Arki on juhlaa

Milloin juhlit sitä, että saat käydä ruokakaupassa?

Milloin otit kuvan sen kunniaksi, että voit kulkea bussilla?

Milloin kyynelehdit onnesta, että saat nauttia lounasta ravintolassa?

Milloin olit kiitollinen siitä, että voit astua sisään kirjastoon?

Milloin osasit arvostaa sitä, että saat olla julkisissa sisätiloissa?

Ihmisten joukossa tavallisena arkipäivänä.

Kolme vuotta sitten juhlimme sitä, että saimme mennä koko perhe lähikauppaan ruokaostoksille.

Otin kuvan miehestä ja lapsesta kaupan ulko-oven edessä.

Otin kuvan heistä, kun mies esitteli yksivuotiaalle pekonivalikoimaa.

Minä poseerasin lapsen kanssa maustehyllyn vieressä.

Silloin päättyi yhdeksän kuukauden infektioeristys.

Lapsen syöpähoidot oli lopetettu onnistuneina kolme kuukautta aikaisemmin.

Eristys, jonka aikana pääsy julkisiin sisätiloihin oli kielletty.

Eristys, jolloin elämässä tuntui olevan enemmän rajoituksia kuin sallittuja asioita.

Eristys, jolloin mikä tahansa perusterveelle ihmiselle harmiton virus saattoi olla hengenvaarallinen. Yksi melkein olikin.

Syöpälasten vanhemmat ovat herkistyneet kuulemaan jokaisen yskän ja aivastuksen.

He ovat myös erityisen taitavia välttämään koskemasta hissin nappuloihin, kaiteisiin tai mihinkään julkisiin pintoihin ilman hihaa tai käsinettä.

Perusnuha itsellä tarkoitti viikkoa poissa lapsen luota, sillä sairaalaan ei saanut mennä ennen kuin nenä ei enää valunut.

Ruokaostokset ja asiat piti hoitaa ilman lasta.

Ajelimme taksilla kodin ja sairaalan väliset matkat.

Sairaalassa lattialle tippunut lelu piti desinfioida.

Ulkomaiset hedelmät piti kuoria - viinirypäleitä myöten.

Saimme tavata sisätiloissa aikuisia, jotka olivat täysin terveitä.

Yksivuotissynttäreille oli K18-ikäraja - lapsivieraat olivat kiellettyjen listalla pöpöjen takia.

Tänään kävin ruokakaupassa.

Hoidin ostokset, enkä muistanut ajatella kolmen vuoden takaista elämää.

En ole pitkään aikaan kokenut tarvetta edes desinfioida autokärryjen rattia.

En muistanut olla kiitollinen siitä, että saan käydä ihan tavallisesti ruokakaupassa.

Miettimättä mitään.

Sitähän se arki parhaimmillaan on.

Tavallista elämää.

Tämä päivä muistuttaa minua kerran vuodessa siitä, että arki on juhlaa.

Intuitiivinen elämä

Intuitiolla eläminen tarkoittaa minulle sitä, että teen vain yhden päätöksen kerrallaan.

Kuuntelen itseäni aina seuraavan valinnan kohdalla.

Kuuntelen, miltä sisimmässäni tuntuu.

Luotan siihen tunteeseen.

Luotan enemmän sisäiseen tunteeseen kuin järkeen.

Aina.

Vaatii paljon harjoittelua oppia tunnistamaan intuition ääni reaktiona tulevasta pelosta.

Sen oppii vain kokemuksen kautta.

Kun huomaa, miten sisäiseen tunteeseen luottaminen johtaa aina hyvinvointini kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Intuition ääni vahvistuu, mitä enemmän sitä kuuntelee ja sille antaa tilaa.

Intuitiolla eläminen ei tarkoita impulssien perässä juoksemista.

Intuitiivinen elämä voi ulkopuolisen mielestä näyttää impulsiiviselta.

Suunnitelmat ovat usein joustavia.

Jos tekee mieli ajaa edestakaisin liukuportaissa, saatan tehdä niin.

On helpompi muuttaa mieltä, kun luottaa intuitioon.

Voi vaihtaa nopeammin suuntaa, jos huomaa valinneensa väärin.

Päädyn ongelmiin, jos alan suunnitella liian monta päätöstä eteenpäin.

Silloin kadotan yhteyden itseeni.

Suunnittelussa järki ottaa usein ohjat ja se ei kuuntele sisäistä tunnettani.

Olen oppinut, että päätöksiä tehdessä on usein hyvä nukkua yön yli.

Intuition ääni vahvistuu ajan kanssa.

Ei tarvitse reagoida, kun voi valita luottaen sisäiseen tunteeseen.

Uusi alku

Rosen-menetelmän anatomiakurssi ja viikon intensiivikurssi.

Vuoden joogaopettajakoulutus.

Seth Godinin ja upean tiimin parin kuukauden The Freelancer’s Workshop.

Jokainen syvällisesti itseä ja elämän perusteita muuttava kokonaisuus.

Kaikki tämä yhdistettynä yrittäjyyden ensimmäistä kuukausien kanssa.

Voi päätyä hengittelemään eteerisiä öljyjä parvekkeen lattialle, kun ei enää muuhun kykene.

Takertumattomuuden kuukausi on ollut perusteellista vanhasta luopumista.

Pohjamutia myöten.

Luovuin yrittämisestä ja ponnistelusta.

Päästin irti unelmista, suunnitelmista ja aikeista.

Ihan kaikesta.

Luovuin jopa luottamuksesta.

Onneksi tiedän, että tämä on osa prosessia.

On luovuttava ennen kuin uutta syntyy tilalle.

Jokainen kokonaisuus vie minut lähemmäs itseäni.

Riisuu pois kaikesta ylimääräisestä.

Ei todellakaan päästä helpolla.

Auttaa minua näkemään, että en tarvitse mitään enemmän.

Minussa on jo kaikki.

Solut asettuvat taas uuteen normaaliin.

Normaaliin, joka värähtelee aidompaa ja kirkkaampaa valoa.

Ensimmäisenä löysin luottamukseni sanoihin.

Luotan täydellisesti siihen, että minulla on sanani.

Sanat odottavat minua, antavat minun levätä.

Sanojen avulla luon taas kaiken uudestaan.

Kaiken, mikä tarvitsee sanoja tullakseen näkyväksi.

Läsnäoloa ja huomiota

Milloin sinun huolesi ovat saaneet toisen huomiota?

Milloin sinun huolesi ovat tulleet nähdyksi toisen silmin?

Milloin sinä olet saanut toisen huomiota?

Milloin sinä olet tullut nähdyksi?

Sellaisena kuin olet.

Huoliesi on tarkoitus saada myös muiden kuin sinun huomiota. 

Silloin ne pienenevät - tai katoavat taivaan tuuliin.

Jos ne saavat vain sinun huomiotasi, ne suurenevat suurenemistaan.

Sinun on tarkoitus tulla nähdyksi.

Silloin sinä kasvat. 

Tulet enemmän itseksesi.

Toisen läsnäolo riittää.

Se on enemmän kuin tarpeeksi.

Läsnä.

Huomio vain sinussa.

Se on enemmän kuin mitä moni kokee tavallisina päivinä.

Siitä minun työssäni on kyse.

Annan läsnäoloni ja huomioni sinulle.

Se auttaa sinua löytämään vastauksia huoliisi, joihin et yksin ole löytänyt vastauksia.

Huolesi voivat muuttua mahdollisuuksiksi.

Se auttaa sinua löytämään itsesi ja oman polkusi.

Tunteet kehossa

Mihin piilotit surusi?

Sen, joka oli liian suuri surtavaksi.

Surun, jonka käännät vihaksi itseäsi kohtaan.

Mihin piilotit vihasi?

Sen, jota et anna itsesi tuntea.

Vihan, joka läikkyy yli äyräiden heikkona hetkenäsi.

Mihin piilotit yksinäisyytesi?

Sen, joka sai sinut suojaamaan sydämesi.

Yksinäisyyden, joka pitää sinut vieläkin erillään muista.

Mihin piilotit rakkautesi?

Sen, jota vaille jäit, kun olisit sitä tarvinnut.

Rakkauden, jota et vieläkään usko ansaitsevasi.

Mihin piilotit pelkosi?

Sen, joka olisi lamauttanut sinut kokonaan.

Pelon, joka estää sinua elämästä elämääsi.

Kaikki ne ovat kehossasi.

Odottavat, että kohtaisit ne.

Vapauttaisit itsesi tuntemaan.

Elämään.

Muisto vuoden takaa

Puhun paljon siitä, miten uuteen astuminen pelottaa.

Silti suurempaa on kaikki se, mitä olen saanut.

Miten vuosi sitten mielessä ollut aavistus paremmasta elämästä on muuttunut todeksi. Joka päivä.

Tiesin jo silloin, mihin suuntaan kulkea, vaikka tiedän tietoisesti aina vain seuraavan askeleen.

Sydämen ääni kertoo aina vain seuraavan askeleen.

Se ei kerro suunnitelmia vuoden päähän, vaikka se tietäisi nekin.

Aloitin uuden muistikirjani vuosi sitten irtisanoutumisen jälkeen.

Löysin tämän runon ensimmäisiltä sivuilta.

Huomenna alkaa kolmas Rosen-menetelmän viikon intensiivikurssi, jonka jälkeen vielä Shantin joogaopettajakoulutuksen viikonloppu.

Näin jo vuosi sitten, miten ihmisiä tulee kerääntymään uuden elämän ympärille ja se on toteutunut paremmin kuin osasin kuvitellakaan.

Eilen kirkastui myös se, että juuri nyt eniten haluan kirjoittaa kirjani.

Vaikken tiedä, miten taloudellisesti turvaan kirjoittamiseen kuluvan ajan.

Uskon, että sekin jotenkin järjestyy.

Vaikka onhan luottaminenkin välillä todella rankkaa.

Jos vain annan luottamisen jonkun toisen kannettavaksi siksi aikaa, kun itse lepään.

(Kirjoittaminen saattaa olla tauolla viikon ajan - tai sitten ei. Rosen-kurssin kanssa ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu.)

Kiire on valinta

Kiire on valinta.

Kiire on mielentila, jonka valitset.

Annat kiireen vallata päiväsi.

Elämäsi.

Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta voit valita kiireen ja rauhan välillä.

Saat töitä ja vastuuta niin paljon kuin otat vastaan.

Kukaan muu ei suojele rajojasi kuin sinä itse.

Sinä voit lopettaa kiireen.

Jos et sinä niin kehosi pysäyttää kiireen.

Voisitko sanoa ei, jos olet aiemmin sanonut kyllä?

Joskus tulee hetkiä, jolloin tekemistä on enemmän kuin aikaa.

Jos kiire on pysyvä osa elämääsi, se on sinun valintasi.

Hyväksyt kiireen osaksi arkeasi.

Sopeudut kiireeseen.

Mitä saat kiireestä?

Mitä menetät kiireen vuoksi?

Voisitko valita toisin?

Haluatko luopua kiireestä?

Mitä menetät, jos luovut kiireestä?

Sinä valitset.

Miltä kutsumus tuntuu?

Kymmenen vuoden uralle yritysvastuun konsulttina mahtui paljon onnistumisia.

Silti mikään niistä ei tuntunut niin hienolta kuin kuulla, että joku aloittaa aamunsa lukemalla blogiani.

Tietää, että oman tarinani kertominen rohkaisi kokeilemaan siipiä yrittäjänä.

Saada viesti mentoroitavalta, kuinka orastavasta haaveesta tuleekin totta.

Auttaa toista löytämään asioita, jotka saavat silmät sädehtimään.

Kuulla, kuinka suosittelemani Rosen-hoito oli ollut pyhä ja vapauttava kokemus.

Löytää yhteys niin, että koko keho säkenöi.

Olla täydellisesti läsnä ja puhua sydämestä niin, ettei muista sanoista jälkeenpäin mitään.

Avata luovuuden portti ja antaa vain sanojen virrata.

Kokea suurimpana haasteena, että unelmia on niin paljon, ettei osaa valita niiden väliltä.

Tuntea, että jos tämä olisi viimeinen päiväni, en katuisi mitään.

Tältä tuntuu merkityksellinen työ.

Tältä tuntuu elää kutsumustaan todeksi.

Haluaisitko sinä löytää omasi?

Varaa oma aikasi mentorointiin.

Pelon suojassa

Voita pelkosi!

Pelko on vihollinen, joka pitää kukistaa.

Odotat hetkeä, jolloin pelko vain katoaisi.

Pelko ei katoa.

Pelko on ystäväsi.

Se haluaa sinun parastasi.

Pelko on pieni arka ystäväsi, joka suojelee sinua tuntemattomalta.

Pelko yrittää saada sinut pysymään tutussa ja turvallisessa.

Voit yrittää vastustaa pelkoa, mutta vastustaminen vain lisää sen voimaa.

Kun hyväksyt pelon ja annat sen tulla nähdyksi, se rauhoittuu.

Välillä voit rypeä pelon seurassa ihan antaumuksella.

Anna itsesi viettää kokonainen päivä piilossa peiton alla peläten kaikkea.

Seuraavana päivänä seuraa yleensä rohkeiden tekojen vuoro.

Kuuntele, mitä pelolla on sanottavaa, mutta älä anna sen päättää puolestasi.

Se ei tiedä, mihin kaikkeen sinä pystyt.

Pelko kasvaa sitä suuremmaksi, mitä oikeampaan suuntaan olet menossa.

Se huutaa sitä kovemmalla äänellä, mitä enemmän sydämesi on elossa.

Sydämesi on haavoittuvainen, joten pelko yrittää suojella sitä.

Pelko yrittää suojella sinua ilolta ja onnelta, jos olet tottunut kärsimykseen.

Pelko asuu vain menneessä tai tulevassa.

Tässä hetkessä ei ole pelkoa.

Sinä itse annat mielesi vaeltaa menneisyyden tai tulevaisuuden pelkojesi luo.

Voit myös opetella olemaan läsnä tässä hetkessä.

Voit hengittää itsesi tähän hetkeen.

Löydät rohkeuden silloin, kun pelkäät eniten sitä, että mikään ei muuttuisi.

Epäonnistumistakin enemmän saatat pelätä, että onnistut.

Eniten kuitenkin pelottaa elämätön elämä.

Mitä kaikkea hyvää jätät pelkosi vuoksi kokematta?

Kirjoittajan salaisuus

Haaveiletko kirjoittamisesta?

Haluatko kirjoittaa, mutta sanat ovat korkean muurin takana?

Kirjoittamisen salaisuus on, että annat sanojen tulla.

Et yritä kirjoittaa sanoja.

Et yritä hallita niitä.

Et seiso sanojen esteenä.

Et arvostele niitä.

Et aseta sanoja paremmuusjärjestykseen.

Et aseta rimaa, jonka vain jotkut sanat saavat ylittää.

Hyväksyt kaikki sanat.

Hyväksyt, että kirjoitat huonosti.

Kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla.

Kirjoita joka päivä.

Kirjoita käsin.

Kirjoita tajunnanvirtaa.

Hyväksy, että sinulla on sisäinen kriitikko.

Kriitikko on kovaääninen, koska se ei uskalla itse kirjoittaa.

On helppoa arvostella niitä, joilla on rohkeutta kirjoittaa.

Älä anna kriitikon vaikuttaa sanoihisi.

Sinulla on oma äänesi kirjoittajana.

Sinulla on sinun sanasi.

Vain sinä voit kertoa sinun tarinasi, sinun tavallasi.

Anna sanojesi näyttää, miten sinä katsot maailmaa.

Me haluaisimme lukea sinun sanojasi.

Anna sanojesi muuttaa jotakin.

Anna sanojesi muuttaa sinua.

Sinun tarvitsee vain antaa sanojen tulla.

Äänien sinfonia

Jokaisella on oma äänensä.

Ääniä voi olla myös monta erilaista.

Blogia taitaa kirjoittaa runoilijan ääneni.

Tänään lähetin toisen maanantaikirjeeni.

Sain viestin, kuinka kiva on lukea toisenlaista ääntä minulta.

Totta. Ääneni muuttui, kun vaihdoin kanavaa.

Aloin kirjoittaa blogia myös englanniksi ja sekin ääni taitaa olla omanlaisensa.

Kirjoitan omaa tarinaani kirjaksi. Sitäkin vähän erilaisella äänellä.

Puhuessa ääneni eroaa kirjoittajan äänistäni.

Odotan vielä kuulevani, millainen lastenkirjailijan ääneni voisi olla.

Myös laulajan ääneni on vielä piilossa.

Varsinainen äänien sinfonia.

Mikähän niistä on aidoin?

Ehkä sydämen ääni, joka puhuu ilman sanoja.

Viimeinen sana

Aina on joku, joka haluaa ymmärtää sinut väärin.

Joka saa voimaa väittelystä.

Joka jaksaa jatkaa saadakseen viimeisen sanan.

Sinä voit lähteä mukaan leikkiin.

Voit yrittää saada ymmärtämään oikein.

Voit reagoida ja kiihdyttää omia tunteitasi.

Tai voit nähdä lopputuloksen jo etukäteen.

Voit valita reaktiosi.

Voit valita oman leikkisi.

Sen, jossa olet hiljaa.

Koska olet viisaampi.

Sinun ei tarvitse saada viimeistä sanaa.

Sinun ei tarvitse käännyttää kaikkia puolellesi.

Sinulla on omat sanasi ja se riittää.

Järjen ääni

Jos antaisin kerrankin järjelleni puheenvuoron.

Ole hyvä, järki.

Kiitos, olenkin odottanut tätä hetkeä. En tosin uskonut sitä näkeväni. Taidat olla niin tunteiden vallassa, että isompikin järjen ääni onkin paikallaan.

Palaa nyt hyvä nainen takaisin järkiisi ja lopeta tuo haihattelu. Mainehan tässä menee meillä kaikilla, kun elät ”sydämesi ääntä kuunnellen”. Jos nyt kerrankin saan sanoa suorat sanat niin sydän ja intuitio, melkoista huuhaata.

Tavoitteet! Tavoitteet ja suunnitelmallisuus puuttuu tästä elämästä ihan kokonaan. Ihmisellä pitää olla tarkat tavoitteet ja niistä ei sitten jousteta ennen kuin niihin on päästy. Vielä parempi, jos tavoitteet ylittää. Katse tarkasti tavoitteissa, niin johan päästään asiaan.

Kaikki on tahdonvoimasta kiinni. Keho mukautuu kyllä. Sitä on turha lähteä kuuntelemaan. Siinä se kulkee mukana niin kuin aina ennenkin. Mielen lujuudella läpi harmaan kiven. Niin se tämä yhteiskunta toimii.

Tavoitteet ja aikataulut, turha lähteä siihen tunteita mukaan sotkemaan.

Hanki nyt edes kunnon päivätyö, joka näyttää CV:ssä hyvältä ja johdonmukaiselta. Ehdit vielä muuttaa suuntaa, ennen kuin tämän enempää epäonnistut. Eläkkeellä ehdit sitten nauttia vapaasta elämästä ja haihatella tunteiden kanssa.

Muista sitten viilata tämä teksti kunnolla, pienintä yksityiskohtaa myöten. Hiottua sen olla pitää, että näyttää uskottavalta. Mieluummin jätät julkaisematta, jos ei tule täydellistä.

Kiitos, järki. Laitan sinut takaisin äänettömälle.

Kirja

Tämä on 278. blogitekstini.

Elokuussa päätin kirjoittaa joka päivä ja päätös on pitänyt.

Muutama päivä jäi viime vuonna väliin, toisina päivinä olen kirjoittanut kaksi tekstiä.

Kirjoitan, koska kirjoittaminen pitää sieluni elossa.

Kirjoitan, vaikka päivä olisi ollut kuinka rankka tahansa.

Vaikka väsyttäisi, asetun viimeistään illalla koneen ääreen.

Joka kerta olen viimeisen pisteen jälkeen täynnä rauhaa.

Harvoin kirjoitan tekstejä etukäteen.

Tuntuu oikealta kirjoittaa tästä hetkestä ikuisuuteen.

Luoda yhteys sisimpääni joka päivä.

Odottaa sanojen ilmestymistä ruudulle ja nähdä, mihin lauseet johtavat.

En tiedä sitä itsekään.

En osaa suunnitella kirjoituksiani.

Niitä ei ole tarkoitus suunnitella.

Saatan aloittaa aihe mielessäni ja päätyä kirjoittamaan jostain ihan muusta.

En kyseenalaista, en arvostele, en juurikaan muokkaa.

Tiedän, että sanat tulevat.

Joskus joudun odottamaan sanoja kauemmin.

Useimmiten ne vain tulevat, kun on kirjoittamisen aika.

Suljen silmät ja kuuntelen.

Vaikka en saisi mitään muuta aikaiseksi, lähetän joka päivä sanani maailmalle.

Se tekee päivästä elämisen arvoisen.

Se jättää minusta jäljen.

Kirjoittaminen on ehkä tärkein työni, vaikka siitä ei makseta minulle.

Saan siitä niin paljon enemmän.

Olen kirjoittanut tekstejäni tiedostoon, johon minun oli tarkoitus kirjoittaa jotain muuta.

Kunnes tajusin, että näin sen kai kuuluikin mennä.

”Write the book.”

Toinen hylkäyskirje vain vahvisti sen, minkä tiesin jo sydämessäni.

Minun on tarkoitus julkaista kirjani itse.

Kirja, jossa sanani ovat pääroolissa.

Vain sanat.

Tarvitsen avukseni minulle oikeat ihmiset.

Tiedätkö sinä keitä he voisivat olla?

Usko ja luota

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Usko sokeasti.

Luota tietämättä lopputulosta.

Usko, että elämä tahtoo vain sinun parastasi.

Luota, että sinun parhaasi löytyy joskus vain vaikeuksien kautta.

Usko, että valo sarastaa pimeydestä.

Luota, että kärsimykselläkin on tarkoituksensa.

Usko, että löydät paikkasi.

Luota, että kaikki järjestyy paremmin kuin osaat kuvitella.

Usko hyvään.

Luota sydämeesi.

Usko, että ansaitset hyvää.

Luota, että sinusta pidetään huolta.

Usko niin näet.

Luota niin saat.

Intohimoja

Viime keväänä vasta aavistelin, minkä asioiden ympärille uusi elämäni kietoutuu.

Nyt minulla on niin paljon intohimoja, etten tiedä mihin niistä keskittyisin.

Kirjoittaminen on kutsumukseni.

Sanat vain virtaavat.

Aion julkaista kirjani enkä jäädä odottamaan, että joku valitsee minut.

Henkisen hyvinvoinnin valmennus on kutsumukseni.

Haluan auttaa ihmisiä löytämään oma loistonsa ja tulemaan näkyväksi itselleen.

Jooga on kutsumukseni.

Se on jotain paljon enemmän kuin osasin ennen joogaopettajakoulutusta ajatella.

Haluan vetää meditatiivista joogaa, tunnejoogaa ja joogaa lastensairaalassa oleville vanhemmille.

Auttaa löytämään rauha hengityksestä, tulemaan tietoiseksi kehostaan ja ymmärtämään kehonsa viestejä.

Rosen-menetelmä on kutsumukseni.

Haluan kokea ja sanoittaa kehon ja tunteiden yhteyttä.

Auttaa löytämään aito itsensä vapauttamalla kehoon padottuja tunteita.

Haluan kirjoittaa ja puhua kirjoittamisesta, luovuudesta, oman äänen löytämisestä, kehotietoisuudesta, kehon ja tunteiden yhteydestä, hiljaisuudesta, rauhasta ja luottamuksesta elämään.

Joten ethän ihmettele, jos minulla on vieläkin vaikeuksia esitellä itseni lyhyesti.

Kiteytettynä autan löytämään aidon itsesi, sen kuka olet ilman ponnistelua.

Kun olet valmis

Joskus on vaikea tunnistaa, milloin on oikea aika toimia.

Helpointa on syyllistää itseäsi, mikset voi toimia nopeammin.

Kunnes oivallat, että oikea aika tulee kyllä.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Entä jos annat itsellesi luvan odottaa, että olet valmis?

Että tunnet itsesi valmiiksi ottamaan haluamasi askeleen.

Saatat olla valmis nopeammin kuin uskotkaan.

Nopeammin kuin jos yrittäisit pakottaa itseäsi toimimaan ennen kuin olet valmis.

Oikea aika tulee, kun luovut itsesi pakottamisesta.

Kun luovut yrittämisestä.

Anna itsesi odottaa hetkeä, että olet valmis.

Ei ole kiire.

Sitten, kun olet valmis.

Tyhjyyden tuolla puolen

Olen herännyt aamuvarhaisin katsomaan formuloita.

Olen hengittänyt keväisin jääkiekon MM-kisoja.

Olen jännittänyt, pettynyt, elänyt mukana ja juhlinut voittoja.

Kunnes kiinnostus on hiipunut elämän muuttuessa.

Vaiheeseen, jossa tyhjyys tarjoaa suurimman elämyksen.

Koko muu Suomi jännitti, kannusti voittoon ja juhli suihkulähteissä.

Minun valintani oli sulkea silmät ja kulkea tyhjyyden tuolle puolen.

Olen menettänyt yhteisen joukkohurmion.

Saanut tilalle täydellisen rauhan tunteen.

Suuremman riemun kuin koskaan aiemmin.

Kokemuksen kaikkialla säteilevästä rakkaudesta.

Tunteen siitä, miten kaikki on yhtä.

Koen vieläkin olevani matkani alussa.

Vaikutukset säteilevät hiljalleen elämääni.

Meditointi vei voiton jännitysnäytelmästä.

Tyhjyydestä voi löytyä kaikki.

Opettaja

Elän muutoksen aikaa.

Erilaista kuin kahtena edellisenä vuotena.

Tähän asti olen etsinyt tietoa ulkopuolelta.

Lukenut kirjoja, blogeja ja kuunnellut podcasteja.

Ahminut tietoa, vinkkejä ja kokemuksia.

Kuvittelin kunnianhimoisesti lukevani tänä vuonna vieläkin enemmän kirjoja.

Nyt katse onkin kääntynyt sisäänpäin.

Mieli kaipaisi vielä kovasti apua ulkopuolelta.

Sielu sanoo, että kaikki on jo minussa.

Tarvitsemani neuvot löytyvät hiljentymällä.

Vaalimalla yhteyttä tietoisuuteen.

Haalin vieläkin kirjoja pinoiksi sänkyni viereen.

Pystyn kuitenkin sisäistämään enää sanoja Bhagavad-Gitasta.

Tarvitsin kaikki vaiheet päästäkseni tähän pisteeseen.

Moneen kertaan valmiiksi pureskeltua tietoa.

Ennen kuin ymmärsin, että kaikki on jo sanottu kauan sitten.

Kaipaamani neuvot tulevat joogafilosofiasta ja samaa polkua kulkevilta.

Oikea opettaja tulee kyllä.

Luulen vain, että se taidan olla minä itse.

Selvä hetki

Selvänä hetkenä tiedät tarkkaan, mitä sinun on tarkoitus tehdä.

Kaikki tuntuu helpolta ja uskot ideoihisi.

Näet tulevaisuuden kirkkaana edessäsi.

Et tunne pelkoa.

Olet täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen.

Sitten selkeys katoaa ja epävarmuus palaa mieleesi.

Ajattelet jälleen, ettei tästä tule mitään.

Tulevaisuus näyttää taas harmaan sumealta.

Kuvittelet olevasi yksin näiden tuntemusten kanssa.

Selität tuntemuksiasi mielen vaihteluilla.

Kumpi näistä on mielestäsi luonnollinen olotila?

Uskon, että selvät hetket ovat ihmisen luonnollisin olotila.

Sielun tai sydämen tila.

Silloin ego on hiljaa ja näet kaiken tarkasti.

Luota kaikkeen, mitä ajattelet ja tunnet selvänä hetkenä.

Luota niihin suunnitelmiin, joita silloin mietit.

Toimi, ennen kuin epävarmuus ehtii vallata mielesi.

Selviä hetkiä tulee lisää.

Ajan myötä ne kestävät kauemmin.

Lopulta pelko alkaa väistyä.

Sielusi näyttää sinulle polkusi selvänä hetkenä.