani vihainen jostain.

Kun keskiselkä kipeytyy, tiedän piiloutuvani jotakin.

Kun alaselkä kipeytyy, tiedän pelkääväni jotain.

Kiitän selkääni kaikesta, miltä se on minua suojellut ja mitä se on minulle paljastanut.

Opettelen tuntemaan tunteet ilman, että selkäni tarvitsee ilmoittaa niistä minulle.

Lupaan pitää siitä parempaa huolta.

Olen päässyt takaisin oman elämäni päärooliin.

Millaisen historian sinun selkäsi muistaa?

Joogaopettaja

Kun toissavuonna palasin joogan pariin, en arvannut, minne matka johtaa.

Yinjooga paljasti kehon, mielen ja sielun yhteyden tavalla, joka parikymppiselle astangan suorittajalle ei ollut koskaan auennut.

Rosen-menetelmä sinetöi lopullisesti intohimoni lähteä tutkimaan kehon salaisuuksia.

Reilu vuosi sitten pimeänä marraskuun iltana katsoin joogaopettajakoulutuksen ilmoitusta joogakoulun seinällä.

Sain ensimmäisen ajatuksen, että tuokin polku on mahdollinen, vaikka se ei silloin vielä tuntunut omalta polulta.

Alitajunta teki työtään, kun yinin, hathan ja kundaliinijoogan myötä löysin uusia ulottuvuuksia harjoitukseeni.

Kahden viikon päästä aloitan matkan joogaopettajaksi.

Minä, joka en lukiossa lukenut biologiaa, koska sitä tietoa en ainakaan tarvitsisi.

Minä, joka nyt janoan tietoa ihmisen anatomiasta, chakroista ja meridiaaneista.

En ole minkään kurssin ohjelmasta ollut näin innoissani.

Jälleen yksi heimo ja yksi paikka, jossa tunnen olevani kotona.

Sielun käsi

Olen hukassa ilman oikeaa kättäni.

Siedän kaiken muun hankaluuden arjessa, mutta kaipaan kättäni ajatteluun.

En osaa ajatella, kun oikea käsi ei voi pitää kynää paperilla tai nojata näppäimistöön.

Vasemmalla kädellä näppäillessä tulee puolikkaita ajatuksia. Puolikkaita ideoita.

Jos äidinkieli on tunteiden kieli, niin oikea käsi on minulle tunteiden käsi.

Saan yhteyden sydämeeni ja sieluuni kirjoittamalla.

Nyt yhteys tuntuu sumuiselta.

Kun en saa oikealla kädellä kirjoitettua, ajatukset jäävät pääni oravanpyörään pyörimään.

Puhumiseen on korkeampi kynnys, eikä sillä ole samanlaista puhdistavaa vaikutusta.

Ehkä alan kohta epätoivoisena tehdä videoita blogitekstien sijasta.

Tänään opettelin käyttämään puhelimen sanelutoimintoa.

Löysin tavan kirjata kävelyllä mieleen pulpahtelevat lauseet muistiin, turvallisemmin kuin katse puhelimessa.

Tajusin samalla, että ensimmäinen versio kirjastani on raapustettu käsin muistivihkoihin.

Saan ne sanelun avulla koneelle helpommin kuin olisin osannut edes toivoa.

Kirjoita kirja muuttuikin muotoon sanele kirja.

Kaatumisellakin oli tarkoitus.

Sitä saa mitä tilaa

Ajatuksen voima on valtava. Saan siitä yhä enemmän todisteita. Universumi ottaa ajatukseni välillä vähän liiankin todesta tai on liian innokas toteuttamaan niitä. Tänään viive oli noin minuutti. Mietin liukkaalla kävellessäni, että mitä sitten, jos nyt kaatuisin. Ajattelin kyllä enemmän epäonnistumista ”kaatumalla” jollain muulla elämän osa-alueella, mutta tilaukseni käsiteltiin pikana ja olin hetkessä rähmälläni jäällä. Näytetään nyt, kun kerran kysyttiin, mihin oikeakätinen piirtäjä-kirjoittaja-joogi tarvitsee kättään. Aika moneen asiaan. Eniten kuitenkin yllätyin siitä, miten nopeasti toivuin harmituksesta. Edellisessä elämässä olisin jäänyt märehtimään pidemmäksi aikaa. Harmittaa toki kaikki se, mitä jää nyt kädettömänä väliin, mutta olen enemmän kiitollinen siitä, ettei käynyt pahemmin. Vasen käsi toimii, puhelimen sanelua voisin vihdoin kokeilla, ajatus leikkaa, joten voin kirjoittaa ja suunnitella, tapaturmavakuutus oli kunnossa ja heimooni kuuluu taitava vyöhyketerapeutti. Vauhti hidastuu, muttei pysähdy. Ehkä tästä seuraa luovaa taidetta vasemmalla kädellä.

11. Rosen-menetelmä

Joulukalenterin 11. kirja kuvaa menetelmän, jonka avulla löysin tien omaksi itsekseni.

11. Marion Rosen, Susan Brenner: Rosen-menetelmä - Kosketusta keholle ja mielelle

”Me vältämme näyttämästä sisimpäämme muille luomalla lihaksistomme avulla ympärillemme suojaavia muureja, jotta emme olisi haavoittuvaisia. Pelkäämme, että ulkomaailma vahingoittaa todellista olemustamme, joten emme usein anna todellisen olemuksemme olla osa elämäämme.”

Olin tutkinut ja treenannut mieltäni löytääkseni ratkaisuja elämääni.

Etsin väärästä paikasta.

Vastaukset mielen rajoituksiin ovatkin kehossa. Kehoon padotuissa tunteissa.

”Lihasjännityksen avulla keho tukahduttaa tunteita ja kokemuksia, joita emme kykene käsittelemään niiden tapahtumahetkellä. Niinpä usein unohdamme, mitä alun perin tapahtui. Nuo tunteet ja kokemukset ovat kuitenkin sisällämme, varastoituneina kehoomme, ja meidän on ponnisteltava suuresti pitääksemme ne tietoisuutemme ulottumattomissa. Lihasjännitys myös estää hengitystä virtaamasta vapaasti kehon lävitse.”

Marion Rosenin kehittämässä menetelmässä kosketus luo tietoisuuden kehon jännityksistä. Kun jännitykseen piiloutunut tunne pääsee vapaaksi, syntyy tilaa uudelle. Elämiselle.

Tärkeimmät asiat ovat hyvin yksinkertaisia.

Läsnäoleva kosketus ja luottamus riittää.

Kirjan 122 sivua on upea kuvaus Rosen-menetelmästä, mutta lukeminen ei riitä.

Tarvitaan kokemus.

Löysin sen, kuka olen ilman ponnistelua.

Rytmi

”Find your own rhythm.” Kävelimme ympäri salia, hiljaisuuden vallitessa, huomio itsessämme. Löydä oma rytmisi. Mikä on minun rytmini? Jos en kulje virran mukana, millainen on minun rytmini? Millaisessa rytmissä pysyn mukana? Millainen on rytmini, jossa en joudu näkemään vaivaa perässä pysymiseen? Jos olen hidas, olen hidas. Jos olen nopea, olen nopea. Huomasin, että olin koko urani ajan juossut. Nopeammin ja kiihdyttäen. Ehkä koko elämäni. Oma luonnollinen rytmini on rauhallinen. Osaan kiiruhtaa ja olen hyvä siinä. Haluanko kiiruhtaa? Kehoni yrittää pysäyttää minut, jos juoksen liian kauan, liian lujaa. Voin hyvin vain, jos säilytän oman rytmini. Minun rytmini voi olla täysin eri kuin jonkun toisen. Minun rytmini voi olla eri kuin kaikkien muiden. Jos kaikki muut juoksevat, uskallanko seurata rytmiäni? Tunnetko oman rytmisi?