Aidosti minä

Valitse itsesi

Mitä jää jäljelle, jos sinä hylkäät itsesi?

Kuka seisoo puolellasi, jos siirryt toisten leiriin itseäsi vastaan?

Kuka puolustaa rajojasi, jos et itse pidä niitä puolustamisen arvoisena?

Kuka uskoo sinuun, jos et itse usko?

Kuka kannustaa sinua, jos olet itsesi pahin vihollinen?

Kuka puhuu sinulle kauniisti, jos omat sanasi satuttavat itseäsi eniten?

Etsitkö toista, joka tekisi sinut kokonaiseksi?

Entä jos etsit sen puolen itsestäsi, joka käänsi selkänsä sinulle?

Valitse itsesi, niin sinulla on aina tukija puolellasi.

Mitä saat, jos et enää hylkää itseäsi?

Mihin kaikkeen pystytkään, kun saat itsestäsi parhaan liittolaisen?

Kuinka vahva oletkaan, kun seisot aina itsesi puolella.

Kuinka lujasti uskotkaan, kun tiedät olevasi itsesi tukena.

Kuinka paljon uskallatkaan, kun luotat selviytyväsi.

Valitse itsesi.

Roolivaatteissa

Mitä rooleja esität?

Pitääkö sinun esittää jotain muuta kuin olet tullaksesi hyväksytyksi?

Roolissa oleminen on aina raskaampaa kuin omana itsenäsi oleminen.

Jos esität työhaastattelussa jotain muuta kuin olet, joudut jatkamaan roolissa työn saatuasi.

Kuvittele pukevasi rooli yllesi joka päivä, vuosien ajan.

Ei ihme, jos odotat viikonloppuja ja lomia ja pelkäät uutta työviikkoa.

Jos rooli rajoittaa sinua, haluatko ottaa sen kantaaksesi?

Entä vedätkö roolin yllesi kotiovella?

Vanhemman roolin, jonka olet omaksunut lapsuudestasi.

Puolison roolin, jonka sait kotoa mukaasi.

Jos huomaat matkivasi vanhempiesi reaktioita, et silloin ole oma itsesi vanhempana tai puolisona.

Vanhemman rooli ahdistaa enemmän kuin vanhempana oleminen.

Missä tunnet olosi vapaaksi?

Missä olet paras versio itsestäsi?

Kenen kanssa uskallat ja osaat olla oma itsesi?

Roolissa käyttäydyt alitajuisen ohjelmointisi mukaan.

Roolissa reagoit pystymättä vaikuttaa reaktioosi.

Roolivaatteet puristavat aina jostain kohdasta.

Vasta kun tulet tietoiseksi esittäväsi roolia, voit alkaa riisua sitä yltäsi.

Kun olet aidosti itsesi, tunnet olosi vapaaksi.

Kuinka kauan jaksat esittää rooliasi?

Mieti vuosien pakkopaitaa ylläsi, jos päätät ottaa roolin vastaan.

Onko se elämää, jota haluat esittää?

Entä jos olisit oma itsesi kaikkialla?

Miltä tuntuisi elää ilman esittämistä?

Miltä elämä tuntuisi?

Matka omaksi itseksi

Ajattele, että voisit inspiroida ihmisiä parhaiten olemalla täysin oma itsesi.

Ajattele, että voisit auttaa toisia parhaiten tekemällä asioita, joita synnyit tekemään.

Ajattele, että olisit täysin tyytyväinen, tässä hetkessä, olemalla oma itsesi, tekemällä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Niin yksinkertaista.

Tiedätkö, kuka olet sisimmässäsi?

Kaikkien niiden kerrosten alla, joita olet rakentanut aidon minäsi ympärille.

Kerrosten, joilla peitit itsesi, jotta sopeutuisit joukkoon.

Tiedätkö, miltä tuntuu tehdä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä?

Kun kaikki virtaa itsestään, helposti, pakottamatta.

Kun huomaat, että kaikella kokemallasi on ollut jokin tarkoitus.

Tiedätkö, miltä tuntuu päästä omalle polulle?

Polulle, jonka sinä teet itsellesi.

Polulle, joka ei seuraa muiden odotuksia vaan on sinun valitsemasi.

Tiedätkö, miltä tuntuu rauha, kun olet löytänyt aidon itsesi ja tarkoituksesi?

Kun olet löytänyt luovuutesi ja kadonneet unelmasi.

Kun tunnet, että olet löytänyt etsimäsi.

Sen kuka olet ilman ponnistelua.

Sen hienompaa tunnetta ei ole.

Matka siihen tunteeseen ei aina ole helppo, mutta se on kaiken vaivannäön arvoinen.

Voin auttaa sinua kulkemaan kohti tuota tunnetta.

Olla sinun matkakumppanisi ja mentorisi.

* * *

Tähän kiteytyy minun kutsumukseni ja missioni.

Tämä on 200. blogitekstini.

Kiitos sinulle, että luet ja kuljet rinnalla.

Suuri

Mitä jos et pelkääkään epäonnistumista?

Entä jos suurin pelkosi on, että onnistut?

Ehkä pelkäätkin omaa voimaasi ja suuruuttasi.

Muutoksen askeleessa saattaa eniten pelottaa menestyminen.

Jos olet tottunut tekemään itsestäsi pienen, on pelottavaa astua vapauteen.

Saatat oivaltaa, että kaikki rajoitukset ovat vain omassa mielessäsi.

Saatat huomata, että olet suostunut olemaan pienempi kuin oletkaan.

Kukaan muu ei pienennä sinua kuin sinä itse.

Olisitko pieni, jos saisit olla juuri sellainen kuin olet?

Sinä synnyit uskoen omaan täydellisyyteesi.

Uskoit, että osaat mitä tahansa ja pystyt mihin tahansa.

Vasta ympäristö alkoi horjuttaa uskoasi omaan suuruuteesi.

Aloit kadottaa uskosi siihen, että voit olla kaikkea.

Opit pienentämään itseäsi, koska uskoit toisten mielipiteitä.

Mielipiteitä, joiden luulit olevan totuuksia.

Varot uskomasta omaan täydellisyyteesi, jotta välttyisit pettymyksiltä.

Pienennät rajoittuneilla uskomuksillasi itseäsi ja elämääsi.

Kun löydät oman suuruutesi, näet miten monilla tavoilla olet tehnyt itsestäsi pienen.

Sinä olet täydellinen, suuri ja vapaa.

Opit vielä näkemään sen itsekin.

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Omituinen

Millä tavalla sinä olet ollut omituinen?

Minkä omituisuuden olet oppinut piilottamaan itsestäsi, koska et sen takia kuulunut joukkoon?

Entä jos se onkin sinun supervoimasi?

Erikoisuutesi, jolla sinun on tarkoitus loistaa, ei piiloutua.

Mikä on ollut suurin vaikeutesi elämässä?

Kriisi, jonka olet kironnut maanrakoon ja toivonut, ettei se koskaan olisi osunut kohdallesi.

Siellä on sinun voimasi.

Sieltä olet saanut kokemusta, jonka voit kääntää voitoksesi.

Auttaa ihmisiä näkemään asiat eri tavalla.

Mistä olet aina saanut rakentavaa palautetta?

Mikä piirre sinussa on ärsyttänyt muita?

Mitä piirrettä muut ovat saaneet sinut häpeämään itsessäsi?

Ehkä vika ei olekaan sinussa vaan ympäristössä.

Kaikki omituisuudet, vaikeudet ja ärsyttävät piirteet ovatkin ehkä sinun aarteesi.

Oikeassa ympäristössä ne ovat sinun timanttejasi.

Entä jos etsit paikan, jossa pääset loistamaan?

Entä jos etsit ihmiset, jotka saavat sinut loistamaan?

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.

Kuka sinä olet?

Kuka sinä olet?

Kuka olet, kun riisut roolit ympäriltäsi?

Kuka olet, kun jätät tittelit syrjään?

Kuka olet, kun luovut oppiarvoistasi?

Kuka olet, kun hylkäät toisten määritelmät sinusta?

Kuka olet, kun unohdat itsellesi antamat leimat?

Kuka olet, kun tiputat suojakuoret tarpeettomina?

Kuka olet, jos sinun ei tarvitsisi olla jotain muuta kuin olet?

Kuka olet ilman ponnistelua?

Kuka olet, kun saat olla vapaasti oma itsesi?

Kuka olet, kun sinun ei tarvitse teeskennellä?

Kuka olet, kun et kysy muilta, millainen saat olla tai millainen sinun pitäisi olla?

Ajattele, jos voisit olla se, kuka aidosti olet.

Miltä se tuntuisi?

Saat koko potentiaalisi käyttöösi, kun olet täysin oma itsesi.

Kaikki se energia, jota käytät yrittääksesi olla jotain muuta kuin olet vapautuu käyttöösi.

Ei ole vahvuuksia tai heikkouksia.

On vain ominaisuuksia, jotka tekevät sinusta sinut.

Voitko hyväksyä ne osaksi sinua?

Kuka sinä olet?

Syvyys

En ole oikeastaan koskaan viihtynyt pinnalla.

Olen aina hakeutunut syvyyksiin.

En loista pinnallisessa keskustelussa, mutta silmäni syttyvät, kun päästään pinnan alle.

Siellä osaan hengittää vapaasti.

En pelkää suunnistaa pimeässä.

Osaan olla turvana pinnan alla.

Ei siis ihme, että kutsumukseni on auttaa sukeltamaan mielen syvyyksiin.

Hiljaisuuden maailmaan.

Opastaa sanoilla, hiljaisuudella, kosketuksella, kehon liikkeen ja käsillä tekemisen kautta.

Mitä syvemmälle on piilottanut luovuutensa, sitä hienommalta tuntuu löytää se uudelleen.

Mitä syvemmälle on piilottanut tunteitaan, sitä vapaampi olo tulee niiden vapauduttua.

Mitä syvemmälle on piilottanut aidon itsensä, sitä kirkkaammin se loistaa esille noustessaan.

Uskallatko sukeltaa pinnan alle?

Sieltä löytyvät etsimäsi vastaukset.

Sieltä löytyy vapaus.

Otan sinua kädestä.

Sukelletaan yhdessä.

Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja - mentori - taiteilija - kirjailija - joogaopettaja - Rosen-terapeutti - hiljaisuuden lähettiläs - luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

Herkkyyden voima

Äitini kertoo, miten jo pienenä puolustin heikompaa isompia vastaan hiekkalaatikolla.

Olen aina kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntenut tuskaa toisten puolesta ja yrittänyt auttaa.

Nähnyt pintaa syvemmälle ja ollut heikomman puolella.

Sanonut ääneen asioita, joita kaikki ajattelevat, mutta joista kukaan muu ei uskalla puhua.

Saanut kokea nahoissani sen, että turvallisin ratkaisu olisi olla hiljaa ja antaa kärsimyksen jatkua.

Tunnistin herkkyyden lapsessani, mutten nähnyt sitä itsessäni.

Vasta viime kesänä sain lahjaksi tietoisuuden omasta herkkyydestäni.

Herkkyys yhdisti elämäni palaset punaisella langalla.

Se ei muuttanut mitään, mutta auttoi ymmärtämään kaiken.

Herkkyys selitti, miksi olin voinut niin pahoin kovassa maailmassa.

Voin tietoisesti rakentaa pehmeämpää maailmaa.

Herkkyyden tunnistaminen auttoi tekemään siitä taikavoimani, vahvuuden heikkouden sijasta.

Ilman herkkyyttä en näkisi niin kuin näen tai kirjoittaisi niin kuin kirjoitan.

Ilman herkkyyttä en tunnistaisi toisen haavoja ja voimaa.

Herkkyyden tiedostaminen auttaa minua suojelemaan itseäni.

Asettamaan rajat sille, mitä imen itseeni ulkopuolelta.

Valitsemaan seurani, ympäristöni ja tekemiseni herkkyyttä vaalien.

Ehkä olemmekin kaikki herkkiä.

Toisilla on vain kovempi kuori herkkyyden ympärillä.

Kirjoitan sinulle

Elokuun lopussa aloin kirjoittaa blogia joka päivä.

Minulla oli vain aavistus, että se auttaisi löytämään suunnan eteenpäin.

Toivoin, että joku muukin kuin äitini ja kaksi ystävääni lukisivat sanojani.

En kuitenkaan osannut ajatella, mitä kaikkea kirjoittaminen olisi 163 tekstiä myöhemmin tuonut elämääni.

Tekstit ovat lyhentyneet, lauseet tiivistyneet ja ajatukset selkiytyneet.

Löysin oman ääneni, joka vahvistuu koko ajan.

Sain uskon ja luottamuksen, että kirjoitan lopun elämääni.

Kirjoitan, koska en osaa enää olla kirjoittamatta.

Kirjoitan, vaikka kukaan ei maksaisi siitä minulle.

Kirjoitan, koska tunnen eläväni enemmän kirjoittaessani.

Kirjoitan, koska saan enemmän vastauksia kuin osaan kysyä.

Kirjoitan sinulle, joka olet päässyt sanojeni kautta lähemmäs itseäsi.

Kirjoitan sinulle, joka tunnet sanojeni avulla itsesi vähemmän yksinäiseksi muutoksen keskellä.

Kirjoitan sinulle, joka saat sanoistani lohtua, voimaa, uskoa ja rauhaa.

Kirjoitan juuri sinulle.

Kiitos, että olet.

Unelmat

Onko sinulla töihin liittyviä unelmia?

Vielä vuosi sitten minulla ei ollut.

Ei ollut oikeastaan koskaan aikuisena ollut.

Hiljalleen unelmia alkoi ilmestyä näkyviin.

Ensin pieniä unelmia.

Ne kurkistivat varovaisesti piilostaan ja miettivät, uskaltavatko tulla esiin.

Kun ne huomasivat, että niiden oli turvallista olla näkyvillä, unelmat alkoivat kasvaa.

Ne kasvoivat kasvamistaan ja niitä tuli aina vain lisää.

Kaikki unelmat olivat olleet olemassa koko ajan, mutta ne olivat olleet minulle näkymättömiä.

Kunnes löysin keinot tehdä ne näkyviksi.

Unelmieni ja niiden keinojen ympärille rakennan nyt uutta elämääni.

Minulla on unelma, että jokainen tuntisi olevansa luova ja taiteellisesti lahjakas. Ihan jokainen on.

Minulla on unelma, että jokainen tunnistaisi oman sydämen äänensä ja uskaltaisi seurata sitä. Se on aina oikeassa elämämme valinnoissa.

Minulla on unelma, että jokainen uskaltaisi tuntea tunteensa ja vapautua niiden kahleista. Myönteiset tunteet menevät ohi, jos niitä ei tunne. Kielteiset tunteet patoutuvat kehoon ja hallitsevat elämäämme tiedostamattamme.

Minulla on unelma, että jokainen tulisi nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Minulla on unelma, että jokainen löytäisi omat unelmansa. Unelmat antavat merkityksen kaikelle tekemiselle.

Minulla on unelma, että jokainen voisi olla oma itsensä. Se kuka on ilman ponnistelua.

Minulla on unelma tehdä näkymätön näkyväksi.

Näkyvä

Olen yleensä aina kameran takana.

Havahduin hiljattain siihen, että monista perhejuhlista ei ole yhtään kuvaa minusta.

Ihan kuin en olisi ollut paikalla, vaikka juhlat on ikuistettu minun silmieni kautta.

En löytänyt viime vuosilta montaa kuvaa, joissa olisin yksin omana itsenäni, sellaisena kuin haluan tulla nähdyksi.

Ajalta ennen lasta on paljon kuvia minusta.

Äitiyden myötä olen kuvissa ensisijaisesti äitinä.

Kuin olisin unohtanut, kuka olen äitiyden lisäksi.

Kadottanut piirteitä itsestäni.

Parhaat kuvat minusta on otettu häissämme.

Huntu, juhlameikki ja -kampaus näyttävät edustavan puolen, mutta kuvissa ei ole se minä, joka elää tätä hetkeä.

Vuodet häiden jälkeen ovat muuttaneet minua enemmän kuin vuodet ennen niitä.

Jokainen ansaitsee tulla näkyväksi itselleen.

Nähdä itsensä ihailevin silmin, jotta voi nähdä itsensä kokonaisena.

Nähdä nekin puolet, jotka muut jo näkevät.

Jokainen ansaitsee saada onnistuneita kuvia itsestään.

Kuvia, joissa on kokonainen, aito minä.

Niitä harvoin saa parin minuutin pikakuvauksella.

Kokovartalokipsi kameran edessä vaatii aikaa sulaakseen.

Jokainen ansaitsee saada itsestään kuvan, jossa näkee oman tulevaisuutensa.

Kuvani otti ihana Erika Lind / Studio Metsä

Peilikuva

Toiset näkevät meissä usein enemmän kuin näemme itsessämme.

Olemme omissa silmissämme vajaita, toisille kokonaisempia.

Piilotamme itseltämme monet vahvuutemme.

Ne puolet, jotka loistavat meistä toisille, mutta joille itse olemme sokeita.

Heikkouksiin on helpompi keskittyä.

Voimme myös olla ympäristössä, missä vahvuutemme eivät pääse loistamaan.

Siksi tarvitsemme toisia peileiksi itsellemme.

Peilejä, jotka valaisevat meille ne puolet, joita emme itsessämme näe.

Kerta toisensa jälkeen minulle sanottiin, miten hyvin osaan sanoittaa asioita, tunteita ja kokemuksia.

Olin itse sille täysin sokea.

Tuskailin sanojen ja lauseiden kanssa kärsimykseen asti.

Vasta kun annoin itselleni luvan kirjoittaa asioista, joista minulla on oikeasti sanottavaa, huomasin olevani sanoittaja.

Vasta kun päästin irti sääntöjen maailmasta, sain vapauden luoda sanoilla.

Mitä puolia toiset ihailevat sinussa?

Puolia, joita et itse näe, mutta joista saat toistuvasti kehuja?

Entä jos liittäisit ne osaksi peilikuvaasi?

Antaisit niiden loistaa myös itsellesi.

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

Suojaväri

Kun todellinen minä alkaa paljastua panssarin alta, muuttuu myös ulkoinen olemus.

Entisen minän suojavärit eivät enää sovikaan uuteen identiteettiin.

Musta ja harmaa värittömyys alkaa ahdistaa.

Saattaa huomata, että onkin aiemmin pukeutunut muita varten, sulautuakseen joukkoon.

Enää ei halua piiloutua univormuun vaan haluaa näyttää uuden minän kaikilla tavoilla.

Ei tarvitse enää sopeutua muottiin vaan voi leikkiä muotin rajojen ulkopuolella.

Todennäköistä on, että juuri ennen muutosta on konmarittanut vaatekaapin tyylikkään mustaksi.

Uusi minä kaipaa tietenkin vain värejä. Mitä räikeämpiä, sitä parempi.

Synkkyyden tilalle tulee ilo, valo ja keveys.

Hiustyyli muuttuu, silmälasit vaihtuvat ja vaatekaapin sisältö uudistuu.

Kirpputorit ovat aarreaittoja löytää juuri ne hörhelöt, joita ei muotin mukaisista kaupoista löydä.

Ei tarvitse enää pukeutua kuin kaikki muut, vaan on rohkeutta etsiä oma tyyli.

Vaatteisiin sitoutuu energiaa.

Vanhan elämän raskasta energiaa ei halua enää pukea päälleen.

Kun kehon energia muuttuu, on tärkeää löytää oikealla taajuudella värähtelevät vaatteet.

Suojavärin sijasta uskaltaa erottautua joukosta.

Kameleontista saattaa tulla tyytyväinen riikinkukko.

Vuosi 2018

Aloitin vuoden peläten, löydänkö koskaan innostusta, tarkoitusta tekemiselleni, unelmia tai kutsumustani. Olen tästä vuodesta viikon lomankin jälkeen vielä maitohapoilla ja ajatukset kiitollisuudesta sekaisin. Niin paljon hienoja asioita on tapahtunut, että universumi tuntuu palkitsevan minua vuosien pysähtyneisyyden ja vaikeuksien jälkeen. Löysin Rosen-menetelmän, joka oli ratkaiseva käänne parempaan. Avain kaikkeen. Löysin kehotietoisuuden, padotut tunteet kehostani, jotka rajoittivat tekemistäni ja elämääni. Opin, että rajoittavat uskomukset ja ajatukset ovat kehossa, eivät mielessä. Oivalsin, että olen asunut päässäni ja opettelen elämään kehossani, kuuntelemaan kehoni viestejä. Opin kuuntelemaan intuitiotani, joka kertoo minulle aina oikean tien. Sain takaisin kadoksissa olleen luovuuteni. Löysin taiteilijan itsestäni. Löysin piirtämisen ja maalaamisen voiman käsitellä tunteita ja ilmaista itseäni. Löysin oman ääneni. Tulin pois piilosta ja opettelin tulemaan näkyväksi. Kasvatin uudet siivet murtuneiden tilalle. Löysin elämäni ensimmäiset työhön liittyvät unelmani. Löysin Seth Godinin, jonka sanat auttoivat löytämään tarvitsemani rohkeuden. Irtisanouduin vuosien pohdinnan jälkeen konsultin työstäni. Hyppäsin tyhjän päälle ja huomasin, että turvaverkko kannattelee minua. Luovuin yhdestä ammatista ja sain kymmenen unelma-ammattia tilalle. Opin luottamaan, että asiat järjestyvät ajallaan. Opin huomaamaan, että kaikella on tarkoituksensa. Opin päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta. Löysin pimeyden tilalle valon. Vaihdoin mustan väreihin. Tein itselleni nettisivut omalla nimelläni. Sain takaisin kirjoittamisen lahjan. Kirjoitin Sylvan lehteen tärkeimmän kirjoitukseni. Aloin kirjoittaa blogia päivittäin. Riisuin suojahaarniskan ja opin olemaan aidosti oma itseni, se kuka olen ilman vaivannäköä. Opettelin unelmoimaan isosti. Aloin kokeilla asioita, tehdä ja saada valmista aikaan. Opin, että kaikki väärät valinnat elämäni varrella olivat välttämättömiä löytääkseni tien tähän pisteeseen, oikeaan suuntaan. Opin, että olenkin aina halunnut kulkea valtavirran ulkopuolella omalla polulla. Vasta nyt uskallan myöntää sen itselleni. Opin tuntemaan kiitollisuutta elämäni vaikeuksista ja synkimmistä hetkistä. Järjestin ensimmäiset Mothers in Business -tilaisuuteni ja loppuvuodesta jaoin oman tarinani kahdessa MiB:n tilaisuudessa. Sain koskettavampaa palautetta sanoistani kuin koskaan aiemmin kymmenen vuoden urani aikana. Tapasin upeita, samanhenkisiä ihmisiä, joista on tullut uusi heimoni. Monta heimoa. Olin koulutuksissa villasukat jalassa ja tajusin tulleeni kotiin. Ymmärsin olevani erityisherkkä, mikä auttoi oivaltamaan paljon asioita elämäni varrelta. Löysin LinkedInin voiman täynnä mahdollisuuksia tutustua inspiroiviin ihmisiin. Kävin sokkolounailla ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja huomasin nauttivani uusien ihmisten tapaamisesta. Opin suojelemaan itseäni haitalliselta energialta ja valitsen tarkasti, minne kohdistan huomioni. Lopetin television katselun ja sarjojen seuraamisen, mistä ei jää muistijälkiä. Käytin säästetyn ajan kirjojen lukemiseen ja podcastien kuunteluun, jotka muuttavat aina jotain minussa. Luin 60 kirjaa, joista monet muuttivat tapani katsoa maailmaa. Löysin yinjoogan rinnalle hathajoogan ja lopulta kundaliinijoogan. Löysin chakrat ja meridiaanit. Osallistuin Sethin Bootstrapper’s Workshopiin, joka muutti niin paljon ajatteluani, että sanat eivät riitä kertomaan. Opin uuden tavan oppia asioita, auttamalla, tekemällä ja kirjoittamalla. Opettelin uuden, rauhallisemman rytmin tehdä asioita. Toisaalta huomasin palaavani helposti vanhaan suorittamisen rytmiin. Opin meditoimaan, ihan vain istumaan paikallaan tekemättä ja yrittämättä mitään. Opin, että ideoita tulee aina lisää, kun niiden antaa virtaa vapaasti. Opin, että saan eniten aikaa pysähtymällä suorittamisen sijasta. Opin hylkäämään järjen vallassa elämisen ja kuuntelemaan tunteita. Opin tarttumaan kohdalle tuleviin tilaisuuksiin. Opettelin hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat. Kehoni alkoi valita kasvisruokaa liharuoan sijasta. Tunsin vahvaa yhteyttä luonnon kanssa. Laitoin dynamiittia alitajunnan kellariin ja mursin sukupolvelta toiselle siirtyneitä uskomuksia. Raivasin puskutraktorilla vanhaa tehdäkseni tilaa uudelle. Opin, että olen koko ajan ollut valmis ja samalla olen täysin keskeneräinen. Opettelin näyttämään ja tuntemaan tunteitani niiden patoamisen sijasta. Toivon olevani parempi äiti ja puoliso kaiken tämän omaan napaan tuijottamisen jälkeen. Toivon voivani tämän vuoden ansiosta näyttää lapselleni mallia, että on tärkeää etsiä ja pitää kiinni unelmistaan. Astua syrjään kärsimyksen tieltä ja etsiä parempaa tilalle. Vastaus löytyy vain itsestä. Elämä tuo tiellesi tarvitsemasi ihmiset, kannustajat, jotka auttavat sinua löytämään oman polkusi. Tarvitsee vain tarttua tilaisuuksiin. Päätän vuoden kiitollisena siitä, että etsintäni on päättynyt. Minulla on koko elämä aikaa toteuttaa unelmiani. Edessä on tekemisen vuosi. Jos tämän vuoden teema oli minä, ensi vuoden teema on me. Unelmointi jatkuu. I don’t believe in unicorns. I am one. Vuoden vaikuttavimmat podcastit The Good Life Project / Jonathan Fields Supersoul Conversations / Oprah Winfrey Akimbo / Seth Godin Luovia / Nani Härkönen Vuoden vaikuttavimmat kirjat Linchpin / Seth Godin Tribes / Seth Godin This Is Marketing / Seth Godin Kultasuoni / Julia Cameron Tyhjän paperin nautinto / Julia Cameron War of Art / Steven Pressfield Michelle Obama / Minun tarinani Valitsin yhdeksän minulle merkityksellisintä kuvaa Instagramista. Ne, joilla ei välttämättä ole niin paljon tykkäyksiä, mutta jotka kuvaavat parhaiten tämän vuoden käännekohtia.

24. Tunnekuvakirja

Kirja, joka kuvaa tunteiden vuoristoradan matkalla omaksi itseksi, miltä tuntuu hylätä ulkoiset vaatimukset ja hypätä oman elämänsä ohjaimiin.

24. Camilla Tuominen: Tunnekuvakirja - Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen

Camillan kirja kuvaa ja sanoittaa täydellisesti parin vuoden aikana kokemani muutoksen. Vaikka oma tarinani on aivan toinen, ovat tunteet yhteisiä. Tunsin olevani vääränlainen, väärässä maailmassa ja eläväni jonkun toisen elämää. Kun sisäinen tuska kasvaa riittävän suureksi, lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. ”Ymmärsin, että se viimeinen, jonka päälle kaikki tämä paha olo kaatui, oli viaton lapseni. Minun huono oloni, murehtiminen, stressi, kaikki tulisi heijastumaan lapseni kasvuun ja kehitykseen.” Minut pysäytti lapseni sairastuminen. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi suorittamiseen ja kärsimykseen. Opin kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Opin tunnistamaan tunteeni ja kunnioittamaan niitä. Löysin luovuuden ja taiteilijan itsestäni. Pelkäsin hypätä tuntemattomaan, mutta vielä enemmän pelkäsin, että mikään ei muuttuisi. ”Oli pelottavampaa jäädä kuin lähteä.” Hypättyäni huomasin laskeutuneeni jaloilleni. Jokaisen tarvitsee kulkea oma matkansa itse, mutta maailma on täynnä inspiraatiota ja saman kokeneita. Lukiessani nauroin löytäessäni samat mietelauseet, joita olin kirjoittanut muistikirjaani, kirjat, joita olin lukenut ja puheet, joita kuunnellut. Elämä ohjaa kyllä eteenpäin, kun pitää silmät avoimena ja tarttuu tilaisuuksiin.

22. Toteuta sydämesi toiveet

Kirja sinulle, joka haluat luopua järjen ylivallasta ja seurata sydäntäsi.

22. Sonia Choquette: Toteuta sydämesi toiveet: Opas, jonka avulla voit luoda elämästäsi sellaisen, joka on sydämesi todellinen valinta

Jos on koko elämänsä järkeillyt rationaalisia valintoja, tuntuu utopistiselta heittäytyä luottamaan, että elämä kantaa ilman, että itse ohjailisi elämää. Kun käsitys sisäisestä äänestä tarkoittaa järjen, pelon ja sisäisen kriitikon nalkuttamista, on vaikea tunnistaa, mikä on sydämestä tuleva sisäinen ääni, intuitio. Se, joka tekee minulle parhaita valintoja. Usko ja luottamus olivat minulle aiemmin lähes mahdottomia käsitteitä. Nyt olen antanut järjen siirtyä taka-alalle ja luotan kaiken järjestyvän ilman pakottamista. Julia Cameronin kirjat johdattivat Sonia Choquetten kirjojen pariin. Opettelemaan intuition kuuntelemista ja luottamaan siihen, että jokin viisaampi voima tuo vastaukset eteeni. Vanha minä olisi sivuuttanut kirjan huuhaana ja naureskellut ivallisesti. Uusi minä naureskelee sille järkevyydelle, joka ohjaili entistä elämääni ja piti minut onnettomana. Tämä kirja on seuraava askel sinulle, joka olet herännyt aamusivujen voimaan ja kokenut, miten kadoksissa ollut luovuus alkaa heräillä sisälläsi. Sinulle, joka olet alkanut kuulla kuiskauksia unelmistasi, mutta et ihan vielä uskalla luottaa kuiskausten sanomaan.