Irtisanoutuminen on tärkein terveysteko
Olin usein flunssassa. Parhaimmillaan kerran kuussa.
Flunssa ei ollut vain muutaman päivän nuha, vaan vähintään kahden viikon rupeama. Välillä kuukauden.
Nuhaa seurasi poskiontelontulehdus. Aina. Pientä lämpöä. Yleensä tasan 37.0. Ei koskaan yli sen. Minun kehoni versio kuumeesta.
Poskiontelontulehdus tarkoitti korvalääkärikäyntejä. Antibiooteista olin jo luopunut, koska niistä ei ollut apua. Punkteeraus yleensä pari kolme kertaa per flunssa.
Olin löytänyt ihanan korvalääkärin, jonka kanssa oltiin jo tultu hyvin tutuiksi. Paljon sairastavalla on omat vakiolääkärit, joista ei halua luopua, kun kerrankin on löytänyt hyvän.
Työterveyshuolto oli niin kattava, että se oli tärkein työsuhde-etuni palkan lisäksi. Tuhansien eurojen arvoinen etu vuodessa, koska sairastin niin paljon.
Muutamana vuonna olin sopinut vuoden laadulliseksi kehitystavoitteekseni, että opettelen sairastamaan. Eli sairastan ja lepään, jos olen sairaana.
Koska flunssa ei yleensä estänyt työntekoani. Tein töitä vaikka sängystä käsin.
Helmikuu oli vuoden kiireisin kuukausi, kun kaikki asiakasyritykset julkaisivat vastuullisuusraporttinsa saman kuun aikana.
Helmikuussa ei sairastettu. Eikä tammikuun lopussa. Ei yleensä maaliskuun alussakaan.
Jos sairasti, ylibuukatuille työkavereille tuli lisää töitä. Joten usein oli helpompi tehdä pää kainalossa töitä. Ei pieni kuume haittaa menoa. Niin tekivät kaikki muutkin.
Sitten olivat niska-hartiakivut. Tunnottomat hartiat, joihin kukaan ei saanut tuntoa palautumaan.
Alaselkäkivut, joiden vuoksi en voinut viikkoihin istua. Syytin huonoa ergonomiaa, koska ei vielä ollut sähköpöytiä. Ostin kaksi Ikean pientä pöytää ja askartelin niistä itselleni seisomapöydän. Kahden puhelinluettelon päällä seisoessani sain hyvän asennon.
"Pidäthän huolta terveydestäsi", tiimin johtaja kehotti. Ei ollut normaalia, että olin niin paljon sairaana.
En vielä silloin kuunnellut, saati sitten ymmärtänyt kehoni viestejä.
Keho oli vihollinen, joka sairastui juuri silloin, kun ei ollut aikaa sairastaa. Syyllistin itseäni, mikä minussa on vikana, kun olen aina kipeänä.
Kehon viestit eivät olleet enää pitkään aikaan olleet kuiskauksia, vaan keho huusi megafonilla.
Leikkasin lehdistä artikkeleita uupumuksesta ja oravanpyörästä hypänneiden yrittäjien haastatteluja.
Varailin aikoja lääkäreille, OMT-fysioterapeutille ja omalla rahalla kiropraktikolle.
Jokainen oire ja sairaus oli peloissani jotain todella vakavaa. Google lauloi diagnooseja, mitä minulla pahimmillaan voisi olla.
Odotin, että joku muu tietäisi paremmin, mikä auttaisi.
Kaikki hoitivat oireita. Kukaan ei kysynyt oireiden takana olevista juurisyistä.
Kysymystä, johon tiesin vastauksen, mutta en halunnut myöntää. En uskaltanut myöntää sitä itselleni.
Jos minulta olisi kysytty silloin, mistä kehoni yrittää minulle viestiä, en olisi osannut vastata.
Jos olisi kysytty, miltä kehoni yrittää suojella minua sairastelulla, en olisi uskaltanut vastata.
En olisi halunnut vastata.
Vaikka tiesin totuuden.
Työ teki minut sairaaksi. Työ, josta olin halunnut jo vuosia pois.
Yritin järjellä selitellä itselleni, kuinka minulla on asiat ihan hyvin. Kyllä tämä vielä hyväksi muuttuu. On kuitenkin arvostettu ja hyväpalkkainen työ. Kuuluisalla näköalapaikalla.
Tarvitsin lapseni syövän, ennen kuin olin valmis kuulemaan vastauksia. Enkä meinannut senkään jälkeen uskaltaa lähteä.
Kunnes 18.4.2018 valitsin itseni ja hyvinvointini. Uskalsin vihdoin kuunnella sydäntäni, jonka totuuden olin kuullut kaikki ne vuodet. Olin oppinut luottamaan siihen.
Pidin huolta terveydestäni ja irtisanouduin.
Siihen loppui sairastelu.
Kehon ei tarvitse enää huutaa, koska kuuntelen jokaista kuiskausta ja uskon niitä.
Otan ihan jokaisen vakavasti ja kuuntelen viestin. Selvitän viestin, kunnes ymmärrän sen. Aina ne eivät avaudu ensimmäisellä kerralla, mutta minulle ei ole olemassa yhtään kehon kuiskausta, jonka sivuuttaisin.
Keho on tärkein elämänvalmentajani. Sille ei voi kertoa valkoisia valheita ja jokainen viesti edellyttää yleensä muutoksia arjessani.
Keho kertoo, jos en ole toiminut omaksi parhaakseni.
Lääkärikulut ovat vaihtuneet hemmotteluhoitoihin. On ihanampaa investoida itseeni kuin hoitaa tuhansilla euroilla oireita. Oma ja lapsen lääkekaappi tyhjentynyt vanhentuneista lääkkeistä.
Keho viestii nykyään lähinnä unelmista.
Kehon viestien päämäärä ei ole, että keho olisi hiljaa. Keho viestii unelmista, joita se haluaa sinun toteuttavan.
Sielun matkoilla Kehon rauha ja Kehon salaisuus saat vastauksia, joista kehosi on kolotuksilla, oireilla ja tuntemuksilla viestinyt. Tunteista ja tarpeista, joiden kanssa olet jäänyt yksin ja joiden vuoksi unelmasi eivät ole olleet turvallisia.
Viestit johtavat aina unelmiin. Siihen, kuka aidosti olet. Kaikkien suojelevien uskomusten alla.
Kehosi viestii sitä enemmän, mitä enemmän sinussa on piilossa olevia unelmia. Niiden on aika tulla päivänvaloon.
Kehoni kartta -kurssi on matkasi tunteisiin ja unelmiin.
Alat puhua samaa kieltä kehosi kanssa, jotta voit kulkea käsi kädessä unelmiesi kanssa.
Ei ole kyse vain terveestä ja hyvinvoivasta elämästä, vaan onnellisesta ja värikkäästä unelmien seikkailusta. Isosta elämästä.
Muutos tapahtuu lähes itsestään, kun alat kuulla vastauksia kehostasi. Annan valtakunnassa kiidät sielusi ohjaamaan suuntaan. Saattaa vähän tuuli pöllyttää hiuksia, kun lennät taikamatolla eteenpäin. Uskallat seurata sisäistä viisauttasi ja se antaa unelmille vauhtia.
Kehosi myhäilee tyytyväisenä, että tästä yritin kaikki nämä vuodet sanoa. Ihanaa, että vihdoin kuuntelit!
Sinä olet niin samaa mieltä.
