Henkinen kasvu

Virittyminen

Voit valita, miten virityt katsomaan maailmaa.

Valitsetko pelon vai toivon?

Voit valita, miten virityt uusiin asioihin.

Valitsetko pelon vai uteliaisuuden?

Voit valita, miten virityt tulevaisuuteen.

Valitsetko pelon vai luottamuksen?

Voit valita, miten virityt kohtaamaan epävarmuuden.

Valitsetko pelon vai uskon?

Voit valita, miten virityt näkemään toisen ihmisen.

Valitsetko pelon vai rakkauden?

Voit valita, miten virityt uuteen päivään.

Valitsetko pelon vai innostuksen?

Perillä

Haluaisit olla jo perillä.

Määränpäässä, jotta tietäisit, minne päädyit.

Matkan tehneenä, jotta voisit olla varma, että kannatti lähteä.

Valmis, jotta ei tarvitsisi pelätä keskeneräisyyttä.

Haluaisit purkaa jo laukkusi.

Asettautua paikalleen, kun et jaksaisi ottaa enää yhtään uutta askelta.

Kotiutua, jotta voisit vain sujahtaa tasaiseen arkeen.

Levätä, koska matkustaminen vie voimia.

Haluaisit olla jo perillä, jotta näkisit, että kaikki järjestyi.

Juuri niin kuin oli tarkoitus.

Olet valmis koko ajan, keskeneräisenäkin.

Tiedät, että et olisi voinut jäädä paikoilleen.

Lähteminen oli ainoa oikea vaihtoehto.

Sinä voit antaa itsesi levätä.

Niin kauan kuin lepoa tarvitset.

Kaikki järjestyy kyllä.

Muutoksen pelko

Ihminen ei halua muutosta.

Muutos ja tuntematon pelottaa, joten on helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa.

Tutussa kärsimyksessä tai tunnottomuudessa.

On vaivattomampaa elää unessa kuin herätä todellisuuteen.

Todellisuus paljastaa kaikki tavat, miten toimii vastoin omaa tai toisten parasta.

Ihminen ei halua muuttua.

On helpompaa pysyä vanhoissa tavoissa ja elää automaattiohjauksella.

On helpompaa nähdä itsensä olosuhteiden vankina kuin tunnistaa oma vastuu muuttaa elämäänsä.

On helpompaa turruttaa tunteensa.

Elää elämää, joka on kärsimystä tai jossa mikään ei tunnu miltään.

Ihminen on valmis muutokseen vasta, kun kärsimys tulee sietämättömäksi tai kyllästyy tunnottomuuteen.

Kun mikä tahansa muutos on muutos parempaan.

Muutoksen matkalla voi tulla hetkiä, että haluaisi takaisin uneen, missä kaikki oli helpompaa.

Kunnes muistaa kärsimyksen tai tunnottomuuden.

Tunteen siitä, kuinka elämä valui hukkaan.

Kukaan ei sano, että muutos olisi helppoa.

Kun ensimmäistä kertaa saa yhteyden unohtamiinsa tunteisiin, on varma siitä, että kannatti ottaa se ensimmäinen askel.

Kannatti jatkaa eteenpäin askel kerrallaan.

Sinun tarinasi

Löydät merkityksen tarinastasi.

Kun lakkaat ajattelemasta, että kaikki tapahtui sattumalta.

Kun alat uskoa, että kaikella on ollut tarkoituksensa.

Löydät merkityksen, kun hyväksyt kaiken, mitä sinulle on tapahtunut.

Kun huomaat, mitä olet oppinut elämäsi vaikeuksista.

Kun voit sanoa toiselle, tiedän miltä sinusta tuntuu.

Löydät rauhan, kun ajattelet, että tarvitsit kaiken, mitä sinulle on tapahtunut.

Päästäksesi tähän hetkeen.

Sinä olet selvinnyt siitä kaikesta tähän pisteeseen.

Sinä selviät myös tästä eteenpäin.

Etkä vain selviä, vaan kukoistat.

Sinä omistat tarinasi.

Luota

Luota, niin saat.

Luota, että saat.

Luota, vaikka ei ole takeita, että saat.

Luota, niin sinulle annetaan.

Luota, että saat sen mistä luovut.

Luota, että saat sen mitä annat.

Luota hyvään.

Luota, että ansaitset parasta.

Luota, että riittävän hyvä voi olla parempi kuin täydellinen.

Luota tunteeseen, joka sanoo sinulle, mitä kannattaa tehdä.

Luota, että se tunne on oikeassa.

Luottamuksellasi on arvo, jonka voi menettää.

Älä luota sokeasti.

Älä luota, jos tiedät, ettei luottamustasi arvosteta.

Luota elämään, vaikka se olisi pettänyt luottamuksesi.

Luota, että asiat järjestyvät.

Luota, että kaikella on tarkoituksensa.

Luota itseesi.

Luota ihmeisiin.

Itsetunto

Itsetunto kasvaa pimeydessä.

Sinun on tunnettava maaperä, jolle itsetuntosi rakennat.

Mitä tarkemmin tunnet ja hyväksyt kaikki puolet itsessäsi, sitä vankempi pohja itsetunnollasi on.

Itsetuntosi perusta on niissä vaikeimmissa asioissa, joita yrität vältellä.

Itsetuntosi on aina huteralla pohjalla, jos jätät menneisyyden möröt kohtaamatta.

Mikään määrä positiivisuutta ei riitä, jos et tunne pimeyttä itsessäsi.

Mitä paremmin olet sinut pimeytesi kanssa, sitä vahvemmaksi itsetuntosi muodostuu.

Mitä suuremmista koettelemuksista olet selvinnyt, sitä enemmän sinulla on itsetuntosi rakennuspalikoita.

Rakennuspalikoita ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi, jos päätät jäädä pimeyteen.

Sinä valitset valon ja pimeyden välillä.

Valaise elämäsi pimeimmät puolet niin sinun ei tarvitse olla niiden vankina.

Kukaan ei voi loukata sinua asioista, jotka olet hyväksynyt.

Mikään ei voi horjuttaa luottamustasi elämään, kun tiedät, mistä olet selviytynyt.

Hyvä itsetunto kantaa ja kuljettaa, kun olet rakentanut sen pimeytesi päälle.

Pimeyden, jonka olet muuttanut kirkkaaksi timantiksi.

Sydämen ääni

Voit tehdä työtä, jossa sydämesi on täysillä mukana.

Tunnet merkityksen kaikessa, mitä teet.

Voit myös sulkea sydämesi aina, kun aloitat työsi.

Samalla kadotat merkityksen tunteen.

Voit pitää sydämesi suljettuna, jotta sinun ei tarvitse kuunnella sen ääntä.

Mitä sydämesi kertoisi, jos antaisit sen sanoa kaiken sanottavansa?

Mitä joutuisit myöntämään itsellesi, jos antaisit sydämesi puhua sinulle suoraan?

Sydämesi voisi valita toisin, jos et järjellä hiljennä sen ääntä.

Tiedätkö, mitä sydämesi valitsisi?

Taidat tietää.

Voi olla vaikeinta myöntää sen olevan oikeassa.

Löydät oman paikkasi, kun annat sydämesi valita.

Löydät rauhan tunteen, kun annat sydämesi valita.

Mitä tapahtuisi, jos aidosti kuuntelisit sydäntäsi?

Kannustaja ja kriitikko

Sisälläsi asuu kannustaja ja kriitikko.

Kumpi on enemmän äänessä?

Onko toinen kokonaan hiljaa?

Kumman sanoja uskot enemmän?

Kumman sanoja vastustat?

Kenen äänellä ne puhuvat?

Kun haluat aloittaa jotain uutta, mitä ne sanovat sinulle?

Kuunteletko niitä?

Kun haluat lopettaa jotain, miten ne suhtautuvat?

Kumman sanoista on ollut sinulle enemmän hyötyä?

Kumpi on vienyt elämääsi parempaan suuntaan?

Kumpi niistä on enemmän oikeassa?

Kumman ääntä haluaisit kuulla enemmän?

Osaatko hiljentää kriitikon äänen?

Osaatko antaa kannustajalle puheenvuoron?

Vai asuuko sisälläsi asuu kriitikkojen armeija tai kannustajien kuoro?

Kuuletko omaa ääntäsi?

Mitä sinun äänesi sanoo?

Valo

Kannatko menneisyyden pimeyttä mukanasi?

Pimeys seuraa sinua niin kauan kunnes kohtaat sen.

Voit paeta sitä, kääntää sille selkäsi ja kieltää sen olemassaolon.

Pimeys kulkee aina mukanasi.

Se seuraa varjona kaikkialle.

Voit etsiä valoa, lentää valon perässä aurinkoon ja tuijottaa kirkasta valoa yrittäen imeä sitä itseesi.

Niin kauan kuin pakenet pimeyttä, et saa koskaan tarpeeksi valoa.

Niin kauan kuin etsit valoa itsesi ulkopuolelta, jäät aina kaipaamaan lisää valoa.

Pimeys karkottaa valon niin kauan kunnes käännyt kohti pimeyttä.

Anna pimeyden näyttää, ettei siinä ole mitään pelättävää.

Menneisyyden pimeys on sinun opettajasi.

Kun tunnet menneisyyden tunteet ja hyväksyt pimeyden osaksi sinun elämääsi, löydät valon.

Kirkkaan valon pimeyden takaa.

Häikäisevän valon, jonka löydettyäsi sinun ei tarvitse enää matkustaa valon perässä.

Sinun ei tarvitse etsiä valoa itsesi ulkopuolelta.

Valo on sinussa itsessäsi.

Vapaa

Janoatko vapautta?

Oletko vapaa?

Kuka estää sinua olemasta vapaa?

Voit kaivata vapautta ja pitää itsesi kahlittuna.

Tiedostamatta, että viet itse itseltäsi vapauden.

Voit uskotella itsellesi, että tarvitset kahleet pärjätäksesi.

Voit vapauttaa itsesi vanhasta kiinnittääksesi kahleet seuraavaan tukikohtaan.

Varasuunnitelmaan, turvaverkkoon, toisten kannateltavaksi.

Jokainen tarvitsee turvasataman, jossa kerätä voimia.

Jossain vaiheessa tulee aika päästää itsensä vapaaksi.

Aika lähteä lentoon.

Entä jos estät itseäsi lentämästä, koska pelkäät vapauden rajattomuutta?

Voisitko luottaa, että siipesi kantavat?

Saisitko siitä rohkeutta lähteä lentoon?

Mitä tekisit, jos olisit täysin vapaa?

Minne lentäisit, jos antaisit itsesi olla vapaa?

Kasvu

Elämän tärkeimmät kasvun paikat ovat niitä, joita ei voi itse valita.

Elämä heittää jääkylmään, syvään veteen ja on vain räpiköitävä rantaan.

On pelastauduttava miettimättä, miten selviän ja haluanko tätä.

Elämä ei kysy, haluatko kasvaa ihmisenä vaan tekee valinnan puolestasi.

Vasta jälkeenpäin voi katsoa, millaisesta mankelista selviytyi läpi.

Tyhjiin puristettuna.

Eilen suunnittelin käyntikorttia itselleni ja mietin rohkeutta ryhtyä yrittäjäksi.

Totuttelin uuteen jääkaappiin, jonka hyllyt olivat väärillä paikoilla edelliseen verrattuna.

Facebook muistutti päivitykselläni, että on kulunut kolme vuotta lapseni viimeisen sytostaattikuurin viimeisestä annoksesta.

Rohkeus sai taas uuden mittakaavan.

Muistin, mistä olen jo selvinnyt.

Miten kaikki tämä rohkealta tuntuva vaikuttaa pieneltä todellisen kasvun edessä.

Olin sukeltanut pimeyteen ja löytänyt takaisin pinnalle.

Monen synkän talven jälkeen tämä oli ensimmäinen, jolloin en huomannut pimeyttä.

En kärsinyt pimeydestä, koska sisälläni oli valoisaa.

Tunnen itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi, vaikka joka toinen päivä jännittää uuden edessä.

Olen omalla polulla, jota en olisi ilman lapseni sairautta ehkä löytänyt.

En ehkä olisi uskaltanut hypätä tuntemattomaan.

Ilman räpiköintiä jääkylmässä vedessä.

Runsaus

Kasvoitko niukkuuden vai runsauden ilmapiirissä?

Opitko säästämään vai sijoittamaan?

Opitko välttämään vai ottamaan riskejä?

Pidätkö tiukasti kiinni omastasi peläten, että tilalle ei tule uutta?

Vai osaatko luopua ja luottaa, että saat tarvitsemasi?

Jos toinen saa jotain, onko se sinulta pois?

Vai näetkö toisen onnistumisen esimerkkinä siitä, mihin sinäkin voit päästä?

Niukkuuteen tottuneelle mikään ei ole tarpeeksi.

Liian vähän rakkautta, huomiota, läsnäoloa, nähdyksi tulemista.

Liikaa yksinäisyyttä, pärjäämistä, sinnittelyä, suorittamista, hyväksynnän hakemista.

Niukkuudessa elävä kerjää ulkopuolelta, koska tuntee itsensä sisäisesti tyhjäksi.

Mikään määrä arvostusta muilta ei riitä, jos et itse arvosta itseäsi.

Kun huomaat, että runsauden lähde on sinussa, et ole enää riippuvainen muista.

Annat runsauden virrata elämääsi.

Elätkö niukkuudessa vai runsaudessa?

Kuinka suuria unelmia uskallat unelmoida?

Kuinka paljon hyvää osaat ottaa vastaan elämääsi?

Kuinka paljon hyvää ansaitset?

Sinä olet rajaton, jos uskot niin.

Sinä elät runsaudessa, jos uskot niin.

Uskotko?

Suvaitsevaisuus

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteille, jotka rajoittavat vapauttasi olla se kuka olet?

Oletko suvaitsevainen sanoille, jotka vievät sinulta tilaa olla oma itsesi?

Oletko suvaitsevainen teoille, jotka rikkovat rajojasi?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla asetat itsesi toisten yläpuolelle?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla luot haittaa toisille?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät toisia seuraamasta omaa polkuaan?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Oletko suvaitsevainen mielipiteillesi, joilla pienennät itseäsi?

Oletko suvaitsevainen sanoillesi, joilla puhut lannistavaan sävyyn itsellesi?

Oletko suvaitsevainen teoillesi, joilla estät itseäsi kukoistamasta?

Kuinka suvaitsevainen olet?

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Läsnäolo

Mieli haluaa matkustaa.

Se poukkoilee ajatuksesta ja paikasta toiseen.

Mieli hajottaa ja levittää energian joka puolelle.

Keho on paikalla ja mieli jossain aivan muualla.

Läsnäolo keskittää energian yhteen paikkaan.

Mitä enemmän on läsnä, sitä suuremmaksi energia tiivistyy.

Läsnäolon voima on valtava.

Kunnes mieli taas havahtuu ja alkaa hajottaa energiaa.

Edellytämme läsnäolopakkoa, mutta kukaan ei opeta, miten olla läsnä.

Keho on läsnä ja mieli kaukana poissa.

Mieli pelkää tylsyyttä ja pakenee tekemättömyyttä.

Se rakastaa virtuaalimatkailua ruudun läpi toiseen maailmaan.

Maailmaan, jossa se saa seikkailla loputtomasti.

Pysähtymättä.

Viedä energian mukanaan tästä hetkestä.

Läsnäoloon tarvitaan mieleltä vain yksi teko.

Vaikein kaikista.

Pysyä paikallaan.

Tässä hetkessä.

Anteeksianto itselle

Annan anteeksi, miten kerta toisensa jälkeen hylkäsin itseni.

Olin toisten puolella itseni kustannuksella.

Annan anteeksi ne kerrat, kun en osannut hiljentää itseäni rikkovia sanoja.

Omia sanoja, joilla kerta toisensa jälkeen tunsin itseni pienemmäksi kuin olinkaan.

Sanoja, joiden voimalla jätin tekemättä asioita, joita olisin halunnut tehdä.

Sanoja, joiden vuoksi tein asioita, joita en olisi halunnut tehdä.

Annan anteeksi, että en osannut sanoa vastaan.

Puolustaa rajojani, kun niiden yli käveltiin.

Annan anteeksi, että yritin olla niin kuin muut.

Piilotin samalla todellisen itseni.

Annan anteeksi, että annoin vahvuuksieni muuttua heikkouksiksi.

En nähnyt minussa olevaa rikkautta.

Annan anteeksi, että odotin itseltäni täydellisyyttä.

Annan anteeksi, että kuuntelin muiden mielipiteitä, vaikka tiesin niiden olevan väärässä.

Annan anteeksi, miten ankara olen ollut itselleni.

Syytetty, tuomari ja pyöveli - kaikkia yhtä aikaa.

Annan anteeksi, että tunsin syyllisyyttä silloin, kun puolustin itseäni.

Annan anteeksi, että teeskentelin vahvaa, vaikka halusin näyttää haurauteni.

Annan anteeksi, että rakensin muurin ympärilleni silloin kuin olisin eniten kaivannut tukea.

Annan anteeksi, että torjuin avun, vaikka olisin sitä halunnut.

Annan anteeksi, etten kuunnellut sydämeni ääntä.

Kaikki ne kerrat, jolloin toimin vastoin vaistoani.

Annan anteeksi itselleni.

Lasten syövän päivä

Tänään vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää.

Kolme vuotta sitten etsin lapseni tuolia Kampin Narinkkatorilla.

Olen kiitollinen kaikesta, mitä sairaus opetti, vaikka en tätä elämän korkeakoulua olisi halunnut käydä.

Olen kiitollinen, että sairaala-arjesta on jo kolme vuotta.

Voin suunnitella tulevaisuutta, vaikka tiedän, että elämä voi nauraa suunnitelmilleni ja vetää maton alta milloin tahansa.

Voin pitää pieniä murheita isoina, kun oikeista huolista on kulunut aikaa.

Voin pelätä asioita, jotka eivät ole mitään todellisten pelkojen rinnalla.

Piti kulkea helvetin läpi, jotta uskalsin muuttaa suuntaa urallani.

Matka ei ole ollut helppo, mutta toisaalta ei ole vaihtoehtoa, kun tuska on niin suuri, että on tuskasta tunnoton.

Löysin keinot parantaa itseni sairauden jättämistä henkisistä haavoista ja sain niistä uuden suunnan elämääni.

Kampissa oli jälleen pieniä tuoleja rivissä muistuttamassa, kuinka monen perheen elämä on mullistunut yhdessä hetkessä.

Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö tukee lasten syöpähoitojen tutkimusta, jotta jokaisen sairastuneen lapsen tarina päättyisi onnellisesti.

Sylva ry tulee perheiden elämää, kun maailma kutistuu sairauden ympärille.

Kirjoitin viime vuonna Sylvan lehteen taideterapian voimasta.  

Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

Uusi maailma

Yksi muutoksen kynnys tulee eteen, kun huomaa ajattelunsa muuttuneen, mutta ei ole vielä löytänyt muita samalla tavoin ajattelevia.

Huomasin, ettei konsulttimaailma olekaan minun paikkani, mutta en vielä tiennyt, mikä on minun maailmani.

En tiennyt, missä tuntisin oloni kotoisaksi.

Huomasin uskovani asioihin, joista ei järjen maailmassa puhuta, mutta en tuntenut vielä ketään samoin ajattelevia.

En tiennyt, kenen kanssa tuntisin oloni kotoisaksi.

Huomasin kyseenalaistavani uutta tapaani olla ja ajatella, koska se ei ollut normaali tapa siinä maailmassa, jossa olin koko aikuisen ikäni elänyt.

Kovan sijasta olin pehmeä.

Järjen sijasta aloin luottaa tunteeseen.

Kontrollin sijasta aloin uskoa johdatukseen.

Koko ajan mietin, mitä jos olenkin ainoa, joka ajattelee näin.

Mitä avoimemmaksi olen tullut oman henkisen kasvuni suhteen, sitä enemmän löydän samoin ajattelevia.

Tarvitsemme ympärillemme hengenheimolaisia, jotta saamme vahvistusta sille, että uusi tapamme olla ja elää on normaali.

Luota siihen tunteeseen, jos koet olevasi sinulle väärässä maailmassa.

Luota siihen, ettet ole ainoa.

Luota siihen, että löydät heimosi.

Luota siihen, että löydät maailmasi, jossa tunnet olosi kotoisaksi.

Tiedän, että löydät paikkasi.

Varjon puolella

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, elävätkö he valon vai varjon puolella. Valon puolella elävien on tärkeää löytää kaikesta positiivista. Pimeät tunteet saattavat olla niin kiellettyjä, että ne on painettu täysin valolta piiloon. Varjon puolella elävät varautuvat kaikkeen pahimman vaihtoehdon mukaan, murehtivat etukäteen, tässä hetkessä ja jälkikäteen. Valoisat tunteet ovat tuntemattomampia, eivätkä ehkä koskaan pääse valaisemaan pimeyttä. Kumpikin tapa elää johtaa kärsimykseen, koska itseltä kieltämämme tunteet hallitsevat tavalla tai toisella elämäämme. Olen ollut niin tottunut kulkemaan varjoissa, että tämä viime aikojen valoisuus häikäisee silmiä. Tunnen oloni niin kotoisaksi syvissä vesissä, että meinaan hakeutua varjon puolelle, vaikka sille ei enää olisikaan tarvetta. Uuden vuoden tavoitteet löydän edelleen parhaiten miettimällä, mitkä asiat harmittaisivat vuoden lopussa, jos en niitä tekisi. Valon puolella elänyt saattaisi miettiä tavoitteensa myönteisemmästä näkökulmasta. Uskon, että aito positiivisuus löytyy vain kohtaamalla myös elämän pimeimmät nurkat. Varjoissa kulkeneena tiedän tarkalleen, miltä tuntuu, kun ei ole unelmia. Tiedän, miltä tuntuu epätoivo, piiloutuminen ja itsensä hylkääminen. Tiedän myös, miten löytää tie valon puolelle. Miten irrottaa epätoivosta, tulla näkyväksi ja valita ensin itsensä. Tiedän, miten löytää kadottamansa unelmat. Silmät tottuvat pimeään. Silmät tottuvat valoon. Tottuminen vaatii vain aikaa, mutta lopulta huomaa, ettei kummassakaan puolessa ole pelättävää. Meidän on tarkoitus elää sekä valossa että varjoissa.