Aidosti minä

Intohimoja

Viime keväänä vasta aavistelin, minkä asioiden ympärille uusi elämäni kietoutuu.

Nyt minulla on niin paljon intohimoja, etten tiedä mihin niistä keskittyisin.

Kirjoittaminen on kutsumukseni.

Sanat vain virtaavat.

Aion julkaista kirjani enkä jäädä odottamaan, että joku valitsee minut.

Henkisen hyvinvoinnin valmennus on kutsumukseni.

Haluan auttaa ihmisiä löytämään oma loistonsa ja tulemaan näkyväksi itselleen.

Jooga on kutsumukseni.

Se on jotain paljon enemmän kuin osasin ennen joogaopettajakoulutusta ajatella.

Haluan vetää meditatiivista joogaa, tunnejoogaa ja joogaa lastensairaalassa oleville vanhemmille.

Auttaa löytämään rauha hengityksestä, tulemaan tietoiseksi kehostaan ja ymmärtämään kehonsa viestejä.

Rosen-menetelmä on kutsumukseni.

Haluan kokea ja sanoittaa kehon ja tunteiden yhteyttä.

Auttaa löytämään aito itsensä vapauttamalla kehoon padottuja tunteita.

Haluan kirjoittaa ja puhua kirjoittamisesta, luovuudesta, oman äänen löytämisestä, kehotietoisuudesta, kehon ja tunteiden yhteydestä, hiljaisuudesta, rauhasta ja luottamuksesta elämään.

Joten ethän ihmettele, jos minulla on vieläkin vaikeuksia esitellä itseni lyhyesti.

Kiteytettynä autan löytämään aidon itsesi, sen kuka olet ilman ponnistelua.

Opettaja

Elän muutoksen aikaa.

Erilaista kuin kahtena edellisenä vuotena.

Tähän asti olen etsinyt tietoa ulkopuolelta.

Lukenut kirjoja, blogeja ja kuunnellut podcasteja.

Ahminut tietoa, vinkkejä ja kokemuksia.

Kuvittelin kunnianhimoisesti lukevani tänä vuonna vieläkin enemmän kirjoja.

Nyt katse onkin kääntynyt sisäänpäin.

Mieli kaipaisi vielä kovasti apua ulkopuolelta.

Sielu sanoo, että kaikki on jo minussa.

Tarvitsemani neuvot löytyvät hiljentymällä.

Vaalimalla yhteyttä tietoisuuteen.

Haalin vieläkin kirjoja pinoiksi sänkyni viereen.

Pystyn kuitenkin sisäistämään enää sanoja Bhagavad-Gitasta.

Tarvitsin kaikki vaiheet päästäkseni tähän pisteeseen.

Moneen kertaan valmiiksi pureskeltua tietoa.

Ennen kuin ymmärsin, että kaikki on jo sanottu kauan sitten.

Kaipaamani neuvot tulevat joogafilosofiasta ja samaa polkua kulkevilta.

Oikea opettaja tulee kyllä.

Luulen vain, että se taidan olla minä itse.

Arvojen mukainen elämä

Huomaan, että en osaa enää ajatella työtä erillisenä osana elämää.

Uran sijasta rakennan elämää, jossa teen valintani arvojeni mukaan.

Vapaus, luovuus, rauha, lempeys, ylellisyys ja läsnäolo.

Haluan säilyttää rauhallisen rytmin arjessani.

En halua menettää kuukausia elämästäni siihen, että työ vie kaiken aikani ja energiani.

Haluan riittävästi aikaa palautua ja levätä ponnistelua vaativan työn jälkeen.

En halua rakentaa maailmaa valmiiksi ennen jokaista joulua ja juhannusta.

Haluan jättää aikaa tyhjyydelle ja hiljaisuudelle, joita luovuuteni ja herkkyyteni tarvitsevat.

En halua täyttää päiviäni kokouksilla tai juosta paikasta toiseen.

Haluan mitata työni tuloksia sillä, miten autan ihmisiä voimaan paremmin omassa elämässään.

En halua tuntea, kuinka jokainen laskuttamaton tunti lisää arvottomuuden tunnetta.

Haluan mitata työtäni vaikutuksilla, en siihen käyttämälläni ajalla.

Haluan yksinkertaistaa monimutkaistamisen sijasta.

En halua saada asioita kuulostamaan hienommilta kuin ne ovat.

Haluan työskennellä luottaen intuitiooni, sillä muuta tapaa en enää osaa.

En halua asettaa tarkkoja tavoitteita, koska elämä osaa järjestää asiat minua paremmin.

Haluan puhua omana itsenäni asioista, joista organisaation edustajana minun pitäisi olla hiljaa.

En halua odottaa lomaa voidakseni hyvin arjessani.

Haluan työskennellä omana itsenäni, sillä olen hylännyt roolit elämästäni.

En halua toimia vastoin itseäni. Kehoni ilmoittaa kyllä, jos olen tekemässä väärän valinnan.

Vapaus, luovuus, rauha, lempeys, ylellisyys ja läsnäolo.

Mielikuva

Oletko takertunut mielikuvaan itsestäsi?

Mielikuvaan, josta pidät kiinni, vaikka uskosi siihen on alkanut horjua.

Mielikuvaan, joka oli totta aiemmin.

Et halua luopua mielikuvastasi, vaikka sinä olet jo muuttunut.

Mitä tapahtuu, jos päästät irti mielikuvastasi?

Mitä sinusta jää jäljelle?

Pelkäätkö, mitä mielikuvan alta paljastuu?

Pelkäätkö, että sieltä ei löydykään mitään?

Keneltä saat hyväksyntää pitämällä kiinni mielikuvastasi?

Kenelle tuotat pettymyksen, jos luovut siitä?

Entä jos mielikuvasi alla on aito sinä?

Kenelle pelkäät paljastaa aidon itsesi?

Entä jos muut näkevät jo, kuka aidosti olet?

Entä jos pidät mielikuvastasi kiinni vain itseäsi varten?

Entä jos lakkaisit vastustamasta ja irrottaisit otteesi?

Antaisit aidon itsesi tulla näkyväksi.

Ennen kaikkea sinulle itsellesi.

Aidosti minä

Tapasin entisen työkaverini raitiovaunussa.

Hän oli kirjoituksiani lukiessaan ajatellut, kuinka paljon olin muuttunut muutaman vuoden aikana ja toisaalta en ollut muuttunut juuri lainkaan.

Mieheltäni oli kysytty, miten paljon olen hänen mielestään muuttunut.

Kuulemma samanlaista kuin seuraisi lapsen kasvua.

Muutos tapahtuu niin hiljalleen, ettei sitä huomaa, kun näkee toisen joka päivä.

Vuosi sitten muutos tuntui minusta siltä kuin ankanpoikanen huomaisi olevansa yksisarvinen.

Nyt tuntuu jo enemmän, että olen vain tullut enemmän omaksi itsekseni.

Elämäni on muuttunut monella tavalla, kun olen jättänyt paljon ylimääräistä matkan varrelle.

Olen kuorinut vanhaa ja tarpeetonta ympäriltäni.

Kaikkea, mitä olen tarvinnut suojellakseni sisintäni.

Onko aidoksi itseksi tuleminen määränpää vai koko elämän kestävä matka?

Minulla se on sekä määränpää että matka.

Tunnen jo päässeeni lähelle puhdasta ydintä, vaikka matka jatkuu koko elämäni.

Olen löytänyt aidon itseni ja löydän sitä koko ajan enemmän.

Ehkä olen ollut kaikille muille näkyvä, mutta itselleni se ydin olin näkymätön.

Mitä enemmän jätän tarpeetonta pois, sitä kevyemmäksi oleminen muuttuu.

Sitä enemmän olen oma itseni ja voin antaa itseni loistaa.

Sinun loistosi

Missä asiassa sinä loistat?

Mikä tulee sinulta helposti?

Mikä antaa sinulle aina enemmän kuin ottaa?

Mitä tekemällä tunnet olevasi eniten elossa?

Minkä tekemisestä nautit?

Mikä tuntuu naurettavan helpolta?

Mikä tulee sinulta luonnostaan?

Mikä ei vaadi sinulta ylimääräistä ponnistelua?

Missä annat itsesi loistaa?

Jokaisella on jokin lahja.

Yksi tai useampi.

Sinullakin, vaikka se vielä olisi piilossa.

Minun lahjani on auttaa sinua löytämään sinun loistosi.

Hyvinvoinnin anatomia

On hyvinvointia tai pahoinvointia.

On vain hyvinvointia elämässä.

Elämä tapahtuu työssä tai vapaa-ajalla.

Ihminen on sama ihminen niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Ihminen voi hyvin, kun

- hän voi olla sellainen kuin on,

- hän on siellä, missä haluaa olla ja

- hän tekee asioita, joita haluaa tehdä.

Ihminen voi pahoin, kun

- hän ei voi olla sellainen kuin on,

- hän ei ole siellä, missä haluaa olla tai

- hän ei tee asioita, joita haluaa tehdä tai tekee asioita, joita ei halua tehdä.

Ihmisellä on tunteet.

Ihminen tuntee koko ajan, niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Jos ihminen tukahduttaa tunteensa, ne patoutuvat kehoon jännitykseksi.

Keho oireilee, kun ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi syntyy, kun ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään ihminen toimii vastoin itseään.

Pahoinvointi kasvaa, mitä enemmän ihminen joutuu hylkäämään itseään.

Hyvinvointi lisääntyy, mitä kokonaisempana ihminen saa olla oma itsensä.

Elämässä - työssä ja vapaa-ajalla.

Ainutlaatuinen

Sinä olet ainutlaatuinen.

Uskoitko, kun sinulle sanottiin, että et ole?

Saitko vaalia ainutlaatuisuuttasi?

Vai opitko, että et saa erottua joukosta?

Halusitko itse piilottaa oman ainutlaatuisuutesi?

Ettei kenellekään tule paha mieli.

Ettet saisi vääränlaista huomiota.

Jäitkö kateuden jalkoihin, koska olit jossakin parempi kuin muut?

Opitko piilottamaan lahjasi, joiden on tarkoitus saada sinut loistamaan?

Kun ymmärrät oman ainutlaatuisuutesi, kateudelta putoaa pohja pois.

Jokainen on ainutlaatuinen omalla tavallaan.

Sinun ainutlaatuisuutesi ei vie arvoa muilta.

Löydä oma ainutlaatuisuutesi ja auta toisia löytämään omansa.

Sinä olet ainutlaatuinen.

Sinun tarvitsee vain uskoa siihen.

Nähdä, mikä erottaa sinut muista.

Arvostaa sitä, miksi olet erilainen kuin muut.

Sinun ei tarvitse yrittää tehdä itsestäsi samanlaista kuin muut.

Anna ainutlaatuisuutesi loistaa.

Valitse itsesi

Mitä jää jäljelle, jos sinä hylkäät itsesi?

Kuka seisoo puolellasi, jos siirryt toisten leiriin itseäsi vastaan?

Kuka puolustaa rajojasi, jos et itse pidä niitä puolustamisen arvoisena?

Kuka uskoo sinuun, jos et itse usko?

Kuka kannustaa sinua, jos olet itsesi pahin vihollinen?

Kuka puhuu sinulle kauniisti, jos omat sanasi satuttavat itseäsi eniten?

Etsitkö toista, joka tekisi sinut kokonaiseksi?

Entä jos etsit sen puolen itsestäsi, joka käänsi selkänsä sinulle?

Valitse itsesi, niin sinulla on aina tukija puolellasi.

Mitä saat, jos et enää hylkää itseäsi?

Mihin kaikkeen pystytkään, kun saat itsestäsi parhaan liittolaisen?

Kuinka vahva oletkaan, kun seisot aina itsesi puolella.

Kuinka lujasti uskotkaan, kun tiedät olevasi itsesi tukena.

Kuinka paljon uskallatkaan, kun luotat selviytyväsi.

Valitse itsesi.

Roolivaatteissa

Mitä rooleja esität?

Pitääkö sinun esittää jotain muuta kuin olet tullaksesi hyväksytyksi?

Roolissa oleminen on aina raskaampaa kuin omana itsenäsi oleminen.

Jos esität työhaastattelussa jotain muuta kuin olet, joudut jatkamaan roolissa työn saatuasi.

Kuvittele pukevasi rooli yllesi joka päivä, vuosien ajan.

Ei ihme, jos odotat viikonloppuja ja lomia ja pelkäät uutta työviikkoa.

Jos rooli rajoittaa sinua, haluatko ottaa sen kantaaksesi?

Entä vedätkö roolin yllesi kotiovella?

Vanhemman roolin, jonka olet omaksunut lapsuudestasi.

Puolison roolin, jonka sait kotoa mukaasi.

Jos huomaat matkivasi vanhempiesi reaktioita, et silloin ole oma itsesi vanhempana tai puolisona.

Vanhemman rooli ahdistaa enemmän kuin vanhempana oleminen.

Missä tunnet olosi vapaaksi?

Missä olet paras versio itsestäsi?

Kenen kanssa uskallat ja osaat olla oma itsesi?

Roolissa käyttäydyt alitajuisen ohjelmointisi mukaan.

Roolissa reagoit pystymättä vaikuttaa reaktioosi.

Roolivaatteet puristavat aina jostain kohdasta.

Vasta kun tulet tietoiseksi esittäväsi roolia, voit alkaa riisua sitä yltäsi.

Kun olet aidosti itsesi, tunnet olosi vapaaksi.

Kuinka kauan jaksat esittää rooliasi?

Mieti vuosien pakkopaitaa ylläsi, jos päätät ottaa roolin vastaan.

Onko se elämää, jota haluat esittää?

Entä jos olisit oma itsesi kaikkialla?

Miltä tuntuisi elää ilman esittämistä?

Miltä elämä tuntuisi?

Matka omaksi itseksi

Ajattele, että voisit inspiroida ihmisiä parhaiten olemalla täysin oma itsesi.

Ajattele, että voisit auttaa toisia parhaiten tekemällä asioita, joita synnyit tekemään.

Ajattele, että olisit täysin tyytyväinen, tässä hetkessä, olemalla oma itsesi, tekemällä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Niin yksinkertaista.

Tiedätkö, kuka olet sisimmässäsi?

Kaikkien niiden kerrosten alla, joita olet rakentanut aidon minäsi ympärille.

Kerrosten, joilla peitit itsesi, jotta sopeutuisit joukkoon.

Tiedätkö, miltä tuntuu tehdä asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä?

Kun kaikki virtaa itsestään, helposti, pakottamatta.

Kun huomaat, että kaikella kokemallasi on ollut jokin tarkoitus.

Tiedätkö, miltä tuntuu päästä omalle polulle?

Polulle, jonka sinä teet itsellesi.

Polulle, joka ei seuraa muiden odotuksia vaan on sinun valitsemasi.

Tiedätkö, miltä tuntuu rauha, kun olet löytänyt aidon itsesi ja tarkoituksesi?

Kun olet löytänyt luovuutesi ja kadonneet unelmasi.

Kun tunnet, että olet löytänyt etsimäsi.

Sen kuka olet ilman ponnistelua.

Sen hienompaa tunnetta ei ole.

Matka siihen tunteeseen ei aina ole helppo, mutta se on kaiken vaivannäön arvoinen.

Voin auttaa sinua kulkemaan kohti tuota tunnetta.

Olla sinun matkakumppanisi ja mentorisi.

* * *

Tähän kiteytyy minun kutsumukseni ja missioni.

Tämä on 200. blogitekstini.

Kiitos sinulle, että luet ja kuljet rinnalla.

Suuri

Mitä jos et pelkääkään epäonnistumista?

Entä jos suurin pelkosi on, että onnistut?

Ehkä pelkäätkin omaa voimaasi ja suuruuttasi.

Muutoksen askeleessa saattaa eniten pelottaa menestyminen.

Jos olet tottunut tekemään itsestäsi pienen, on pelottavaa astua vapauteen.

Saatat oivaltaa, että kaikki rajoitukset ovat vain omassa mielessäsi.

Saatat huomata, että olet suostunut olemaan pienempi kuin oletkaan.

Kukaan muu ei pienennä sinua kuin sinä itse.

Olisitko pieni, jos saisit olla juuri sellainen kuin olet?

Sinä synnyit uskoen omaan täydellisyyteesi.

Uskoit, että osaat mitä tahansa ja pystyt mihin tahansa.

Vasta ympäristö alkoi horjuttaa uskoasi omaan suuruuteesi.

Aloit kadottaa uskosi siihen, että voit olla kaikkea.

Opit pienentämään itseäsi, koska uskoit toisten mielipiteitä.

Mielipiteitä, joiden luulit olevan totuuksia.

Varot uskomasta omaan täydellisyyteesi, jotta välttyisit pettymyksiltä.

Pienennät rajoittuneilla uskomuksillasi itseäsi ja elämääsi.

Kun löydät oman suuruutesi, näet miten monilla tavoilla olet tehnyt itsestäsi pienen.

Sinä olet täydellinen, suuri ja vapaa.

Opit vielä näkemään sen itsekin.

Yrittäminen

Yksi elämän käännekohtia on, kun huomaa luopuneensa yrittämisestä.

Jooga opettaa olemaan yrittämättä.

Jos joogassa yrittää, on pahasti hakoteillä.

Keho hajoaa, jos yrittää enemmän kuin mihin on valmis.

Kaikki sujuu luonnostaan, kun tekee sen, mihin sillä hetkellä pystyy.

Eikä yritä yhtään enempää.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain olla.

Täysin oma itsensä.

Voi hyväksyä sen, mitä on.

Tässä hetkessä.

Kun lakkaa yrittämästä, voi vain tehdä.

Kuinka paljon voimia kuluukaan siihen, että yrittää olla jotain muuta kuin on.

Yrittää tehdä vastoin omaa parastaan.

Yrittää pakottaa asiat olemaan jotain muuta kuin ne ovat.

Kun lakkaa yrittämästä, kaikki yrittämiseen kulunut energia vapautuu muuhun käyttöön.

Voi tehdä tai olla, mutta ei tarvitse yrittää.

Miltä tuntuisi lopettaa yrittäminen?

Omituinen

Millä tavalla sinä olet ollut omituinen?

Minkä omituisuuden olet oppinut piilottamaan itsestäsi, koska et sen takia kuulunut joukkoon?

Entä jos se onkin sinun supervoimasi?

Erikoisuutesi, jolla sinun on tarkoitus loistaa, ei piiloutua.

Mikä on ollut suurin vaikeutesi elämässä?

Kriisi, jonka olet kironnut maanrakoon ja toivonut, ettei se koskaan olisi osunut kohdallesi.

Siellä on sinun voimasi.

Sieltä olet saanut kokemusta, jonka voit kääntää voitoksesi.

Auttaa ihmisiä näkemään asiat eri tavalla.

Mistä olet aina saanut rakentavaa palautetta?

Mikä piirre sinussa on ärsyttänyt muita?

Mitä piirrettä muut ovat saaneet sinut häpeämään itsessäsi?

Ehkä vika ei olekaan sinussa vaan ympäristössä.

Kaikki omituisuudet, vaikeudet ja ärsyttävät piirteet ovatkin ehkä sinun aarteesi.

Oikeassa ympäristössä ne ovat sinun timanttejasi.

Entä jos etsit paikan, jossa pääset loistamaan?

Entä jos etsit ihmiset, jotka saavat sinut loistamaan?

Kehoni kartta

Olen ollut kehoni vanki lähes koko elämäni. Tietämättäni. Olen kantanut ylläni haarniskaa, jonka olemassaolosta en tiennyt. Olen kohdellut kaltoin kehoani, vaikka se on suojellut minua. Olen karttanut liikuntaa, syönyt mitä sattuu ja ollut välittämättä kehoni viesteistä, vaikka se on kannatellut minua, vienyt elämässä eteenpäin ja ollut lapseni ensimmäinen koti.

Voisin piirtää kehoni kartan, joka sisältää koko historiani. Kaikki kolhut ja tunteet, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kehoni on sulkenut sisäänsä tunteet, joita en ole sillä hetkellä voinut tai osannut tuntea. Se on pitänyt muistoja poissa tietoisuudesta, yrittänyt suojella minua parhaansa mukaan. Samalla kaikki nuo piilotetut tunteet ovat rajoittaneet elämääni niin monella tavalla, että vasta niistä vapauduttuani olen tajunnut olleeni vankina.

Miten paljon kehomme muistaakaan asioita. Asioita, jotka olimme mielessämme unohtaneet. Kokonainen elämä kehon muistissa.

”Lihasjännitys on mielessä. Katso, mistä voisit päästää irti. Mistä pidät vielä kiinni? Mistä voisit hellittää?”

Ensimmäinen yinjoogatunti avasi minulle täysin uuden maailman. Olin siihen asti kuvitellut, että selkä- ja hartiakipu johtuu kahdeksan tunnin istumisesta ja huonosta työergonomiasta. Että jäykkyyteni on vain liikunnan puutetta. Ja sitten joku sanoo, että jännitys on mielessä.

Eteentaivutus jalat suorana edessä. Tarvitsin jalkojeni päälle viisi tyynyä, jotta pystyin nojaamaan rennosti eteenpäin viiden minuutin ajan. Alaselkä jumitti, reisiä kiristi. Rautakanki yritti taipua eteenpäin siinä vain heikosti onnistuen. Tähän taipumattomuuteen olin törmännyt kerta toisensa jälkeen koko elämäni. Joogaopettaja taivutti päänsä polviin helpon näköisesti ja mietin, onnistunko tuossa ikinä.

”Ota kolme syvää sisään- ja uloshengitysparia. Katso, mistä voisit vielä päästää irti.”

Toisella tunnilla tarvitsin enää pari tyynyä. Ei ollutkaan kyse siitä, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Olin yrittänyt liikaa. Yrittänyt venyä liikaa. Töissä ja elämässäni. Suorittanut jonkun toisen elämää ulkoisten odotusten mukaan. Ratkaisu ei ollutkaan yrittää enemmän vaan vähemmän. Hellittää. Päästää irti.

Siitä yinjoogakurssista alkoi matka kehoni syövereihin. Matka, joka muutti elämäni suunnan täysin. Matka, joka muutti minut omaksi itsekseni. Matka, jonka määränpäänä oli aito minä, kaikkien jännitysten, rajoitteiden ja uskomusten alla.

Koko aikuisikäni olin kärsinyt kroonisista niska- ja selkävaivoista. Olen käyttänyt tuhansia euroja hierontaan, fysioterapiaan, OMT-fysioterapiaan, kiropraktiikkaan, osteopatiaan ja vyöhyketerapiaan. Olen kokeillut lihasrelaksantteja, buranaa, piikkimattoa ja -tyynyä, lämmintä kauratyynyä, käynyt kuntosalilla, jumpassa, harrastanut astangajoogaa, pyytänyt äitiä tai puolisoa hieromaan hartioita. Mikään ei tuonut kuin hetken helpotuksen, sillä kaikki nuo hoitivat oireita, ei syitä.

Vasta yinjooga ja Rosen-menetelmä olivat avain, joilla pääsin käsiksi ongelmien syihin. Vasta kun aloin tiedostaa jännityksiä ja pystyin päästämään niistä irti, kehosta alkoi vapautua tunnemuistoja, jotka ovat olleet kaikkien kipujen ja kireyksien syynä.

Lonkankoukistajat oli ensimmäinen paikka, josta tunnemuistoja alkoi nousta tietoisuuteen. Itkin yinjoogan jälkeen lähes tunnin hysteerisesti. Sain valokuvamaisia muistikuvia lapseni sairauden ajalta. Itkin hetkeä, jolloin lääkärit selittivät lapseni syöpädiagnoosia. Silloin olimme mieheni kanssa olleet tyynen rauhallisia. Minä kirjoitin muistiinpanoja, lääkärit kertoivat hoitokaavioista. Kaikki se pelko, jonka voisi kuvitella tuolla hetkellä purkautuvan itkuna kerääntyi kehooni. Olin rauhallinen, ajattelin järkevästi ja menimme keskustelun jälkeen takaisin lapsemme luo potilashuoneeseen. En itkenyt kertaakaan tuona päivänä. Itkin sitäkin enemmän vuoden päästä, kun tunne vapautui joogan avulla.

Aloitin tutkimusmatkan kehooni. Aloin venytellä välillä parikin kertaa päivässä. Venyttelin, kohtasin lihaksista nousevat kivut ja itkin olohuoneen lattialla. Itkun jälkeen olin täysin rento, en tuntenut jännitystä missään. Alaselkäni valahti lattialle, kun ennen itkua se oli kaartunut jännittyneenä ylöspäin. Olo oli vapautunut ja olin joka kerta kiitollinen, että tunne oli päässyt ulos.

Kävin kerran viikossa yinjoogassa joogakoulu Shantissa. Itkin joogamatolla omassa rauhassani taustamusiikin peittäessä hiljaisen nyyhkytykseni. Tunnin jälkeen olin silmät punaisina itkusta ja ajatukset kiinni mieleen nousseissa muistoissa. Joka kerta vähän vapaampi. Kun olin itkenyt kaikki lapseni syöpään liittyvät itkut, mieleen alkoi putkahdella muistoja työvuosista, yläasteelta, lapsuudesta. Kuorin valekerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan. Itku teki hyvää, se päästi tunteet vapaaksi.

Marion Rosenin kehittämä Rosen-menetelmä tuntui siltä kuin olisin päässyt kotiin. Läsnäoleva hellä kosketus paljasti kehostani jännityksiä, joista en ollut edes tietoinen. Hoidon aikana ne lihakset saavat turvallista huomiota, jotka ovat jääneet vaille huomiota silloin kuin olisin sitä tarvinnut.

Mielen rajoitukset olivatkin kaikki kehossa, vaikka olin yrittänyt ratkoa niitä ajatusten voimalla. Virheiden tekemisen pelko oli luovuuden esteenä selässä. Selkänikamissa oli muistot kaikista niistä kerroista, jolloin oma ääneni oli hiljennetty. Vasta tunteet kohdattuani sain oman ääneni takaisin ja löysin vapauden kirjoittaa. Jopa skolioosi oli kehon tapa suojella minua yläasteella, kun opin piilottamaan itseni. Selän mutkat ovat suoristuneet, kun sinne patoutuneet muistot ovat päässeet tietoisuuteen.

Yläselkäni nikamat ovat olleet niin kiinni toisissaan, että selkä on ollut täysin taipumaton. Löysin selästäni mustan laatikon täynnä vihaa. Olin lukinnut laatikkoon elämäni vihat, kun en osannut ilmaista sitä ulospäin. Käänsin vihan sisäänpäin, kun olin pienenä päättänyt, etten koskaan suutu tai raivostu. Edelleen yläselkäni tulee ensin kipeäksi ja vasta sen jälkeen tajuan, että olen vihainen jostain.

Kivut hellittävät, kun kohtaan piilottamani tunteet. Olen padonnut pelkoni alaselkään tiheiksi sedimenteiksi ristiluun kohdalle. Jos eteentaivutus ei onnistu, tiedän pelkääväni jotain. Ne kuukaudet, kun en töissä pystynyt lainkaan istumaan selkäkivun takia olivatkin kehoni viestejä pelosta. En osannut tunnistaa viestejä, koska olin minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehooni.

Uusissa tilanteissa tunsin, kuinka niskani jäykistyi kivikovaksi. Kallonpohjaa kiristi, päätä jomotti ja niska oli niin terästä, ettei pehmeydestä ollut tietoakaan. Aloin ymmärtää, että kipu on uusien tilanteiden pelkoa. Hartioiden välissä oli patti, joka esti tunteiden kulkemisen sydämen ja pään välillä. Kontrolli, joka esti tunteiden vapaan liikkumisen kehon ja mielen välillä. Olin elänyt päässäni tehden järkeviä valintoja enkä kuunnellut tunteitani tai kehoni merkkejä.

Kaikkien kireyksien ja rajoittuneen liikkeen takana on ollut padottuja tunteita. Kun tammikuussa kaaduin ja loukkasin käteni, lääkäri varoitteli, että käsi ei ehkä koskaan suoristu ennalleen. Rosen-hoidossa käden lihaksista vapautui pelko, syyllisyys ja yksinäisyys kaatumisen hetkellä. Kun lihakset pystyivät hellittämään suojelevan otteensa, käsi suoristui täysin.

Lihakset ovat salanneet minulta tunteita, joita en sillä hetkellä voinut tuntea. Ne ovat suojanneet ja pitäneet puoliani. Muistaneet puolestani asioita, jotka itse halusin unohtaa. Vasta kun kehoni päästää irti salaisuuksista ja antaa muistojen nousta tietoisuuteeni, se on voinut hellittää otteensa. Näen mistä olen pitänyt kiinni tietämättäni. Kiinni pitämiseen sitoutunut energia vapautuu käyttööni, kun lihakset voivat vihdoin rentoutua.

Keho on viisas. Se päästää tietoisuuteen vain ne asiat, jotka olen valmis kohtaamaan. Joka kerta kun vanha tunne vapautuu, keho asettuu uuteen todellisuuteen. Näen, miksi olen toiminut niin kuin olen. Ymmärrän, miksi en ole voinut toimia millään muulla tavalla.

Olen päässyt kosketuksiin aidon minäni kanssa. Olen löytänyt sen, kuka olen ilman ponnistelua, ilman jännitystä. Kehon, mielen ja sielun yhteys kiehtoo minua koko ajan enemmän. Opiskelen Rosen-menetelmää ja joogaopettajaksi ja ihmettelen ihmiskehon upeutta matkani edetessä.

Aina löytyy uusia kireyksiä, mutta tiedän, että vapaus löytyy kehosta. Ratkaisut mielen ongelmiin ovat kehossa. Kaikki on meissä itsessämme. Kaikki on kehossa.

Kuka sinä olet?

Kuka sinä olet?

Kuka olet, kun riisut roolit ympäriltäsi?

Kuka olet, kun jätät tittelit syrjään?

Kuka olet, kun luovut oppiarvoistasi?

Kuka olet, kun hylkäät toisten määritelmät sinusta?

Kuka olet, kun unohdat itsellesi antamat leimat?

Kuka olet, kun tiputat suojakuoret tarpeettomina?

Kuka olet, jos sinun ei tarvitsisi olla jotain muuta kuin olet?

Kuka olet ilman ponnistelua?

Kuka olet, kun saat olla vapaasti oma itsesi?

Kuka olet, kun sinun ei tarvitse teeskennellä?

Kuka olet, kun et kysy muilta, millainen saat olla tai millainen sinun pitäisi olla?

Ajattele, jos voisit olla se, kuka aidosti olet.

Miltä se tuntuisi?

Saat koko potentiaalisi käyttöösi, kun olet täysin oma itsesi.

Kaikki se energia, jota käytät yrittääksesi olla jotain muuta kuin olet vapautuu käyttöösi.

Ei ole vahvuuksia tai heikkouksia.

On vain ominaisuuksia, jotka tekevät sinusta sinut.

Voitko hyväksyä ne osaksi sinua?

Kuka sinä olet?

Syvyys

En ole oikeastaan koskaan viihtynyt pinnalla.

Olen aina hakeutunut syvyyksiin.

En loista pinnallisessa keskustelussa, mutta silmäni syttyvät, kun päästään pinnan alle.

Siellä osaan hengittää vapaasti.

En pelkää suunnistaa pimeässä.

Osaan olla turvana pinnan alla.

Ei siis ihme, että kutsumukseni on auttaa sukeltamaan mielen syvyyksiin.

Hiljaisuuden maailmaan.

Opastaa sanoilla, hiljaisuudella, kosketuksella, kehon liikkeen ja käsillä tekemisen kautta.

Mitä syvemmälle on piilottanut luovuutensa, sitä hienommalta tuntuu löytää se uudelleen.

Mitä syvemmälle on piilottanut tunteitaan, sitä vapaampi olo tulee niiden vapauduttua.

Mitä syvemmälle on piilottanut aidon itsensä, sitä kirkkaammin se loistaa esille noustessaan.

Uskallatko sukeltaa pinnan alle?

Sieltä löytyvät etsimäsi vastaukset.

Sieltä löytyy vapaus.

Otan sinua kädestä.

Sukelletaan yhdessä.

Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja - mentori - taiteilija - kirjailija - joogaopettaja - Rosen-terapeutti - hiljaisuuden lähettiläs - luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

Herkkyyden voima

Äitini kertoo, miten jo pienenä puolustin heikompaa isompia vastaan hiekkalaatikolla.

Olen aina kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntenut tuskaa toisten puolesta ja yrittänyt auttaa.

Nähnyt pintaa syvemmälle ja ollut heikomman puolella.

Sanonut ääneen asioita, joita kaikki ajattelevat, mutta joista kukaan muu ei uskalla puhua.

Saanut kokea nahoissani sen, että turvallisin ratkaisu olisi olla hiljaa ja antaa kärsimyksen jatkua.

Tunnistin herkkyyden lapsessani, mutten nähnyt sitä itsessäni.

Vasta viime kesänä sain lahjaksi tietoisuuden omasta herkkyydestäni.

Herkkyys yhdisti elämäni palaset punaisella langalla.

Se ei muuttanut mitään, mutta auttoi ymmärtämään kaiken.

Herkkyys selitti, miksi olin voinut niin pahoin kovassa maailmassa.

Voin tietoisesti rakentaa pehmeämpää maailmaa.

Herkkyyden tunnistaminen auttoi tekemään siitä taikavoimani, vahvuuden heikkouden sijasta.

Ilman herkkyyttä en näkisi niin kuin näen tai kirjoittaisi niin kuin kirjoitan.

Ilman herkkyyttä en tunnistaisi toisen haavoja ja voimaa.

Herkkyyden tiedostaminen auttaa minua suojelemaan itseäni.

Asettamaan rajat sille, mitä imen itseeni ulkopuolelta.

Valitsemaan seurani, ympäristöni ja tekemiseni herkkyyttä vaalien.

Ehkä olemmekin kaikki herkkiä.

Toisilla on vain kovempi kuori herkkyyden ympärillä.

Kirjoitan sinulle

Elokuun lopussa aloin kirjoittaa blogia joka päivä.

Minulla oli vain aavistus, että se auttaisi löytämään suunnan eteenpäin.

Toivoin, että joku muukin kuin äitini ja kaksi ystävääni lukisivat sanojani.

En kuitenkaan osannut ajatella, mitä kaikkea kirjoittaminen olisi 163 tekstiä myöhemmin tuonut elämääni.

Tekstit ovat lyhentyneet, lauseet tiivistyneet ja ajatukset selkiytyneet.

Löysin oman ääneni, joka vahvistuu koko ajan.

Sain uskon ja luottamuksen, että kirjoitan lopun elämääni.

Kirjoitan, koska en osaa enää olla kirjoittamatta.

Kirjoitan, vaikka kukaan ei maksaisi siitä minulle.

Kirjoitan, koska tunnen eläväni enemmän kirjoittaessani.

Kirjoitan, koska saan enemmän vastauksia kuin osaan kysyä.

Kirjoitan sinulle, joka olet päässyt sanojeni kautta lähemmäs itseäsi.

Kirjoitan sinulle, joka tunnet sanojeni avulla itsesi vähemmän yksinäiseksi muutoksen keskellä.

Kirjoitan sinulle, joka saat sanoistani lohtua, voimaa, uskoa ja rauhaa.

Kirjoitan juuri sinulle.

Kiitos, että olet.